Oletko koskaan kunnolla pysähtynyt miettimään MIKSI?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
* avioliitto ja ydinperhe - Tällä hetkellä avoliitto, mutta naimisiin mennään kyllä. Järkevä ratkaisu, oma päätös, ei mitään painostusta mistään.

* 2-3 lasta - 1 lapsi ja toinen tulossa. Ehkä joskus kolmaskin. Pitää paikkansa. Tuommoinen lapsiluku nyt on vaan kätevä, ei siinä mitään ihmeellistä. Suurin osa haluaa lapsensa kokevan sisaruksien rikkauden mutta tuntee suurperheen olevan liian raskasta.

* pientaloasuminen kaupungin laidalla - luhtitalossa. Joskus varmasti rivi- tai omakotitalo jos on varaa. Tykätään omasta rauhasta.

* oma pieni piha, jossa lapsille trampoliini ja kahluuallas - isompikin piha kelpaisi. En ole kiinnostunut trampoliineista tai altaista, saa nähdä joutuuko semmoisia lapsille kuitenkin hankkimaan.

* farmariauto, mahdollisesti myös pieni "kauppakassi" - uutta autoa ollaan hankkimassa vanhan kirpun tilalle, mahdollisesti farmari. Itse en niin välittäisi mutta mies haluaa ja se auton kanssa enempi värkkää.

* eläinrakkaissa perheissä koira - tuskin. Olen henkeen ja vereen kissaihminen. Ehkä siinä vaiheessa kun lapset ovat tarpeeksi isoja lenkittämään ja kovasti haluavat. Mutta itse en ole ikinä hankkimassa.

* perhejuhlat (häät, ristiäiset jne.) evankelis-luterilaisin menoin - jotain suomalaisia perinteitä noudatetaan mutta en sanoisi luterilaiseksi. Olemme täysin uskonnottomia, mutta juhlat ovat varmasti lähempänä luterilaisia menoja kuin esim. hindumenoja.

* lomamatka (tai haaveet) Thaimaahan - en usko. Meitä kiinnostaa enemmän Eurooppa ja Australia.

* valkoinen sohva ja taulu-tv - taulu-tv toki, kenellä ei sitä nykyään olisi, tai vahintäänkin hankinnassa? Ehdoton kapine. Valkoista sohvaa ei ikinä. Ihan oikeasti ei ikinä, tämä on sellainen asia, jonka voin mennä lupaamaan ainakin sen 50v. tulevaisuuteen :D

* lapsilla Reimateciä ja "meandia" - yhdet ylläri meandipökät on kun kaverit tilasivat enkä kehdannut olla tilaamatta mukana. Ihan kivoja vaatteitahan nuo on, pikkaisen vaan ilmaa hinnoissa minun mielestäni. Reimateciä ei ole tainnut olla koskaan mutta en sitä tarkoituksellisesti välttelekään

Suurin osa ihmisistä haluaa parisuhteen ja lapsia. Mukavan viihtyisän paikan asua ja elää. Minusta ei ole mitään väärää olla "keskiverto" tai "tavallinen", ellei sitten tahallisesti pyri siihen, vaikka sisimmässään onkin erilainen. Erilaisuus tai erikoisuus itsessään ei ole hyve, omilla aivoilla ajattelu ja omien valintojen tekeminen on.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Millenia:
Suurin osa ihmisistä haluaa parisuhteen ja lapsia. Mukavan viihtyisän paikan asua ja elää. Minusta ei ole mitään väärää olla "keskiverto" tai "tavallinen", ellei sitten tahallisesti pyri siihen, vaikka sisimmässään onkin erilainen. Erilaisuus tai erikoisuus itsessään ei ole hyve, omilla aivoilla ajattelu ja omien valintojen tekeminen on.

Näinhän se menee. Pointtini koko aloitukseen lähtikin juuri siitä, että joudun vierestä seuraamaan ystävääni joka lähes tilastokeskuksen vuosiraportti kourassa tavoittelee tätä keskivertolapsiperhe-elämää ja jatkuvasti peilaa omaa tilannettaan muihin ystäviinsä, joilla on sama suunta ja jotka mahdollisesti ovat häntä jo "edellä". Tuntuu, että näissä hänen mammapireissään on meneillään mieletön kilpajuoksu sitä "ainoaa oikeaa" elämäntapaa kohti ja harmittaa, kun kaverini on selvästi onneton tällä radalla. Kuten sanoin, toisillä ystävilläni muutos lapsettomasta parista perusperheeksi on tapahtunut luontevasti ilman näitä kasvukipuja ja jatkuvaa reflektointia siitä, miten asiat "pitäisi" olla.
 
Kiinnostava ketju! Ap, mitä sä opiskelet/lit? Mulle jäi erään tuttuni (olemme molemmat 27v.) tokaisu viime syntymäpäivältään mieleen, että "tähän ikään mennessä olisi pitänyt jo saavuttaa "enemmän", ja hän tarkoitti nimenomaan noita listan asioita. Hän tarkoitti, että kunhan pääsee vuokra-asunnostaan omistusasuntoon, menee naimisiin ja hankkii lapsen, sitten elämä on valmis, vielä ei. En ymmärrä. Eikö elämän pitäisi olla valmis ja sitä oikeaa elämää joka hetki?!

Mulla ei ole noista mitään, eikä kyse ole mistään kapinahengestä (enää, joskus kakskymppisenä oli vähän sitäkin)...Ja onhan se totta, että noiden asioiden hankkimattomuutta/haluamattomuutta joutuu selittelemään (jos sellaiseen ryhtyy), mutta niiden haluamista ei koskaan! Yhteiskunnassa on nykyään monenlaisia perhemalleja jne., mutta tuo on silti se kyseenalaistamattomin, ikiaikaisin normi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja PauhaavaSydän:
Mulle jäi erään tuttuni (olemme molemmat 27v.) tokaisu viime syntymäpäivältään mieleen, että "tähän ikään mennessä olisi pitänyt jo saavuttaa "enemmän", ja hän tarkoitti nimenomaan noita listan asioita. Hän tarkoitti, että kunhan pääsee vuokra-asunnostaan omistusasuntoon, menee naimisiin ja hankkii lapsen, sitten elämä on valmis, vielä ei. En ymmärrä. Eikö elämän pitäisi olla valmis ja sitä oikeaa elämää joka hetki?!

Todella tuttu lausahdus tuo "Tähän ikään mennessä...". Olen sen kuullut useampaankin otteeseen tältä omalta ystävältäni. Jossain vaiheessa siihen sitten lisätään "Kyllä sitten viimeistään viiden vuoden päästä...". Koskaan ei eletä tässä hetkessä, vaan tavoitellaan jotain idylliä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Jep jep:
Olen elänyt kaltaistasi lapsetonta akateemisen elämää myös ja silloin tuntui, että "kaikki" valitsivat ihan samoja juttuja niissäkin porukoissa. Onko se asia muuttunut viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana?

No musta taas lapsettomien pariskuntien elämä on paljon paljon heterogeenisempaa kuin lapsiperheiden. Esimerkiksi harrastukset ja kiinnostuksenkohteet vaihtelevat todella paljon. Yksi tykkää golfata, toinen purjehtii, joku matkustelee aina kun aikaa irtoaa, kolmas viihtyy kotona, joku juoksee ultramatkoja, toiset puolestaan panostavat uraan, yhdet muuttaa ulkomaille, toiset taas sieltä takaisin. Porukkaa tulee ja menee. Asumismuodotkin vaihtelevat hurjasti. Samoin se, onko auto, moottoripyörä vai kulkeeko julkisilla. Tai jopa kävellen. Valinnat tehdään puhtaasti oman kiinnostuksen pohjalta, ei siksi että "muillakin on".


Kuten kaikki tiedämme, ettei lapset tuo rahaa pöytään eikä ylimääräistä aikaa varsinkaan. Monet jatkavat harrastuksiaan resurssiensa puitteessa (kuten golffi tai purjehdus), mutta harvempi joutaa uusia harrastuksia aloittaa. Mä tunnen myös eri asumismuodoissa asuvia lapsiperheitä ja autoakaan heillä kaikilla ei ole, vaikkakin suurempi osa tutuistani ovat pysyvyyden vuoksi asettuneet paikoilleen, jotta lapsilla olisi turvallinen pysyvä koti. Myöskin lastensaannin jälkeen haluamme alkaa kerryttää perintöä jälkeläisillemme.

 
avioliitto ja ydinperhe) joo
- 2-3 lasta ) meillä vaan 1
- pientaloasuminen kaupungin laidalla)osu
- oma pieni piha, jossa lapsille trampoliini ja kahluuallas) piha laittamatta vasta rakennettu
- farmariauto, mahdollisesti myös pieni "kauppakassi") ei oo
- eläinrakkaissa perheissä koira) kissa
- perhejuhlat (häät, ristiäiset jne.) evankelis-luterilaisin menoin) juu
- lomamatka (tai haaveet) Thaimaahan) ehkä haaveissa
- valkoinen sohva ja taulu-tv) harmaa soffa ja taulu-tv
- lapsilla Reimateciä ja "meandia") löytyy paljon :)

Mut miksi ei saa olla?!?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Jep jep:
Mieti näitä harrastuksia ja erilaisia asumismuotoja yhdistettynä lapsiperheeseen. Pieni vauva kulkee vielä mukana ja vauvaperhe voi asua vaihtelevasti, mutta kun lapset kasvavat, niin kasvavat myös heidän tarpeensa. Konkreettinen tilan ja tekemisen tarve muiden tarpeiden ohella. Ei vanhempi sellaisessa tilanteessa "tule ja mene", jos on valinnut lapsiperhe-elämän.

Jännä juttu, että lapsiperheiden valinnat ovat kaventuneet niin kamalasti viimeisen 30 vuoden aikana. Minun lapsuudenperheessäni nimittäin asuttiin (nykystandardein mukaan) ahtaasti keskustassa, reissattiin autolla ympäri eurooppaa, oltiin ja mentiin ihan eri tavalla kuin nykyään. Emmekä todellakaan olleet ainoita, jotka näin tekivät. Nykyään lapsiperheet linnoitautuvat niihin suburbianeliöihinsä ja vanhemmat viettävät iltansa kuskaamalla lapsia harrastuksiin. Omat harrastukset saavat jäädä.

Tämä lähti nyt kyllä ihan sivupoluille.

Mäkin tykkään että tietty helppous houkuttelee näihin mainitsemiisi asioihin. Mä en mielestäni ole mikään massan mukana menijä, enkä todellakaan johdattele elämääni sen mukaan mitä kuvittelisin lapsiperheen elämän kuuluvan olla.

Mä olen aina viihtynyt kaupungissa ja vielä esikoisen vauva-aikana asuttiin viihtyisässä kaksiossa keskustassa jossa kaikki palvelut oli kävelymatkan päässä. se sujui hyvin enkä siinä vaiheessa itsekään ymmärtänyt miksi kaikki olettivat että lapsiperheiden kuuluu muuttaa niihin mainitsemiisi omakotitaloihin laitakaupungille, en ole koskaan ollut omakotitalojen perään. Kuitenkin silloin kun lapsi alkoi kasvaa taaperoksi aloin itsekin kaivata lapsimyönteisempää asuinseurtua jossa olisi rauhalliset ulkoilumaastot, kivat leikkipuistot ja kerhot, lapselle kavereita ym. Muutettiin mukavaan kerrostalolähiöön josta ostettiin kolmio minkä piti jäädä lopulliseksi kodiksemme. Nyt meillä on kaksi lasta ja kolmas tulossa, asutaan yhä autottomina tässä kolmiossamme, kulkuyhteydet on niin hyvät ettei olla autoa kaivattu. Nyt kuitenkin alkaa asunto käymään ahtaaksi ja kun on katsottu isompia asuntoja tältä alueelta niin samalla hinnalla saisimme jo kivan ja tilavamman omakotitalon, minkä oma piha helpottaisi lasten kanssa ulkoilua. Kieltämättä se alkaa houkuttaa. Tramboliineja vihaan enkä sellaiseen tule ikinä sortumaan, mutta varmasti jotain lasten leikkijuttuja on pihallemme luvassa.

Samalla se muutto sitten tarkoittaisi sitä auton hankkimista ja se tulee ehdottomasti olemaan se farmarimallinen, ihan näistä käytännönsyistä. Koiran hankintakin voi tulla ajankohtaiseksi, nuorena harrastin paljon koirien kanssa ja äitini kasvattaa yhä suosikkirotuani. Omakotitalo helpottaa sitä koiran pitämistä niin että sekin haaveeni voi toteutua pitkästä aikaa. Meillä on vielä toistaiseksi vanha telkkari, mutta kun se lähiaikoina siirtyy ajasta ikuisuuteen ja uuden hankinta on edessä niin ei sitä taida muuta kuin taulutelkkareita olla tarjollakaan. Reimatecceja meidän lapsilla on ollut pari, en ole mikään merkin perässä menijä mutta haluan kosteussuojatut ja kestävät ulkoiluvaatteet. Reimatec on yksi merkki, mutta löytyy niitä muitakin, valitsen sen mikä eniten miellyttää silmää ja tuntuu muuten meille sopivalta. matkustelut ovat kanssa siirtyneet tuonne kanaria ja thaimaa-linjoille, niin ikään mukavuussyistä. Kaupunki- ja extreme-matkat ovat taas edessä sitten kun lapset on isompia.

Ajattelin joskus lapsettomana ja vielä yhden vauvan äitinä pitkälti tavallasi kun katselin muita lapsiperheitä. Nyt kuitenkin olen itse ajautumassa samaan tilanteeseen enkä tosissaan ole tehnyt näitä valintoja siksi että muutkin tekee, vaan ihan siltä pohjalta mikä meille tuntuu helpoimmalta ja sujuvimmalta. Eikä se omakotitalo, kolme lasta, farmariauto ja koira enää tunnu yhtään ahdistavalta. Itseasiassa samantyylisessä ympäristössä kasvoin itse lapsena, samoin kuin monet kaverinikin.
 
Eeeen kyl oo, kun hyvin tiedän mitä halusin ja sen toteutinkin. Ja sit osin muutin mieleni. :xmas:

Mä en piittaa tippaakaan siitä millainen hyvän elämän "kuuluisi" olla. Pääasia että ON hyvä olla.
 
koska mun tuttavapiirissä ei tällaista ilmiötä ole. Kuitenkin tuttavapiirini koostuu omasta mielestäni keskiluokkaisista ihmisistä. Oma määritelmäni keskiluokkaiselle on: omavarainen, hyvin kouluttautunut, yhteiskuntakelpoinen ihminen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Jep jep:
Mieti näitä harrastuksia ja erilaisia asumismuotoja yhdistettynä lapsiperheeseen. Pieni vauva kulkee vielä mukana ja vauvaperhe voi asua vaihtelevasti, mutta kun lapset kasvavat, niin kasvavat myös heidän tarpeensa. Konkreettinen tilan ja tekemisen tarve muiden tarpeiden ohella. Ei vanhempi sellaisessa tilanteessa "tule ja mene", jos on valinnut lapsiperhe-elämän.

Jännä juttu, että lapsiperheiden valinnat ovat kaventuneet niin kamalasti viimeisen 30 vuoden aikana. Minun lapsuudenperheessäni nimittäin asuttiin (nykystandardein mukaan) ahtaasti keskustassa, reissattiin autolla ympäri eurooppaa, oltiin ja mentiin ihan eri tavalla kuin nykyään. Emmekä todellakaan olleet ainoita, jotka näin tekivät. Nykyään lapsiperheet linnoitautuvat niihin suburbianeliöihinsä ja vanhemmat viettävät iltansa kuskaamalla lapsia harrastuksiin. Omat harrastukset saavat jäädä.

Tämä lähti nyt kyllä ihan sivupoluille.


Tälle mä kuitenkin annan täyden peesin. Lapsiperheiden tarpeet on kasvaneet valtavasti. Tällä palstallakin olen saanut kritiikkiä, kun en ole mennyt näihin kaikkiin "tarpeisiin" mukaan ja uskaltanut olla se kamala äiti, joka ei lapsilleen niitä kaikkea suo.

 
Mun on kyllä edelleenkin lapsettomana hirveän hankala ymmärtää, että se elämä oikeasti olisi lasten kanssa niin kovin hankalaa esim. keskustassa ja ilman autoa ja siksi kaikki muuttavat esikaupunkiin ja käyvät kerran viikossa ostoksilla marketissa. Eiköhän se ole pikemminkin turvallinen valinta ja harva edes kokeilee muuta. Itsestäänselvyys, koska kaikkihan nyt niin tekee.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Mun on kyllä edelleenkin lapsettomana hirveän hankala ymmärtää, että se elämä oikeasti olisi lasten kanssa niin kovin hankalaa esim. keskustassa ja ilman autoa ja siksi kaikki muuttavat esikaupunkiin ja käyvät kerran viikossa ostoksilla marketissa. Eiköhän se ole pikemminkin turvallinen valinta ja harva edes kokeilee muuta. Itsestäänselvyys, koska kaikkihan nyt niin tekee.

No onko se sitten lapsettomille itsestäänselvyys, että asuu kaupungissa? Mikset sitten kyseenalaista sitä, vaan teet kuten melkein kaikki lapsettomat? Vain siksi koska kuuluu? Miksi kaupunkiasuminen olisi jotenkin absoluuttisesti parempi vaihtoehto? Eiköhän jokainen omalla kohdallaan mieti mikä on itselle paras. Lapsiperhe tai lapseton pariskunta voi kyllä olla onnellinen ihan kummassa vain, ei se asumismuodosta ole kiinni.

Omakotitalo pois kaupungista, MIKSI:
- Ei tarvitse olla kusi sukassa, että seinänaapuri häiriintyy äänistä - haluamme soittaa pianoa, kuunnella stereoita lujaa, antaa lasten pitää leikeistä tulevia ääniä jne. Rentoa.
- Haluamme puhdasta ilmaa itsellemme ja lapsillemme - ymäristö- ja terveysarvo
- En tykkää liikenteen melusta - ympäristö- ja terveysarvo, henkinen hyvinvointi
- Pois kaupungista saa enemmän neliöitä samalla hinnalla - ja taas lisää mielenrauhaa.
- Haluan voida päästää lapset pihalle leikkimään huoletta. Vapautta, lasten omia seikkailuja.
- Koti on meille hyvin tärkeä asia ja siksi satsaamme siihen.
- Tykkäämme touhuta pihalla.

Ja kyllä mä uskon, että monet ovat kokeilleet kerrostalo- ja kaupunkiasumista lasten kanssa ennen kuin ovat muuttaneet pois kaupungista. Ja todellakin ovat kyseenalaistaneet sen, mikä on heille se mukavin asumismuoto.

Ehkä aivottomat ihmiset tekevät sellaisia valintoja, joita "muutkin tekee". Loput sitten tekevät sellaisia asioita, jotka tekevät heidät onnellisiksi ja ovat synkassa heidän arvojensa kanssa. Nuo valinnat eivät sinällään vielä kerro ihmisestä mitään.
 
Mulla on AP:n kanssa ihan samat kokemukset, siis suurin osa tuttavistamme, jotka ovat akateemisia reilu kolmekymppisiä, elävät juuri näin, tosin pienin variaatioin. Se hankkiiko lapsia, sanelee seuraavat vaiheet. Eli jos ei hanki, harva mahtuu noihin kriteereihin, mutta jos hankkii niin nuo on melkeimpä edellytykset "lapsiystävälliselle" elämälle, siis asuminen, piha, auto jne. Vaatetuksella ja sohvan värillä ei mielestäni ole kovin merkityksellistä. Mutta mieluummin sitä elää helpolla tavalla kuin vaikealla?

Me emme vielä täytä kriteereistä kuin ensimmäisen, asumme vielä pienkerrostalossa, meillä on 1 lapsi ja ajamme pakettiautolla, ja tulevaisuudessa on haaveissa talo maalta.


 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Mun on kyllä edelleenkin lapsettomana hirveän hankala ymmärtää, että se elämä oikeasti olisi lasten kanssa niin kovin hankalaa esim. keskustassa ja ilman autoa ja siksi kaikki muuttavat esikaupunkiin ja käyvät kerran viikossa ostoksilla marketissa. Eiköhän se ole pikemminkin turvallinen valinta ja harva edes kokeilee muuta. Itsestäänselvyys, koska kaikkihan nyt niin tekee.



Itselläni on ollut omakotitalo syrjemmässä haaveissa aina ja varmasti oltaisiin miehen kanssa tämä tai vastaava ostettu ilman lapsiakin, jossain vaiheessa. Siihen, että ostettiin silloin kuin ostettiin, vaikukutti kuitenkin lasten koulunaloitus, eli ilman lapsia oltaisiin tämä siirto saatettu tehdä myöhemminkin. Ilman lapsia tosin oltaisiin voitu ostaa vaikka asuntovene tai vastaavakin, mutta lasten kanssa semmoisia vaihtoehtoja ei edes mietitty.
 
2 noista osui kohdalle. Olen lähinnä miettinyt sitä, miksi minulla on niin vähän yhteistä yleensä kenenkään kanssa. Ehkä siksi, että olen NIIN perirehellinen. Se paljastuu aina jossain kohtaa... Ja sitten en enää olekaan niin ns suosioissa.

Mutta elämänpuitteet ON aina yhtä tärkeitä ihmiselle itselleen, kukaan ei oo toistaan parempi; ei taulutelkoilla/tila-autoilla tahi ilman.


Mutta nyt on taas aika poistua, ettei kukaan ota nenuunsa :wave:

(Muistakaa AINA kunnioittaa rehellisyyttä, vaikkette olisikaan asioista samaa mieltä. Sammakkoisetkin rehellisyydet ON aina parempi, kuin asioiden kaunistelu/valheet.). Ja tää asian vierestä, mut kun niin harvoin enää täällä käyn, niin pakko sanoa :ashamed: ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tammikuu:
2 noista osui kohdalle. Olen lähinnä miettinyt sitä, miksi minulla on niin vähän yhteistä yleensä kenenkään kanssa. Ehkä siksi, että olen NIIN perirehellinen. Se paljastuu aina jossain kohtaa... Ja sitten en enää olekaan niin ns suosioissa.

Mutta elämänpuitteet ON aina yhtä tärkeitä ihmiselle itselleen, kukaan ei oo toistaan parempi; ei taulutelkoilla/tila-autoilla tahi ilman.


Mutta nyt on taas aika poistua, ettei kukaan ota nenuunsa :wave:

(Muistakaa AINA kunnioittaa rehellisyyttä, vaikkette olisikaan asioista samaa mieltä. Sammakkoisetkin rehellisyydet ON aina parempi, kuin asioiden kaunistelu/valheet.). Ja tää asian vierestä, mut kun niin harvoin enää täällä käyn, niin pakko sanoa :ashamed: ;)



Mä oon nyt ihan pihalla :ashamed: Miten rehellisyys liittyi tähän keskusteluun (josta itse innostuin ihan kybällä).
 
Alkuperäinen kirjoittaja piina:
Alkuperäinen kirjoittaja Tammikuu:
2 noista osui kohdalle. Olen lähinnä miettinyt sitä, miksi minulla on niin vähän yhteistä yleensä kenenkään kanssa. Ehkä siksi, että olen NIIN perirehellinen. Se paljastuu aina jossain kohtaa... Ja sitten en enää olekaan niin ns suosioissa.

Mutta elämänpuitteet ON aina yhtä tärkeitä ihmiselle itselleen, kukaan ei oo toistaan parempi; ei taulutelkoilla/tila-autoilla tahi ilman.


Mutta nyt on taas aika poistua, ettei kukaan ota nenuunsa :wave:

(Muistakaa AINA kunnioittaa rehellisyyttä, vaikkette olisikaan asioista samaa mieltä. Sammakkoisetkin rehellisyydet ON aina parempi, kuin asioiden kaunistelu/valheet.). Ja tää asian vierestä, mut kun niin harvoin enää täällä käyn, niin pakko sanoa :ashamed: ;)



Mä oon nyt ihan pihalla :ashamed: Miten rehellisyys liittyi tähän keskusteluun (josta itse innostuin ihan kybällä).

Noo, ehkä osin siksi, että KAIKKI eivät halua näitä alunperin ns mainittuja arvoja/asioita elämäänsä pelkästään omasta halustaan. Vaan siksi, että niin moni muukin niitä haluaa/tavoittelee. Ehkä se on halu olla erottumatta massasta/ halu saada onnenosasia tai luulo, että niin elämän kuuluu ollakin.... Tiedä häntä. Ja mitä siihen muuhun rehellisyyteen tulee, niin se ei kuulunutkaan tähän ketjuun :ashamed: Mutta olen täälläkin saanut tuta, että ei pidä olla liian rehellinen, jos silloin poikkeaa liikaa enemmistön mielipiteistä. Ikävä kyllä. Mutta eipä minusta enempää :wave:
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Millenia:
Suurin osa ihmisistä haluaa parisuhteen ja lapsia. Mukavan viihtyisän paikan asua ja elää. Minusta ei ole mitään väärää olla "keskiverto" tai "tavallinen", ellei sitten tahallisesti pyri siihen, vaikka sisimmässään onkin erilainen. Erilaisuus tai erikoisuus itsessään ei ole hyve, omilla aivoilla ajattelu ja omien valintojen tekeminen on.

Näinhän se menee. Pointtini koko aloitukseen lähtikin juuri siitä, että joudun vierestä seuraamaan ystävääni joka lähes tilastokeskuksen vuosiraportti kourassa tavoittelee tätä keskivertolapsiperhe-elämää ja jatkuvasti peilaa omaa tilannettaan muihin ystäviinsä, joilla on sama suunta ja jotka mahdollisesti ovat häntä jo "edellä". Tuntuu, että näissä hänen mammapireissään on meneillään mieletön kilpajuoksu sitä "ainoaa oikeaa" elämäntapaa kohti ja harmittaa, kun kaverini on selvästi onneton tällä radalla. Kuten sanoin, toisillä ystävilläni muutos lapsettomasta parista perusperheeksi on tapahtunut luontevasti ilman näitä kasvukipuja ja jatkuvaa reflektointia siitä, miten asiat "pitäisi" olla.

Tota, mitä sä tollaisella kaverilla teet??! Uskon, ettei hirviä ikävä tulisi, vaikka vähemmän pitäisit yhteyksiä. :ashamed:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tammikuu:
Alkuperäinen kirjoittaja piina:

Noo, ehkä osin siksi, että KAIKKI eivät halua näitä alunperin ns mainittuja arvoja/asioita elämäänsä pelkästään omasta halustaan. Vaan siksi, että niin moni muukin niitä haluaa/tavoittelee. Ehkä se on halu olla erottumatta massasta/ halu saada onnenosasia tai luulo, että niin elämän kuuluu ollakin.... Tiedä häntä. Ja mitä siihen muuhun rehellisyyteen tulee, niin se ei kuulunutkaan tähän ketjuun :ashamed: Mutta olen täälläkin saanut tuta, että ei pidä olla liian rehellinen, jos silloin poikkeaa liikaa enemmistön mielipiteistä. Ikävä kyllä. Mutta eipä minusta enempää :wave:



Ai juu, mä taas kun enemmin ahattelin, että me lapsiperheet olemmen enemmän uhreja noille kuten taulutv, farmari ja reimatec. Ainakaan mullle ne ei ole koskaan ollut haaveina, mutta kun joko muuta ei ole meidän budjetilla ollut tarjolla tai yksinkertaisesti se on ollut patas vaihtoehto. Muut mulle olisi kelvannut kyllä, jos järkeviä vaihtoehtoja olisi ollut. Omasta kokemuksesta väittäisisin, että omakotitalokin on suuren osan haaveissa ilman ulkoista vaikutusta, mutta monelle lapsiperheelle vaihtoehdot siihenkin parhaat on juuri sielä kaupunginlaitamilla.
 

Similar threads

Yhteistyössä