Oletko kieltänyt lapsiltanne kirjoja?

Meillä kiellettyjen listalla on myös Potterit, en ymmärrä, että miksi pitäisi antaa lukea noituudesta!? Meillä on luettu noita Sanna ja Teemu-kirjoja tosi paljon, koska nuorimmainen tykkää niistä ihan kauheesti. Ne on niin selkeitä, että on pienenkin helppo niitä ymmärtää. Itse tykkään Pupu Tupuna-kirjoista, mutta lapset ei oo niistä innostunut. Tatu ja Patu kirjoja on tosi hankala lukea, mutta lapset tykkää niistä ja olen suostunut niitä lukemaan. Ei lapsen lukemisinto mene, vaikka jonkun kirjan lukemisen kieltäiskin. Täytyy antaa vaan vaihtoehdoksi joku toinen mieleinen! Meillä ainakin toimi sellainen. Potterin sijaan vaihtoehdoksi annettiin Narnia. Taru sormusten herrasta on nyt menossa. Vähän kyllä katson, että mitä meillä lainataan! Myöskään ei Guinnesin ennätysten kirjoja lainata.

 

[QUOTE="Vieras";25001061] Potterin sijaan vaihtoehdoksi annettiin Narnia. Taru sormusten herrasta on nyt menossa. [/QUOTE]


Miksi Taru sormusten herrasta ja Narnia on ookoo mutta Harry Potter ei?

 

[QUOTE="Vieras";25001061]Meillä kiellettyjen listalla on myös Potterit, en ymmärrä, että miksi pitäisi antaa lukea noituudesta!? Meillä on luettu noita Sanna ja Teemu-kirjoja tosi paljon, koska nuorimmainen tykkää niistä ihan kauheesti. Ne on niin selkeitä, että on pienenkin helppo niitä ymmärtää. Itse tykkään Pupu Tupuna-kirjoista, mutta lapset ei oo niistä innostunut. Tatu ja Patu kirjoja on tosi hankala lukea, mutta lapset tykkää niistä ja olen suostunut niitä lukemaan. Ei lapsen lukemisinto mene, vaikka jonkun kirjan lukemisen kieltäiskin. Täytyy antaa vaan vaihtoehdoksi joku toinen mieleinen! Meillä ainakin toimi sellainen. Potterin sijaan vaihtoehdoksi annettiin Narnia. Taru sormusten herrasta on nyt menossa. Vähän kyllä katson, että mitä meillä lainataan! Myöskään ei Guinnesin ennätysten kirjoja lainata.[/QUOTE]

Oletko itse lukenut Harry Pottereita?

 

Harry Potter ja Guinnessin ennätyskirja ovatkin tositosi vaarallisia!

Teemu-kirja on lapsen mielikuvitukselle miltei vaarallisempi kuin nuo...

 

Se joka kieltää Potterin noituuden vuoksi on joko idiootti tai trolli. Vihjeeksi: semmoista juttua kuin "noituus" ei oikeasti ole olemassa. Aikanaan meilläkin oli Pupu Tupuna kiellossa. Miksi lukea kirjoja joissa käsikirjoitus on hirveä, ja kuvitus näyttää siltä kuin sen olisi piirtänyt 4. luokkalainen, jolla on todistuksessa kutonen kuviksessa? Vielä kirjoitettu HUUTAMALLA, vaikka ei kai yksikään lukutaitoinen muksu sitä kuonaa enää halua lukea.

 

No en kirjoja, mutta minun kotiini ei tulla koskaan kantamaan Seiskan tai muiden vastaavien lehtien kaltaista paskaa. Ne kiellän.

En minäkään mitenkään erityisesti esim. Miinasta ja Manusta nauti, mutta on niitä lainattu kirjastosta kun poika on halunnut. Ei lapsi niistä pilalle mene.

 

Yhden monta satua sisältävän kirjan ostin kerran kirppikseltä. Kotona paljastui että ne sadut on ihan kamalia. Yhdellä sivulla on jopa kuva katkaistuista päistä. Sitä ei ole enää luettu.

 

Lähinnä sitä olen miettinyt annanko lapsen lukea melko rankkoja juttuja sisältävää fantasiaa. Olen antanut, ollaan keskusteltu siitä että ne on kirjoja.. En ole huomannut että ne lapseen olisivat mitenkään negatiivisesti vaikuttaneet.

 

Enpä ole tainnut.
Miina ja Manu&Pupu Tupuna on kyllä puuduttavaa lukemista, mut olen niitäkin lukenut kyllä. Meillä on melkoinen määrä kirjoja mut silti tuo reilu 2v valitsee usein ne samat, yksi suuri suosikki on esikoisen saama kirja jossa kaksi poikaa kiipeää puuhun jne. ja tuo pirpana jaksaa kuunnella lähes koko kirjan (vajaa 50 sivua), itseäni alkaa kyllä jo puuduttaa ko. teos pahemman kerran..

 

Kieltänyt en ole mitään kirjoja. Meillä ainakin selkeästi on ohjaajana toiminut lapsen kehitystaso l. he eivät ole olleet kiinnostuneita kirjoista, joita ei ole palikoita vielä käsitellä. Kohta 12v tyttö on himolukija ja joitain kirjoja olen suositellut aikuisten hyllystäkin. Jotkut ovat uponneet, toiset jääneet ihan kesken. Pienemmät lukevat ihan selkeästi lasten kirjoja ja nauttivat niistä kovin.

 

No en ole. Ainkaan siitä syystä että kirja olisi mielestäni tylsä. Lapselle sopimattoman sisällön vuoksi voisin kieltää, jos sen sellainen tilanne tulisi vastaan.

 

Meinasin juur paukuttaa henkseleitä ja sanoa, että EN TIETENKÄÄN, koska olenhan niin hemmetin salliva...mutta sitten mä muistin ne s**tanan Disneyn viidenpennin pilipali - prinsessa, sun muut 'kirjat'.....

 

Meinasin juur paukuttaa henkseleitä ja sanoa, että EN TIETENKÄÄN, koska olenhan niin hemmetin salliva...mutta sitten mä muistin ne s**tanan Disneyn viidenpennin pilipali - prinsessa, sun muut 'kirjat'.....

Ai helkkari, just tuli mieleen se yksi Disneyn kirja.. Siinä oli iltasatu joka päivälle. Herranjestas mitä tuubaa, sen kirjottaja/suomentaja on varmaan ollut aivan helvetinmoisessa pöllyssä, ei noin kamalaa jälkeä muuten saa aikaan. Siis siinä ei ole mitään tolkkua

 

Ai helkkari, just tuli mieleen se yksi Disneyn kirja.. Siinä oli iltasatu joka päivälle. Herranjestas mitä tuubaa, sen kirjottaja/suomentaja on varmaan ollut aivan helvetinmoisessa pöllyssä, ei noin kamalaa jälkeä muuten saa aikaan. Siis siinä ei ole mitään tolkkua

JOO, JUST ne sellaset tuplayybertuubashaisset...esikoinen reppana rakasti niitä...:'(
Ihan salettia ne oli suomennettu suomentajan koiralla..*oksennus*

 

Meiltä luullakseni löytyy.
Ja toki saisivat lukea... ja saisivat de Sadenkin, mutta siitä tahtoisin ehkä sitten jo keskustella myös.

Keskustelu de Saden tuotannosta äidin kanssa, auts!

Kyllä mä piilottaisin kirjan siihen asti kunnes jälkikasvu saa sen omin avuin löydettyä kodin ulkopuolelta.. Jonnekin kirjahyllyn viimeiseen pölyiseen nurkkaan..

 

Ei niitä kielletty ole varsinaisesti, onpa vaan jätetty kotiin hankkimatta, just samat kuin monella, Miina ja Manu-kirjat, Disney-"klassikot". Jostain syystä Katto Kassinen on minusta aina ollut jotenkin vastenmielinen.

 

Miinaa ja Manua on meillä saanut kuunella satukasetteina aikoinaan. Pupu Tupunoita on ollut yksi, jota luin, vaikka pitkin hampain.
Tammen kultaisten kirjojen äitelöidyimmät kirjat olen meinannut kieltää, mutta en ole sitä tehnyt.

Aikaisemman kirjoittajan viestiin liittyen: Rakastin pienenä ja vieläkin Pupu Tupunoiden maailmaa. Samoin Pekka Töpöhäntiä, varsinkin, kun hän aina lopuksi pärjäsi ilkeälle Monnille.

Tykkäsin pienenä myös Tammen kultaisista kirjoista, mutta nyt luettuani niitä lapselleni, huomaan, kuinka valtavan asenteellisia ne ovat. Samoin häiritsee joidenkin muiden oman lapsuuteni aikaisten satujen kasvattava asenteellisuus: suutari pysyköön lestissään ja tytön tehtävä on olla kuuliainen ja kiltti.

 

JOO, JUST ne sellaset tuplayybertuubashaisset...esikoinen reppana rakasti niitä...:'(
Ihan salettia ne oli suomennettu suomentajan koiralla..*oksennus*

Tuossa kirjassa on vuoden jokaiselle päivälle pieni pätkä tarinaa, Disneyn elokuvista ne aiheet. Osa on sellasia että miä en edes 3 promillen kännissä saisi noin järjetöntä pätkää aikaan, jestas Mutta oon miä silti vissiin kolme kertaa lukenut ne lapselle

 

Keskustelu de Saden tuotannosta äidin kanssa, auts!

Kyllä mä piilottaisin kirjan siihen asti kunnes jälkikasvu saa sen omin avuin löydettyä kodin ulkopuolelta.. Jonnekin kirjahyllyn viimeiseen pölyiseen nurkkaan..

Heh. Se on tainnut itse piilottaa itsensä, kun ei ole tullut vuosiin luettua eikä ole näkynyt teinienkään lukupinoissa.

1990-luvun lopulla oli filosofi Timo Airaksisen kursseja de Sadesta ja sen jälkeen muistan etsineeni jotain sitaattia Teemu Mäen taiteen filosofian luennon yhteydessä. Eli pakko sen Justinen ainakin on jossain tuolla hyllyn kätköissä olla vaikka ei silmiin satukaan...

Myönnän kyllä, että voisi olla haastava keskusteltava...

 

Tavallaan...jos käteen on vahingossa sattunut kirja missä Jeesustellaan, rukoillaan tai julistetaan uskonnollisia näkemyksiä totuutena, olen korvannut lukiessa kyseiset kohdat muilla jutuilla.

 

Meille luetaan kaikenlaista, myös Miinaa ja Manua. Tyttö saa itse valita kirjastossa kirjat ja osan lukee itse, osan luemme me. Yhden satukirjan jouduin harppomaan läpi ja siistimään sellaiseksi, ettei tyttö näe painajaisia. Ja sen verran puutun niihin lainattaviin kirjoihin, että niiden pitää olla mun mielestäni kuusivuotiaalle sopivia.

 

Oma äitini ei ole ikinä kieltänyt mitään muuta kuin raamatun lukemisen. Luin sen sitten kuitenkin salaa noin 13 -vuotiaana, ja olipa ne painajaiset sitten sen mukaisia. Perheeni ei siis ole lainkaan uskovainen. Enkä ole minäkään vielä tähän päivään mennessä tarvinnut mielikuvituskaveria jolla on suht sairas ja väkivaltainen mielenlaatu.

 

En ole kieltänyt, ainakaan vielä. Joitain kirjoja on minusta puuduttavampi lukea kuin toisia, mutta lapsi on se kuka sen kirjan kuitenkin joko kirjaston hyllystä tai omasta valikoimasta valitsee.

Hän on kyllä niin pieni vielä, ettei eteen ole edes tullut vielä mitään ihmeellistä. Yksi noitakirja oli hänestä pelottava, siirsin sen sitten pois hyllystä. Meillä on myös kaksi lahjaksi saatua Miina ja Manu - kirjaa, ne selataan nopeasti läpi. Pupu Tupunan voisin ostaa ihan vain siksi, että minulla oli pienenä muutama sellainen.

Pojalla odottaa jo hyllyssä monta mielenkiintoista tarinaa, mitkä ei vielä alle kolmevuotiaalle ihan sovi, kuten vaikka Ronja Ryövärintytär, Kolme muskettisoturia ja tietysti Pikku prinssi.

 

Ei niitä kielletty ole varsinaisesti, onpa vaan jätetty kotiin hankkimatta, just samat kuin monella, Miina ja Manu-kirjat, Disney-"klassikot". Jostain syystä Katto Kassinen on minusta aina ollut jotenkin vastenmielinen.

kas, joku muukin ajattelee niin. Joskin se johtuu osin ehkä sen perusteella tehdystä televisiosarjasta, joissa Kassisen esittäjä oli aika noh, miten sen sanoisi ällöttävä.

 

Esikoinen kuului joskus kymmenen vuotta sitten Barbie - kirjakerhoon. Ne kirjat oli ihan kamalia mutta luin koska lapsi halusi.

Juu ja siis en ole kieltänyt mitään...