Mä kyllä luen kaikki kerjat, jotka lapset haluavat mun lukevan. Enkä isommiltakaan ole vielä mitään kieltänyt. Toki kaikki aikuisten kirjat eivät sovi teineille ja kaikki isojen lasten kirjat pienille, mutta koskaan ei vielä ole tullut sellaista tilannetta, että olisi tarvinut joku kirja lapselta kieltää. Mua ei myöskään haittaa "köyhät" kirjat, jos lapset niistä tykkävät.
Ken guru
Tuosta en tiedäkään mitään, siksi en laittanut sitä vastaukseeniMeiltä luullakseni löytyy.
Ja toki saisivat lukea... ja saisivat de Sadenkin, mutta siitä tahtoisin ehkä sitten jo keskustella myös.
.Kiva tuo sun vastaus muuten
. Itse en usko valtavaan ihmisten kontrolloimiseen tiedon saamisen suhteen, ja yleensä tiedon halu ja ikä kulkevatkin käsi kädessä. Eli ei meillä 10 v koskisi pitkällä tikullakaan vaikka nyt tuohon emmanuelleen, mutta siinä iässä kun tulee kiinnostusta niin itse en usko että tieto vahingoittaa ketään. Yleensä tietoa haluaa pajon ennen kuin ovat käytännössä ajankohtaisia, mutta slti on kypsä sisäistämään ne. Ja parashan se onkin niin, että tietoa saa mistä aiheesta kulloinkin haluaa, ja ennen kuin ovat ajankohtaisia.
Nyt meillä on teinillä kiinnostus kaikkeen yliluonnolliseen, eikä tulisi mieleenkään kieltää sellaisesta aiheesta lukemista. Aikansa kutakin
.
"Piika-äiti"
Niin ne disneyt. Niillä on varmasti paljon vaihtelevia suomentajia, koska niiden kirjojen kieli vaihtelee nolonkömpelöstä oikein ilahduttavaan, varsinkin vähän vanhemman disneysadun jos löytää, niin se voi olla oikein mukana lukukokemus. En kuitenkaan hanki niiitä meille,vaikka laaja useamman sadan kirjan lastenkirjasto meillä onkin. Jos lapset kirjastosta sellaisen löytävät, niin lainaan voi tulla ja se luetaan tavalla tai toisella.
Mutta kun tietää miten paljon on laadukkaita hienoja kirjoja niin en vaan voi alkaa lukemaan Miinaajamanua. En vaan voi. Tiedän myös että satuhetket jättävät pysyviä jälkiä lapseen ja että teinitriomme muistaa 10-15-vuotta sitten kuulemansa ja sen miten kuultu iltasatu tuli seuraavan päivän leikkeihin.
Sen takia yritän etsiä laadukasta luettavaa ja kuultavaa, jota on olemassa paljon. Ja ilahduttavan paljon suomalaisilta tekijöiltä. Markus Majaluoma ja Esko-Pekka Tiitinen ovat myös meidän kestosuosikkeja, sekä äänikirjoina että tavallisina kirjoina.
Ilman Astrid Lindgeniä ja hänen tapaansa jäsentää maailmaa, ihmissuhteita, kasvamista, kuolemaa ja hyvinelämistä en varmaan osaisi edes kasvattaa lasta.
Mutta kun tietää miten paljon on laadukkaita hienoja kirjoja niin en vaan voi alkaa lukemaan Miinaajamanua. En vaan voi. Tiedän myös että satuhetket jättävät pysyviä jälkiä lapseen ja että teinitriomme muistaa 10-15-vuotta sitten kuulemansa ja sen miten kuultu iltasatu tuli seuraavan päivän leikkeihin.
Sen takia yritän etsiä laadukasta luettavaa ja kuultavaa, jota on olemassa paljon. Ja ilahduttavan paljon suomalaisilta tekijöiltä. Markus Majaluoma ja Esko-Pekka Tiitinen ovat myös meidän kestosuosikkeja, sekä äänikirjoina että tavallisina kirjoina.
Ilman Astrid Lindgeniä ja hänen tapaansa jäsentää maailmaa, ihmissuhteita, kasvamista, kuolemaa ja hyvinelämistä en varmaan osaisi edes kasvattaa lasta.
Ken guru
En ole kyllä kieltäny muuta kun ne kirjat joissa liian hurjia juttuja, tai jos on muuten hyvä satu niin muunnellut sitä mielestäni liian hurjaa kohtaa!!
Mikäs tuo mäkkärin Vitello juttu muuten on??[/QUOTE
Samaa oon joskus pienten kohdalla tehnyt.
"Kata-76"
[QUOTE="Hanna";24999158]Mikä niissä Miina ja Manu-kirjoissa on niin kauheaa? [/QUOTE]
Minua itseäni häiritsee niissä huonosti kirjoitettu kieli. Lapset kyllä tykkää, joten niitä luetaan meilläkin, mutta jos on minun vuoro valita iltasatu, niin valitsen jotain muuta. Roald Dahlin lastenkirjat on tällä hetkellä meillä in.
Minua itseäni häiritsee niissä huonosti kirjoitettu kieli. Lapset kyllä tykkää, joten niitä luetaan meilläkin, mutta jos on minun vuoro valita iltasatu, niin valitsen jotain muuta. Roald Dahlin lastenkirjat on tällä hetkellä meillä in.
En ole kieltänyt, mutta yksi iso iltasatukirja on niin raaka että sitä en suostu lukemaan. Joka sadussa joku kuolee raa'alla tavalla ja päähenkilöt on katalia juonittelijoita, äidit ovat valmiita tappamaan lapsiaan jotta itse saavat elää ja aidat on tehty luista ja pääkalloista. Ei tollanen 7kk ikäinen niistä vielä ymmärrä, mutta mulle se on tosi raakaa ja ihan hirvittää lukea
"vieras"
5 v:ltä otin Harry Potterit pois, minusta ne eivät vielä hänen ikäiselleen sopineet, ensimmäistä ehti useamman luvun lukea. On lukenut ne sitten myöhemmin.
Jotain Fanny Hillin muistelmia ja muuta vastaavaa en antaisi lukea.
Jotain Fanny Hillin muistelmia ja muuta vastaavaa en antaisi lukea.
Juu, ihan reilusti. Ei kaikkea soopaa tartte tukea, lukea tai ostaa
En osta Miinaa ja manua, olen sanonut 5veelle, että lukekoot päivähoidossa. Myöskään en osta Disney-kirjoja ja aika montaa kirjakerhokirjaa esim kirpparilta kun ne minusta ovat vaan niin tylsiä ja sisällöttömiä. Ja systemaattisesti dissaan Scurryja, joita meillä kylläkin on. Titinallenkin kierrän.
Mutta tunnustan jättäväni väliin myös liian taiteelliset kuvakirjat, missä on muka niin aah ihania utuisia kuvia ja vähän tekstiä.
Mulla on viime aikoina ollut vaikeuksia löytää todella hyviä kuvakirjoja, kun niin monet sarjat on jo luettu läpi liian monta kertaa (tatu&patu, veera, kunnakset, viiru ja pesonen, mimmilehmä, lingrenin kuvakirjat). Onneksi muksu on itse pyytänyt muita kirjoja, joten voidaan siirtyä kuvattomiin ja päästään mun lapsuuden suosikkeihini viisikkoihin ja salaisuussarjoihin Nyt luetaan 5veen toiveesta Harry Potteria. Tosin vinkkejä hyviin kuvakirjoihin otetaan vastaan.
En osta Miinaa ja manua, olen sanonut 5veelle, että lukekoot päivähoidossa. Myöskään en osta Disney-kirjoja ja aika montaa kirjakerhokirjaa esim kirpparilta kun ne minusta ovat vaan niin tylsiä ja sisällöttömiä. Ja systemaattisesti dissaan Scurryja, joita meillä kylläkin on. Titinallenkin kierrän.
Mutta tunnustan jättäväni väliin myös liian taiteelliset kuvakirjat, missä on muka niin aah ihania utuisia kuvia ja vähän tekstiä.
Mulla on viime aikoina ollut vaikeuksia löytää todella hyviä kuvakirjoja, kun niin monet sarjat on jo luettu läpi liian monta kertaa (tatu&patu, veera, kunnakset, viiru ja pesonen, mimmilehmä, lingrenin kuvakirjat). Onneksi muksu on itse pyytänyt muita kirjoja, joten voidaan siirtyä kuvattomiin ja päästään mun lapsuuden suosikkeihini viisikkoihin ja salaisuussarjoihin
Nyt luetaan 5veen toiveesta Harry Potteria. Tosin vinkkejä hyviin kuvakirjoihin otetaan vastaan.
"monsteri"
Mulle on luettu miina ja manua ja puputupunaa pienenä. Ei mikään ihme, että musta on tullu tällanen
"Vieras"
Meidän lapset rakastaa Sannaa, Teemua ja pupu Tupunaa! En todellakana kiellä, lukemisen ilo syntyy lapselle juuri siitä, että saa lukea mitä haluaa! Haluan, että lapseni oppii rakastamaan lukemista ja kyllähän ne sitä jo rakastavatkin, vaikka ovatkin vielä pieniä. Mutta..valitsen kyllä tarkoin mitä kirjoja itselle ostetaan, en mielelläni hanki köyhää kieltä sisältäviä tai Myyrä-kirjoja, jotka ovat mielestäni aika väkivaltaisia (toukat suljetaan lukkojen taakse kantoon jne.)... :O Kirjastosta lapset saavat lainata juuri niitä kirjoja kuin itse haluavat, jos alkaisin rajoittamaan menisi varmasti pian lukemisen into ja sitä viimeksi haluan.
Mutta..valitsen kyllä tarkoin mitä kirjoja itselle ostetaan, en mielelläni hanki köyhää kieltä sisältäviä tai Myyrä-kirjoja, jotka ovat mielestäni aika väkivaltaisia (toukat suljetaan lukkojen taakse kantoon jne.)... :O Kirjastosta lapset saavat lainata juuri niitä kirjoja kuin itse haluavat, jos alkaisin rajoittamaan menisi varmasti pian lukemisen into ja sitä viimeksi haluan.Olen. Noidan käsikirja on kiellettyjen listalla. Lukekoon se ken ei sitten viereen tunge tai painajaisista valita.
ett
En ole kieltänyt. Miinaa ja Manua on meillä paljon, kun siitä tykkäävät. Ainoa mikä minua hieman riepoo, on monet prinsessa jutu, joissa pääasia on sen prinssi odottaminen/etsiminen ja sitten ollaan niin onnellisia...
"Piika-äiti"
[QUOTE="vieras";24999511]5 v:ltä otin Harry Potterit pois, minusta ne eivät vielä hänen ikäiselleen sopineet, ensimmäistä ehti useamman luvun lukea. On lukenut ne sitten myöhemmin.
Jotain Fanny Hillin muistelmia ja muuta vastaavaa en antaisi lukea.[/QUOTE]
Joo, siis itse olen oppinut varhain lukemaan ja luin 5-vuotiaana mummoni vaatekaapissa puuterin tuoksussa ja taskulampun valossa viehkon teoksen nimeltä Wieniläisen ilotytön tarina.
En osaa palata tilanteeseen 35 vuoden jälkeen täsmällisesti, mutta sen tiesin, että olin tekemässä jotakin arveluttavaa, ja siksi valikoin lukemispaikan tarkkaan.
Jotain Fanny Hillin muistelmia ja muuta vastaavaa en antaisi lukea.[/QUOTE]
Joo, siis itse olen oppinut varhain lukemaan ja luin 5-vuotiaana mummoni vaatekaapissa puuterin tuoksussa ja taskulampun valossa viehkon teoksen nimeltä Wieniläisen ilotytön tarina.
En osaa palata tilanteeseen 35 vuoden jälkeen täsmällisesti, mutta sen tiesin, että olin tekemässä jotakin arveluttavaa, ja siksi valikoin lukemispaikan tarkkaan.
"Lukutoukka"
Olen aina ollut ahkera lukija, lapsena luin pinotolkulla kirjoja ja aika nuorena aikuistenkin osastolta. Luin sotakirjoja jne. Ja ainoa joka mun vanhempien olisi pitänyt kieltää, on tuo Noidan käsikirja. Se oli ihan liian pelottava kymmenvuotiaalle, sain sellaiset traumat et meni kauan ennen kuin uskalsin taas nukahtaa ilman yövaloa.
Enää ei vampyyrit pelota, mutta olisin kyllä silti toivonut että toi lukuelämys olisi jäänyt väliin!
Khimaira
Ihan kaikkea meillä luetaan, sitä mistä lapset tykkkäävät. Isommat nyt lukevat tosin jo itsekseen, pienimmälle luen mä tai sitten isommat.
Kaikenlainen teksti rikastuttaa lapsen kielenkehitystä- kaikki aku ankasta tolkieniin =) Kuten lapseni ope sanoi- ei ole väliä mitä lukee, kunhan lukee.
Kaikenlainen teksti rikastuttaa lapsen kielenkehitystä- kaikki aku ankasta tolkieniin =) Kuten lapseni ope sanoi- ei ole väliä mitä lukee, kunhan lukee.
"vieras"
Yritän patistaa nelivuotiasta kirjastossa eteenpäin, kun meinaa jumittaa aina siihen lasten tietokirjoihin. Kun minusta satukirjoja on kivempi lukea ääneen. Yleensä saa lainata noin viisi tietokirjaa ja sitten pitää löytää lastenosastolta muutama muu kirja.
Me miehen kanssa inhoamme Miinaa ja Manua, mutta lapsi tykkää. Eipä tuota ole koskaan kielellisesti lahjattomaksi haukuttu...
Me miehen kanssa inhoamme Miinaa ja Manua, mutta lapsi tykkää. Eipä tuota ole koskaan kielellisesti lahjattomaksi haukuttu...
Meillä on luettu paljon Miina ja Manu kirjoja ja Pupu Tupunoita. Ja TV:stä on katsottu TiTi nallea. On jopa käyty TiTi nallen talolla ja konsertissa kahdesti. Lapset on tykänneet näistä ja mustakin ne on tosi kivoja. Todellakin, en ole huomannut niissä mitään vikaa.
Rumaa ankanpoikasta en ole lukenut lapsileni, koska en pidä siitä tarinasta. Jostain syystä mua ärsyttää suuresti kun elämä alkaa hymyillä kunhan vaan on kaunis.: /
Aikuisten kauhun olen kieltänyt teiniltä, mutta se lukee salaa.
Rumaa ankanpoikasta en ole lukenut lapsileni, koska en pidä siitä tarinasta. Jostain syystä mua ärsyttää suuresti kun elämä alkaa hymyillä kunhan vaan on kaunis.: /
Aikuisten kauhun olen kieltänyt teiniltä, mutta se lukee salaa.
Grimmin satuja en oo halunnut lukea vielä lapsille kun ovat niin pieniä.
Pakko lisätä että mäkin inhoan tota rumaa ankanpoikasta, kamala satu!
Pakko lisätä että mäkin inhoan tota rumaa ankanpoikasta, kamala satu!
Viimeksi muokattu:
"hmm"
Noidan käsikirja on kyllä nyt jälkeenpäin sellainen hauska, useita ihmisiä yhdistävä juttu - liian monet ovat sen turhan nuorena lukeneet ja menettäneet yöunensa. Niistä muuten maksetaan nykyään sievoisia summia.
Itselleni ei lapsena luettu kuin päiväkodissa, saamani kirjatkin olivat näitä verbaliikan suurteoksia kuten Miina ja Manu, Pupu Tupuna jne. En ollut lapsena tai nuorena edes kovin kiinnostunut (varsinkaan kauno)kirjallisuudesta, tosin jossain vaiheessa kollasin parapsykologian osaston läpi. Tästä huolimatta olen aina ollut äidinkielelliseesti lahjakas, joten tuskin se lukemisen rajoittaminen laadun perusteella pelastaa tai parantaa muuta kuin äidin hermoja.
Itselleni ei lapsena luettu kuin päiväkodissa, saamani kirjatkin olivat näitä verbaliikan suurteoksia kuten Miina ja Manu, Pupu Tupuna jne. En ollut lapsena tai nuorena edes kovin kiinnostunut (varsinkaan kauno)kirjallisuudesta, tosin jossain vaiheessa kollasin parapsykologian osaston läpi. Tästä huolimatta olen aina ollut äidinkielelliseesti lahjakas, joten tuskin se lukemisen rajoittaminen laadun perusteella pelastaa tai parantaa muuta kuin äidin hermoja.
Vain ne missä on paperiset sivut.. Lapsen kanssa lukeminen ei vielä oikein suju, menee sivujen raateluksi, mutta tukevampaa tekoa olevat sentään kestävät lukutuokiot. Kaapissa kyllä odottaa mitä ihanimpia satukirjoja heti kun toinen malttaisi istua edes muutaman minuutin kirjan äärellä
Tulevaisuudessa jos suinkin innostuu lukemisesta, pyrin ohjaamaan iälleen sopivien kirjojen ääreen ettei mitään Angelikaa lueskele 7-vuotiaana..
Lapsen kanssa lukeminen ei vielä oikein suju, menee sivujen raateluksi, mutta tukevampaa tekoa olevat sentään kestävät lukutuokiot. Kaapissa kyllä odottaa mitä ihanimpia satukirjoja heti kun toinen malttaisi istua edes muutaman minuutin kirjan äärellä Tulevaisuudessa jos suinkin innostuu lukemisesta, pyrin ohjaamaan iälleen sopivien kirjojen ääreen ettei mitään Angelikaa lueskele 7-vuotiaana..