Oletko joskus tehnyt jotain, mitä et voi antaa ITSELLESI anteeksi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kamala akka
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

Kamala akka

Vieras
Jos olet, mitä se oli?

Mulla on pari juttua, jota en voi antaa itselleni anteeksi. En voi niitä kenellekkään tunnustaakkaan, mutta asiat vaivaavat välillä jopa päivittäin...

- Olen kerran läimäyttänyt lastani avokämmenellä poskelle. Lapsi oli vuoden. En voi ikinä unohtaa tekoani, enkä lapsen ilmettä ja itkua. Se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, mutta en voi antaa itselleni anteeksi. Voin yrittää selitellä ja puolustella lapsen jatkuvalla kiukuttelulla, väsymyksellä ja masennuksella ja tukiverkkojen puuttumisella asiaa, mutta se ei sitä poista. Voin pahoin, kun ajattelen sitä.

- Olin kerran vähällä pettää miestäni hänen hyvän ystävän kanssa. Tilanne meni jo niin pitkälle, että oltiin sovittu jo missä ja milloin se tapahtuisi. Kummallakin oli pakottava tarve... peruin viime tingasa koko homman, mutta silti asia vainoaa minua. Miten olen saattanut edes suunnitella tekeväni jotain niin kamalaa miehelleni? En pysty antamaan anteeksi itselleni.

Onko muita kamalia ihmisiä, kuin minä?
 
En.
Virheitä on tullut tehtyä mutta anteeksi olen ne itselleni antanut. Ihminen on erehtyväinen. Pitää osata olla armollinen itselleen ja oppia niistä virheistä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
En.
Virheitä on tullut tehtyä mutta anteeksi olen ne itselleni antanut. Ihminen on erehtyväinen. Pitää osata olla armollinen itselleen ja oppia niistä virheistä.

Miten? Tunnustamallako? Helpottaisiko se? Ehkä omaa oloa, mutta entä toisen?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
En.
Virheitä on tullut tehtyä mutta anteeksi olen ne itselleni antanut. Ihminen on erehtyväinen. Pitää osata olla armollinen itselleen ja oppia niistä virheistä.

Miten? Tunnustamallako? Helpottaisiko se? Ehkä omaa oloa, mutta entä toisen?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
En.
Virheitä on tullut tehtyä mutta anteeksi olen ne itselleni antanut. Ihminen on erehtyväinen. Pitää osata olla armollinen itselleen ja oppia niistä virheistä.

Miten? Tunnustamallako? Helpottaisiko se? Ehkä omaa oloa, mutta entä toisen?

Yksikseni olen asiat käsitellyt.

Pettänyt en ole. Mutta mielipiteeni siitä on, että turha toiselle on antaa sitä painolastia kannettavaksi omista virheistä.
 
Olen tehnyt, aikaa siitä on vierähtänyt jo 17-vuotta mutta melkein päivittäin se pulpahtaa mieleen. En ikinä unohda sitä enkä anna itselleni anteeksi, koskaan.
En voi asiaa kertoa nyt enkä koskaan, en edes nimettömänä netissä.
 
Ruvettiin seurustelemaan nuorina (minä 16 hän 18) ja alkuaikoina "petin" poikaystävääni monesti. En ole kertonut tätä, pidän nuoruuden hölmöilynä. Nyt seurusteltu 7 vuotta.

Jätin esikoiseni hoitoon hänen ollessaan pieni. Ja miksi? Siksi että pääsin ryyppäämään. Puolivuotiaana oli ollut varmaan 7 kertaa hoidossa. Tätä puolustan sillä, että ei syntynyt sitä sidettä heti, joten pystyin jättämään hänet huoletta muille.
Nyt poika on 3 ja muutaman tunnin hoidossa/erossa olo tekee mut hulluksi.
 
Ei omien virheiden kans kannata päivittäin pyöriskellä.Antakaa hyvät ystävät itsellenne anteeksi ja jatkakaa elämäänne. Ei virheisiinsä kannata jäädä roikkumaan.
 
Kyllä vaan olen tehnyt. Enkä ala niitä kertomaan, se jääköön yksin minun huolekseni. :snotty:
 

Yhteistyössä