Olenko liian täydellinen mies?

[Mies31vee]

Äh, mä luovutan. Jospa se "liian täydellinen" löytyy sinullekin =)

Kiitos Eiköhän! En ole epätoivoinen, mutta kyllähän asia pistää mietityttämään.

 

["..."]

[QUOTE="flikka";25174347]Tulipa iloinen olo puolestasi. Onnea sinulle ja perheellesi. Itse olen vakiintunut alle kolmekymppisenä, mutta ihana 30v veljeni on sinkku tahtomattaan, toivottavasti hänelle käy yhtä hyvä tuuri kuin sinulla. <3[/QUOTE]

No kiitos Veljesi tulee aivan varmasti löytämään kumppaninsa, kunhan aika on sopiva. Joskus se vaan ottaa aikansa ( ja sitten voikin tapahtua nopeasti <3 ) Muistaahan hän vain varmasti nauttia tuosta ajasta, kun saa itse tehdä mitä haluaa ja päättää menemisistään? Elämänhaluinen, iloinen ihminen on aina kiinnostava - sitten vaan enää se paikka ja aika

 

[Data]

Eikö ihminen yleensä pyri tavallisuuteen ja paljastaa erikoisuutensa suhteessa vasta vähitellen. Lisäksi ihminen voi pitää tavallisena asioita jotka ovat erikoisia ja toisin päin. Kannattaa pyrkiä olemaan oma itsensä silti ottaen huomioon muut, siinä on hyvä ohje. Minä jätän joskus tekemättä joitain asioita kun ajattelen mitä muut siitä ajattelisivat. Voin hyvin lähteä vesisateeseen kaduille tanssimaan lapsen kanssa mutta yksin siihen on tietty kynnys.

Me emme ole puhuneet vielä mitään taustoistasi, nekin voivat vaikuttaa asiaan. Onko sinulla esimerkiksi lapsia? Toiseksi onko sinulla miten paljon aikaa antaa seurustelukumppanillesi ja toisaalta annatko hänelle myös omaa aikaa?

 

["Minni"]

[QUOTE="sasa";25174360]Tahaton komiikka on kyllä joskus hulvatonta![/QUOTE]

Peesi jos kumpikin sen huomaa. Toki tilanteelle voi hihitellä itsekseenkin siinä ensitreffeillä ja jos ei muuta sit treffeistä käteen jää niin ainakin hyvät naurut. Tilannekomiikka on kanssa ihan parasta.

 

[Mies31vee]

[QUOTE="sasa";25174320]Huomaatko, haet samanlaista pökkelöä. Pökkelöä, joka jaksaa kanssasi:
Kuunnella jorinoitasi
Neuvotella kanssasi jostain, jotain
Kunnioittaa omaa erinomaisuuttasi ja "erilaisuuttasi"
Voit luottaa, että mitä Cœur de Lion sanoo, pitää.

Missä huumorintaju? Vallattomuus? Seksuaalisuus?

Pillerihattu ja pitkät hanskat?[/QUOTE]

Vähän karrikoit ehkä...? Kyllä noitakin tarvitaan, mutta vallattomuus ei esimerkiksi riitä kovin pitkälle. Kaikkea ei myöskään voi alistaa huumorin alle. Seksuaalisuus on toki tärkeää. Muttei tärkein.

 

[Mies31vee]

[QUOTE="Minni";25174321]Olen tismalleen samaa mieltä. Tosin aikuistuminen siinä, että näkisi vastakkaisen sukupuolen naisina, eikä tyttöinä voisi olla jossain vaiheessa ehkä paikallaan.[/QUOTE]

Minusta tuo on huumorintajutonta. En jaksa olla noin pikkutarkka.

 

["sasa"]

Vähän karrikoit ehkä...? Kyllä noitakin tarvitaan, mutta vallattomuus ei esimerkiksi riitä kovin pitkälle. Kaikkea ei myöskään voi alistaa huumorin alle. Seksuaalisuus on toki tärkeää. Muttei tärkein.

Kuule, vallattomuus ja huumori kantaa parisuhteessa pidemmälle kuin kirjastonhoitajan kuivuus ja pyövelin huumorintaju. Jos arjesta puuttuu nauru, siitä puuttuu kohta kaikki elämisen arvoinen.

 

[Mies31vee]

[QUOTE="...";25174343]Sä jaksaisit tätä itsestäsi analysointia loputtomasti. Tiedätkö mitä tarkoittaa keskittyminen toiseen ihmiseen? Se ei ole sitä, että mennään sinun kauttasi. Oletko ihminen, joka jatkaa aina toisen kokemusta/kertomusta lauseella "no mäkin kerran" "no mulla oliihan sama juttu.." "eihän, no kuule kun just.." Ja sitten puhutaan sinusta Taas.[/QUOTE]

En nyt ehkä loputtomasti, mutta tässä tapauksessa kyllä.

Eikös naiset joskus moiti hiljaisuutta miehissä? Olen hiljaa, mutta tutustuessa kyllä kerron itsestäni rehellisesti. Luotan siihen että toinen voi itsekin kertoa itsestään omin voimin. Ja kyllä, teen mä kysymyksiäkin.

 

["vieras"]

Olen sinkku. Olen harrastellut nettitreffejä jo jonkin aikaa, koska en tykkää valtavasti baareista, enkä harrasta mitään lajia, jossa naisia pyörii paljon. Työpaikallani taas on paljon itselleni liian vanhoja naisia ja lähes kaikki varattuja. Pidän enemmän pienestä ystäväpiiristä, joiden kanssa olla aidosti läheinen, enkä siis liiku laajoissa piireissä ja vietä sinänsä aktiivista elämää.

Olen miehenä ehkä hivenen keskiverrosta erottuva niin ulkonäköni, kiinnostuksenkohteideni, koulutukseni kuin luonteeni puolesta, mielestäni kuitenkin positiivisesti. Minä voin ihan oikeasti väittää olevani nk. "hyvä mies", toimeentuleva, ja erittäin laajasti lukenut kulttuurialaa (etenkin historia, filosofia, estetiikka, kielitiede ja kirjallisuus). Olen hyvistä kotioloista, elämänmyönteinen ja itsestäni huolehtiva mies, mutten varsinaisesti naismainen, kohtuullisen hyvin pukeutuva, ruokavaliotani vähän seuraava ja liikunnallinen, paitsi viimeaikoina lähipiirini tragedian vuoksi.

Periaatteeni ovat korkealla toisen kohtelun ja yleensä parisuhteen osalta. En ole koskaan pettänyt suhteessa, jättänyt toista ihmistä suhteessa, lyönyt naista, tms. Seurustelussa en käytännössä edes vilkaise muita naisia, en halua. Juon kohtuudella ja aika harvoin, enkä polta. Pyrin aina huomioimaan läheiset ihmiset, en ole itsekeskeinen vaikka arvostan itseäni, enkä ole muista riippuvainen. Autan tuntemattomia jos satun paikalle, olen lämmin, ritarillinen, hyvätapainen, jne. Olen ihan valtavasti naiseen panostava ja hyvin keskustelutaitoinenkin, hellyydestä, toisen tukemisesta ja huomioinnista suuresti pitävä. Silti myönnän omat vikani, puutteeni ja heikkouteni ja tunnen ne, enkä odota täydellisyyttä vaan pidän inhimillisyydestä. Minusta ainoa asia, jota usein vaaditaan ja joka ei ole oma vahvuuteni, on trendikkäät asenteet tai harrastukset tai tosi kevytmielinen tai rento suhtautuminen toiseen. Olen siis kuitenkin ollut "vakavissani" liikkeellä, vaikka pidänkin naurusta. Lähestyn naisia enemmän vanhanaikaisesti kunnioittaen kuin aggressiivisesti.

Naiselta en odota mitään, jota en itse voisi antaa, enkä odota mitään valtavaa mielestäni. Luotettavuutta ja luottamista, kuuntelukykyä, tunteiden osoittamista, keskustelukykyä ja miehen kunnioitusta ja huomioimista (en pidä hyökkäävistä naisista, koska en pidä taistelusta tai epävakaudesta). Ulkonäöllä on kyllä minulle vähän väliä, mutta siinäkin toivoisin lähinnä vain naisellisuutta tai tyttömäisyyttä ja aitoutta eli että huolehtisi vähän itsestään, suhtautuisi myönteisesti tulevaisuuteen, eikä olisi ihan valtavan trendikäs (pidän kulttuurista ja toisaalta vilpittömyydestä enemmän kuin trendeistä). Samoin nuoremmat naiset viehättävät selvästi enemmän kuin vanhemmat.

Tuntuu kuitenkin että monet naiset vähän pelkäävät ottaa minuun yhteyttä netissä (poikkeuksiakin on, mutta usein tilanne on tämä). Pitäisikö minun siis olla jotain muuta kuin olen? Onko kyse naisen huonosta itsetunnosta vai olenko vain niin poikkeava tai "liian täydellinen" että naiset eivät oikein tiedä kuinka suhtautua minuun? Näin miehenä luulisi että tällainen mies kannattaisi ehdottomasti tavata, kävi miten kävi Minulla ei ole mitään pahaa salattavana vaan rehellisyys on ihan tärkeimpiä elämänarvojani. "Hyvyys" ja rakkaus ovat tärkeimpiä arvojani, mutta tietenkin tiedän myös elämän varjopuolet, tuskat ja vastukset, ehkä jopa paremmin kuin moni muu.

Tämä hämmentää itseäni ja toivoisin näkemyksiä tilanteeseeni etenkin naisilta.

Sun kanssa keskustelu on varmaan yhtä pitkästyttävää kuin tän minä-minä-minä-tekstin lukeminen. Ei tarvi ihmetellä miksei tärppää.

 

[Mies31vee]

[QUOTE="sasa";25174378]Kuule, vallattomuus ja huumori kantaa parisuhteessa pidemmälle kuin kirjastonhoitajan kuivuus ja pyövelin huumorintaju. Jos arjesta puuttuu nauru, siitä puuttuu kohta kaikki elämisen arvoinen.[/QUOTE]

No en tiedä, nauru vain nauramisen vuoksi ei tunnu oikealta henkilökohtaisesti. Viihdekulttuuri on jo aika dominoiva yhteiskunnassa. En tunne/tee mitään esim. ihmissuhteissa ellen todella tunne itse niin.

 

[samanikäinen nainen]

Mä tossa mietin, että tässä ketjussa on pyörinyt varmaan useampi kymmenen nainen ja toki muutama mieskin. Ja ainakin suurin osa on ollut tähän astiin sitä mieltä, ainakin kommenteista pääetelleen, että olet aika kaukana heidän täydellisestä miehestä. Eli vastaus ketjun kysymykseen on ainakin, että et ole liian täydellinen.

Omalta osalta voisin myös sanoa, että näiten kirjoitusten perusteella minulla ei herännyt mitään mielenkiintoa tavata sinut livenä. Eli ehkä se nettitreffailu ei ole sinulle se paras kanava kumppanin löytämiseksi? Kirjutusten perusteella ihminen luo itselleen hyvin vahvan ennakkonkäsityksen ja sitä on niin vaikea myöhemmin muutta, esim kavsokkain tapamisessa. Ja silloin myös usein pettyy.... Itselleni käy usein esim. kirjojen pohjalta tehtyjen elokuvien kanssa näin: olen tykännyt kovasti kirjasta, mutta elokuva on mielestäni sit kamala, ei tunnu oikeelta.... koska olen luonut jo ennakko-odotuksen ja mielipiteen, ne ovat minun omia ja niitä on toisen niin kovin vaikea täyttää täydellisesti.

Eli jos oikeesti ole seurallinen, hymyilevä ja katseenkestävä, niin ihmisten ilmoilleen vaan! Ja ei sitä oikeeta etsitä, hänet löydetään

 

["Minni"]

Se, että osaa nauraa itselleen, elämälle ja totta helvetissä myös muille, ei kuitenkaan ole yhtä kuin koko elämän heittämistä vitsiksi. Elämässä on tietenkin muitakin vivahteita kuin pelkkä huumorintaju, on vakavuutta, kauneutta, surullisuutta, haikeutta, onnellisuutta, tyytyväisyyttä jne. Kuitenkin jos se huumorintaju puuttuisi niin enpä tiedä olisinko tässä enää kirjoittelemassa. Sä nyt otat vaan kaiken, itsesi, elämän ja muut liian vakavasti. Ja korostan sanaa LIIAN.

 

[Mies31vee]

Mitä se tavallisuus niinku on? Kerro jo!!!

Harmautta, vuorovaikutusta ilman intohimoa tai syvempiä tunteita. Ihanteeni on sekä perusvakaus että intohimoiset hetket, mutta pelkkää arkea en halua.

 

["sasa"]

[QUOTE="vieras";25174387]Sun kanssa keskustelu on varmaan yhtä pitkästyttävää kuin tän minä-minä-minä-tekstin lukeminen. Ei tarvi ihmetellä miksei tärppää.[/QUOTE]

Tuntuu kuin AP olisi rakentanut jonkin firman intraan laitettavaa "meidän arvot" jaaritusta. Lopputulema on boring as fuck, joita kukaan ei jaksa lukea. Yrittää brändätä itsestään jotain vakavamielistä ajattelijaa. Todellisuudessa kaiken puhki analysoiva tylsimys. Kaiken lisäksi pitää nuoremmista naisista => Epic fail.

 

[Data]

Harmautta, vuorovaikutusta ilman intohimoa tai syvempiä tunteita. Ihanteeni on sekä perusvakaus että intohimoiset hetket, mutta pelkkää arkea en halua.

Ei tuo ole tavallisuutta. Ihanteesi miten tässä kirjoitat on tavallisuutta.

 

["sasa"]

No en tiedä, nauru vain nauramisen vuoksi ei tunnu oikealta henkilökohtaisesti. Viihdekulttuuri on jo aika dominoiva yhteiskunnassa. En tunne/tee mitään esim. ihmissuhteissa ellen todella tunne itse niin.

Ei vittu. Ei kukaan voi olla noin pökkelö? Voiko?

 

[Data]

[QUOTE="sasa";25174397]Tuntuu kuin AP olisi rakentanut jonkin firman intraan laitettavaa "meidän arvot" jaaritusta. Lopputulema on boring as fuck, joita kukaan ei jaksa lukea. Yrittää brändätä itsestään jotain vakavamielistä ajattelijaa. Todellisuudessa kaiken puhki analysoiva tylsimys. Kaiken lisäksi pitää nuoremmista naisista => Epic fail.[/QUOTE]

Minusta hänellä on ihannekuva minästä, jonkalaiseksi hän on kehittänyt itseään. Nyt hän on herännyt ihmettelemään eikö hänen ihanteensa vastaakaan naisten ihanteita ja siksi hän on hieman eksynyt ja hämmentynyt. Hän haluaa ottaa asiasta selvää mutta luonnolliset defenssit vaikeuttavat häntä tuolla matkalla.

 

[Mies31vee]

Minä jätän joskus tekemättä joitain asioita kun ajattelen mitä muut siitä ajattelisivat.

Minä en halua olla muiden "vietävänä", mutta tietenkin lakeja ym. pitää kunnioittaa.

Me emme ole puhuneet vielä mitään taustoistasi, nekin voivat vaikuttaa asiaan. Onko sinulla esimerkiksi lapsia? Toiseksi onko sinulla miten paljon aikaa antaa seurustelukumppanillesi ja toisaalta annatko hänelle myös omaa aikaa?

Lapsia ei ole. Aikaa on, vaikka aluksi toivoisin tiiviimpää yhdessäoloa. Seurustelusuhteita on takana muutama, tosin kovin pitkäikäisiä seurustelusuhteita ei.

 

[Data]

No en tiedä, nauru vain nauramisen vuoksi ei tunnu oikealta henkilökohtaisesti. Viihdekulttuuri on jo aika dominoiva yhteiskunnassa. En tunne/tee mitään esim. ihmissuhteissa ellen todella tunne itse niin.

Mitä oikein tarkoitat? Tottakai arjen pienistä asioista naurava tuntee iloa niistä. Myös viihteen avulla tunnetut tunteet ovat aitoja tunteita. Etkö ole kokenut tunteita lukiessasi hyvää kirjaa tai katsoessasi elokuvaa? Ehkä jopa kuunnellessasi musiikkia?

 

["sasa"]

Minusta hänellä on ihannekuva minästä, jonkalaiseksi hän on kehittänyt itseään. Nyt hän on herännyt ihmettelemään eikö hänen ihanteensa vastaakaan naisten ihanteita ja siksi hän on hieman eksynyt ja hämmentynyt. Hän haluaa ottaa asiasta selvää mutta luonnolliset defenssit vaikeuttavat häntä tuolla matkalla.

Minusta AP kuulostaa joltain wanhalta Suomi-filmiltä. Suureellista tekstiä, mutta konteksti on ihan toisaalla kuin tuo oikea, 2000-luvun elo akkunain takana. Kieli poskessa-huumoria, ilman huumorin rahtustakaan.

 

[Mies31vee]

[QUOTE="Minni";25174392]Se, että osaa nauraa itselleen, elämälle ja totta helvetissä myös muille, ei kuitenkaan ole yhtä kuin koko elämän heittämistä vitsiksi. Elämässä on tietenkin muitakin vivahteita kuin pelkkä huumorintaju, on vakavuutta, kauneutta, surullisuutta, haikeutta, onnellisuutta, tyytyväisyyttä jne. Kuitenkin jos se huumorintaju puuttuisi niin enpä tiedä olisinko tässä enää kirjoittelemassa. Sä nyt otat vaan kaiken, itsesi, elämän ja muut liian vakavasti. Ja korostan sanaa LIIAN.[/QUOTE]

Ehkäpä otan tämän kysymyksen vakavasti käsitellessäni sitä. Enkä katso esim. viihdettä tv:stä. Tässä lienen erilainen kuin moni muu?

Pidän kyllä hauskoista jutuista ja etenkin dynamiikasta, mutten kevytmielisistä arvoista tai hälläväliä-meiningistä tähän liittyen. En osaa antaa arvoa sellaiselle lähestymiselle elämään, siitä puuttuu jotain hyvin perustavaa itselleni.

 

["vieras"]

[QUOTE="sasa";25174406]Ei vittu. Ei kukaan voi olla noin pökkelö? Voiko?[/QUOTE]

Näköjään voi.

 

[samanikäinen nainen]

Harmautta, vuorovaikutusta ilman intohimoa tai syvempiä tunteita. Ihanteeni on sekä perusvakaus että intohimoiset hetket, mutta pelkkää arkea en halua.

MIkä on pelkkä arki? Sulla lienee joksenkin vääristynyt käsitys siitä?

Mä elän omien kriteerien mukaan pelkkää arkea. Olen ollut parisuhteessa 12 vuotta, kolme lasta, omakotitalo ja farmariautokin löytyy, unohtamatta kahta kattia. Mun elämään kuuluu vakaus, luottamus, kunnioitus, nauru ja suru, intohimo ja seksi. Kuuluu yöheräily taaperon kanssa, 6vuotiaan kuskaus futistreeneihin, viikottainen kärryllinen ruokaa kaupasta, siivous ja pyykkäys ja ruuanlaitto... Siihen kuuluu ohimennen annettu pusu ja rutistus, lapsen ilo onnistumisesta, rakkaus, maailman parannus saunassa kun lapset on saatu nukkumaan, toisen turva ja voima kun itse ei enään jaksaisi, pieni kahdenkeskinen loma, uusi lyötöjä makuukamarissa.... Ah niin tavallista pelkkä arkea!

 

[näin se käy]

Mun on nyt pakko vastata mies31:lle ja samalla kaikille samassa tilanteessa painiville. Olen vakuuttunut, että naisten iskeminen on helppoa! Olen tosin itsekin nainen ja tykkään enemmän miehistä, mutta kuitenkin. Naiset etsivät vakaata ja turvallista, mutta ennen kaikkea jännittävää ja charmikasta miestä. Erikoiset jutut on kivoja, itsensä liiallinen kehuminen ja analysointi ei.

1. Mieti, minkälaisiin naisiin haluat vedota ja leiki markkinointitoimistoa hetken aikaa.

2. Kerro deitti-ilmoituksessa lyhyesti koulutuksestasi, työstäsi ja harrastuksistasi. "Täällä rokkihenkinen akateeminen mies morjens. Teen työkseni tätä ja tätä, harrastuksiani ovat: (jokin sympaattisen rauhallinen ja jokin mielenkiintoinen, kuten kitaransoitto). Viihdyn salilla ja keikoilla, välillä on kiva olla kotonakin".

3. Mainitse, että et jaksa enää (huom! enää) ravata baareissa vaan ajattelit kokeilla jotain muuta vaihteeksi.

4. Leiki etsiväsi kaveria/mahdollista seurustelukumppania, ei elämäsi naista, vaikka se totuus olisikin.

5. Keksi itsellesi cool harrastus, ihan sama oletko trendikäs vai et. "Etsin itselleni kivaa naisseuraa, sillä haluaisin mennä perustanssikurssille. Täällä ilmoittelen kun en muualla kehdannut. " Tai: "haluaisin kokeilla laskuvarjohyppyä, tulisitko kanssani".

6. Älä käytä sanaa ritarillinen tai "olen persoonallinen". Useimmille "olen persoonallinen" tarkoittaa rumaa ja ritarillisuus nörtteyttä. Sen sijaan "vanhanajan kohteliaisuus" menee jo paremmin läpi.

7. Mainitse ilmoituksessa muutama kiva ja kiinnostava piirre, älä kaikkia.

8. Olen salaperäinen, mutta ei liikaa. Treffien jälkeen vinkki: älä lähetä tuhatta "olitpas kiva, tavataanko hetikohta" -viestiä naiselle. Nainen haluaa saalistaa. Muista: nainen haluaa sinut, jos pelkää, että muutkin haluavat sinut.

+ Jos ei nappaa, unohda deittinetit ja vastaavat --> valitse harrastus, joka on täynnä naisia (esim. eläinharrastukset).

++ Muista kuva deitti-ilmoitukseen!!

 

["sasa"]

Ehkäpä otan tämän kysymyksen vakavasti käsitellessäni sitä. Enkä katso esim. viihdettä tv:stä. Tässä lienen erilainen kuin moni muu?

Pidän kyllä hauskoista jutuista ja etenkin dynamiikasta, mutten kevytmielisistä arvoista tai hälläväliä-meiningistä tähän liittyen. En osaa antaa arvoa sellaiselle lähestymiselle elämään, siitä puuttuu jotain hyvin perustavaa itselleni.

Sinähän olet Terminatorimpi kuin Terminator itse.