Mies31vee
Kiitos Eiköhän! En ole epätoivoinen, mutta kyllähän asia pistää mietityttämään.Alkuperäinen kirjoittaja nöppönen;25174312:Äh, mä luovutan. Jospa se "liian täydellinen" löytyy sinullekin =)
Kiitos Eiköhän! En ole epätoivoinen, mutta kyllähän asia pistää mietityttämään.Alkuperäinen kirjoittaja nöppönen;25174312:Äh, mä luovutan. Jospa se "liian täydellinen" löytyy sinullekin =)
Kuule, vallattomuus ja huumori kantaa parisuhteessa pidemmälle kuin kirjastonhoitajan kuivuus ja pyövelin huumorintaju. Jos arjesta puuttuu nauru, siitä puuttuu kohta kaikki elämisen arvoinen.Vähän karrikoit ehkä...? Kyllä noitakin tarvitaan, mutta vallattomuus ei esimerkiksi riitä kovin pitkälle. Kaikkea ei myöskään voi alistaa huumorin alle. Seksuaalisuus on toki tärkeää. Muttei tärkein.
Sun kanssa keskustelu on varmaan yhtä pitkästyttävää kuin tän minä-minä-minä-tekstin lukeminen. Ei tarvi ihmetellä miksei tärppää.Olen sinkku. Olen harrastellut nettitreffejä jo jonkin aikaa, koska en tykkää valtavasti baareista, enkä harrasta mitään lajia, jossa naisia pyörii paljon. Työpaikallani taas on paljon itselleni liian vanhoja naisia ja lähes kaikki varattuja. Pidän enemmän pienestä ystäväpiiristä, joiden kanssa olla aidosti läheinen, enkä siis liiku laajoissa piireissä ja vietä sinänsä aktiivista elämää.
Olen miehenä ehkä hivenen keskiverrosta erottuva niin ulkonäköni, kiinnostuksenkohteideni, koulutukseni kuin luonteeni puolesta, mielestäni kuitenkin positiivisesti. Minä voin ihan oikeasti väittää olevani nk. "hyvä mies", toimeentuleva, ja erittäin laajasti lukenut kulttuurialaa (etenkin historia, filosofia, estetiikka, kielitiede ja kirjallisuus). Olen hyvistä kotioloista, elämänmyönteinen ja itsestäni huolehtiva mies, mutten varsinaisesti naismainen, kohtuullisen hyvin pukeutuva, ruokavaliotani vähän seuraava ja liikunnallinen, paitsi viimeaikoina lähipiirini tragedian vuoksi.
Periaatteeni ovat korkealla toisen kohtelun ja yleensä parisuhteen osalta. En ole koskaan pettänyt suhteessa, jättänyt toista ihmistä suhteessa, lyönyt naista, tms. Seurustelussa en käytännössä edes vilkaise muita naisia, en halua. Juon kohtuudella ja aika harvoin, enkä polta. Pyrin aina huomioimaan läheiset ihmiset, en ole itsekeskeinen vaikka arvostan itseäni, enkä ole muista riippuvainen. Autan tuntemattomia jos satun paikalle, olen lämmin, ritarillinen, hyvätapainen, jne. Olen ihan valtavasti naiseen panostava ja hyvin keskustelutaitoinenkin, hellyydestä, toisen tukemisesta ja huomioinnista suuresti pitävä. Silti myönnän omat vikani, puutteeni ja heikkouteni ja tunnen ne, enkä odota täydellisyyttä vaan pidän inhimillisyydestä. Minusta ainoa asia, jota usein vaaditaan ja joka ei ole oma vahvuuteni, on trendikkäät asenteet tai harrastukset tai tosi kevytmielinen tai rento suhtautuminen toiseen. Olen siis kuitenkin ollut "vakavissani" liikkeellä, vaikka pidänkin naurusta. Lähestyn naisia enemmän vanhanaikaisesti kunnioittaen kuin aggressiivisesti.
Naiselta en odota mitään, jota en itse voisi antaa, enkä odota mitään valtavaa mielestäni. Luotettavuutta ja luottamista, kuuntelukykyä, tunteiden osoittamista, keskustelukykyä ja miehen kunnioitusta ja huomioimista (en pidä hyökkäävistä naisista, koska en pidä taistelusta tai epävakaudesta). Ulkonäöllä on kyllä minulle vähän väliä, mutta siinäkin toivoisin lähinnä vain naisellisuutta tai tyttömäisyyttä ja aitoutta eli että huolehtisi vähän itsestään, suhtautuisi myönteisesti tulevaisuuteen, eikä olisi ihan valtavan trendikäs (pidän kulttuurista ja toisaalta vilpittömyydestä enemmän kuin trendeistä). Samoin nuoremmat naiset viehättävät selvästi enemmän kuin vanhemmat.
Tuntuu kuitenkin että monet naiset vähän pelkäävät ottaa minuun yhteyttä netissä (poikkeuksiakin on, mutta usein tilanne on tämä). Pitäisikö minun siis olla jotain muuta kuin olen? Onko kyse naisen huonosta itsetunnosta vai olenko vain niin poikkeava tai "liian täydellinen" että naiset eivät oikein tiedä kuinka suhtautua minuun? Näin miehenä luulisi että tällainen mies kannattaisi ehdottomasti tavata, kävi miten kävi Minulla ei ole mitään pahaa salattavana vaan rehellisyys on ihan tärkeimpiä elämänarvojani. "Hyvyys" ja rakkaus ovat tärkeimpiä arvojani, mutta tietenkin tiedän myös elämän varjopuolet, tuskat ja vastukset, ehkä jopa paremmin kuin moni muu.
Tämä hämmentää itseäni ja toivoisin näkemyksiä tilanteeseeni etenkin naisilta.
Harmautta, vuorovaikutusta ilman intohimoa tai syvempiä tunteita. Ihanteeni on sekä perusvakaus että intohimoiset hetket, mutta pelkkää arkea en halua.Mitä se tavallisuus niinku on? Kerro jo!!!
Ei tuo ole tavallisuutta. Ihanteesi miten tässä kirjoitat on tavallisuutta.Harmautta, vuorovaikutusta ilman intohimoa tai syvempiä tunteita. Ihanteeni on sekä perusvakaus että intohimoiset hetket, mutta pelkkää arkea en halua.
Ei vittu. Ei kukaan voi olla noin pökkelö? Voiko?No en tiedä, nauru vain nauramisen vuoksi ei tunnu oikealta henkilökohtaisesti. Viihdekulttuuri on jo aika dominoiva yhteiskunnassa. En tunne/tee mitään esim. ihmissuhteissa ellen todella tunne itse niin.
Minä en halua olla muiden "vietävänä", mutta tietenkin lakeja ym. pitää kunnioittaa.Minä jätän joskus tekemättä joitain asioita kun ajattelen mitä muut siitä ajattelisivat.
Lapsia ei ole. Aikaa on, vaikka aluksi toivoisin tiiviimpää yhdessäoloa. Seurustelusuhteita on takana muutama, tosin kovin pitkäikäisiä seurustelusuhteita ei.Me emme ole puhuneet vielä mitään taustoistasi, nekin voivat vaikuttaa asiaan. Onko sinulla esimerkiksi lapsia? Toiseksi onko sinulla miten paljon aikaa antaa seurustelukumppanillesi ja toisaalta annatko hänelle myös omaa aikaa?
Mitä oikein tarkoitat? Tottakai arjen pienistä asioista naurava tuntee iloa niistä. Myös viihteen avulla tunnetut tunteet ovat aitoja tunteita. Etkö ole kokenut tunteita lukiessasi hyvää kirjaa tai katsoessasi elokuvaa? Ehkä jopa kuunnellessasi musiikkia?No en tiedä, nauru vain nauramisen vuoksi ei tunnu oikealta henkilökohtaisesti. Viihdekulttuuri on jo aika dominoiva yhteiskunnassa. En tunne/tee mitään esim. ihmissuhteissa ellen todella tunne itse niin.
Minusta AP kuulostaa joltain wanhalta Suomi-filmiltä. Suureellista tekstiä, mutta konteksti on ihan toisaalla kuin tuo oikea, 2000-luvun elo akkunain takana. Kieli poskessa-huumoria, ilman huumorin rahtustakaan.Minusta hänellä on ihannekuva minästä, jonkalaiseksi hän on kehittänyt itseään. Nyt hän on herännyt ihmettelemään eikö hänen ihanteensa vastaakaan naisten ihanteita ja siksi hän on hieman eksynyt ja hämmentynyt. Hän haluaa ottaa asiasta selvää mutta luonnolliset defenssit vaikeuttavat häntä tuolla matkalla.
MIkä on pelkkä arki? Sulla lienee joksenkin vääristynyt käsitys siitä?Harmautta, vuorovaikutusta ilman intohimoa tai syvempiä tunteita. Ihanteeni on sekä perusvakaus että intohimoiset hetket, mutta pelkkää arkea en halua.
Sinähän olet Terminatorimpi kuin Terminator itse.Ehkäpä otan tämän kysymyksen vakavasti käsitellessäni sitä. Enkä katso esim. viihdettä tv:stä. Tässä lienen erilainen kuin moni muu?
Pidän kyllä hauskoista jutuista ja etenkin dynamiikasta, mutten kevytmielisistä arvoista tai hälläväliä-meiningistä tähän liittyen. En osaa antaa arvoa sellaiselle lähestymiselle elämään, siitä puuttuu jotain hyvin perustavaa itselleni.