Olenko liian täydellinen mies?

["Neiti Etsivä"]

Et sä voi olla täydellinen kun olet jo 31 vuotias ja sinkku.

Pakkohan sussa on paljon vikaa olla.

 

[Mies31vee]

[QUOTE="Minni";25174265]Ai vielä ihan leijonamiehiä? Hyllytätkö deitit joiden horoskooppi ei sovi leijonille?[/QUOTE]

En tietenkään, oletpa tosikko

 

["sasa"]

Elämänmyönteinen, kuuntelutaitoinen, neuvottelukykyinen, kunnioittava, luotettava. Ulkonäöstä ei ole mitään tarkkaa vaatimusta paitsi naisellinen tai tyttömäinen eikä liian trendikäs.

Huomaatko, haet samanlaista pökkelöä. Pökkelöä, joka jaksaa kanssasi:
Kuunnella jorinoitasi
Neuvotella kanssasi jostain, jotain
Kunnioittaa omaa erinomaisuuttasi ja "erilaisuuttasi"
Voit luottaa, että mitä Cœur de Lion sanoo, pitää.

Missä huumorintaju? Vallattomuus? Seksuaalisuus?

Pillerihattu ja pitkät hanskat?

 

["Minni"]

Aikuistuminen ei ole joka elämänalueella minusta hyvä.

Olen tismalleen samaa mieltä. Tosin aikuistuminen siinä, että näkisi vastakkaisen sukupuolen naisina, eikä tyttöinä voisi olla jossain vaiheessa ehkä paikallaan.

 

[Mies31vee]

Edelleen olen sitä mieltä (totesinkin tuolla aiemmin), että kenties naiset saavat sinusta hieman kylmän kuvan, jos olet liian hillitty/kohtelias. Toki tavat pitää olla, mutta helposti ymmärtäisin liian jäykän kanssakäymisen niin, että et olisi kiinnostunut oikeasti. Pieni salamyhkäisyys on kiinnostavaa, anna naisten huomata hyviä puoliasi, äläkä luettele niitä.

OK Olen kyllä varsin hymyilevä ja lämmin.

 

["..."]

[QUOTE="Neiti Etsivä";25174316]Et sä voi olla täydellinen kun olet jo 31 vuotias ja sinkku.

Pakkohan sussa on paljon vikaa olla.[/QUOTE]

No tolla perusteella mussakin olis ollut 31.v jotain vikaa, mutta ainoa merkittävä vika oli se etten vielä ollut kohdannut sitä oikeaa ihmistä. Nimim. onnellinen äiti ja vaimo 35.v

 

["tiuhti"]

vieehättävä ihmienn tuntee omat negatiivisetkin puolensa. viehättävä ihmienn ei laadi listoja omista persoonallisuuden piirteistään, yleisesti ahdistun tyypeistä jotka kuvaillessa itseään, antaa vaan adjektiiveja persoonaansa liittyen. kyllä minä ne persoonallisuuden piirteet opin itsekin tuntemaan, eivätkä adjektiivit välttämättä kerro mitään.

toinen huomio: älä aseta itseäsi muiden yläpuolelle, nyt vaikutat siltä

millaisena kuvailisit sosiaalisia taitojasi, onko sinun helppo tutustua ihmisiin, pitävätkö ihmiset sinusta?

mikä on trendikästä?

 

[Mies31vee]

[QUOTE="...";25174275]Kuule, musta tuntuu ettet tässäkään keskustelussa oikeasti hae apua, vaan haluat vain puhua itsestäsi. Kuulla muiden analysointia ja arvailuja - ja keskittyä itseesi.

Ei kukaan jaksa tuollaista, tai jos jaksaa, niin sinä et jaksa ihmistä joka ei arvosta itseään ja palvoo vain sinua. (Eikä oikeastaan edes palvo sinua, vaan palvoo ketä tahansa toista ihmistä.)[/QUOTE]

Totta siltä osin, että halusin toisten mielipiteitä tilanteestani tekstini pohjalta.

 

["..."]

[QUOTE="Minni";25174321]Olen tismalleen samaa mieltä. Tosin aikuistuminen siinä, että näkisi vastakkaisen sukupuolen naisina, eikä tyttöinä voisi olla jossain vaiheessa ehkä paikallaan.[/QUOTE]

Jaa, mäkin kutsun mun miestäni ja hänen kavereitaan pojiksi. 30-40.v ovat iältään. Ja mun arvoa ei kyllä hetkauta mihinkään, jos mua tytöksi kutsutaan. Työmaailmassa ei tosin menettele.

 

["Minni"]

En tietenkään, oletpa tosikko

Aww, huumorimiehiä. <3

 

[Mies31vee]

Laittaudut treffeille, ostat tyylikkäitä vaatteita netistä ja uskot horoskooppeihin. Olet todellakin harvinaislaatuinen suomalainen mies Minäkin olen muuten leijona enkä jyrää tai dominoi...

Sellaista kuin normaali tavallinen suomalaismies ei ole olemassakaan. Kaikissa meissä on sekoitus naisellisia ja miehisiä piirteitä. Herkkiä miehiä löytyy suomestakin vaikka kuinka samoin kuin ritarillisia, taiteellisia tai älykköjä.

Saan sinusta mielikuvan että kammoksut tavallisuutta ja haluat tuntea itsesi erikoiseksi. Oletko varmasti sitä vai kammoksutko myös tavallisuutta itsessäsi?

Kammoksun jossain määrin tavallisuutta, koska pidän sitä jotenkin latistavana ja epäyksilöllisenä. Kuitenkin hyväksyn tavallisuuden keskeisenä osana elämää itsessäni ja toisessa. Tavallisuuteen rajoittuminen sen sijaan on, mitä en koe omakseni, en etenkään ihastumisessa.

 

["sasa"]

[QUOTE="Minni";25174333]Aww, huumorimiehiä. <3[/QUOTE]

LOL

 

[samanikäinen nainen]

Ok, totta. Se on tavoitteeni. Mutten siltikään usko muiden ihmisten ajatuksia niin synkiksi kuin kerroit.

Synkiksi? Minusta niissä ei ollut mitään synkkää tai ainakaan sen synkempää, kun sinun ilmaisuissakaan. Personaalinen tarkoittanee aika monelle yhtä kun kummalista, ja vielä useammalle ainakin jotain kummalliseen viittäävä. Tosikoksi kokivat sinut aika monet muutkin ja siinäkään ei kait ole mitään pahaa, kunhan löytää oikean ihmisen.
Tämäkin sinun kommenttisi vaan vahvistaa sitä, että sinulla on todella vahva mielipite itsestäsi, jostain et ole valmis tinkimään. Varsinkin, jos jopa väärä sanakin häiritsee....Jos minä pitäisin sinua kummallisena tosikkona joka käyttää outoja sanoja, mutta joka on mulle se oikea ja jota rakastan sydämmeni pohjasta ja sinä tunnet samoin, niii onko muulla sitten väliä? Onko väliä sillä, että sinä olet omasta mielestäsi personaallinen, mutta mun mielestä kummallinen?

Oletko muuten koskaan ollut rakastunut? Pisin suhteesi? Asuitteko yhdessä? Ja mihin suhde kaatui?

 

[nöppönen]

OK Olen kyllä varsin hymyilevä ja lämmin.

Muistathan olla myös oikeasti kiinnostunut treffikumppanistasi, kysellä, kuunnella ja vastata?

 

["..."]

Totta siltä osin, että halusin toisten mielipiteitä tilanteestani tekstini pohjalta.

Sä jaksaisit tätä itsestäsi analysointia loputtomasti. Tiedätkö mitä tarkoittaa keskittyminen toiseen ihmiseen? Se ei ole sitä, että mennään sinun kauttasi. Oletko ihminen, joka jatkaa aina toisen kokemusta/kertomusta lauseella "no mäkin kerran" "no mulla oliihan sama juttu.." "eihän, no kuule kun just.." Ja sitten puhutaan sinusta Taas.

 

["flikka"]

[QUOTE="...";25174324]No tolla perusteella mussakin olis ollut 31.v jotain vikaa, mutta ainoa merkittävä vika oli se etten vielä ollut kohdannut sitä oikeaa ihmistä. Nimim. onnellinen äiti ja vaimo 35.v[/QUOTE]

Tulipa iloinen olo puolestasi. Onnea sinulle ja perheellesi. Itse olen vakiintunut alle kolmekymppisenä, mutta ihana 30v veljeni on sinkku tahtomattaan, toivottavasti hänelle käy yhtä hyvä tuuri kuin sinulla. <3

 

["Minni"]

[QUOTE="...";25174331]Jaa, mäkin kutsun mun miestäni ja hänen kavereitaan pojiksi. 30-40.v ovat iältään. Ja mun arvoa ei kyllä hetkauta mihinkään, jos mua tytöksi kutsutaan. Työmaailmassa ei tosin menettele.[/QUOTE]

Tässä ei pointti olekaan se miksi kutsutaan, vaan millaisina toiset todellisuudessa näkee. Ap kun sanoi pitävänsä nuoremmista "tytöistä", eikä koe aikuistumista tällä saralla tarpeellisena.

 

[Mies31vee]

Minulla on vaikutelma että yrität selittää kaiken parhain päin. Olet kuin teflonia. On hyvä että huomioi muut mutta kuinka paljon muutat itseäsi toisen toiveiden mukaan. Tai antamaasi mielikuvaa sen perusteella mitä muut sanovat?

En nähdäkseni muuta itseäni toisen toiveisiin sopivaksi, enemmän päinvastoin julistan omaa visiotani ja asetan ne keskustelun alle. Voin myös muuttaa mieltäni, mutten tee sitä jatkuvasti. En tarjoa mitään yleismaailmallisia totuuksia.

 

["sasa"]

Kammoksun jossain määrin tavallisuutta, koska pidän sitä jotenkin latistavana ja epäyksilöllisenä. Kuitenkin hyväksyn tavallisuuden keskeisenä osana elämää itsessäni ja toisessa. Tavallisuuteen rajoittuminen sen sijaan on, mitä en koe omakseni, en etenkään ihastumisessa.

Kolmenkympin kriisikin taitaa pukata päälle?

Rock-kukko Hynynen sanoi muutama vuosi sitten haastattelussa, että keskiluokkaisuuden pahin ominaisuus on sen salakavala ominaisuus imaista mukaansa. Yhtäkkiä huomaatkin eläväsi keskiluokkaista, mukavaa, pikkuporvarillista elämää omakotitalossasi.

Kyllä se sinullakin vielä luultavimmin vielä edessä on, ellet sitten sorru joka kerta johonkin eeppiseen feiliin naisten kanssa. Sinne meni ylevät ajatukset omasta "antitavallisuudesta"

 

[Kerro]

Mitä se tavallisuus niinku on? Kerro jo!!!

 

[Mies31vee]

Mulle tulee mieleen aapeestä et se on huumorintajuton. Mikään ei oo kamalampaa kun huumorintajuton mies.

En ole tietyissä jutuissa huumorintajuinen, mutta tykkään hauskoista jutuista etenkin toisen kertomana. Samalla kuitenkin huolehdin tarkoin etten loukkaisi naista etenkin alkuun.

 

["..."]

[QUOTE="Minni";25174348]Tässä ei pointti olekaan se miksi kutsutaan, vaan millaisina toiset todellisuudessa näkee. Ap kun sanoi pitävänsä nuoremmista "tytöistä", eikä koe aikuistumista tällä saralla tarpeellisena.[/QUOTE]

Okei, menin sitten vähän sivuun. Totta se, että ne nuoremmat tytöt ei välitä epätoivoisista, kaljuuntuvista pimujenmetsästäjistä. Ja ps. näytätte muuten aika surullisilta siellä baarissa. (ne "tytötkin" näkee sen)

 

[Mies31vee]

Sun rima on liian korkealla. Sä oot määrittänyt itselles tarkasti minkälainen nainen kelpaa, ja sen lisäksi tavatessa pitää heti tuntua "joltain". Mitä jos kokeilisit tutustua johonkin kaverinaiseen, työkaveriin tai tutun tuttuun, ja oppia arvostamaan ja ihailemaan sitä kuinka persoonallinen hän on?

Toinen ongelma on ehkä se että sua viehättää nuoret naiset, mutta ne ei taas ole noin vanhasta kiinnostuneet, tai halua ainakaan mitään vakavaa suhdetta vielä.

OK, mulle vaan kerran kaveri on aina kaveri Mun on vaikea muuttaa ensivaikutelmaa, jonka saan. En tuijota listoja kuin siksi että oikeansuuntainen ihminen osuisi niitä lukemaan. Ehkä se on virhe... Kiitos myös vihjeestä nuorista naisista Mutta ehkä on poikkeuksia?

 

[Kiitos mutta...]

...erittäin laajasti lukenut kulttuurialaa (etenkin historia, filosofia, estetiikka, kielitiede ja kirjallisuus).

...ei kiitos. Näiden tietojen perusteella pidän sinua kuivana ja mielikuvituksettomana pikkutarkkana niuhottajana jolta ei juuri huumoria irtoa ja joka uskaltaa koskea naiseen vasta luvan saatuaan.

 

["sasa"]

Samalla kuitenkin huolehdin tarkoin etten loukkaisi naista etenkin alkuun.

Tahaton komiikka on kyllä joskus hulvatonta!