Ihmeessä suosittelen opiskelemaan lähtemistä, kerran innostusta riittäisi. Mutta ota asioista selvää, ennen kuin teet hätiköityjä ratkaisuja! Onko sinulla muuta työkokemusta/äitiyslomia tms.? Sillä jos sinulla on työhistoriaa kasassa (osa äippälomista lasketaan myös mukaan) muistaakseni 8 vuotta ei sinun kannata irtisanoa itseäsi vaan hakea opintovapaata (näin vakkarityö säilyy, mutta saat paremmin tukia opiskeluun).
Itsellä oli vähän sama tilanne. Samaa työtä tehnyt kauan ja vaikka työstä tykkäsin kamalasti, mutta ilmapiiri ei oikein natsannut. Päätin toteuttaa haaveen opiskelusta sellaiseen ammattiin, josta tiesin ettei edes oikein ole työllistymismahdollisuuttakaan. Mutta lähihoitajille töitä riittää! Hain opintovapaata (työnantaja ei voi sitä kieltää jos hakee tarpeeksi ajoissa, ainoastaan siirtää erittäin painavasta syystä). Jos sinulla on vakituinen työ josta jäät vain opintovapaalle, saat aikuiskoulutustukea (ansioihin sidonnaista), jos opiskelet tutkintoon johtavassa koulutuksessa. Ja voithan opintovapaan loputtua sitten irtisanoa itsesi... Tutki asiaa netistä vielä aikuiskoulutusrahaston sivuilta. Itse voin sanoa, että breikki työelämästä teki terää, vaikka opinnot kohdallani jäivät kesken.