Olenko hoitanut tämän nyt ihan väärin..?

[Peyote]

No eikö tuo tee juttu nyt ollu vähän koominen?

Kaikkein epäoleellisin ja mitättömin asia koko jutussa.

On se kieltämättä. Mutta se kiinnosti mua.

 

[vierasa]

Ehkä tässä juuri hämmennykseni ydin.
Tyttö siis HALUSI leikkiä mieluummin kuin katsoa telkkaria. Noista pokemoneista tuli kyllä vääntöä ja siinä kohti tein tiukan rajauksen. Niitä sai alkaa katsomaan n.7v.
Me vanhemmatkaan ei katsottu paljoa telkkaria ja jos katsottiin niin tyttö yleensä oli leikkimässä.
Kukaanhan teistä muista ei voi tietää kuinka paljon meillä loppujen lopuksi on puhuttu maailman menosta ja kuinka kaunistellen ja nyt itse yritän kuumeisesti miettiä olenko puhunut jotenkin liian vähän. Sitä on itse kuitenkin vaikea arvioida.

Yläasteellekin kun siirtyi niin puhui usein siitä kuinka hänellä oli aika hurjia kotioloja. Ja puhuimme tottakai niistä yhdessä. Ja kyllä tyttö oli siitä järkyttynyt, että suuri osa luokkakavereista pollti ja osa jo joi. Järkyttyi kun kaverin äiti oli humalassa kotona päivällä ja on kuulemma melkein aina. Tai kuinka koko koulu opettajia myöten pelkää tiettyjä oppilaita eikä niitä saa kuriin poliisikaan. Kuinka nämä "palkkaavat" oppilaita hakkaamaan koulun jälkeen sellaisen oppilaan joka heille jotain vastaan sanoo. Tyttöni ei voinut tätä hyväksyä ja sai heikompia puolustaessaan usein myös tuntea asian nahoissaan. Täytyy kyllä myöntää, että itsekkin olin monesta asiasta todella järkyttynyt kun tyttö aloitti yläasteen!

Olisiko minun pitänyt pystyä tähän jotenkin lastani valmistamaan? Sitä mietin juuri nyt. En voi uskoa, että hänelle tuli yllätyksenä, että jotkut käyttää huumeita tai että nuoret polttaa ja tupakoi, mutta ehkä ongelman mittasuhteet tuli kuitenkin yllätyksenä. En oikein tiedä..

Ehkä siinä voi olla sellaistakin, että lapsen kasvaessa elämästä selviää tosiasioita vaikka vanhemmat olisi kuinka yrittäneet valmistaa tähän. Lapsi vaan ei itse sitä tajua, että näin tapahtuu kaikille vaan luulee sen johtuvan suojelevasta asenteestasi. Itse esimerkiksi muistan sen kun alkoi valjeta se ajatus, että vanhemmat eivät aina tiedäkään mikä on parasta ja aikuiset ylipäätänsä saattavat olla ihan hukassa elämässä. Pienenä lapsena sitä jotenkin kuvittelee, että aikuiset ovat sinut oman itsensä kanssa ja tietävät mitä tulee tehdä tilanteessa kuin tilanteessa.

 

["henni"]

Oletko sinä tarpeeksi kypsä kulkemaan lapsesi kanssa läpi nuo vaiheet kun paha maailma yllättää.

 

[Ken guru]

On se kieltämättä. Mutta se kiinnosti mua.

Ihan söötti juttuhan se.

 

[Peyote]

No niin, tämä on ehkä tätä minun terveysintoilu puolta. Mutta ihanhan thl:n suosituksetkin on että kofeiini (myös tee) on haitallista alle 16 vuotiaille pieninäkin määrinä.

Tyttö oli melkoinen elohiiri pienenä ja saikin adhd-diagnoosin. Tässä myös yksi syy miksei meillä katsottu paljoa tv:tä eikä varsinkaan esim.pokemoneja. Tyttö meni niistä ihan sekaisin. Alkoi kauhea riekkuminen ja riehuminen. Pikkusisaruksillaan esim. telkkari ei samanlaista vaikutusta saa aikaan.

Halusin silloin tytön lapsuudessa käyttää kaikki keinot paitsi lääkkeet avuksi jotta saadaan arjesta vähän rauhallisempaa ja tytölle enemmän hallintaa elämäänsä. Tarpeeksi touhua ja liikuntaa, terveellistä ruokaa jne. Kofeiini oli kiellettyjen listalla ja siksi ei myöskään teetä juonut ja kokistakin aika harvoin. Todettiin vaan tämän olevan toimiva juttu. Yläasteella on saanut halutessaan hörppiä teetä, mutta ei oikein ole halunnut. Toinen juttu on sitten nä energia juomat joita tietty kaveritkin litkii. Itse en henk.koht. ymmärrä miksi jotkut aikuisetkaan haluavat niitä myrkkyjä juoda, mutta olenkin vähän tämmönen..

Ahaa. En oo tullutkaan ajatelleeksi, että teessäkin on kofeiinia. Mäkään en tykkää pokemoneista, musta niissä on ihan vääristynyt se juttu, että niillä on siinä nää pokemonhahmot, jotka on muka tavallaan niiden ystäviä, mutta sitten niiden tehtävä onkin vaan taistella tän ihmisen jonkun vihollisen pokemonin kanssa. Vähän antaa ystävyydestä omituisen kuvan. Lisäksi mulle ne pokemonhahmot ja se idea tuo tosi vahvan mielleyhtymän joihinkin demoneihin, niin en tykkää.

Ja tee on pahaakin.

 

[Lispetti]

Muuten noin, ei meilläkään lapset oo saanu mitään salkkareita katsoa. Lööpit ärsyttää muakin.

Salkkarithan on ihan hirviää pornoa lasten silmille ja korville!
Uusipäiväkin on parempi.

Ilman Taalasmaan Ullaa ei sarja sitä paitsi ole mitään.:attn:
(viimeksi kun olen katsonut, vuosia sitten, ei ullaa ainakaan näkynyt)

 

[Peyote]

Salkkarithan on ihan hirviää pornoa lasten silmille ja korville!
Uusipäiväkin on parempi.

Ilman Taalasmaan Ullaa ei sarja sitä paitsi ole mitään.:attn:
(viimeksi kun olen katsonut, vuosia sitten, ei ullaa ainakaan näkynyt)

Mut ulla tulee kai takasin? Muistan kun salkkarit alkoi ja mä odotin ekaa lastani. Vai olikohan se ihan vauva silloin… Jokatapauksessa näin ihan ensimmäisen jakson.

 

["henni"]

Ulla tuli jo <3

 

[vierasas]

Katsoin tuossa juuri uutiset. Aiheena oli Riikan ostoskeskuksen katon romahtaminen (ei näkynyt yhtään ihmistä veressä), mielenosoitus Kiovassa (oli ihan rauhallinen), Kennedyn murhan vuosipäivä ja lisääntyneet konkurssit. En ymmärrä mikä tässä oli sellaista mitä lapsi ei saisi nähdä paitsi jos pitää lapsensa vaaleanpunaisessa kuplassa, jossa ei tapahdu onnettomuuksia, murhia tai konkursseja.

 

[Peyote]

Mä muuten järkytyin ihan kauheasti maailman menosta jo ala-asteella, kun tajusin, että jotkut meidän luokan tytöistä harrastaa seksiä ja joku oli yrittänyt käyttää kortsuna ilmapalloa huonolla menestyksellä. Ammattikoulussa sisäoppilaitoksessa järkytyin siitä, että 16 vuotiaat ryyppäili siellä pitkin viikkoa. Kerran yks tyttö veti joltain ihan hirveeltä tapaukselta käteen, ne oli sängyn alla kun muut ryyppäs. Kyllä siihen kaikkeen sit tottu.

En usko, että olisin järkyttynyt jotenkin vähemmän, jos nää tapaukset ois tuotu mun silmien eteen vielä nuorempina.

 

["jeps"]

No niin, tämä on ehkä tätä minun terveysintoilu puolta. Mutta ihanhan thl:n suosituksetkin on että kofeiini (myös tee) on haitallista alle 16 vuotiaille pieninäkin määrinä.

Tyttö oli melkoinen elohiiri pienenä ja saikin adhd-diagnoosin. Tässä myös yksi syy miksei meillä katsottu paljoa tv:tä eikä varsinkaan esim.pokemoneja. Tyttö meni niistä ihan sekaisin. Alkoi kauhea riekkuminen ja riehuminen. Pikkusisaruksillaan esim. telkkari ei samanlaista vaikutusta saa aikaan.

Halusin silloin tytön lapsuudessa käyttää kaikki keinot paitsi lääkkeet avuksi jotta saadaan arjesta vähän rauhallisempaa ja tytölle enemmän hallintaa elämäänsä. Tarpeeksi touhua ja liikuntaa, terveellistä ruokaa jne. Kofeiini oli kiellettyjen listalla ja siksi ei myöskään teetä juonut ja kokistakin aika harvoin. Todettiin vaan tämän olevan toimiva juttu. Yläasteella on saanut halutessaan hörppiä teetä, mutta ei oikein ole halunnut. Toinen juttu on sitten nä energia juomat joita tietty kaveritkin litkii. Itse en henk.koht. ymmärrä miksi jotkut aikuisetkaan haluavat niitä myrkkyjä juoda, mutta olenkin vähän tämmönen..

adhd diagnoosi on kyllä hiukan ristiriidassa siitä, mitä kerroit tytön luonteeksi... en jaksa oikein uskoa tätä koko ketjua edes enään.


terveisin. työkseen adhd ja asperger lasten kanssa oleva.

 

[teinin mude]

[QUOTE="henni";29243545]Minun mielestä tässä nyt ei ole kyse siitä miten muut ovat lapsiaan kasvattaneet, tai siitäkään miten teinin mude on lapsensa kasvattanut. Jokainenhan meistä itse päättää miten lapsensa kasvattaa ja mitä talin säännöt on.

Enempi tässä voisi miettiä miten mude sinö nyt koet tilanteen ja oletko sinä kypsä?
Tyttäresi, niin kin jokainen lapsi tekee, kertoo sinulle että parhaasta yrityksestäsi huolimatta (siitä johtuen) hän on kokenut jonkun asian huonoksi, ja kokee että sinun käytös on tämän aiheuttanut. Pystytkö vastaamaan lapselle? Perustelemaan kantasi, seisomaan käytöksesi takana, tai ehkä jopa sanomaan lapselle, että olet pahoillasi jos tämä kasvatus ei sinun kohdalla ollut se paras mahdollinen tapa toimia. Pumpulissa kasvanut ylikiltti lapsesi nyt ensimmäistä kertaa kyseenalaistaa SINUA. Ja koet tämän nyt kovin hankalana tilanteena, olet palstalla ehkä vain hakemassa helppoa vastausta, että kunpa joku muukin olisi näin kasvattanut ja kaikki olisi ok.
Oletko itse kokenut maailman liian julmaksi paikaksi nykyäänkin? Ja ehkä kuvitellut, että lapsen ei tarvitsisi mitään pahaa kokea jos olet suidattamassa hänelle kaiken. Miten itse osaat käsitellä negatiiviset asiat? Lapsesi on ollut "kypsä selvitellessään kavereiden välisiä riitoja, mutta nyt "riita" (kyseenalaistus, selityksen vaatiminen) on sinun kanssa, ja sinun vanhempana pitäisi nyt olla se kypsä joka pystyy tilanteen selvittämään. Oletko miseen tilanteeseen joutunut aikaisemmin?
Miten sinä kohtaat pahan maailman kun se nyt seisoo edessäsi vaatien tilintekoa ja selitystä. Kanavan vaihtaminen, tai ignooraaminen niin kuin jou tuossa ehdotti ei nyt enää taida olla fiksua.[/QUOTE]

Kun tänne tekee avauksen ei voi kirjoittaa kilometrin pituista tekstiä kaikkine sivujuonteineen tai kukaan ei jaksa lukea sitä.

Olen ollut vastaavassa tilanteessa, eri aiheesta, tooosi monta kertaa aiemminkin. Ei siis huolta. Työssäni olen vastaavissa tilanteissa hyvin usein myös eli harjoitusta on tullut.
Jokainen äiti kuitenkin ajoittain tuntee epävarmuutta ja pelkää sössineensä asiat. Mikään ei ole oivallisempaa maaperää huonolle omalletunnolle kuin äiti-ihminen.

En ala selittää mitä elämässämme on tapahtunut parina viime vuotena koska todellisuus on tarua ihmeellisempää ja itsekkin on vaikea kaikkea tätä uskoa. Kuitenkin johtuen näistä asioista tyttöni on kärsinyt masennuksesta. Syyttelen tottakai helposti nyt myös itseäni koska jotenkin olisin halunnut pelastaa lapseni tältä kaikelta. Mieli on siis maassa myös minulla ja jaksaminen kortilla.

Itse olen ollut lapsena samanlainen kuin tyttöni noissa kypsyys asioissa. Siksi ehkä hakeuduin myös terapia työtä tekemään. Täällä palstalla kirjoittaessa on kuitenkin ihanaa kun voi olla vain äiti, heikkouksineen kaikkineen eikä se joka on muita neuvomassa. Koksa ihminen on vain äiti silloin kun on omasta lapsesta kysymys.

Työssäni näen turhankin raadollisesti tämän maailman, nimenomaan juuri niitä raakoja puolia. Eli pimennossa en elä.

Lapseni ei ole ollut ylikiltti vaikka leikkiä onkin halunnut pitkään. Tempperamenttia on riittänyt ja testannut vanhempia todellakin.

Tänä aamuna viimeksi pyysin antekksi jos on kokenut kasvatuksen menneen pieleen ja yritin keskustella järkevästi, mitä tarkalleen tarkoittaa. Tyttö ei kuitenkaan oikein osannut perustella vaikka yleensä sanavalmis onkin. Perustellut olen kasvatus tyyliäni jo aiemminkin ja monesta asiasta tyttö on jo jälkeenpäin kiitellytkin. Kyseenalaistusta oli enemmänkin tuossa ala-asteen lopussa, yläasteen alussa. Miks kaverit saa syödä karkkia joka päivä, miks muut saa kiroilla kotona jne.. Kyllä näitä keskusteluja on käyty. Silti noiden asioiden takana on ennen ollut helpompi seistä ja perustella. Nyt ensimmäistä kertaa olen jotenkin tosi ahdistunut ja hämmentynyt..

 

[Peyote]

[QUOTE="jeps";29243625]adhd diagnoosi on kyllä hiukan ristiriidassa siitä, mitä kerroit tytön luonteeksi... en jaksa oikein uskoa tätä koko ketjua edes enään.


terveisin. työkseen adhd ja asperger lasten kanssa oleva.[/QUOTE]
Millai sä meinaat että on ristiriidassa? Yritin etsiä jotain luonnekuvausta mutta ku ei mulla riitä kärsivällisyys taas.

 

[Peyote]

Äitien hei kuuluukin sössiä. Kyllä se nuori siitä ennenpitkää tokenee. Sellanen kuuluu elämään, että jossain vaiheessa kasvaa niin isoksi, että kykenee alkaa kritisoida vanhempiaan. Joillekin se vaihe tulee oikeesti vasta päälle parikymppisenä ja joillekin reppanoille semmonen vaihe ei saa koskaan lupaa tulla.

 

[Ciervo]

Salkkarithan on ihan hirviää pornoa lasten silmille ja korville!
Uusipäiväkin on parempi.

Ilman Taalasmaan Ullaa ei sarja sitä paitsi ole mitään.:attn:
(viimeksi kun olen katsonut, vuosia sitten, ei ullaa ainakaan näkynyt)

Ulla on tullut takaisin entistä täpäkämpänä.

 

[teinin mude]

min en ymmärrä, että oletko tosissasi...
en oikein ymmärrä sitä ideaalitilannettasi.. eli tahtoisitko, että asiat olisi menneet niin, että tyttösi ei olisi ihmetellyt ollenkaan, jos kaverin äiti on kännissä pitkin päiviä ja yläkoululaisten taltuttamiseen tarvitaan jatkuvasti poliisia? olisitko siis toivonut, että tämä kaikki olisi ollut tytöstäsi ihan normaalia ja ymmärrettävä maailman tila?

kyllähän minuakin järkyttää ne kärsimykset ja kamaluudet joita kuulen maailmalla tapahtuvan. vielä enemmän ne järkyttävät jos tapahtuvat lähelläni. muttakun minusta sen kuuluu olla niin. kovin nuorelle tytölle tämä asia ei ehkä hahmotu näin, mutta ihmettelen, ettei sinullekaan.

Et ehkä ymmärtänyt mitä tarkoitan. Minustakin on luonnolista järkyttyä noista asioista.
Tyttö kuitenkin on sitä mieltä, että olen jotenkin kasvattanut väärin, koska oli yläasteelle siirtyessään niin järkyttynyt kun alkoi tajuamaan millainen paikka tämä maailma oikeasti on.
Nyt sitten pohdin olisiko järkytys johtunut osittain myös aika levottomaan kouluun siirtymisestä silloin. Tyttö toi asioita kotiin ja niistä puhuttiin eli yksin hän ei asioiden kanssa jäänyt, mutta toki moni nuori tuossa iässä vähän alkaa haluta yksityisyyttä enemmän ja pohtii myös asioita itsekseenkin.

Minä siis järkytyin kun kuulin sen koulun meiningistä ja lapsi järkyttyi. Olisiko minun pitänyt toimia jotenkin eri tavalla ennen yläastetta jotta tyttö ei olisi järkyttynyt niin paljon kuten tyttöni nyt siis väittää? Siinä vasta pulma..
Hän varmaan kyllä tiesi aika hyvin kaikista ongelmista, mutta niiden laajuus luultavasti järkytti, uskoisin. Ja itsekkkään en kyllä tiennyt, että tuolla kouluissa voi olla oppilaita jotka tuntuvat kauhulla pyörittävän koko koulua, että siitä asiasta on kyllä tyttöä pidetty pimennossa ala-asteen ajan.

 

["jeps"]

Millai sä meinaat että on ristiriidassa? Yritin etsiä jotain luonnekuvausta mutta ku ei mulla riitä kärsivällisyys taas.

no esim tässä "Tyttö siis ollut tosi kypsä, esim.kielellisesti erittäin lahajakas jo pienenä. Osannut kypsästi sovitella kavereiden riitoja ja ymmärtänyt hienosti miksi joku kiukuttelee tai on pahalla mielellä jostain. Tämä siis ihmetyttänyt jopa tarhatätejä, opettajia ja muitakin aikuisia. Osaa keskustella tosi kypsästi ja selittää asioita ymmärrettävästi ja kronologisesti" jos lääkitystäkään ei ole ollut, niin vaikea kuvitella, että jaksaa kovasti keskittyä muiden lluonneanalysointiin, mun mielestä tuon adhd: n kanssa pelätään turhaa sitä lääkitystä, kun se ihan oikeasti helpottaa sen lapsen olemista, kuinka kurjaa se on kun ei jaksa keskittyä kuin hetkiä kerralla, koulussa ei tule menestystä, kun keskittyminen opitun asian ymmärtämisestä herpaantuu vähän väliä.

 

[Lispetti]

Ulla on tullut takaisin entistä täpäkämpänä.

No hitto, pitäs varmaan vilkasta tänään yks jakso, ihan Ullan takia.

 

["jeps"]

1.Keskittymättömyys Ei keskity yksityiskohtiin tai tekee tarkkaavaisuusvirheitä läksyissä, töissä tai muissa tehtävissä
Ei kykene säilyttämään keskittymiskykyä leikeissä tai tehtävissä
Ei tunnu kuuntelevan puhuteltaessa
Ei seuraa ohjeita eikä kykene saattamaan loppuun läksyjä, koulutehtäviä tai töitä työpaikalla (mutta ei vastusta ja ymmärtää ohjeet)
Tehtävien ja toimien organisointi on usein vaikeaa
Ei halua aloittaa tehtäviä, jotka vaativat pitkää keskittymiskykyä
Usein hukkaa tehtäviin tarvittuja välineitä (leluja, työkaluja, koulukirjoja)
Häiriintyy helposti ulkopuolisista ärsykkeistä
Unohtelee usein päivittäisiä tehtäviä
Puhuu useasti samoista asioista, vaikka pitäisi vaihtaa usein puheenaihetta.

2.Ylivilkkaus tai impulsiivisuus 1.Ylivilkkaus Hypistelee käsiä, koukistelee jalkoja tai pyörii paikallaan
Poistuu paikaltaan luokassa tai paikassa, jossa paikallaan pysyminen on odotettua
Juoksentelee tai kiipeilee tilanteissa, joissa se ei ole soveliasta (aikuisten tapauksessa levottomuuden tunnetta)
Vaikeuksia leikkiä hiljaa
On usein ”menossa”, ei pysty olemaan kauan paikallaan.
Puhuu paljon

2.Impulsiivisuus Vastaa kysymykseen ennakkoon
Ei jaksa odottaa vuoroaan
Keskeyttää tai häiritsee muita (kesken keskustelujen, pelien)


tuossa ad/hd:n oirekuvausta

 

[teinin mude]

[QUOTE="jeps";29243704]no esim tässä "Tyttö siis ollut tosi kypsä, esim.kielellisesti erittäin lahajakas jo pienenä. Osannut kypsästi sovitella kavereiden riitoja ja ymmärtänyt hienosti miksi joku kiukuttelee tai on pahalla mielellä jostain. Tämä siis ihmetyttänyt jopa tarhatätejä, opettajia ja muitakin aikuisia. Osaa keskustella tosi kypsästi ja selittää asioita ymmärrettävästi ja kronologisesti" jos lääkitystäkään ei ole ollut, niin vaikea kuvitella, että jaksaa kovasti keskittyä muiden lluonneanalysointiin, mun mielestä tuon adhd: n kanssa pelätään turhaa sitä lääkitystä, kun se ihan oikeasti helpottaa sen lapsen olemista, kuinka kurjaa se on kun ei jaksa keskittyä kuin hetkiä kerralla, koulussa ei tule menestystä, kun keskittyminen opitun asian ymmärtämisestä herpaantuu vähän väliä.[/QUOTE]

No enpä ala sinulle diagnoosi lappuja lähettelemään. Näin nyt kuitenkin on. Lapsi oli todella vilkas ja tempperamenttinen. Koulussa oli paikallaan, mutta pyöritteli kynää ja haaveili omiaan. Ajatus meni muualla ja kokoajan piti jotain näpertää. Oli ja on erittäin sosiaalinen eikä pienenä oikein osannut hillitä tuota puolta. Selitti jatkuvasti kuin papupata vaikka koulussa ei toisia häirinnytkään. Joissain asioissa siis oli poikkeuksellisen lahjakas kuten tuo kielellinen puoli. 14-vuotiaana kustantaja oli jo kiinnostunut julkaisemaan hänen kirjan, mutta se sitten jäi sairastumisen vuoksi. Aspergeriakin silloin mietittiin jossain vaiheessa.
Kaikkea sekoitti se, että tytöllä oli myös hormoonilääkitys sairauteen ja se joidenkin läkäreiden mielestä myös saattoi häiritä esim.impullsin hallintakykyä (lue raivarit).
Kasvaessa ylivilkkaus tasoittui kuten usein käy ja olen iloinen ettemme tarvinneet lääkitykseen ryhtyä. Tiedän kyllä monia joille lääkitys on todella hyvä vaihtoehto ja heidän tilanteessaan aloittaisin myös lääkityksen.

En voi sinulle tässä mitenkään asiaa todistaa. Itsekkin teen töitä ihmisten kanssa joilla monella on adhd tai asperger (tosin aikuisten), mutta enpä ole toista samanlaista tavannut kuin lapseni.

 

[Peyote]

[QUOTE="jeps";29243704]no esim tässä "Tyttö siis ollut tosi kypsä, esim.kielellisesti erittäin lahajakas jo pienenä. Osannut kypsästi sovitella kavereiden riitoja ja ymmärtänyt hienosti miksi joku kiukuttelee tai on pahalla mielellä jostain. Tämä siis ihmetyttänyt jopa tarhatätejä, opettajia ja muitakin aikuisia. Osaa keskustella tosi kypsästi ja selittää asioita ymmärrettävästi ja kronologisesti" jos lääkitystäkään ei ole ollut, niin vaikea kuvitella, että jaksaa kovasti keskittyä muiden lluonneanalysointiin, mun mielestä tuon adhd: n kanssa pelätään turhaa sitä lääkitystä, kun se ihan oikeasti helpottaa sen lapsen olemista, kuinka kurjaa se on kun ei jaksa keskittyä kuin hetkiä kerralla, koulussa ei tule menestystä, kun keskittyminen opitun asian ymmärtämisestä herpaantuu vähän väliä.[/QUOTE]

Mä tiedän kyllä kielellisesti lahjakkaan ADHD-lapsen, mutta mikään sovitelija se ei ole. Sen sijaan ADD-lapsi saattaisi olla tälläinen sovittelija. Mutta lapsia on niin erilaisia.

 

[vierasa]

Et ehkä ymmärtänyt mitä tarkoitan. Minustakin on luonnolista järkyttyä noista asioista.
Tyttö kuitenkin on sitä mieltä, että olen jotenkin kasvattanut väärin, koska oli yläasteelle siirtyessään niin järkyttynyt kun alkoi tajuamaan millainen paikka tämä maailma oikeasti on.
Nyt sitten pohdin olisiko järkytys johtunut osittain myös aika levottomaan kouluun siirtymisestä silloin. Tyttö toi asioita kotiin ja niistä puhuttiin eli yksin hän ei asioiden kanssa jäänyt, mutta toki moni nuori tuossa iässä vähän alkaa haluta yksityisyyttä enemmän ja pohtii myös asioita itsekseenkin.

Minä siis järkytyin kun kuulin sen koulun meiningistä ja lapsi järkyttyi. Olisiko minun pitänyt toimia jotenkin eri tavalla ennen yläastetta jotta tyttö ei olisi järkyttynyt niin paljon kuten tyttöni nyt siis väittää? Siinä vasta pulma..
Hän varmaan kyllä tiesi aika hyvin kaikista ongelmista, mutta niiden laajuus luultavasti järkytti, uskoisin. Ja itsekkkään en kyllä tiennyt, että tuolla kouluissa voi olla oppilaita jotka tuntuvat kauhulla pyörittävän koko koulua, että siitä asiasta on kyllä tyttöä pidetty pimennossa ala-asteen ajan.

Tähän on ulkopuolisen tietysti vaikea kommentoida kun ei tiedä onko teillä kasvatettu lapset pumpulissa vai ei. Sunkin tarina muuttaa koko ajan muotoaan kun tulee lisää yksityiskohtia. Ensin sai sellaisen kuvan, että uutisia ei seurattu ollenkaan, sitten niitä kuunneltiinkin radiosta. Jostain syystä sinä nyt kuitenkin olet alkanut pohtimaan asiaa. Oletko itse epävarma siitä oletko liian suojelevainen vai onko sinun vaikea kohdata ja laittaa mittasuhteisiin lapsen sinuun kohdistuva kritiikki?

 

[teinin mude]

[QUOTE="jeps";29243729]1.Keskittymättömyys Ei keskity yksityiskohtiin tai tekee tarkkaavaisuusvirheitä läksyissä, töissä tai muissa tehtävissä
Ei kykene säilyttämään keskittymiskykyä leikeissä tai tehtävissä
Ei tunnu kuuntelevan puhuteltaessa
Ei seuraa ohjeita eikä kykene saattamaan loppuun läksyjä, koulutehtäviä tai töitä työpaikalla (mutta ei vastusta ja ymmärtää ohjeet)
Tehtävien ja toimien organisointi on usein vaikeaa
Ei halua aloittaa tehtäviä, jotka vaativat pitkää keskittymiskykyä
Usein hukkaa tehtäviin tarvittuja välineitä (leluja, työkaluja, koulukirjoja)
Häiriintyy helposti ulkopuolisista ärsykkeistä
Unohtelee usein päivittäisiä tehtäviä
Puhuu useasti samoista asioista, vaikka pitäisi vaihtaa usein puheenaihetta.

2.Ylivilkkaus tai impulsiivisuus 1.Ylivilkkaus Hypistelee käsiä, koukistelee jalkoja tai pyörii paikallaan
Poistuu paikaltaan luokassa tai paikassa, jossa paikallaan pysyminen on odotettua
Juoksentelee tai kiipeilee tilanteissa, joissa se ei ole soveliasta (aikuisten tapauksessa levottomuuden tunnetta)
Vaikeuksia leikkiä hiljaa
On usein ”menossa”, ei pysty olemaan kauan paikallaan.
Puhuu paljon

2.Impulsiivisuus Vastaa kysymykseen ennakkoon
Ei jaksa odottaa vuoroaan
Keskeyttää tai häiritsee muita (kesken keskustelujen, pelien)


tuossa ad/hd:n oirekuvausta[/QUOTE]

Näistä suurin osa kuvasi tyttöäni ala-aste iässä kuin nenä päässä.
Koulussa tosiaan istuskeli omissa maailmoissaan kuten lääkärikin kertoi adhd tyttöjen usein tekevän.

 

["vierailija"]

Minusta tytölläs on ollut aika unelmalapsuus.
Ja hän myös varmaan sen jossain vaiheessa tajuaa itsekin.

 

[kaf]

Et ehkä ymmärtänyt mitä tarkoitan.

Olisiko minun pitänyt toimia jotenkin eri tavalla ennen yläastetta jotta tyttö ei olisi järkyttynyt niin paljon kuten tyttöni nyt siis väittää? Siinä vasta pulma..
Hän varmaan kyllä tiesi aika hyvin kaikista ongelmista, mutta niiden laajuus luultavasti järkytti, uskoisin. Ja itsekkkään en kyllä tiennyt, että tuolla kouluissa voi olla oppilaita jotka tuntuvat kauhulla pyörittävän koko koulua, että siitä asiasta on kyllä tyttöä pidetty pimennossa ala-asteen ajan.

en mie ymmärrä vieläkään.

jos on kovin järkyttävä asia, niin siitä kuuluu järkyttyä. minusta tuo on sellainen asia. järkyttyisin itsekin, jos joutuisin vastaavaan paikkaan töihin taikka opiskelemaan. ja se kuuluu asiaan, vaikka tyttösi ei ehkä sitä asiaankuuluvana näekään. ei ehkä tiennyt, että asia järkytti niitä muitakin perusoppilaita, kun tuskin sitä järkytystä kukaan tuollaisessa koulussa näyttää. kyllähän siellä jokainen yrittää esittää olevansa vähän enemmän 'maailmankansalainen ja kaikennähnyt' kuin onkaan. ja ihan varmasti siellä moni sitten toistensa esityksen uskoo.

minusta ei siis tyttöä olisi pitänyt jotenkin eri tavalla kasvattaa, jotta ei olisi noista järkyttynyt. kun minusta se järkytys tuossa kohtaa olisi oikeastaan estetty vaan, jos sama asia olisi järkyttänyt jo aiemmin (jos olisi vaikka ollut vastaavaa meininkiä alakoulussa, niin tuskin olisi sitä enää yläkouluun siirtyessä niin ihmetellyt. tämä ei kuitenkaan liene olisi ollut toivottavaa).

tyttö on vielä lapsi. hän ajattelee, että äitillä olisi ollut mahdollisuudet hänen elämäänsä loputtomiin parantaa. hän on nuori ja idealisti. hän on mustavalkoinen. (nämä on yleistyksiä kyl, mutta minusta kuuluu ikään.) hän etsii syitä ongelmilleen ja löytää niitä tietysti kotoaan ja kasvatuksestaan, kun sehän on hänen maailmansa tähän asti ollut.

mutta minusta on hassua, että sinä (joka tähän asti olet perustellut itsellesi toimesi ja harkinnut kasvatusperiaatteesi) nyt yhtäkkiä näin vahvasti lähdet epäilemään kaikkia valintojasi kun laps niitä kyseenalaistaa. tämähän on verrattavissa vaikka siihne "miksi kaikki muut saa syödä karkkia" -keskusteluun. nyt on vaan isompi tyttö ja isommat asiat keskustelussa.

mutta kyllä mie olisin tuonikäisenä jonkunlaista kolhua saanut perusturvallisuuteen jos olisin saanut vanhempani kyseenalaistamaan koko kasvatukstyylinsä ja he sitten olisivat minun kanssani vakavasti asiasta keskustelleet ja olettaneet minun olevan joku auktoriteetti siinä, mikä meni pieleen ja miten heidän olisi pitänyt tehdä. (siis nimenomaan kun kysyttäisi, että miten olisi kuulunut minun ihmisenäkasvamiseni kannalta tehdä eikä vaan, että mikä minusta olisi ollut kivempi. tulisi vähän sellainen fiilis, että ei noikaan aikuiset tiedä mistään mitään, eli ehkä olenkin kasvanut ihan vinoon )