Olenko hoitanut tämän nyt ihan väärin..?

[teinin mude]

Tähän on ulkopuolisen tietysti vaikea kommentoida kun ei tiedä onko teillä kasvatettu lapset pumpulissa vai ei. Sunkin tarina muuttaa koko ajan muotoaan kun tulee lisää yksityiskohtia. Ensin sai sellaisen kuvan, että uutisia ei seurattu ollenkaan, sitten niitä kuunneltiinkin radiosta. Jostain syystä sinä nyt kuitenkin olet alkanut pohtimaan asiaa. Oletko itse epävarma siitä oletko liian suojelevainen vai onko sinun vaikea kohdata ja laittaa mittasuhteisiin lapsen sinuun kohdistuva kritiikki?

Tahallisesti en mitään vääntele. Yksityiskohtia ei tietenkään voi heti kaikkia kirjoittaa. Lisäksi teen tässä samalla lisää oivalluksia itsekkin mikä on tässä nyt ollutkin hyvä juttu.

Alusta asti tarkoitin että tv kanavaa vaihdoin jos uutiset alkoi. Myöhemmin mietin ja tajusin, että kyllähän me uutisia radiosta autossa usein kuunneltiin. Sori nyt vaan kun näin asiassa etenen.

Kuten sanoin olen ollut mielimaassa ja nyt jostain syystä tämä ahdistaa. Siksi tänne aloin kirjoittamaan.

 

[vierasa]

Tahallisesti en mitään vääntele. Yksityiskohtia ei tietenkään voi heti kaikkia kirjoittaa. Lisäksi teen tässä samalla lisää oivalluksia itsekkin mikä on tässä nyt ollutkin hyvä juttu.

Alusta asti tarkoitin että tv kanavaa vaihdoin jos uutiset alkoi. Myöhemmin mietin ja tajusin, että kyllähän me uutisia radiosta autossa usein kuunneltiin. Sori nyt vaan kun näin asiassa etenen.

Kuten sanoin olen ollut mielimaassa ja nyt jostain syystä tämä ahdistaa. Siksi tänne aloin kirjoittamaan.

Sun kannattais yrittää pohtia mistä se ahdistus johtuu. Oliko tämä ensimmäinen kerta kun joudut miettimään oletko tehnyt jotain väärin lastesi kasvatuksessa ja herättääkö se sen takia ahdistusta? Vai herättääkö ahdistusta se, että lapsesi "kääntyy sinua vastaan"? Vai ahdistaako se, että lapsesi on masentunut ja luonnollisesti mietit olisitko sinä voinut tehdä jotain toisin estääksesi tämän?

Kannattaa myös yrittää keskustella sen teinin kanssa rauhallisesti ja fiksusti asiasta. Yrittää saada selville mikä se on mikä hänen mielestään on mennyt pieleen: sekö että ei saanut katsoa uutisia ja tiettyjä tv-ohjelmia vai että ei saanut hillua kaupungilla vai jokin muu ja miten tämä on hänen mielestään vaikuttanut häneen. Miten hänen mielestään olisit voinut tehdä paremmin. Ja sitten kerrot lapselle miksi sinä teit kuten teit, kerrot että luulit sen olevan hänen parhaaksi.

 

[nuin]

Aikalailla on tyttöä pidetty pumpulissa. Järkytys voi olla kova realiteetit ja ihmisten itsekkyys ja pahuus iskevät naamaan. Useimmitenhan siihen tottuu pikkuhiljaa, nyt se kaikki tulee kerralla.

 

["totuus on"]

Onhan se järkytys lapselle itselleen kun saa tilaa ja vapautta yht.äkkiä toimia omineen ja törmääkin kaikkeen epämukavaan mikä on vanhempien taholta peitelty/taputeltu pehmeäksi mössöksi ja sitten nuori löytää kaiken sen paskan mikä on todellisuutta ja tulee kovana päin näköä.

Kaikkea ei toki lasten tarvi tietää mutta tieten tahtoen salailu ja maailman pehmentäminen lapselle vanhempien toimesta on väärin.

 

[aivanaiv]

ihme vääntämistä, kysyt oletko toiminut väärin, mutta sitten kun joku sanoo suoran mielipiteen asiaan, alat puolustelemaan, selittelemään ja muuttamaan asioitasi.. ei ehkä kannata kysyä palstalta jos itse tuntee toimineensa oikein, ongelmaa ei siis pitäisi olla?

 

["mie"]

Minusta olet toiminut täysin oikein.Toimin myös itse samalla tavalla.
Lapsuudestani minulla on kokemusta siitä, kuinka näin painajaisia kauhuleffoista mitä en tod olisi saanut katsoa.
Äiti myös herkutteli kaikilla jammu sedän tekemillä yksityiskohdilla...

 

[teinin mude]

Sun kannattais yrittää pohtia mistä se ahdistus johtuu. Oliko tämä ensimmäinen kerta kun joudut miettimään oletko tehnyt jotain väärin lastesi kasvatuksessa ja herättääkö se sen takia ahdistusta? Vai herättääkö ahdistusta se, että lapsesi "kääntyy sinua vastaan"? Vai ahdistaako se, että lapsesi on masentunut ja luonnollisesti mietit olisitko sinä voinut tehdä jotain toisin estääksesi tämän?

Kannattaa myös yrittää keskustella sen teinin kanssa rauhallisesti ja fiksusti asiasta. Yrittää saada selville mikä se on mikä hänen mielestään on mennyt pieleen: sekö että ei saanut katsoa uutisia ja tiettyjä tv-ohjelmia vai että ei saanut hillua kaupungilla vai jokin muu ja miten tämä on hänen mielestään vaikuttanut häneen. Miten hänen mielestään olisit voinut tehdä paremmin. Ja sitten kerrot lapselle miksi sinä teit kuten teit, kerrot että luulit sen olevan hänen parhaaksi.

Kyllähän mä tätä pohdinkin. En todellakaan mieti näitä juttuja ekaa kertaa eikä todellakaan lapsi käänny minua vastaan ensimmäistä kertaa kuten jo aiemmin kirjoitin. Lapseni ahdistus minua tietenkin ahdistaa ja ainahan tässä tilanteessa miettii mikä on oma osuus tällaiseen tilanteeseen. Meillä kuitenkin masennuksen syitä on pitkästi saatu jäljitettyä toisiin asioihin joita en nyt mielellään tässä ala kirjoittelemaan. Olen nyt tosiaan vähän heikoilla koska itsetuntoa on koeteltu ja elämässä on ollut tosi suuria ja kamalia juttuja. Ennen kuin masennuksen syyt alkoivat paljastua kävimme vanhemmat aikamoisen mankelin läpi, kun meitä epäiltiin kaikenmoisesta. Tai ainakin siltä tuntui. Oli oikein opettavaista ammattihenkilönä joutua yhtäkkiä pöydän toiselle puolen. Nyt osaan itse tehdä työni eri tavalla.

Ja tottakai aion tytön kanssa jutella. En siksi tänne kirjoita etten aikoisi jutella. Tänne kirjoitellessa sain itseasiassa tuon ahaa elämyksen siitä kuinka koulun vaihto on voinut tyttöön aikoinaan vaikuttaa. Sitä juttelen heti kun saan tilaisuuden.

 

[teinin mude]

[QUOTE="totuus on";29243843]Onhan se järkytys lapselle itselleen kun saa tilaa ja vapautta yht.äkkiä toimia omineen ja törmääkin kaikkeen epämukavaan mikä on vanhempien taholta peitelty/taputeltu pehmeäksi mössöksi ja sitten nuori löytää kaiken sen paskan mikä on todellisuutta ja tulee kovana päin näköä.

Kaikkea ei toki lasten tarvi tietää mutta tieten tahtoen salailu ja maailman pehmentäminen lapselle vanhempien toimesta on väärin.[/QUOTE]

No ei saanut vapautta mitenkään yhtäkkiä vaan toki pikkuhiljaa sitä lisättiin. En muista kirjoittaneeni ihan tuollaista..

 

[teinin mude]

ihme vääntämistä, kysyt oletko toiminut väärin, mutta sitten kun joku sanoo suoran mielipiteen asiaan, alat puolustelemaan, selittelemään ja muuttamaan asioitasi.. ei ehkä kannata kysyä palstalta jos itse tuntee toimineensa oikein, ongelmaa ei siis pitäisi olla?

Tää asia kun ei oo ihan sarjassamme niitä "mitä teen kun wc-pönttö on tukossa" vastaus "tilaa putkari", "ok, kiitti".

Näitä asioita on vaikea selittää ja siksi syntyy helposti vääriä tulkintoja. Tottakai koitan oikaista jos joku saa väärän käsityksen tekstistäni. Ja väärän käsityksen voi saada koska tekstini on huonoa tai siitä puuttuu yksityiskohtia. Ja kaikkia yksityiskohtia ei tosiaan mielestäni kannata alotukseen laittaa koska kukaan ei sitten jaksa lukea.

 

[Pinki]

Pakko nyt kirjoittaa vähän kun ahdistus päällä...
Kaipaan siis kommentteja siitä olenko jotenkin hoitanut lapseni kasvatuksen päin honkia kun:

- Olen kääntänyt kanavaa uutisten aikaan jos lapsi oli läsnä(ehkä ylä-asteelle siirtymiseen asti).
- En antanut katsoa esim.pokemoneja alle 7 vuotiaana (nyttemmin niihin tullut ikärajakin)
- En antanut katsoa salkkareita ala-aste iässä
- Meillä katsottiin muutenkin aika vähän telkkaria ja tietokonetta tyttö ei oikeastaan edes ala-aste iässä käyttänyt
- Jos tyttö järkyttyi iltapäivälehtien otsikoista kaupassa selitin, että otsikot on monesti liioiteltuja ja ihan höpöhöpöä (suututti kun otsikot siinä kassalla tyrkyllä)
- En päästänyt vielä ala-asteella kaupungille ulos hillumaan (keskustaan). Kauppakeskuksiin kyllä kyyditsin tyttöjen kanssa shoppaamaan jne.
- Meillä on ollut aina tiukat kotiin tuloajat, karkkipäivät jne. Kotona ei saa kiroilla jne.
- Olen ollut aina aika tarkka syömisist ja ehkä jopa terveysintoilija. Esim. teetä, kahvia en ole antanut tytön juoda ennen 16v. ja energia juomista räjähdän tänä päivänäkin.
-Tyttö on mutenkin viettänyt lapsuuden ylä-asteelle siirtymiseen asti pitkälti vaan leikkien. Muut jo meikkaili ja heilasti, mutta meidän tyttö juoksenteli keppihevosten kanssa. Minusta se oli aika ihana homma..

Tässä siis joitain mitä nyt tulee mieleen..


Tänä aamuna sain kuulla 17v tytöltäni kuinka olen suunnilleen pilannut hänen nuoruutensa kun olen pitänyt häntä lapsuuden liian silkkihansikkain. Hänelle tuli kuulemma hirveä järkytys yläasteella kuinka hirveä paikka tämä maailma oikeasti onkaan. Koitin onkia tarkempia perusteluja, mutta tyttö vain sanoi, että oli kuvitellut Suomen olevan lintukoto ja järkyttyi esim.että täälläkin nähdään nälkää jne..

Ongelma on nyt siinä, että minusta tuntuu, että tyttö yrittää välillä "karaista" pikkuveljeään (varmaan hyvää tarkoittaen) ja tästä syntyy meillä riitoja. Lisäksi tietenkin tyhmänä nyt pyörittelen tätä kaikkea päässäni. Olenko suojellut lastani liikaa...

Tuli vain noista tummennetuista kohdista mieleeni, ettet sitten ajatellut yhtään, että lapsi kasvaa ja ei ole aina äidin helmoissa? Aika sellofaanissa olet lapsesi kasvattanut, kun mitään pahaa ei ole kuullut saati nähnyt.

 

["vierailija"]

Tulee hieman semmonen olo, että vaatisit itseltäsi täydellisyyttä. Mutta kukaan ei ole täydellinen eikä tarvitse ollakaan.
Elämään kuuluu virheet, oppiminen ja armo, eli se että vaikka jossain asiassa mokaisi niin elämä silti kantaa.
Sinä olet kasvattanut parhaasi mukaan tytärtäsi ja hän myös kasvattaa sinua. Relax.

 

[teinin mude]

[QUOTE="mie";29243879]Minusta olet toiminut täysin oikein.Toimin myös itse samalla tavalla.
Lapsuudestani minulla on kokemusta siitä, kuinka näin painajaisia kauhuleffoista mitä en tod olisi saanut katsoa.
Äiti myös herkutteli kaikilla jammu sedän tekemillä yksityiskohdilla...[/QUOTE]

Kiitos. Tässä kirjoitellessa ja pohdiskellessa minulle on oikeastaan vahvistunut, että tiedän sydämmessäni toimineensi oikein. Ja kukaanhan ei tosiaan ole virheetön äiti.
Itsekkin näin pienenä painajaisia leffoista ja muistan kuinka monta päivää yksien uutisten jälkeen hoin isälleni että "eihän Suomeen tuu koskaan sotaa?". Isä fiksuna miehenä ei halunnut ensin vastata valheelllisesti, että voisi luvata niin, mutta kun aloin jo valvoa yöt taipui isänikin. Lupasi minulle, että Suomeen ei koskaan tule sotaa. Arvatkaa säännösteltiinkö sen jälkeen minunkin uutisten katselua.

Oma tyttöni on todella paljon kopio itsestäni. Siksikin olen ehkä ollut suojelu kannalla. Vahinkoa en tietenkään ole suojelulla halunnut ja monessa asiassa tyttö on saanut tehdä ja kokea.

Oli mielenkiintoista kuulla kuinka muissa perheissä suhtaudutaan asioihin. Luulen, että useassa mennään kuten meilläkin on menty. Joihinkin erona ehkä, että olen rajoittanut uutisten katsomista tv:stä ja uutisista olen halunnut ensin keskustella ennen kuin ne kuunneltu tai luettu. Voi myös olla että jotkut lapset ovat enemmän kiinnostuneita uutisista ja maailman menosta kuin omani oli joka juoksenteli ulkona pitkin pihoja.

Iltsikoiden otsikoista olen itseasiassa ihan aikuistenkin kesken sitä mieltä, että usein ovat ihan höpöhöpöä, liioiteltuja ja harhaanjohtavia. Sen verran olen sieltä juttuja lukenut joiden laidan tiedän ihan toiseksi, että todellakin olen kriittiseksi oppinut. tytön ollessa pieni tästä asiasta käytiin todellakin yleistä keskustelua, että journalistien pitäisi kantaa vastuunsa myös siitä mitä lööpeissä lukee juuri lasten takia. Veikkaan, että silloin otsikoita alettiin vähän enemmän miettimään ja hyvä niin. Rajuja ne on silti usein edelleen valitettavasti.

 

[Bitch]

Oli mielenkiintoista kuulla kuinka muissa perheissä suhtaudutaan asioihin. Luulen, että useassa mennään kuten meilläkin on menty. Joihinkin erona ehkä, että olen rajoittanut uutisten katsomista tv:stä ja uutisista olen halunnut ensin keskustella ennen kuin ne kuunneltu tai luettu. Voi myös olla että jotkut lapset ovat enemmän kiinnostuneita uutisista ja maailman menosta kuin omani oli joka juoksenteli ulkona pitkin pihoja.


Meillä on keskusteltu näistä asioista aina realistisesti, kuitenkaan turhia mässäilemättä. Lasten on kuitenkin hyvä tietää, että kadulta löytyneisiin ruiskuihin ei kannata koskea, ylemmän luokan kovikselle ei kannata mennä aukomaan päätään ja että karkkia autosta tarjoava setä ei ole hyvä ihminen vaan että maailmassa on tosi sairaita ihmisiä. Jotkut haluaa satuttaa lapsia. Lasten on myös hyvä tietää, että kaikkialla maailmassa ei ole asiat niin hyvin kuin meillä ja että kukaan ei voi taata onko meillä aina asiat hyvin, mutta nautitaan niin kauan kun on. Asiat täytyy vaan ottaa vastaan jos ne kohdalle sattuu.

Lapset on nyt 22, 20 ja 18 ja omaavat kaikki hyvin terveen elämänkatsomuksen