Olenko ainut lajissani, koska olen välillä ihan kurkkua myöten täynnä lapsiani..

Joinain iltoina sanon lapsille, että hyvää yötä, äiti menee nyt omaan huoneeseensa, nähdään aamulla. Kun eivät nuo koululaiset mene enää kovin aikaisin nukkumaan, itseäni saattaa väsyttää paljon aikaisemmin kuin heitä, kun herään paljon aiemmin aamuisin. Mä olen oikeasti lasteni kanssa koko sen ajan, mitä kotona olen. Ei ole mitään viikonloppuja lapsilla isän luona tms. Toisinaan ei jaksa, mutta vetäydyn huoneeseeni lepäämään.
 
kukapa ei välillä väsyisi.
ja minä en ole mikään pullantuoksuinen äiti muutenkaan... en edes yritä ylisuorittaa, joskus olen ollut niin väsynyt ja pohjalla etten halua kokea sitä enää.

miksi se on nainen jota saa arvostella? lasteni isä ei ole tavannut lapsiaan 1.5 viikkoon, lähti kotoa ja uusi nainenkin on jo..
kukaan ei sano pahaa sanaa. minun on kuitenkin jaksettava 24/7..
 
http://vaestoliitto-fi-bin.directo.fi/@Bin/6af9125389e01bedfe9d9686fd4d3ca2/1306645351/application/pdf/208223/pari_perhe4_07.pdf

Tuolla sivulla 22 on pieniä otteita Väestöliiton tutkimuksesta "Äitiyden kielletyt tunteet", joka on siis jo ilmestynyt.

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Kun+äitiys+ahdistaa/1135234857406

Tossa yksi äiti kertoo niistä negatiivisista tunteista.
 
Normaalia. Huolestuttavaa on jos kieltää kielteiset tunteensa lapsia kohtaan kokonaan. Se on täysin normaalia, että läheisiä ihmisiä kohtaan tuntee välillä myös negatiivisesti.
 
Kyllähän noita tunteita on laidasta laitaan. Omalla kohdallani voin sanoa että lapsissakin on eroja ja siksi ne tunteetkin vaihtelee. Vauva nyt on vasta puolivuotias enkä hänen kanssaan ole kokenut vielä yhtään väsymyksen hetkeä enkä siis luonnollisesti niitäkään ajatuksia että minun pitäisi päästä hänestä hetkeksi eroon.

Esikoinen ei omista toilailuistaan huolimatta ole henkisesti niin raskas ja hänen kohdallaan on helpompi määritellä mikä mättää. Tyyliin siis miellän mielessäni että nyt ärsyttää tuo tai tuo asia ja miksei hän vaan voisi lopettaa sitä. Keskimmäinen taas on meillä se oikeasti haastava tapaus ja hänen kohdallaan usein ylittyy se kynnys jolloin mieleen tulee ajatus "mä en jaksa nyt tuota lasta" ja mielessäni voin silloin toivottaa hänet sinne missä pippuri kasvaa. Jos olen yksinlasten kanssa kotona voin sulkeutua hetkeksi toiseen huoneeseen kokoamaan ajatuksia, jos taas mies on kotona lähden mielihyvin koiran kanssa lenkille.
 
[QUOTE="madame";23870101]no ehkä siksi että sitten joku ihana ihminen juoksee tekee lastensuojelu ilmoituksen! ja tämä on nähty lähipiirissä (eihän se mihinkään johtanut, mut jos se ilmoitus ois otettu tosissaan olisi ilmoituksen kohde ollut tdella pulassa, siinä nimittäin oli kaikennäköistä paikkaasa pitämätöntä).

siksi koska sitä suuta ei vaan kannata avata.[/QUOTE]

No, eipä oo käyny mielessäkään, että joku meistä tekis ls-ilmoituksen, vain siksi, että sanon, että nyt nyppii/väsyttää. Ihan vapaasti vain. MIksi pelätä jotain tuollaista, kun kaikki asiat on kuitenkin hyvin?
 
On varmasti ok.

Itse olen aina jaksanut omani hyvin. Mukavaa ja sivistynyttä seuraa.

Mutta naapureiden kersat vie hermon, kun vanhempansa eivät jaksa niitä itse katsella.
 
Niin. ja meillä kaikki ovat vaan kotona. En kehittele yleensä mitään tekemisiä lapsilleni. Mulla on omaa aikaa koko ajan vaikka lapset ovat kotona. Teen mitä tykkääja lapseni myös.
 

Yhteistyössä