Olenko ainut lajissani, koska olen välillä ihan kurkkua myöten täynnä lapsiani..

[Kotona Kirves Kädessä]

Toivotan heidät välillä mielessäni niin pitkälle, kuin pippuri kasvaa, olen onnellinen/iloinen siitä, ettei minun tarvitse olla heidän kanssaan aina 24/7, vaan saan heistä vapaata. Välillä olisin valmis hylkäämään lapset Siwan pihaan, noin niinku mielikuvituksen tasolla.

Tämäkö tekee ihmisestä huonon äidin? Äidin, joka ei voi rakastaa lapsiaan, koska ei halua/jaksa/huvita olla aina aurinkoinen, ja saatavilla. MIksi äideillä ei saisi olla omaa aikaa? Ja jos sitä omaa aikaa on, sitä ei paljoa vissiin saisi olla, ettei leimaudu huonoksi äidiksi.

Miksi äideillä ei saa olla negatiivisia tunteita lapsiaan kohtaan, ja onko se iseille sallitumpaa?

 

["vieras"]

No et ole ja tiedät itsekin.

 

[Kotona Kirves Kädessä]

[QUOTE="vieras";23869810]
No et ole ja tiedät itsekin.[/QUOTE]

Niin tiedänkin, ja sitä ihmettelen, miksei niistä äitiyden huonoista puolista puhuta vapaammin? MIksi vaan pitää esittää, että jaksaa, ja kaikki on hyvin, kun niin pienellä ja yksinkertaisella asialla, kuin puhumisella, voisi sitä jaksamista saada lisää, jos äidit uskaltaisivat avata suunsa ja sanoa, että nyt väsyttää?

 

["minä"]

Mielestäni se, että on hieman omaa-aikaa ei tee äidistä automaattisesti huonoa. Se kuinka usein äiti haluaa omaa-aikaa ja kuinka sen haluaa viettää saattaa tehdä. Mielestäni se ei ole normaalia, että kokee lapsensa välillä olevan perseestä. Tottakai jokainen on väsynyt välillä, eikä se tee äidistä huonoa. mutta äiti on kuitenkin se aikuinen jonka täytyy ymmärtää omia tunteitaan ja tiedostaa mistä turhautumiset yms. Johtuu ja yrittää sen kautta päästä niistä yli. Se, että sinä et jaksa, ei ole lastesi vika. Kai jokainen kokee nämä asiat erilailla.

 

["minä vain"]

Olen huomannut että isät saavat tulla ja mennä ulkopuolisten mielestä miten haluavat, mutta jos äidit käyvät välillä ulkona, niin heti on jotain vikaa ja on huono äiti.. se tosiaan välillä ärsyttää! Meillä onneksi omien ystävien kanssa voi puhua asioista niin kuin ne todellisuudessa ovat, eli voi välillä olla laittamassa lapset maitojunan kyytiin.. Tiedän, että kaikki siitä huolimatta rakastetaan lapsiamme enemmän kuin mitään, mutta on se kumma jos ei saisi myöntää että on itselläkin jo pinna kireällä jos koko katras on juonitellut yksi toisensa perään koko päivän. Miksi silloin pitäisi vain hymyillä ja kerskua muille kuinka nuo omat lapset on aina niiiiin ihania. Ne eivät aina ole! Eihän kukaan meistä jaksa aina olla hyvällä tuulella, ei edes lapset, mutta miksi siitä ei saisi puhua? Jos mies tai kaverit tekevät jotain ärsyttävää, niin siitä kyllä saa puhua, mutta ei siitä jos lapset käyvät silloin tällöin hermoille.
Eri asia jos tuntuu että ne oikeasti aina käyvät hermoille, niin silloin kannattaa varmaan jo pyytää apua, mutta mielestäni on tekopyhää sanoa, että elämä lastenn kanssa sujuu aina kuin ruusuilla tanssiminen!

 

[Kotona Kirves Kädessä]

[QUOTE="minä";23869821]Mielestäni se, että on hieman omaa-aikaa ei tee äidistä automaattisesti huonoa. Se kuinka usein äiti haluaa omaa-aikaa ja kuinka sen haluaa viettää saattaa tehdä. Mielestäni se ei ole normaalia, että kokee lapsensa välillä olevan perseestä. Tottakai jokainen on väsynyt välillä, eikä se tee äidistä huonoa. mutta äiti on kuitenkin se aikuinen jonka täytyy ymmärtää omia tunteitaan ja tiedostaa mistä turhautumiset yms. Johtuu ja yrittää sen kautta päästä niistä yli. Se, että sinä et jaksa, ei ole lastesi vika. Kai jokainen kokee nämä asiat erilailla.[/QUOTE]

Miksi tuo lihavoitu kohta ei ole mielestäsi normaalia? Minä ymmärrän omat tunteeni aivan lositavasti, ja koska sanon ääneen, etten aina jaksa, en turhaudu. Ja eihän se nyt kenenkään vika ole, lasten ainakaan (aina ) että välillä keittää.

 

[Molleri]

Et todellakaan ole

 

["hmm"]

no äitiys on myytti. pitäisi ikuisesti kärsivällisenä hymy huulillaan leipoa pullaa.... ja ei, lapsia ei saa jättää hoitoon ennen kymmentä ikävuottaan ja äidillä ei ole omaa identiteettiä ja elämää..on vain lapsi..tällainen on hyvä uhrautuva äiti

 

["vieras"]

[QUOTE="minä";23869821]Mielestäni se, että on hieman omaa-aikaa ei tee äidistä automaattisesti huonoa. Se kuinka usein äiti haluaa omaa-aikaa ja kuinka sen haluaa viettää saattaa tehdä. Mielestäni se ei ole normaalia, että kokee lapsensa välillä olevan perseestä. Tottakai jokainen on väsynyt välillä, eikä se tee äidistä huonoa. mutta äiti on kuitenkin se aikuinen jonka täytyy ymmärtää omia tunteitaan ja tiedostaa mistä turhautumiset yms. Johtuu ja yrittää sen kautta päästä niistä yli. Se, että sinä et jaksa, ei ole lastesi vika. Kai jokainen kokee nämä asiat erilailla.[/QUOTE]

Kerro ihmeessä minullekkin, miksi se ei mielestäsi ole normaalia että "lapset ovat välillä perseestä"?
Vai onko tässä nyt kyse vain siitä että tuo ilmaus on sinulle liian karkea ja ajattelet sen niin että omat lapset ovat niin inhottavia ettei heitä jaksa katsella eikä jaksa heistä välittää?
Minulle tuo tarkoittaa sitä, että menetän joskus hetkellisesti hermoni lapsen kanssa ja minulle tekee hyvää olla hetki(=tunti,pari,vuorokausi) erossa lapsesta.
Sen jälkeen kaipaan taas lastani ja jaksan olla hyvä äiti.
Miksi se ei mielestäsi ole normaalia?

 

["vieras"]

[QUOTE="minä";23869821]Mielestäni se, että on hieman omaa-aikaa ei tee äidistä automaattisesti huonoa. Se kuinka usein äiti haluaa omaa-aikaa ja kuinka sen haluaa viettää saattaa tehdä. Mielestäni se ei ole normaalia, että kokee lapsensa välillä olevan perseestä. Tottakai jokainen on väsynyt välillä, eikä se tee äidistä huonoa. mutta äiti on kuitenkin se aikuinen jonka täytyy ymmärtää omia tunteitaan ja tiedostaa mistä turhautumiset yms. Johtuu ja yrittää sen kautta päästä niistä yli. Se, että sinä et jaksa, ei ole lastesi vika. Kai jokainen kokee nämä asiat erilailla.[/QUOTE]

Tää on melkein ku mun suusta. Minustakaan ei kyllä kuulosta normaalilta, että lapset tuntuvat välillä olevan perseestä. Huonoja päiviä on välillä jokaisella, mutta siltikään en pidä nuita ajatuksia normaalina. En omista lapsista enkä muiden.

 

["anna"]

Pään sisällä on sallittua käydä ihan minkälaista kuhinaa tahansa, kunhan ei millään tavalla vahingoita lapsia. Väsymys, turhautuminen ja jopa viha on ihan ok.

 

[Kotona Kirves Kädessä]

[QUOTE="vieras";23869845]Tää on melkein ku mun suusta. Minustakaan ei kyllä kuulosta normaalilta, että lapset tuntuvat välillä olevan perseestä. Huonoja päiviä on välillä jokaisella, mutta siltikään en pidä nuita ajatuksia normaalina. En omista lapsista enkä muiden.[/QUOTE]

MItä ajatuksia, et pidä normaalina? Sitä, että on väsynyt, tai haluaa olla erossa lapsistaan, edes sen hetken, että saa hengähtää? Vai tuo perseestä-ilmausko tässä rassaa? Sehän tarkoittaa sitä, kun lapset ovat olleet mini-monstereita koko päivän, mikään puhe ei mene perille, ja kaikki on kaaosta.

 

["vieras"]

MItä ajatuksia, et pidä normaalina? Sitä, että on väsynyt, tai haluaa olla erossa lapsistaan, edes sen hetken, että saa hengähtää? Vai tuo perseestä-ilmausko tässä rassaa? Sehän tarkoittaa sitä, kun lapset ovat olleet mini-monstereita koko päivän, mikään puhe ei mene perille, ja kaikki on kaaosta.

Ilmaisu taitaa sen tehdä.. vai mitä luulet?
Olen väsynyt ja haluan lomaa lapsistani vs lapseni on perseestä?

 

[Kotona Kirves Kädessä]

[QUOTE="vieras";23869866]Ilmaisu taitaa sen tehdä.. vai mitä luulet?
Olen väsynyt ja haluan lomaa lapsistani vs lapseni on perseestä?[/QUOTE]

MUlle yksi ja sama asia, mutta mun ulosanti on muutenkin aika ronskia.

 

[fifiia]

Itse puhuisin enemmin siitä että olen kurkkua myöten täynnä jotakin asiaa; riehumista, kiljumista, ainaista asioiden hoitoa, vastuuta, saatavilla oloa, kuin lapsia. Asioihin on minusta lupa väsyä.

 

["ellinen"]

LAPSET ON VÄLILLÄ ÄRSYTTÄVIÄ: välillä ihania. kun sitten on huonoja tunteita MIKSI SE PITÄÄ KIELTÄÄ?? pelkäättekö olevanne pahoja ihmisiä??? ne suloisimmat kirkkoherran rouvat on joskus historiassa osoitautuneet pahimmiksi palvelusväen raivomurhaajiksi koska ovat tukahduttaneet tunteensa ja yrittäneet olla täydellisiä että sädekehä vaan loistaa..mut ei IHMISIÄ OLLAAN KAIKKI.

 

[2xäiti]

Et ole ainoa. Mut eipä tommosta voi mennä mihkää huutelemaan.. ainakaan tutuille. eikä tässä kylässä. ja kyllä olen nimen omaan kurkkuani myöten täynnä lapsiani. en mitään muuta. toinen huutaa, toinen uhmaa, mikään ei kelpaa eikä kukaan auta. välillä tekee mieli pistää peltorit päähän ja ryömia peiton alle piiloon. ai niin mut ei niin voi tehdä koska lapset on hoidettava oli mikä oli. suurimman osan ajasta kuitenkin rakastan lapsiani ?

 

[persvakoonasana]

Luultavasti oot joo. Minä ainakin olen aina iloinen, reipas, jaksava, puuhakas, hymyilevä ja touhukas äiti ja vaikka olisin kuinka väsynyt, niin en koskaan ajattele, että voi kun saisin just nyt omaa aikaa lapsestani.

Joo, justiinsa olin siskon kanssa neljän päivän reissulla -voi että teki hyvää hummata ja olla vapaa kaikista kotivelvoitteista!

 

[hmph]

Itse puhuisin enemmin siitä että olen kurkkua myöten täynnä jotakin asiaa; riehumista, kiljumista, ainaista asioiden hoitoa, vastuuta, saatavilla oloa, kuin lapsia. Asioihin on minusta lupa väsyä.

=lapsia?

 

["minä"]

En tiedä johtuuko ilmauksestasi, mutta en vain pysty millään samaistumaan siihen, että lapseni olisi mielestäni perseestä. Käytän kyllä tuota sanaa joskus, mutta en tällaisessa asiassa. En mielestäni tekstissäni sanonut ettei äiti saisi väsyä... Kyllä kaikilla on huonoja päiviä.

 

[fifiia]

Niin... minusta ei pidä kieltää tunteita tekemistä tai asiaa kohtaan. Se että lapset välillä toimii tavalla jota en voi ymmärtää tai joka suunnattomasti ärsyttää on minulle täysin eriasia kuin se että lapsen oleminen, olemassa olo olisi ärsyttävää. Jos en pystyisi hyväksymään lapsuutta osana elämää tai ihmisyyttä en voisi kokea olevani hyvä äiti. Lapsen kunnioittaminen toki tarkoittaa myös sitä että välillä jokainen tarvitsee omaa-aikaa. Äiti tarvitsee lapsista välillä vapaata samoin lapset tarvitsevat välillä vapaata äidistä toisin sanoen muita ihmissuhteita.

 

[fifiia]

=lapsia?

?? ...=lapsia

 

["minä"]

fifiia, juuri noin ajattelen myös.

 

[Yks väsynyt]

Ompa kiva lukea, että jollain muullakin on tällaisis ajatuksia! Välillä vaan ajattele, että lapsilla vasn ois niin paljon parempi ilman minua, kun en vain jaksa heitä. Sitä 24/7 saatavilla oloa, itkua, huutoa, hammasten kiristystä. Masennukseni ja väsymykseni vuoksi pinna on tosi kireellä koko ajan, enkä osaa kunnolla nauttia lapsistani.

Ja minä kun kuvittelin ( terveenä ollessani) että juurikin perhe-elämä ja lapset on se asia, joka mut tekee onnelliseksi ja minä olisin maailman paras äiti. Ja nämä huonot ajatukset päässäni tekee minusta (omasta mielestäni ainakin) maailman hirveimmän äidin.

 

["madame"]

Niin tiedänkin, ja sitä ihmettelen, miksei niistä äitiyden huonoista puolista puhuta vapaammin? MIksi vaan pitää esittää, että jaksaa, ja kaikki on hyvin, kun niin pienellä ja yksinkertaisella asialla, kuin puhumisella, voisi sitä jaksamista saada lisää, jos äidit uskaltaisivat avata suunsa ja sanoa, että nyt väsyttää?

no ehkä siksi että sitten joku ihana ihminen juoksee tekee lastensuojelu ilmoituksen! ja tämä on nähty lähipiirissä (eihän se mihinkään johtanut, mut jos se ilmoitus ois otettu tosissaan olisi ilmoituksen kohde ollut tdella pulassa, siinä nimittäin oli kaikennäköistä paikkaasa pitämätöntä).

siksi koska sitä suuta ei vaan kannata avata.