"Olen ylipainoinen, koska se on mulla geeneissä."

Geenit ei lihota.

Se,että jos sulla on sellanen geeni,joka altistaa ylipainolle, ei lihota. Se mitä sä laitat suuhun lihottaa,jos et sitä liikkumalla kuluta pois. Näiden ihmisten,jotka laittavat lihavuutensa geenin piikkiin, tulisi tarkkailla syömisiään ja liikkua.

Olen ite just tiputtanu 24 kg,kohta olen tavoitepainossa. Tiiän,että mun pitää olla tarkkana lopun ikääni syömisistäni.

Se,että olen jo nyt normaalipainoinen,ei tee minusta siroa. Mulla on raskasluusto ja olen 179 cm pitkä. Balleriinaa ei saa tekemälläkään minusta. Ruumiinrakenne varmasti joitain hämää luulemaan esim. raskasluustoisempia lihaviksi,vaikka painoindeksi ois kohillaanki.

Mutta geenit itessään ei lihota ketään. Jotkut lääkkeet ja sairaudet turvottavat ja sille ei ihmiset välttämättä voi mitään. Muulle lihomiselle kyllä voivat.

 

Voisiko olla sekin, että taipumus lihavuuteen perheissä joissa ollaan ylipainoisia liittyy myös ruokatottumuksiin. Kun taas sellaisessa perheessä missä ollaan hoikkia, myös lapset saa pienestä pitäen oikeampioppiset ruokailutottumukset. Tietämättäänkin ihmiset noudattavat kotoa opittua tapaa myös aikuisina usein. Moni ei edes tajua syövänsä yli kulutuksen kun kuulee, "syön yleensä vain kerran päiväsä miksi olen lihava, en syö aamupalaa enkä muuta söin vain päivällisen ja lihoan" Tällainen saattaa unohtaa että onkin päivän mittaan tyhjentänyt kaapeistaan pikkuhiljaa millon mitäkin suukkaansa, eihän sitä rekisteröi kun napsii vähän väliä jotain pientä kaloripommia. Kun taas ihminen joka syö säännöllisesti aamiaisen, välipalat, aterian, iltapalan. Hänen ei tule napsittua kokoajan jotain extraa kun se nälkä pysyy loitolla niiden aterioiden välissä. Sitten kuulee että "ystäväni syö enemmän kuin minä, kun minä en syö kuin kerran päivässä ja hän syö monta kertaa päivässä jonkun aterian"

En kiellä geeniperimää, mutta osaksi syy on varmasti myös vaan niissä ruokatottumuksissa.

 

http://www.biovita.fi/suomi/uutiset_tiedotteet/200303_02.html

 

\

Voisiko olla sekin, että taipumus lihavuuteen perheissä joissa ollaan ylipainoisia liittyy myös ruokatottumuksiin. Kun taas sellaisessa perheessä missä ollaan hoikkia, myös lapset saa pienestä pitäen oikeampioppiset ruokailutottumukset. Tietämättäänkin ihmiset noudattavat kotoa opittua tapaa myös aikuisina usein. Moni ei edes tajua syövänsä yli kulutuksen kun kuulee, "syön yleensä vain kerran päiväsä miksi olen lihava, en syö aamupalaa enkä muuta söin vain päivällisen ja lihoan" Tällainen saattaa unohtaa että onkin päivän mittaan tyhjentänyt kaapeistaan pikkuhiljaa millon mitäkin suukkaansa, eihän sitä rekisteröi kun napsii vähän väliä jotain pientä kaloripommia. Kun taas ihminen joka syö säännöllisesti aamiaisen, välipalat, aterian, iltapalan. Hänen ei tule napsittua kokoajan jotain extraa kun se nälkä pysyy loitolla niiden aterioiden välissä. Sitten kuulee että "ystäväni syö enemmän kuin minä, kun minä en syö kuin kerran päivässä ja hän syö monta kertaa päivässä jonkun aterian"

En kiellä geeniperimää, mutta osaksi syy on varmasti myös vaan niissä ruokatottumuksissa.

Mutta kun ne ruokatottumuksetkin voi johtua siitä geeniperimästä. Kai nyt sen tiedät. Jollain on isompi mieltymys rasvaisempaan ruokaan kuin toisella, toisella on isompi kynnys lähteä liikkumaan kuin toisella, toinen ei tule kylläiseksi normaalista ruokamäärästä jne. Ja nämä kaikki voi johtua geeneistä, tai tarkemmin sanottuna usemman geenin kombinaatiosta. Että ne ns. perheen ruokatottumukset ovat kuitenkin seurausta geeneistä, eikä pelkästään opittua.

 

\

.

Se,että olen jo nyt normaalipainoinen,ei tee minusta siroa. Mulla on raskasluusto ja olen 179 cm pitkä. Balleriinaa ei saa tekemälläkään minusta. Ruumiinrakenne varmasti joitain hämää luulemaan esim. raskasluustoisempia lihaviksi,vaikka painoindeksi ois kohillaanki.

Mä olen itsekin niin romuluinen, että näytän mielestäni ylipainoiselta vaikka painoindeksi on 23 :ashamed: Isot ja leveät kädet ja jalat, leveät hartiat :/ Tanakka on ehkä se sana mikä kuvaa minua. Minun mielestäni. Sellainen raksatöihin sopiva vartalo...

Ja mulla on kaksi siskoa, joista kumpikin on siroja Samoin mun oma tyttäreni on onneksi perinyt ruumiinrakenteensa jostain muualta kuin minulta, niin on siro ja tyttömäinen. Toisin kuin äitinsä :/

Mä olen tälläinen slaavilaisen persjalkainen ladonovi, niin kuin mun isän karjainen äitikin

 

\

\

Voisiko olla sekin, että taipumus lihavuuteen perheissä joissa ollaan ylipainoisia liittyy myös ruokatottumuksiin. Kun taas sellaisessa perheessä missä ollaan hoikkia, myös lapset saa pienestä pitäen oikeampioppiset ruokailutottumukset. Tietämättäänkin ihmiset noudattavat kotoa opittua tapaa myös aikuisina usein. Moni ei edes tajua syövänsä yli kulutuksen kun kuulee, "syön yleensä vain kerran päiväsä miksi olen lihava, en syö aamupalaa enkä muuta söin vain päivällisen ja lihoan" Tällainen saattaa unohtaa että onkin päivän mittaan tyhjentänyt kaapeistaan pikkuhiljaa millon mitäkin suukkaansa, eihän sitä rekisteröi kun napsii vähän väliä jotain pientä kaloripommia. Kun taas ihminen joka syö säännöllisesti aamiaisen, välipalat, aterian, iltapalan. Hänen ei tule napsittua kokoajan jotain extraa kun se nälkä pysyy loitolla niiden aterioiden välissä. Sitten kuulee että "ystäväni syö enemmän kuin minä, kun minä en syö kuin kerran päivässä ja hän syö monta kertaa päivässä jonkun aterian"

En kiellä geeniperimää, mutta osaksi syy on varmasti myös vaan niissä ruokatottumuksissa.

Mutta kun ne ruokatottumuksetkin voi johtua siitä geeniperimästä. Kai nyt sen tiedät. Jollain on isompi mieltymys rasvaisempaan ruokaan kuin toisella, toisella on isompi kynnys lähteä liikkumaan kuin toisella, toinen ei tule kylläiseksi normaalista ruokamäärästä jne. Ja nämä kaikki voi johtua geeneistä, tai tarkemmin sanottuna usemman geenin kombinaatiosta. Että ne ns. perheen ruokatottumukset ovat kuitenkin seurausta geeneistä, eikä pelkästään opittua.

Höpö höpö! En usko tuohon pätkääkään, että ruokatottumukset on peräisin geeneistä. Kyllä ne on kotoa opittuja. Ja muka kynnys lähteä liikkumaan on myös geeneistä peräisin.. just! Siinäpä taas oiva tekosyy jäädä sohvalle löhöämään

 

\

\

\

Voisiko olla sekin, että taipumus lihavuuteen perheissä joissa ollaan ylipainoisia liittyy myös ruokatottumuksiin. Kun taas sellaisessa perheessä missä ollaan hoikkia, myös lapset saa pienestä pitäen oikeampioppiset ruokailutottumukset. Tietämättäänkin ihmiset noudattavat kotoa opittua tapaa myös aikuisina usein. Moni ei edes tajua syövänsä yli kulutuksen kun kuulee, "syön yleensä vain kerran päiväsä miksi olen lihava, en syö aamupalaa enkä muuta söin vain päivällisen ja lihoan" Tällainen saattaa unohtaa että onkin päivän mittaan tyhjentänyt kaapeistaan pikkuhiljaa millon mitäkin suukkaansa, eihän sitä rekisteröi kun napsii vähän väliä jotain pientä kaloripommia. Kun taas ihminen joka syö säännöllisesti aamiaisen, välipalat, aterian, iltapalan. Hänen ei tule napsittua kokoajan jotain extraa kun se nälkä pysyy loitolla niiden aterioiden välissä. Sitten kuulee että "ystäväni syö enemmän kuin minä, kun minä en syö kuin kerran päivässä ja hän syö monta kertaa päivässä jonkun aterian"

En kiellä geeniperimää, mutta osaksi syy on varmasti myös vaan niissä ruokatottumuksissa.

Mutta kun ne ruokatottumuksetkin voi johtua siitä geeniperimästä. Kai nyt sen tiedät. Jollain on isompi mieltymys rasvaisempaan ruokaan kuin toisella, toisella on isompi kynnys lähteä liikkumaan kuin toisella, toinen ei tule kylläiseksi normaalista ruokamäärästä jne. Ja nämä kaikki voi johtua geeneistä, tai tarkemmin sanottuna usemman geenin kombinaatiosta. Että ne ns. perheen ruokatottumukset ovat kuitenkin seurausta geeneistä, eikä pelkästään opittua.

Höpö höpö! En usko tuohon pätkääkään, että ruokatottumukset on peräisin geeneistä. Kyllä ne on kotoa opittuja. Ja muka kynnys lähteä liikkumaan on myös geeneistä peräisin.. just! Siinäpä taas oiva tekosyy jäädä sohvalle löhöämään

No ei se sun uskostas ole kiinni, mutta niin vaan uusin tutkimus sanoo. Ja tieto mitä tulee lisää koko ajan menee samaan suuntaan.

 

\

Höpö höpö! En usko tuohon pätkääkään, että ruokatottumukset on peräisin geeneistä. Kyllä ne on kotoa opittuja. Ja muka kynnys lähteä liikkumaan on myös geeneistä peräisin.. just! Siinäpä taas oiva tekosyy jäädä sohvalle löhöämään

Toisilla ihmisillä on suurempi taipumus siihen, että "himoavat" rasvaa ja sokeria.


Akuutisti enemmän vaikuttaa vanhempien ruokailutottumukset, ja opitut tavat. Mutta perimän tasolla toisilla ihmisillä on suurempi herkkyys sille, että tavallaan addiktoituvat sokerille ja rasvalle. Mutta se ei tarkoita silti sitä, että se tekisi ihmisestä lihavan =)


Rasva imeytyy ja varastoituu ihmisillä eri tavalla, syitä voi olla monia. Siksi voi kuitenkin sanoa, että kaikki ihmiset eivät voi syödä samalla tavalla samoja määriä, ja pysyä yhtä hoikkina. Mutta kyseessä on aina vain alttius asioihin, ei se tee ihmisestä lihavaa. Tai alkoholistia. Tai diabeetikkoa. Tai sepelvaltimotautista.

Oma syöminen on vain suhteutettava siihen oman elimistön aineenvaihduntaan ja omaan energiantarpeeseen (joka toki vaihtelee eri elämäntilanteissa paljonkin).

 

\

\

Voisiko olla sekin, että taipumus lihavuuteen perheissä joissa ollaan ylipainoisia liittyy myös ruokatottumuksiin. Kun taas sellaisessa perheessä missä ollaan hoikkia, myös lapset saa pienestä pitäen oikeampioppiset ruokailutottumukset. Tietämättäänkin ihmiset noudattavat kotoa opittua tapaa myös aikuisina usein. Moni ei edes tajua syövänsä yli kulutuksen kun kuulee, "syön yleensä vain kerran päiväsä miksi olen lihava, en syö aamupalaa enkä muuta söin vain päivällisen ja lihoan" Tällainen saattaa unohtaa että onkin päivän mittaan tyhjentänyt kaapeistaan pikkuhiljaa millon mitäkin suukkaansa, eihän sitä rekisteröi kun napsii vähän väliä jotain pientä kaloripommia. Kun taas ihminen joka syö säännöllisesti aamiaisen, välipalat, aterian, iltapalan. Hänen ei tule napsittua kokoajan jotain extraa kun se nälkä pysyy loitolla niiden aterioiden välissä. Sitten kuulee että "ystäväni syö enemmän kuin minä, kun minä en syö kuin kerran päivässä ja hän syö monta kertaa päivässä jonkun aterian"

En kiellä geeniperimää, mutta osaksi syy on varmasti myös vaan niissä ruokatottumuksissa.

Mutta kun ne ruokatottumuksetkin voi johtua siitä geeniperimästä. Kai nyt sen tiedät. Jollain on isompi mieltymys rasvaisempaan ruokaan kuin toisella, toisella on isompi kynnys lähteä liikkumaan kuin toisella, toinen ei tule kylläiseksi normaalista ruokamäärästä jne. Ja nämä kaikki voi johtua geeneistä, tai tarkemmin sanottuna usemman geenin kombinaatiosta. Että ne ns. perheen ruokatottumukset ovat kuitenkin seurausta geeneistä, eikä pelkästään opittua.

Kyllä ne tottumukset on nimensä veroisesti niitä tottumuksia, jotka ei kyllä kulje geeneissä vaan siinä mihin on opittu ja totuttu. Omista valinnoista kiinni. Sisäiset tekijät kuten raskan kertyminen on vaikuttavana tekijänä suvun geeneissä. Mutta ne ulkoiset asiat kuten syömätavat ja liikuntamäärät on ihan oma valinta jonka voit valita itse. Rasvan kertymistä sä et voi valita miten se sama rasvamäärä kertyy sulle kuin jollekkin toiselle, mutta sä voit valita vapaasti ruokasi ja liikuntasi, se ei siis ole geeneissä. Suvun tavoissa voi ruokamallit olla, muta tavoista on mahdollista päästä eroon, toisin kuin geeniperimästään. Siinä ero.

 

\

\

\

\

Voisiko olla sekin, että taipumus lihavuuteen perheissä joissa ollaan ylipainoisia liittyy myös ruokatottumuksiin. Kun taas sellaisessa perheessä missä ollaan hoikkia, myös lapset saa pienestä pitäen oikeampioppiset ruokailutottumukset. Tietämättäänkin ihmiset noudattavat kotoa opittua tapaa myös aikuisina usein. Moni ei edes tajua syövänsä yli kulutuksen kun kuulee, "syön yleensä vain kerran päiväsä miksi olen lihava, en syö aamupalaa enkä muuta söin vain päivällisen ja lihoan" Tällainen saattaa unohtaa että onkin päivän mittaan tyhjentänyt kaapeistaan pikkuhiljaa millon mitäkin suukkaansa, eihän sitä rekisteröi kun napsii vähän väliä jotain pientä kaloripommia. Kun taas ihminen joka syö säännöllisesti aamiaisen, välipalat, aterian, iltapalan. Hänen ei tule napsittua kokoajan jotain extraa kun se nälkä pysyy loitolla niiden aterioiden välissä. Sitten kuulee että "ystäväni syö enemmän kuin minä, kun minä en syö kuin kerran päivässä ja hän syö monta kertaa päivässä jonkun aterian"

En kiellä geeniperimää, mutta osaksi syy on varmasti myös vaan niissä ruokatottumuksissa.

Mutta kun ne ruokatottumuksetkin voi johtua siitä geeniperimästä. Kai nyt sen tiedät. Jollain on isompi mieltymys rasvaisempaan ruokaan kuin toisella, toisella on isompi kynnys lähteä liikkumaan kuin toisella, toinen ei tule kylläiseksi normaalista ruokamäärästä jne. Ja nämä kaikki voi johtua geeneistä, tai tarkemmin sanottuna usemman geenin kombinaatiosta. Että ne ns. perheen ruokatottumukset ovat kuitenkin seurausta geeneistä, eikä pelkästään opittua.

Höpö höpö! En usko tuohon pätkääkään, että ruokatottumukset on peräisin geeneistä. Kyllä ne on kotoa opittuja. Ja muka kynnys lähteä liikkumaan on myös geeneistä peräisin.. just! Siinäpä taas oiva tekosyy jäädä sohvalle löhöämään

No ei se sun uskostas ole kiinni, mutta niin vaan uusin tutkimus sanoo. Ja tieto mitä tulee lisää koko ajan menee samaan suuntaan.

Sä olet tietysti lukenut jotain seiskapäivää lehden "tutkimuksia" siellähän on niitä aina sivullinen. Voit myös meille jakaa nämä tutkimukset joihin perustat tietosi, ole hyvä ja pistä linkkiä tai vastaavasti muu lähde mistä nämä tutkimukset on luettavissa kun niihin kerta vetoat. On selvää että geenit on geeniä ja elämäntavat on elämäntapoja. Geenit on sisäisiä ja elämäntavat ja tottumukset ulkoisia. Mikä geeni se sellainen on joka estää sinua syömästä terveellisesti ja käymässä lenkillä?

 

\

Niin, uskokoon ken haluaa.
Kumma, että kun ihmiset liikkuivat ja ruokaa ei ollut liikaa ja se piti itse valmistaa, lihavia ei ollut.

Toki lääketeollisuus haluaa, että ihmiset ostavat uusia tuotteita yhä kummallisimpiin "sairauksiin".

Nyt kun puolet ihmisistä länsimaissa syö jonkinlaisia masennuslääkkeitä tai muita mielialalääkkeitä tai adhd lääkkeitä ym, tarvitaan uusia maksavia asiakkaita.

Ei ollut lihavia?

 

\

Mä olen tälläinen slaavilaisen persjalkainen ladonovi, niin kuin mun isän karjainen äitikin

repesin sori,hassusti kirjoitettu

hoikat ajatelkaas että kuinka ison työn he kenellä tää geeni joutuvat tekemmän että olisi hoikka,jos koko eämä menee siihen ttä pitää tarkkailla painoa yms niin eikös mielummin ole vähän pullukka.
sitä ei ehkä ymmärrä jos itse ei niin kovia ponnisteluja joudu tekemään sen hoikkuuden eteen.

Tärekintähän olisi hyväksyä itsensä,tietenkin terveydellisistä syistä olla päästämättä itseään liian lihavaksi.

 

\

Niin, uskokoon ken haluaa.
Kumma, että kun ihmiset liikkuivat ja ruokaa ei ollut liikaa ja se piti itse valmistaa, lihavia ei ollut.

Toki lääketeollisuus haluaa, että ihmiset ostavat uusia tuotteita yhä kummallisimpiin "sairauksiin".

Nyt kun puolet ihmisistä länsimaissa syö jonkinlaisia masennuslääkkeitä tai muita mielialalääkkeitä tai adhd lääkkeitä ym, tarvitaan uusia maksavia asiakkaita.

Kun ruokaa ei ollut liikaa, ei ollut mahdollista myöskään ylensyödä niin herkästi. Ruoka oli lisäksi raffinoimattomampaa, jolloin sen ravintosuhde on ollut parempi, kuin monen nykyisin ruokavalioon kuuluvan ruoan kanssa. Jauhot oli kokojyvää jne.

Ihmiset liikkuivat nimenomaan hyötyliikuntaa, ja tekivät fyysistä työtä. Nykyisin työkin on niin raffinoitua, että ihmisten on laskettava kaloreita ja harrastettava ylimääräistä kuntoliikuntaa

On aika lyhyt aika, minkä sisällä ihmisen olisi pitänyt sopeutua elämään "toimistotyön" vaatimalla energiamäärällä, kun se on aikaisemmin ollut vähintään kaksinkertainen se energiamäärä.


Yksi ongelma on se, että länsimaissa yksinkertaisesti ruokaa on liikaa. Ja nimenomaan ravintoarvoltaan huonoa ruokaa. Moni ihminen (lihava tai laiha) voi olla tämän vuoksi hyvinkin aliravittu. Aliravittu kun ei ole sama asia kuin laiha.

 

Kukin saa uskoa mihin haluaa.

Minä uskon vain ympäristön esimerkkiin niin adhd:ssa kuin syömisessäkin ja lihavuudessa.

En tunne yhtäkään lihavaa ihmistä, joka ei söisi mielettömän isoja annoksia ja paljon ja epäterveellisesti.

Ja vastaavasti en tunne yhtäkään laihaa ihmisä, joka söisi paljon.

Jos äidinmaidosta saakka kasvaa tiettyyn elämäntyyliin ja esimerkkiin, tottakai vastaavasti elimistö muuttuu tietynsuuntaiseksi.

Siis: mikään tutkimus ei todista, että ensin olisi geenit, ja vasta sitten muuttuisi käytös. Se on mielestäni toisinpäin.

Esim:
elämäsi on yhtä työtä, ei hetkeäkään vapaata, koko ajan iso lapsilauma huutaa ja tarvtisee ja työtä on enemmän kuin jaksat. Vähitellen mieliala laskee, ja tämä vaikuttaa niihin välittäjäaineisiin, että naurua ja iloa ei ole.

Tottakai lääketeollisuus lanseeraa koko ajan uusia lääkkein hoidettavia "sairauksia". Kuten adhd, paniikkihäiriö, se, että ihminen punastuu on sairaus, verenpaine, kolesteroli (ei mikään sairaus, eikä lääkkeistä mitään hyötyä, tämän toteaa moni tutkija suomessa), aikuisikän diabetes, lihavuus, masennus...

Samalla tavalla kuin USA:n aseteollisuus tarvitsee sotia, niitä tehdään koko ajan lisää. Hyökätään eri maihin, (muka terrorismin vuoksi) jotta pörssikurssit nousevat ja miljardöörit rikastuvat, samoin lääketeollisuus tarvitsee lisää rikkaita länsimaisia potilaita. Kumma, että esim. tuberkuloosi tai nälänhätä olisi halpa ja helppo hoitaa, verrattuna suomalaisiin lääkkeillä hoidettaviin yllälueteltuihin "sairauksiin" mutta ei kiinnosta ketään lääketeollisuudessa.
Ihmisen biologia ja mieli vastaavat toisiaan. ihminen on sitä mitä hän kokee. Eli ihmisen fysiologia on sitä, mutta jo pelkästään ympäristön muutos vaikuttaa niihin geeneihin.k

Jos lakkaat syömästä liikaa, laihdut ja geeneistä katoaa se "lihavuusgeeni".
jne

 

Ihmisen ulkonäköön vaikuttaa sisäiset ja ulkoiset tekijät. Sanoisinko, että ne omat valinnat silti kaikista eniten. Ajatelkaapa sitä, että identtiset kaksosetkin voivat näyttää aivan erilaisilta, kun toinen muuttaa vaikka etelään 15 vuotta asumaan, liikkuu paljon ja syö terveellisesti.
Toinen taas jää tänne suomeen, löhöää sohvalla ja syö ja ryyppää päivät pitkät.

Se ulkomailla asunut kaksonen tulee sieltä hoikkana, ruskettuneena hyvin voivan näköisenä tapaamaan tätä kaljamahaista ja selluliittipeffaista kaksois siskoaan jolta hiukset harventunut ja hampaatkin putoilee suusta viinan juonnin vuoksi. Miten tämä on selitettävissä jos kerta on samat geenit? Ja muka vieläkö ne geenit eniten vaikuttaa jonkun mielestä kaikkein suurimpana tekijänä ihmisen ulkonäköön?

Höpöhöpö, omat elintavat! Myös geenit, mutta hyvätkään geenit ei sua pelasta jos elät rappiolla ja vastaavasti ne vähän huonommat geenit ei estä etteikö voisi elää terveellisesti ja siten myös näyttää hyvältä.

 

\

Kukin saa uskoa mihin haluaa.

Minä uskon vain ympäristön esimerkkiin niin adhd:ssa kuin syömisessäkin ja lihavuudessa.

En tunne yhtäkään lihavaa ihmistä, joka ei söisi mielettömän isoja annoksia ja paljon ja epäterveellisesti.

Ja vastaavasti en tunne yhtäkään laihaa ihmisä, joka söisi paljon.

Jos äidinmaidosta saakka kasvaa tiettyyn elämäntyyliin ja esimerkkiin, tottakai vastaavasti elimistö muuttuu tietynsuuntaiseksi.

Siis: mikään tutkimus ei todista, että ensin olisi geenit, ja vasta sitten muuttuisi käytös. Se on mielestäni toisinpäin.

Esim:
elämäsi on yhtä työtä, ei hetkeäkään vapaata, koko ajan iso lapsilauma huutaa ja tarvtisee ja työtä on enemmän kuin jaksat. Vähitellen mieliala laskee, ja tämä vaikuttaa niihin välittäjäaineisiin, että naurua ja iloa ei ole.

Tottakai lääketeollisuus lanseeraa koko ajan uusia lääkkein hoidettavia "sairauksia". Kuten adhd, paniikkihäiriö, se, että ihminen punastuu on sairaus, verenpaine, kolesteroli (ei mikään sairaus, eikä lääkkeistä mitään hyötyä, tämän toteaa moni tutkija suomessa), aikuisikän diabetes, lihavuus, masennus...

Samalla tavalla kuin USA:n aseteollisuus tarvitsee sotia, niitä tehdään koko ajan lisää. Hyökätään eri maihin, (muka terrorismin vuoksi) jotta pörssikurssit nousevat ja miljardöörit rikastuvat, samoin lääketeollisuus tarvitsee lisää rikkaita länsimaisia potilaita. Kumma, että esim. tuberkuloosi tai nälänhätä olisi halpa ja helppo hoitaa, verrattuna suomalaisiin lääkkeillä hoidettaviin yllälueteltuihin "sairauksiin" mutta ei kiinnosta ketään lääketeollisuudessa.
Ihmisen biologia ja mieli vastaavat toisiaan. ihminen on sitä mitä hän kokee. Eli ihmisen fysiologia on sitä, mutta jo pelkästään ympäristön muutos vaikuttaa niihin geeneihin.k

Jos lakkaat syömästä liikaa, laihdut ja geeneistä katoaa se "lihavuusgeeni".
jne

Minä tutkin energia-aineenvaihduntaa. Ja tutkimusmateriaalissani on ihan todistettavasti laihoja ihmisiä, jotka syövät paljon. Ja jolla on esim hyvät veren rasva-arvot, siitä huolimatta että ruoka on epäterveellistä. Ja vastaavasti on lihavia ihmisiä, jotka syövät suhteettoman vähän. Ja veren rasva-arvot ovat huonot, vaikka syövät suositusten mukaan. Seuraan myös tietenkin alan kirjallisuutta, en ole siis mikään seiska-päivää-asiantuntija niinkuin joku sanoi.

Ja vaikka mitä sanotaan, niin on olemassa ihmisiä, jotka eivät esim tunne normaalin ruoka-annoksen jälkeen kylläisyyttä. OSa pystyy elämään "jatkuvassa nälässä", ja olemaan normaalipainoisia, iso osa ei. Osaatteko te kuvitella millaista on elää elämäänsä, jos on nälkä 24/7. Siinä vaatii vähän enemmän itsekuria, kuin sellainen ihminen, joka tulee kylläiseksi siitä muutamasta perunasta ja kastikkeesta (tai mikä tahansa se ruoka onkaan).

Toivon vaan, että ihmiset oppisivat ymmärtämään tämän, se olisi huomattavasti helpompaa niille ihmsille joilla sattuu olemaan "huonot" geenit nykymaailmassa, missä siis ruokaa on yllinkyllin, eikä tarvitse tehdä fyysistä työtä 15 h/päivä saadakseen sen ruoka-annoksensa kasaan. Kuka tietää, näissä ihmisissä on taas tulevaisuus, kun ilmastomuutos on pyyhkäissyt maapallon yli ja on kovat ajat edessä

 

\

\

Niin, uskokoon ken haluaa.
Kumma, että kun ihmiset liikkuivat ja ruokaa ei ollut liikaa ja se piti itse valmistaa, lihavia ei ollut.

Toki lääketeollisuus haluaa, että ihmiset ostavat uusia tuotteita yhä kummallisimpiin "sairauksiin".

Nyt kun puolet ihmisistä länsimaissa syö jonkinlaisia masennuslääkkeitä tai muita mielialalääkkeitä tai adhd lääkkeitä ym, tarvitaan uusia maksavia asiakkaita.

Ei ollut lihavia?

No katso vaikka kuvia 60-70-luvuilta. Ihmiset olivat paljon laihempia. Ei ollut oikeastaan lihavia. Mikähän geeni se on ilmestynyt nyt viime aikoina länsimaisille ihmisille, kun sitä ei ennen ollut? Ja lihavuus lisääntyy, samaan aikaa kun elintavat muuttuvat.

 

\

\

\

Niin, uskokoon ken haluaa.
Kumma, että kun ihmiset liikkuivat ja ruokaa ei ollut liikaa ja se piti itse valmistaa, lihavia ei ollut.

Toki lääketeollisuus haluaa, että ihmiset ostavat uusia tuotteita yhä kummallisimpiin "sairauksiin".

Nyt kun puolet ihmisistä länsimaissa syö jonkinlaisia masennuslääkkeitä tai muita mielialalääkkeitä tai adhd lääkkeitä ym, tarvitaan uusia maksavia asiakkaita.

Ei ollut lihavia?

No katso vaikka kuvia 60-70-luvuilta. Ihmiset olivat paljon laihempia. Ei ollut oikeastaan lihavia. Mikähän geeni se on ilmestynyt nyt viime aikoina länsimaisille ihmisille, kun sitä ei ennen ollut? Ja lihavuus lisääntyy, samaan aikaa kun elintavat muuttuvat.

Ei taida oikein perimäasiat olla hallussa? Se sama geeni, joka mahdollistaa sen,e ttä säilyy hengissä silloin kun on liian vähän ruokaa tarjolla. Ei ole kuin 100 v kun Suomessakin vielä ihmisiä kuoli nälkään. Eihän ne geenit mihinkään häviä. Me kuule kannetaan niitä pula-ajan geenejä vielä pitkään.

 

\

\

Niin, uskokoon ken haluaa.
Kumma, että kun ihmiset liikkuivat ja ruokaa ei ollut liikaa ja se piti itse valmistaa, lihavia ei ollut.

Toki lääketeollisuus haluaa, että ihmiset ostavat uusia tuotteita yhä kummallisimpiin "sairauksiin".

Nyt kun puolet ihmisistä länsimaissa syö jonkinlaisia masennuslääkkeitä tai muita mielialalääkkeitä tai adhd lääkkeitä ym, tarvitaan uusia maksavia asiakkaita.

Kun ruokaa ei ollut liikaa, ei ollut mahdollista myöskään ylensyödä niin herkästi. Ruoka oli lisäksi raffinoimattomampaa, jolloin sen ravintosuhde on ollut parempi, kuin monen nykyisin ruokavalioon kuuluvan ruoan kanssa. Jauhot oli kokojyvää jne.

Ihmiset liikkuivat nimenomaan hyötyliikuntaa, ja tekivät fyysistä työtä. Nykyisin työkin on niin raffinoitua, että ihmisten on laskettava kaloreita ja harrastettava ylimääräistä kuntoliikuntaa

On aika lyhyt aika, minkä sisällä ihmisen olisi pitänyt sopeutua elämään "toimistotyön" vaatimalla energiamäärällä, kun se on aikaisemmin ollut vähintään kaksinkertainen se energiamäärä.


Yksi ongelma on se, että länsimaissa yksinkertaisesti ruokaa on liikaa. Ja nimenomaan ravintoarvoltaan huonoa ruokaa. Moni ihminen (lihava tai laiha) voi olla tämän vuoksi hyvinkin aliravittu. Aliravittu kun ei ole sama asia kuin laiha.

NÄin minäkin uskon. Kumma kun vain vanhusten osalta uutisissa puhutaan tuosta aliravitsemuksesta, kun varmasti monet aikuiset, opiskeluikäiset, ja lapsetkin ovat aliravittuja, eli syövät halpaa huonolaatuista ruokaa kuten einespitsoja. KUitenkin puhutaan vain vanhusten aliravitsemuksesta, eikä muita edes tutkita.

Kummallista, että heikoimmista eli lapsista ei kukaan ole huolissaan. Vanhukset on kuitenkin ikänsä syöneet kunnollista ruokaa, ruisleipää, marjoja ym. mutta miten pitkään meidän lapset tulevat elämän kun jo lapsesta saakka monet syövät sipsejä karkkia limsaa einespitsoja pelkkää pastaa?

 

Mullakin on vain näitä geenivirheitä omaavia tuttuja

 

Mä en nyt oikein ymmärrä miksi olet ottanut tämän aiheen ihan sydämen asiaksesi? Testamenttasiko Peukku sen sulle?

Voisit tietenkin vaihtaa levyä. Valittavina aiheina olisi;
alipainoiset (valehtelevat syövänsä vaikka todellisuudessa oksentavat ruokansa). Tupakoitsijat (ai hitto tää aihehan onkin jo varattu eräälle toiselle palstalaiselle). Yh-äidit (elatusmaksujen lypsäjät + tukien väärinkäyttäjät).
Tai voit toki valita jonkun hieman erikoisemman aiheen, vaikka normaalipainoiset ja heidän suorittama terrorismi yli/alipainoisia kohtaan

 

\

\

Kukin saa uskoa mihin haluaa.

Minä uskon vain ympäristön esimerkkiin niin adhd:ssa kuin syömisessäkin ja lihavuudessa.

En tunne yhtäkään lihavaa ihmistä, joka ei söisi mielettömän isoja annoksia ja paljon ja epäterveellisesti.

Ja vastaavasti en tunne yhtäkään laihaa ihmisä, joka söisi paljon.

Jos äidinmaidosta saakka kasvaa tiettyyn elämäntyyliin ja esimerkkiin, tottakai vastaavasti elimistö muuttuu tietynsuuntaiseksi.

Siis: mikään tutkimus ei todista, että ensin olisi geenit, ja vasta sitten muuttuisi käytös. Se on mielestäni toisinpäin.

Esim:
elämäsi on yhtä työtä, ei hetkeäkään vapaata, koko ajan iso lapsilauma huutaa ja tarvtisee ja työtä on enemmän kuin jaksat. Vähitellen mieliala laskee, ja tämä vaikuttaa niihin välittäjäaineisiin, että naurua ja iloa ei ole.

Tottakai lääketeollisuus lanseeraa koko ajan uusia lääkkein hoidettavia "sairauksia". Kuten adhd, paniikkihäiriö, se, että ihminen punastuu on sairaus, verenpaine, kolesteroli (ei mikään sairaus, eikä lääkkeistä mitään hyötyä, tämän toteaa moni tutkija suomessa), aikuisikän diabetes, lihavuus, masennus...

Samalla tavalla kuin USA:n aseteollisuus tarvitsee sotia, niitä tehdään koko ajan lisää. Hyökätään eri maihin, (muka terrorismin vuoksi) jotta pörssikurssit nousevat ja miljardöörit rikastuvat, samoin lääketeollisuus tarvitsee lisää rikkaita länsimaisia potilaita. Kumma, että esim. tuberkuloosi tai nälänhätä olisi halpa ja helppo hoitaa, verrattuna suomalaisiin lääkkeillä hoidettaviin yllälueteltuihin "sairauksiin" mutta ei kiinnosta ketään lääketeollisuudessa.
Ihmisen biologia ja mieli vastaavat toisiaan. ihminen on sitä mitä hän kokee. Eli ihmisen fysiologia on sitä, mutta jo pelkästään ympäristön muutos vaikuttaa niihin geeneihin.k

Jos lakkaat syömästä liikaa, laihdut ja geeneistä katoaa se "lihavuusgeeni".
jne

Minä tutkin energia-aineenvaihduntaa. Ja tutkimusmateriaalissani on ihan todistettavasti laihoja ihmisiä, jotka syövät paljon. Ja jolla on esim hyvät veren rasva-arvot, siitä huolimatta että ruoka on epäterveellistä. Ja vastaavasti on lihavia ihmisiä, jotka syövät suhteettoman vähän. Ja veren rasva-arvot ovat huonot, vaikka syövät suositusten mukaan. Seuraan myös tietenkin alan kirjallisuutta, en ole siis mikään seiska-päivää-asiantuntija niinkuin joku sanoi.

Ja vaikka mitä sanotaan, niin on olemassa ihmisiä, jotka eivät esim tunne normaalin ruoka-annoksen jälkeen kylläisyyttä. OSa pystyy elämään "jatkuvassa nälässä", ja olemaan normaalipainoisia, iso osa ei. Osaatteko te kuvitella millaista on elää elämäänsä, jos on nälkä 24/7. Siinä vaatii vähän enemmän itsekuria, kuin sellainen ihminen, joka tulee kylläiseksi siitä muutamasta perunasta ja kastikkeesta (tai mikä tahansa se ruoka onkaan).

Toivon vaan, että ihmiset oppisivat ymmärtämään tämän, se olisi huomattavasti helpompaa niille ihmsille joilla sattuu olemaan "huonot" geenit nykymaailmassa, missä siis ruokaa on yllinkyllin, eikä tarvitse tehdä fyysistä työtä 15 h/päivä saadakseen sen ruoka-annoksensa kasaan. Kuka tietää, näissä ihmisissä on taas tulevaisuus, kun ilmastomuutos on pyyhkäissyt maapallon yli ja on kovat ajat edessä

Tiedän ihmisen, joka valitti juuri kärsivänsä sairaudesta joka lihottaa, ja söi viinereitä töissä pussikaupalla.

tutkitko myös sen liikkumisen määrn? Eihän pelkkä ruoan määrä kerro mitään, vaan se, miten sen kuluttaa. voihan sitä syödä paljon, jos tekee paljon duunia, siis kuluttaa paljon, kuten hoitaa lapsia, rankkaa työtä, eikä saa paljon olla paikallaan.

 

Oikeasti, ei kukaan laiha syö enempää kuin kuluttaa. Jos kuluttaa paljon saa syödä paljon.

Lisäksi, joillakin laihoilla on tapana valehdella syövänsä sitä ja tätä. Heitä imartelee se, että uskottelee lihaville, että saa syödä mitä vaan. Tunsin itse tällaisen, joka kehui koko ajan syövänsä sitä ja tätä, ja ainoa minkä näin hänen syövän, oli tomaatti ja luomosämpylä... Ja sitäkin söi pitkään ja kehui muille koko ajan miten paljon syö.. ja saa syödä mitä vaan ja on niiiiiin laiha. No, oli hän laiha, mutta ei oikeasti syönyt mitään liikkumiseensa verrattuna.

 

\

Oikeasti, ei kukaan laiha syö enempää kuin kuluttaa. Jos kuluttaa paljon saa syödä paljon.

Lisäksi, joillakin laihoilla on tapana valehdella syövänsä sitä ja tätä. Heitä imartelee se, että uskottelee lihaville, että saa syödä mitä vaan. Tunsin itse tällaisen, joka kehui koko ajan syövänsä sitä ja tätä, ja ainoa minkä näin hänen syövän, oli tomaatti ja luomosämpylä... Ja sitäkin söi pitkään ja kehui muille koko ajan miten paljon syö.. ja saa syödä mitä vaan ja on niiiiiin laiha. No, oli hän laiha, mutta ei oikeasti syönyt mitään liikkumiseensa verrattuna.

Mulla oli tälläinen ystävä, joka oli laiha, ei harrastanut ikinä (sanojensa mukaan, enkä kyllä nähnytkään) liikuntaa, ja söi aina paljon. Muiden seurassa ainakin söi aivan järkyttäviä määriä, siis puhutaan jo mun mielestä ahmimishäiriöisen määristä. Eli kevyesti yli puoli uunipannullista leivonnaisia tai piirakkaa, kaksi normaalikokoista pizzaa jne

En tiedä oksensiko tuo ystävä ruokansa, vai paastosiko sitten kaiken muun ajan :/ Hoikka hän kyllä oli. Nuorempana oli ollut lihava.

 

\

\

\

Niin, uskokoon ken haluaa.
Kumma, että kun ihmiset liikkuivat ja ruokaa ei ollut liikaa ja se piti itse valmistaa, lihavia ei ollut.

Toki lääketeollisuus haluaa, että ihmiset ostavat uusia tuotteita yhä kummallisimpiin "sairauksiin".

Nyt kun puolet ihmisistä länsimaissa syö jonkinlaisia masennuslääkkeitä tai muita mielialalääkkeitä tai adhd lääkkeitä ym, tarvitaan uusia maksavia asiakkaita.

Ei ollut lihavia?

No katso vaikka kuvia 60-70-luvuilta. Ihmiset olivat paljon laihempia. Ei ollut oikeastaan lihavia. Mikähän geeni se on ilmestynyt nyt viime aikoina länsimaisille ihmisille, kun sitä ei ennen ollut? Ja lihavuus lisääntyy, samaan aikaa kun elintavat muuttuvat.

Ai nyt puhutaan ihan vaan muutamasta kymmenestä VUODESTA eikä vuosi- sadoista- tuhansista...

Sitäpaitsi mä tiedeän MONTA ihmistä ketkä oli lihavia tuolloin. Kyllä se hiilaripitoinen leipä ja peruna lihottaa saati voi ja läski.