Olen pilannut kaiken :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Voih
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

Voih

Vieras
Minulla oli vaikea hetki elämässäni, sairastuin ensin vakavaan masennukseen jonka seurauksena aloin juomaan ja muutenkin sekoilemaan. Oli itsemurha yritystäkin ja muuta ahdistavaa. Pahinta aikaa kesti puoli vuotta. Menetin työpaikkani. Mies oli tukena. Juomistani ei hyväksynyt lainkaan ja oli siitä ihan pirun vihainen. Alkoi piilotella minulta rahoja etten voisi juoda..

No, nyt olen paranemaan päin. En ole juonut, masennus näyttää paremmalle. Jaksan taas olla äiti, ottaa vastuuta perheen elämisestä ja olemisesta. Työtön kuitenkin olen. Tuo puoli vuotta oli niin rankkaa että kävimme eron partaalla, minä halusin eron etten sotke lasten ja miehen elämää enempää. Mies ei halunnut erota. Eikä halua vieläkään. Mutta näen päivittäin kuinka tuo puoli vuotta vaikutti mieheeni. Ei edelleen luota minuun, katsoo minuun usein inhoten. :( en kestä tätä syyllisyyttä. Mietin tuleeko mieheni koskaan antamaan minulle anteeksi sekoilujani. Saammeko enää koskaan entistä takaisin, sitä suhdetta joka meillä oli ennen sairastumistani. Olemme puhuneet paljon, mies sanoo että tahtoo jatkaa, mutta aikaa kuulemma se ottaa että voi suhtautua minuun entisenlailla. Niin paljon kuulemma satutin ja huoletin pahimpina aikoina.

Voiko avioliiton saada enää toimimaan? Mitä minä voin tehdä?
 
Et ole kaikkea pilannut! Nyt vaan rakennatte parisuhteenne uudelleen, keskustelemalla, ja tarvittaessa ulkkopuolista apua käyttäen. Koettakaa löytää yhteinen harrastus tms.
 
Joku syyhän tuolle kierteelle oli? Onko asia selvitetty? En usko että kukaan ilman syytä lähtee noin rankasti sekoilemaan. Vai oleko niitä ihmisiä jotka ottavat vastuun kaikista ongelmista harteilleen jotta toiset voisivat säilyttää puhtaan maineensa. Sitten sairastutaan mutta ei edelleenkään myönnetä kaikkea sitä kurjuutta johon muutkin ovat vaikuttaneet!
 
Alkuperäinen kirjoittaja näinköhän;26236386:
Joku syyhän tuolle kierteelle oli? Onko asia selvitetty? En usko että kukaan ilman syytä lähtee noin rankasti sekoilemaan. Vai oleko niitä ihmisiä jotka ottavat vastuun kaikista ongelmista harteilleen jotta toiset voisivat säilyttää puhtaan maineensa. Sitten sairastutaan mutta ei edelleenkään myönnetä kaikkea sitä kurjuutta johon muutkin ovat vaikuttaneet!

Ihan ns omaa syytäni sarastuin ja aloin sekoilemaan. Mutta se ei nyt ollut tässä pääasia vaan se että voiko tälläisestä päästä koskaan täysin yli?
 
Voi et ole pilannut kaikkea! Se sun ukkos rakastaa sua, tietää että asiat tulee olemaan vielä paremmin. Yritä ymmärtää häntä, masentunutta on vaikea ymmärtää ja se voi aiheuttaa väliaikaista inhoa, vihaa yms.

Mitä jos kokeilisit ilahduttaa miestäs pienillä jutuilla mitkä ei ole sulle raskaita mutta osoittaa miehelle että alat voida paremmin ja jaksat jo ajatella häntäkin?
 
[QUOTE="sondersson";26236438]Voi et ole pilannut kaikkea! Se sun ukkos rakastaa sua, tietää että asiat tulee olemaan vielä paremmin. Yritä ymmärtää häntä, masentunutta on vaikea ymmärtää ja se voi aiheuttaa väliaikaista inhoa, vihaa yms.

Mitä jos kokeilisit ilahduttaa miestäs pienillä jutuilla mitkä ei ole sulle raskaita mutta osoittaa miehelle että alat voida paremmin ja jaksat jo ajatella häntäkin?[/QUOTE]

Ymmärrän miestäni paremmin kuin hyvin. Olen ollut viimeiset puoli vuotta raskasta seuraa. Ihmettelen kuinka mieheni on jaksanut minua katsella.

Ja näytän miehelleni että voin paremmin. Käydään yhdessä kävelyillä iltaisin, eilen paistelin lettuja, juttelen ja olen läsnä. :) eilen illalla mies näytti hetken jo itsekin iloiselle mutta sänkyyn kun tultiin niin en saanut vieläkään iltasuukkoa joka oli 14v ollut meidän tapa....
 
työtä se teettää. ja vaatii voimia kummaltakin. mutta kun olet miehesti luottamuksen arvoinen, niin ajan kanssa luottamus alkaa palaantumaan ja aurinko alkaa hymyilemään. tiedän kokemuksesta, että se kerran menetetty luotto on vaikea saada takaisin. ja kokonaan se ei ikinä palaudu. kannattaa myös hakea ulkopuolista apua. jossa käytte puhumassa asioista.
 
[QUOTE="Alkup";26236452]Ymmärrän miestäni paremmin kuin hyvin. Olen ollut viimeiset puoli vuotta raskasta seuraa. Ihmettelen kuinka mieheni on jaksanut minua katsella.

Ja näytän miehelleni että voin paremmin. Käydään yhdessä kävelyillä iltaisin, eilen paistelin lettuja, juttelen ja olen läsnä. :) eilen illalla mies näytti hetken jo itsekin iloiselle mutta sänkyyn kun tultiin niin en saanut vieläkään iltasuukkoa joka oli 14v ollut meidän tapa....[/QUOTE]

No hyvä, kyllä se siitä lähtee, aikansa toki ottaa. Mikset anna itse sitä iltapusua? Jos mies kääntyy pois niin sitten vaikka olkapäälle. Kyllä se siitä vielä heltyy :)

Voimia sulle ja teille :hug: Mä uskon kyllä että selviätte, hyvältähän tuo jo kuulostaa.
 
[QUOTE="sondersson";26236494]No hyvä, kyllä se siitä lähtee, aikansa toki ottaa. Mikset anna itse sitä iltapusua? Jos mies kääntyy pois niin sitten vaikka olkapäälle. Kyllä se siitä vielä heltyy :)

Voimia sulle ja teille :hug: Mä uskon kyllä että selviätte, hyvältähän tuo jo kuulostaa.[/QUOTE]

Mä en ole vielä uskaltanut antaa sitä suukkoa, mutta olen hipaissut poskea, kättä tai rintaa ja toivottanut hyvät yöt ja sanonut että rakastan.
 
Oletko sama joka kirjoitti täällä pari päivää sitten, että "voiko näitä asioita unohtaa?" Sen ketjun ap kertoi uhkailleensa miestä saksilla, tuhonneensa makuuhuoneen jne. Jos olet se, niin minä en ainakaan voisi unohtaa, joten ero olisi paras ratkaisu.
 
[QUOTE="vieras";26236539]Oletko sama joka kirjoitti täällä pari päivää sitten, että "voiko näitä asioita unohtaa?" Sen ketjun ap kertoi uhkailleensa miestä saksilla, tuhonneensa makuuhuoneen jne. Jos olet se, niin minä en ainakaan voisi unohtaa, joten ero olisi paras ratkaisu.[/QUOTE]

Whaaaaat? No en ole sama. Enkä todellakaan tehnyt tuollaisia juttuja. En noin pahoja. Join ja katosin välillä päiväksi. Vedin lääkkeitä ja viinaa sekaisin, itkin, paruin, itkin. Tuollasta sekoilua mutta en ole käynyt keneen kiinni tai hajottanut paikkoja.
 
Luottaminen on vaikeaa, mutta anna miehellesi aikaa. Tuollaisen asian käsitteleminen jo yksinään vie aikaa. Nyt vaan osoitat et oot sen luottamuksen arvoinen. Miehes kuitenkin haluaa sun kans jatkaa joten et ole ihan toivottomassa tilanteessa.
 
[QUOTE="nono";26236924]Satutit miestä sairastumalla? Voi vittu! Laita se ukko pihalle.[/QUOTE]

Ei vaan käytökselläni sarastumisen aikana. Olin oikeasti todella vaikea, ihan hirveä. Siihen juomigit päälle ja soppa valmis. Ihminen voi sairastua masennukseen mutta miksi mä aloin juomaan ja sekoilee.....
 
Kyllä tuosta voi hyvinkin selvitä. Aika auttaa sekä omat tulevat tekosi. Ala panostamaan täysillä perheeseesi ja omaan hyvinvointiisi. Näyttämällä omalla toiminnallasi mieskin lopulta uskoo, että olet tosissasi.
 

Yhteistyössä