Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Kärsäpärstäinen:
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Henkilö, Joka tarvitsee yövuoron jäkeen säännöllisesti 12-13h unta ja on näin ollen kotona arviolta pari tuntia hereillä, joka aika sitten kuluu tietokoneiluun ja syömiseen, ei sovellu yötöihin. yövuoro on 8-10h ja kuvitteellinen hlö saapuu kotiin klo 7 maissa. Syö vähän ja käy unille. Hän herännee klo 15 maissa. Syö, lukaisee lehden. Osallistuu kotihommiin ja seurustelee puolison ja lasten kanssa. Ehkä käväisee lenkillä ja suihkussa. Ottaa pikku tirsat illalla ja lähtee töihin klo 21. Tai ainakin kutakuinkin näin. Sitten on vielä vapaat ja viikonloput. Silloin voi levätä, osallistua, olla puolison ja lasten kanssa. Näin oma kokemukseni on. Eli ei ole tarpeen ap:ta moittia, jos on huolissaan ja tympääntynyt.
suunnilleen samaa mieltä.
mun mielestä on hiukan epäreilua jos työssäkäyvä saa sen työssäkäynnin perusteella nukkua niin paljon kuin lystää ja viettää kaiken työajan ulkopuolisen ajan juuri kuten itse sattuu huvittamaan täysin riippumatta siitä mikä se yleistilanne siellä kotona on ja kuinka se kotona oleva puoliso jaksaa.
näitä tämän ketjun vastauksia lukiessa tuli kyllä sellainen olo että yleisen mielipiteen mukaan kotona olevan pitäisi jaksaa loputtomiin kun taas työssäkäyvän ei tarvitse vaivautua yhtään mihinkään koska hän käy töissä.
ilmeisesti sitä kuitenkin ollaan juututtu sinne kivikaudelle ja ajatellaan että naisen pitää sietää kaikki mitä eteen tulee
vaikka minä kotona kaiken teenkin ja ihan mielelläni, mutta kyllä siitä silti haluaisi saada myös jonkinlaista arvostusta miehen suunnalta. On alkanut tuntumaan siltä että pitää minua ja lapsia ihan itsestään selvyytenä.
Ehkä kysymys voi olla päinvastaisestakin - että umpimieli on pelonhallintaa. Säähän sanoit tuolla alkupuolella keskustelua, että olet muutaman kerran meinannu lähteä, ja jotenkin siinä vaiheessa aina mies on onnistunu puhumaan ympäri.
Siitä voinee päätellä, että mies haluaa pitää perheensä, kun on kerran siinä vaiheessa saanu suunsa auki. Mutta sitten tulee tämä käsi sydämelle -kysymys: oletko ollu ihan tosissasi lähtemässä, vai onko se ollut tämmöinen älä anna mun mennä -anomus. Koska jos olit tosissaan lähdössä, niin silloinhan on tavallaan molempien helppo neuvotella jatkamisen mahdollisuudesta puhtaalta pöydältä: tässä on mun ehdot, tossa sun, katotaan pystytäänkö sovittamaan ne yhteen, ja kokeillaan määräaika, ja katotaan sitten uudelleen että kannattaako jatkaa. Kummankaan ei tartte kokea syyllisyyttä ja huonoutta silloin, ja on tilaa toiveikkuudelle.
Mutta jos mies kokee asian niin, että kiristät lähtemisuhalla, niin sellaista pelkoa ei kukaan jaksa kovin pitkään, vaan alkaa ennen pitkää törkkiä sua ite pois umpimielisyydellään (yrittää ehkä hiukka häiriintyneellä tavalla todistaa itelleen, että et lähde kuitenkaan - saa ainakin jossain mielessä aloitteen omiin käsiinsä).
Jos taustalla on vielä joku sairaustila, niin ei ole ihme jos mies on uuvuksissa, koska semmoinen umpimielisyyskin kuluttaa voimia ihan yksinäänkin. En siis yritä selittää niitä nukkumismääriä psyykkisellä stressillä pelkästään. Ja koska mun mielestä jonkunnäköinen sairaus tuossa on enempi kuin todennäköinen perusselitys, niin haluan korostaa, että pitäisit tarkkaan huolta, että kykenet katsomaan tilannetta jotenkin muuten kuin moraalisena kysymyksenä.
Musta jotenkin vaikuttais, että olet itekin aavistuksen verran epävarma omista oikeuksistas, ja yrität katsoa asiaa sen kautta, että kun edes arvostusta saisi. Ja silloinhan alat herkästi paheksua miestä arvostamattomuudesta, jolloin sun omat oikeudet hämärtyy ennestään, eikä sun tartte enää yrittääkään niitä varjella. Eli se paheksuminen on helposti ansa sekä sulle että miehelle.
Eli mun näkökulma on se, että on itestään selvää, että tämmöinen tilanne täytyy saada muuttumaan nopeasti, jo senkin takia, etteivät lapset koe olevansa näkymättömiä. Eli koska siitä ollaan yhtä mieltä, että sun ei tartte elää kivikaudella, niin sitten on varaa katsoa rauhallisesti niitä toimenpidevaihtoehtojakin, eikä tarvi kerjätä toiselta mitään.
