Toggle sidebar

Olen narsisti, nyt sen vasta tajusin.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "elina"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
[QUOTE="elina";28838080]Kyllä mä haluaisin muuttua, mutta pelottaa oikeasti ihan helvetisti myöntää omat heikkouteni, kaikki päänsisaäiset ajatukseni ja piilotetut tunteeni jollekin. Kellekään. En halua että mut leimataan hulluksi, vaikka todennäköisesti jollain tapaa hullu olenkin.[/QUOTE]

Oikeasti, jos vain yhtään ymmärrät englantia niin kannattaa lukea tuolta foorumilta muiden kokemuksia, se antaa todennäköisesti hyvää näkökulmaa siihen oletko narsisti vai et. Näin kirjoituksiesi perusteella voisi ajatella, että et välttämättä edes ole narsisti vaan kärsit jostain muusta persoonallisuushäiriöstä.
 
[QUOTE="elina";28838080]Kyllä mä haluaisin muuttua, mutta pelottaa oikeasti ihan helvetisti myöntää omat heikkouteni, kaikki päänsisaäiset ajatukseni ja piilotetut tunteeni jollekin. Kellekään. En halua että mut leimataan hulluksi, vaikka todennäköisesti jollain tapaa hullu olenkin.[/QUOTE]

Jo se, että kirjoittaa niitä anonyyminä auttaa jäsentämään asioita ja näkemään eri tavalla. Silti, ymmärryksestä on vielä pitkä matka muutokseen vaikka se alku onkin.
Tärkeintä on aidosti sisäistää se, että vaikka mitä olisi tapahtunut, vastuu omasta toiminnasta on silti aina vain itsellä. Vaikka pahoille teoilleen keksisi kymmenen syyllistä, se ei muuta mitään. Mikään muu ei auta, kuin se että ihan itse toimii eri tavalla. Maailma ei korvaa, on vain otettava lusikka kauniiseen käteen. Ja tämä pätee, oli diagnoosisi ihan mikä hyvänsä.
 
  • Tykkää
Reactions: tassun
[QUOTE="elina";28838026]En itsekään haluaisi elää tällaisen ihmisen kanssa kuin itse olen, ja olen muutamaan kertaan koittanut miehellenikin selittää että hänen pitäisi kunnioittaa itseään sen verran että lähtisi ja ottaisi pojan mukaan. Mies-parka silti odottaa ja hokee että tietää etten oikeasti ole tällainen, mutta eihän tosielämässä voi lopunikäänsä odottaa että toinen muuttuu. Varsinkin kun minä en edes mahda itselleni mitään.[/QUOTE]

Oletan, ettet suhteen alkuaikoina ollutkaan tuollainen. Ja mies muistelee niitä yhteisiä alkuajan ihania hetkiä, sekä sitä ihmistä, johon aikoinaan rakastui. Näin mulle ainakin on käynyt. Sitä toivoo ja odottaa, että kumppani muuttuisi ennalleen. En osaa sanoa, mitä toisen päässä naksahtaa, että muuttuu sinun ( ja mieheni ) kaltaiseksi. Mutta hae itsellesi apua, mahdollisimman pian.
 
[QUOTE="vieras";28838092]Oikeasti, jos vain yhtään ymmärrät englantia niin kannattaa lukea tuolta foorumilta muiden kokemuksia, se antaa todennäköisesti hyvää näkökulmaa siihen oletko narsisti vai et. Näin kirjoituksiesi perusteella voisi ajatella, että et välttämättä edes ole narsisti vaan kärsit jostain muusta persoonallisuushäiriöstä.[/QUOTE]

Ymmärrän kyllä lukemani englanniksi, mutta esim. lääketieteelline sanasto on aika tuntematonta mulle.

Mulle on n. 7 vuotta sitten annettu diagnoosiksi tämä https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Diagnoosi-tietohaku/F60-69/F60/Pages/F603.aspx
 
Alkuperäinen kirjoittaja Moraalinvartija:
Jo se, että kirjoittaa niitä anonyyminä auttaa jäsentämään asioita ja näkemään eri tavalla. Silti, ymmärryksestä on vielä pitkä matka muutokseen vaikka se alku onkin.
Tärkeintä on aidosti sisäistää se, että vaikka mitä olisi tapahtunut, vastuu omasta toiminnasta on silti aina vain itsellä. Vaikka pahoille teoilleen keksisi kymmenen syyllistä, se ei muuta mitään. Mikään muu ei auta, kuin se että ihan itse toimii eri tavalla. Maailma ei korvaa, on vain otettava lusikka kauniiseen käteen. Ja tämä pätee, oli diagnoosisi ihan mikä hyvänsä.
Click to expand...

Tämä on juuri se syy miksi en oikein haluaisi apua hakea. Suoraan sanottuna mä en vaan haluisi myöntää itseäni syylliseksi tähän kaikkeen. Oon tottunut olemaan koko elämäni ajan uhri jollain tasolla ja siitä roolista poistuminen on mun mielestä tosi pelottavaa.
 
[QUOTE="elina";28838189]Ymmärrän kyllä lukemani englanniksi, mutta esim. lääketieteelline sanasto on aika tuntematonta mulle.

Mulle on n. 7 vuotta sitten annettu diagnoosiksi tämä https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Diagnoosi-tietohaku/F60-69/F60/Pages/F603.aspx[/QUOTE]

Narcissistic Personality Disorder Forum - Psych forums

Kannattaa tsekata. Ei ole lääketieteellistä tekstiä, vaan narsisteja puhumassa arkipäivän ongelmistaan. Löytyy myös muiden persoonallisuushäiriöiden palstat, jos haluat katsoa tuntuuko joku niistä tutummalta.
 
Onneksi olkoon olet kasvanut aikuiseksi.
Sitä en menisi vannomaan että olisit narsisti, sillä uskon että hän ei myöntäisi noita piirteitä itsessään. Kuten täällä jo sanottiin hae apua/tukea eheytymiseen, tankka lapsuus on varmaan jättänyt jälkensä. Nostan hattua sille että näet ongelmasi ja (toivottavasti myös) haluat apua tilanteeseen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja onnea matkaan:
Onneksi olkoon olet kasvanut aikuiseksi.
Sitä en menisi vannomaan että olisit narsisti, sillä uskon että hän ei myöntäisi noita piirteitä itsessään. Kuten täällä jo sanottiin hae apua/tukea eheytymiseen, tankka lapsuus on varmaan jättänyt jälkensä. Nostan hattua sille että näet ongelmasi ja (toivottavasti myös) haluat apua tilanteeseen.
Click to expand...

Kiitos. Tuntuu kuitenkin että haluat vähän vähätellä mun tunteitani (here we go again...) kun kuittaat ajatukseni vaan aikuistumiseksi.
 
[QUOTE="elina";28838204]Tämä on juuri se syy miksi en oikein haluaisi apua hakea. Suoraan sanottuna mä en vaan haluisi myöntää itseäni syylliseksi tähän kaikkeen. Oon tottunut olemaan koko elämäni ajan uhri jollain tasolla ja siitä roolista poistuminen on mun mielestä tosi pelottavaa.[/QUOTE]

Tottakai sinä olet myös uhri. Sinua on kohdeltu tavattoman väärin ja julmasti! Ja siitä saa olla hirveän surullinen ja vihainen, tuntea ihan kaikkea mahdollista niitä kohtaan jotka sen tekivät. Ja siinä kestää kauan, että katkeruudesta ja kaikesta pääsee yli. Mutta nekin täytyy kokea ja käsitellä, jotta voi jatkaa eteenpäin.

Pitää surra sitä kaikkea mitä ei koskaan ollut. Ja pitää korjata sellaista, mitä ei ole itse rikkonut. Se on hirveän epäoikeudenmukaista, mutta näin se vaan valitettavasti menee. Ja kun sitten itse on onnistunut oikeasti rakentamaan tyhjästä jotain, rakennusaineista joita ei saanut, saa olla todella hirvittävän ylpeä itsestään. Aidosti ja terveesti, niin että siitä seuraa lisää hyvää.
 
  • Tykkää
Reactions: Kissimi
Alkuperäinen kirjoittaja Moraalinvartija:
Tottakai sinä olet myös uhri. Sinua on kohdeltu tavattoman väärin ja julmasti! Ja siitä saa olla hirveän surullinen ja vihainen, tuntea ihan kaikkea mahdollista niitä kohtaan jotka sen tekivät. Ja siinä kestää kauan, että katkeruudesta ja kaikesta pääsee yli. Mutta nekin täytyy kokea ja käsitellä, jotta voi jatkaa eteenpäin.

Pitää surra sitä kaikkea mitä ei koskaan ollut. Ja pitää korjata sellaista, mitä ei ole itse rikkonut. Se on hirveän epäoikeudenmukaista, mutta näin se vaan valitettavasti menee. Ja kun sitten itse on onnistunut oikeasti rakentamaan tyhjästä jotain, rakennusaineista joita ei saanut, saa olla todella hirvittävän ylpeä itsestään. Aidosti ja terveesti, niin että siitä seuraa lisää hyvää.
Click to expand...

Välillä mä mietin onko kuitenkin kohtuutonta murehtia sitä omaa lapsuuttaan 14 vuotta enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Olis varmasti parempi jos pystyisin antamaan anteeksi niille jotka ovat mua vastaan rikkoneet. En vain osaa enkä pysty siihen, vaikka olen yrittänytkin. Mun vanhemmat on oikeasti tehneet mulle ja mun sisaruksille Erikan kohtaloon verrattavissa olevia asioita, eivätkä ole koskaan edes myöntäneet tehneensä mitään väärää, saatika pyytäneet anteeksi. Korkeintaan haukkuvat hulluksi jos edes yritän näistä asioista heidän kanssaan puhua.
 
https://www.vastaamo.fi/verkkoneuvonta/?gclid=CN7oqMu-87gCFZN8cAod7yIAwQ

Voisiko jostain tällaisesta tai vastaavasta olla apua? Osaat kirjoittaa hyvin tuntemuksesi, mutta voi tosiaan olla vaikea mennä kasvotusten juttelemaan lääkärille.
 
[QUOTE="elina";28838339]Kiitos hei, toivottavasti tunnet nyt itsesi oikein tosimieheksi kun tällaista ihan kehtasit kommentoida. :heart:[/QUOTE]

"Olen narsisti, muut tekivät tämän minulle"


Enempää ei ole rautalankaa tähän hätään :laugh:
 
[QUOTE="akka";28838061]Mä olen keskustellut tästä asiasta ihan lääkärin kanssa joka on narsismin todennut.[/QUOTE]

Onhan lääkäritkin ihmisiä ja omaavat erilaisia mielipiteitä, jotka sitten perustuvat kellä mihinkin. Ammattilaisten mielipiteeseen minäkin omani tukeutan.
 
[QUOTE="elina";28838288]Välillä mä mietin onko kuitenkin kohtuutonta murehtia sitä omaa lapsuuttaan 14 vuotta enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Olis varmasti parempi jos pystyisin antamaan anteeksi niille jotka ovat mua vastaan rikkoneet. En vain osaa enkä pysty siihen, vaikka olen yrittänytkin. Mun vanhemmat on oikeasti tehneet mulle ja mun sisaruksille Erikan kohtaloon verrattavissa olevia asioita, eivätkä ole koskaan edes myöntäneet tehneensä mitään väärää, saatika pyytäneet anteeksi. Korkeintaan haukkuvat hulluksi jos edes yritän näistä asioista heidän kanssaan puhua.[/QUOTE]

Eivät tule myöntämään eivätkä pyytämään. Siihen on turha ripustautua, silloin ei pääse eteenpäin. Varsinkin kun se anteeksipyyntö ei auttaisi mitään. Jos sellainen ihme kävisi, joutuisit huomaamaan että elämäsi ei silti muuttunut vaan saattaisit olla jopa katkerampi kun "tuo kuvittelee että se kaikki paska on nyt yhdellä anteeksipyynnöllä kuitattu".

On aina riski neuvoa tuntematonta hatarien tietojen pohjalta, mutta sinuna harkitsisin vakavasti täydellistä välien katkaisua. Ei kostoksi, vaan siksi että et voi koskaan kasvaa omaksi itseksesi noin sairaiden ihmisten vaikutuspiirissä.
 
[QUOTE="vieras";28838054]Kyllä narsisti itse asiassa useinkin ymmärtää olevansa narsisti. Harvoin narsisti kuitenkin haluaa parantua. On täysin urbaanilegendaa, että narsisti ei voisi ymmärtää olevansa narsisti. Varsinkin nykyään kun narsismista puhutaan paljon, ei narsistin tarvitse kuin kuulla lista narsistin piirteitä ja hän voi hyvinkin helposti ymmärtää olevansa narsisti.[/QUOTE] Niin narsisti ei myönnä olevansa 'narsisti', mutta tietää silti olevansa esim. kaunis/komea, hyvä kaikessa, paras ja kaikkien ihailema - tai ainakin pyrkii olemaan. Tällainen ihminen yleensä hakeutuu johtavaan asemaan työelämässä, jotta voi käskyttää ja alistaa muita.
 
[QUOTE="vieras";28838374]Niin narsisti ei myönnä olevansa 'narsisti', mutta tietää silti olevansa esim. kaunis/komea, hyvä kaikessa, paras ja kaikkien ihailema - tai ainakin pyrkii olemaan. Tällainen ihminen yleensä hakeutuu johtavaan asemaan työelämässä, jotta voi käskyttää ja alistaa muita.[/QUOTE]

Ei, vaan narsisti voi ihan oikeasti tietää olevansa narsisti. Narsisti voi tietää olevansa narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivä ihminen ja tietää olevansa sairas ja tietää omien ajatustensa olevan vääristyneitä. Ennen on luultu, että tämä ei ole mahdollista, mutta niin se vaan tiede muuttuu jatkuvasti kun tutkitaan enemmän.
 
Ja elinalle eli ap.lle haluan sanoa että on hienoa että tiedostat käyttäytymisesi.Jokaisessa meissä on narsissteja piirteitä mutta olen edelleen vakaasti sitä mieltä että et ole narsisti.
Lapsuutesi kokemukset jättävät jälkensä,oletko koskaan hakenut niihin apua?
Parisuhteessasi olet mitä ilmeisemmin se hallitsevampi osapuoli.
Lapsuutesi kovat kokemukset ovat muokanneet sinusta tietynlaisen ihmisen.Ei ole hulluutta lähteä puhumaan noin kovia traumoja ammatti-ihmisen kanssa.Ne on isoja asioita,ammatti-ihmiset ovat koulutettuja käsittelemään asioita joihin ihminen ei yksin pysty.Sanotaan että slummistakin voi kasvaa iso maailmankuuluisuus.Mun omat vanhemmat on molemmat alkoholistiperheen kasvatteja jotka löysivät toisensa ja päättivät että viina ei heidän elämäänsä pilaa.Lähtökohdat oli perseestä,meillä oli mun luona uskovainen koti jossa ei viinaa käytetty.Kuitenkin mun velipoika on alkoholisti.Taatusti ei saanut oppia kotoa.Meillä ei myöskään ollut uskonnosta pakkosyöttöä.Opetettiin ns. normijutut.
Tulos: Minä esikoinen,eronnut,vanhempien avioliitto kestänyt yli 50 vuotta.Sisko otti miehen joka oli jo eronnut,uusioperhe, veli se alkoholisti joka on nyt kuivilla ollut viitisen vuotta.
Me on lapset keskenään puhuttu lapsuudestamme ja niistä saamistamme traumoista.
Minä esikoisena en ole kokenut traumoja,mulla oli hyvät vanhemmat,uskovainen koti,turvallinen hyvä lapsuus.
Mun sisko kokee asian niin että hän oli aina varjossa jota kukaan ei huomioinut ja velipoika niin että äiti on paras ja rakkain ja isä paska.
Äitini tosin oli marttyyri tyyliin jos teitä lapsia ei olis ollu ni minust olis voinu tulla vaikka opettaja.Isää syyllistettiin kun oli yksityisyrittäjä joka raatoi aina töissä kesät talvet,pyhät viikonloput että saivat talolainan maksettua.
Kun ei ollut koskaan läsnä.
Minä muistan asiat toisin. Muistan että kun äiti lähti kolmivuorotyöhön,isä hoiti meidät muksut työnsä ohessa.Ei ollu subjektiivista päivähoitosysteemiä.
Oikeasti,mene keskustelemaan ammatti-ihmisen kanssa.He ovat sitä varten koulutettuja.Osaavat esittää oikeat kysymykset ja avaavat sinulle uusia ajatustapoja ja kykyä käsitellä asioita ja sitä että miksi olet sitä mitä olet ja miten voit siitä selviytyä.Kerroit että sinulla on lapsi.Tee se jos et itsesi vuoksi niin hänen.Kaikkea hyvää.
 
Höpö höpöt sulle . Et ole narsisti. Mietippä vähän. Sulla on koti jossa käyttäydyt hillitsemättömästi. Sulla on työ jossa käyttäydyt hallitusti.
Miten nämä paikat eroaa toisistaan niin paljon , että käytöksen erilaisuus olisi hyväksyttävää? Ei mitenkään. Molemmissa on ihmisiä joitten kanssa sun pitäisi tulla toimeen. Mutta sä viitsit pitää itsesi hillittynä vain töissä. Kotona et sen vertaa kunnioita puolisoasi että kohtelisit häntä kunnolla.
Sen sijaan sallit itsellesi tuon käytöksen kotona. Siis sinä itse sallit! Ei menneisyys, ei puoliso eikä lapsesi vaan SINÄ ITSE!
Mikään menneisyyden pahaolo ei ole sellainen että oikeuttaisi olemaan puolisolleen tai lapselleen tuollainen raivoava kumppani.
Kysyt heti tekstin alussa : mitä maailma teki sulle että susta tuli tommenen? Vastaus : EI MITÄÄN! Sulla voi olla paska lapsuus ja siltä vaikuttaakin. Mutta sinä itse aukaiset suusi ja päästät sanat sieltä, sinä itse syyttelet toisia ja haet typerälle käytökselle oikeutta muitten tekemisistä.
Miten olis jos otat uuden suunnan elämääsi? Peilistä sua katsoo iljetys jota vaalit silti ja ruokit omalla hyväksynnällä. Mitäpä jos et ajattele koko ajan : mitä taka-ajatuksia puolisollasi on vaan kuuntelet ne sanat jotka hän sanoo ja jos etä ymmärrä kysyt rauhallisesti ilman kiivastumista.

Olet ennemmin autismin kirjoon kuuluva ihminen ja tämä on kokemuksen ääni. AS olis sopiva enkä tarkoita että kaikki as:t on tuollasia mutta kykenemättömyys toisen asemaan asettumisesta kielii empatian puutteesta. Vai onko niin että empatiaa heruu kun sinä haluat sitä antaa? Eli sallit itsellesi kylmyyden.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Moraalinvartija:
Eivät tule myöntämään eivätkä pyytämään. Siihen on turha ripustautua, silloin ei pääse eteenpäin. Varsinkin kun se anteeksipyyntö ei auttaisi mitään. Jos sellainen ihme kävisi, joutuisit huomaamaan että elämäsi ei silti muuttunut vaan saattaisit olla jopa katkerampi kun "tuo kuvittelee että se kaikki paska on nyt yhdellä anteeksipyynnöllä kuitattu".

On aina riski neuvoa tuntematonta hatarien tietojen pohjalta, mutta sinuna harkitsisin vakavasti täydellistä välien katkaisua. Ei kostoksi, vaan siksi että et voi koskaan kasvaa omaksi itseksesi noin sairaiden ihmisten vaikutuspiirissä.
Click to expand...

Mä en ole ollut vanhempieni kanssa tekemisissä nyt kahteen vuoteen. Olen voinutkin paljon paremmin kuin ennen kun ei tarvitse niistä enää stressata.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Similar threads

V
Narsisti isäni
Viestiä
14
Luettu
3K
Aihe vapaa
"a p"
A
V
Olen narsisti !
Viestiä
2
Luettu
475
Aihe vapaa
vierailija
V
G
No nyt mä sen vasta tajusin!!!
Viestiä
24
Luettu
1K
Aihe vapaa
"gen"
G
V
Narsisti, itsekäs p--ka vaiko mitä?
Viestiä
2
Luettu
276
Aihe vapaa
ap
A
M
Narsisti?
Viestiä
10
Luettu
772
Aihe vapaa
miksi kysyt
M

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa