Olen mustasukkainen vauvastani...

[mustis]

Tämä tunne tuli mulle ihan yllätyksenä. Siis että miten kamalan mustasukkainen olen vauvastani. Jos sukulaiset ja muut hämmentää "liikaa" vauvan kanssa niin tekee mieli mennä ottamaan tyttö pois. Ja muutenkin tulen surulliseksi jos vauva hymyilee ja viihtyy muiden seurassa Oonko jotenkin outo???? Haluaisin kaikki hymyt ja jokellukset vain itselleni... Ja monesti saan vaan vauvaltani ne itkut ja kiukut. Onko tämä tuttua muille äideille?

Tämä mustasukkaisuus estää mua viemästä tyttöä hoitoon minnekään. En halua että hän kiintyy muihin liikaa ja "unohtaa" äitinsä (en tiedä miksi pelkään sitä). Oon kyllä välillä aika väsy kun koitan kaiken ihan yksin tehdä, mutta en vaan voi itselleni mitään.

 

[Besserwisser]

Minkäs ikäinen sun vauveli on? Itse olin omistani (ja olen vieläkin vähän) todella mustasukkainen silloin, kun ne olivat vielä ihan vauvoja.

 

[Aurinkokunta]

Ja monesti saan vaan vauvaltani ne itkut ja kiukut. Onko tämä tuttua muille äideille?

Tuo kohta ainakin on, ja pitää paikkaansa isompien lasten kohdalla. Lapsi itkee ja kiukkuaa äidilleen, koska tietää ja luottaa siihen, että äiti on silti äiti. Rakastaa aina, kaikesta huolimatta.
Niillehän ne pahimmat kiukut tulee, keitä lapsi eniten rakastaa ja keihin eniten luottaa.

 

[muuttanut]

Mä muistan pelänneeni esikoisen kohdalla, että mitä jos lapsi ei tykkääkkään minusta tai pitää vaikka isästä selkeesti enemmän. Itse vaan olen huomannut, että ajan kuluessa helpottaa kun on tottunut tilanteeseen.

Vauva saattaa olla itellekin niin uusi asia vielä ettei haluaisi sitä jakaa...

 

[ap]

Minkäs ikäinen sun vauveli on? Itse olin omistani (ja olen vieläkin vähän) todella mustasukkainen silloin, kun ne olivat vielä ihan vauvoja.

3kk on nyt

 

[Besserwisser]

Minkäs ikäinen sun vauveli on? Itse olin omistani (ja olen vieläkin vähän) todella mustasukkainen silloin, kun ne olivat vielä ihan vauvoja.

3kk on nyt

No, eihän noin pientä tarvii vielä minnekään hoitoon viedäkään, pidä itselläsi (ja miehelläsi) vaan! =)

 

[vieras]

Minkäs ikäinen sun vauveli on? Itse olin omistani (ja olen vieläkin vähän) todella mustasukkainen silloin, kun ne olivat vielä ihan vauvoja.

3kk on nyt

Hmmm... tuossa iässä monilla alkaa eka vierastus eli ei ehkä kohta enää muille hymyillä. Ei se ole sulta pois jos lapsi viihtyy muiden kanssa. Päinvastoin, jos/kun vauvasta ensihuuma ja uutuudenviehätys karisee, on ihanaa että on paikka jossa lapsi viihtyy ja jonne menee mielellään hoitoon. Hyviä ja turvallisia ihmissuhteita ei ole koskaan liikaa ja ajattele miten onnellisia ovat esim isovanhemmat sen lapsenlapsen hymyistä? Eivät taatusti ala omia vauvaa vaikka kuinka hymyilee. Ja sä olet kuitenkin vauvasi tärkein ihminen. Relaa

 

[kuule]

Tämä tunne tuli mulle ihan yllätyksenä. Siis että miten kamalan mustasukkainen olen vauvastani. Jos sukulaiset ja muut hämmentää "liikaa" vauvan kanssa niin tekee mieli mennä ottamaan tyttö pois. Ja muutenkin tulen surulliseksi jos vauva hymyilee ja viihtyy muiden seurassa Oonko jotenkin outo???? Haluaisin kaikki hymyt ja jokellukset vain itselleni... Ja monesti saan vaan vauvaltani ne itkut ja kiukut. Onko tämä tuttua muille äideille?

Tämä mustasukkaisuus estää mua viemästä tyttöä hoitoon minnekään. En halua että hän kiintyy muihin liikaa ja "unohtaa" äitinsä (en tiedä miksi pelkään sitä). Oon kyllä välillä aika väsy kun koitan kaiken ihan yksin tehdä, mutta en vaan voi itselleni mitään.

Ihan sallittuja tunteita, mutta:
kun annat lapsellesi luvan tykätä muistakin ihmisistä, kun päästät lapsestasi irti, saat hänet itsellesi.
Jos yrität sitoa lapsen itseesi kiinni niin, että estät muut ihmiskontaktit, ja rajoitat, lapsi kapinoi, jos ei ääneen, niin hiljaa mielessään ja kun hän on tarpeeksi iso, menetät hänet.

Lapselle AINA omat vanhemmat ovat ykkössijalla, vaikka heillä maailmassa olisi miten paljon kivoja ihmisiä ympärillä, niiden omien vanhempien ohitse ei mene kukaan, koskaan.
paitsi, jos kohtelee huonosti, esim. juuri tuolla tavalla, ettei päästä irti, vaan ripustaa lapsen itseensä kiinni..

Mutta tuo kaikki vasta sitten kun lapsi on isompi. Nyt sulla on vielä vauva, eikä sinun tarvitsekaan lasta hoitoon viedä tai antaa.

 

[Martsuli]

meillä esikoinen oli la-su yön kylässä ja kun mentiin tyttöä hakemaan niin kauheella parulla ja itkulla lähti meidän mukaan eli olisi mielellään jäänyt sinne (2v). Nyt tunsin ekan kerran piston tuolla sisällä ja koko eilisen päivän mietin että teenkö mä jotain väärin kun ei musta tykkää vaan haluis olla muualla :ashamed:
Itku siinä itselläänki tuli kun lapsi käyttäytyy kun olisin joku hirviö...

 

[adora]

meillä esikoinen oli la-su yön kylässä ja kun mentiin tyttöä hakemaan niin kauheella parulla ja itkulla lähti meidän mukaan eli olisi mielellään jäänyt sinne (2v). Nyt tunsin ekan kerran piston tuolla sisällä ja koko eilisen päivän mietin että teenkö mä jotain väärin kun ei musta tykkää vaan haluis olla muualla :ashamed:
Itku siinä itselläänki tuli kun lapsi käyttäytyy kun olisin joku hirviö...

Tiedän tunteen! Meillä oli tyttö 1v6kk ekan kerran hoidossa anoppilassa ja jopa 2 yötä peräkkäin, kun oltiin miehen kanssa reissussa. Tultiin takasin niin tyttö ei suostunut edes katsomaan meihin, vaan mummun syliin piti päästä. Mummu kun sitten siitä meiltä lähti ja tytön piti jäädä kotiin, joo apua omien vanhempien kanssa Niin huuti pari tuntia mun sylissä sen jälkeen "mummu, mummu.." huuti vaan!

Että juu, ottihan se aika koville :ashamed: Mutta niinhän se menee että äidille ne kiukut sitten puretaan, merkkis iitä luottamuksesta omiin vanhempiinsa! Mummun kanssa kun tyttö viettää aikaa, ei kiukkuile yhtään, ei itkua, syö kunnolla, nukkuu kunnolla Kotona ei aina mene niin näppärästi - mutta tosiaan yritän vaan muistutella itselleni että kaikki on niin kauan hyvin kun kotona näytetään koko tunne-skaala!

Meni vähän ohi aloituksen. Mutta ap saikin jo hyvin vastauksia, peesin niitä

 

[merenneitonen]

Tuohan on kuin suoraan minun suustani...tai näppiksestä...
Nyt poika on 1,5v, ja hirmuinen äiti-eroahdistus päällä...se vasta on raskasta.