E
Elli Epäreilu
Vieras
Olemme olleet mieheni kanssa noin 4 vuotta saman katon alla. Alku meni omalla painollaan. Emme juurikaan riidelleet ja tulevaisuuskin näytti ihan hyvältä. Olimme toisiimme suht tyytyväisiä.
Nyt tuntuu, että tukehdun! Miehelläni on jokin tarve "jyrätä" minut maantasalle kerta toisensa jälkeen. Keinot on monet. Hän on uskomattoman taitava viemään itsetuntoni ja itsearvostukseni. En ilmeisesti saisi päättää mistään asiasta elämässäni itse. En kuule juuri muuta, kuin moitteen sanaa ja vittuilua. Vittuilun aiheeksi sopii tilanteentullen ulkonäköni, sairauteni ja lääkitykseni jne. Toki minäkin olen töppäillyt elämässäni ja paljon. Ilman muuta mieheni ottaa asiakseen kertoa noloimmat asiat elämästäni muille. Vastapainoksi olen entistä enemmän kiukkua ja raivoa täynnä. Eroa olen monesti ehdottanut. Hän ei ole eroon suostunut.
Aikoinaan opiskelin lähihoitajaksi. Opiskeluni vaikeutuivat kun sairastuin masennukseen. Mieheni painosti jatkamaan ylitsepääsemättömistä ongelmista huolimatta ja kauan jatkoinkin ihan mieheni painostuksen vuoksi. Viimenään minun oli jätettävä opiskelut kokonaan kesken, kun tajusin, etten alalla pärjää.
Nyt on alan vaihto edessä. En vielä tiedä tuleeko minusta kukkakauppias vai mikä, mutta jotain kasveihin liittyvää se on...huomenna eräässä kukkakaupassa on "työhaastattelu". Voin päästä muutaman kuukauden työkokeiluun. Mieheni vain ei tätä hyväksyisi. Hänestä tämä liike elämässäni on itsekäs ja epäreilu. Hän haluaisi minun olevan hoitaja. Entäpä jos en halua olla hoitaja?! En jaksaisi sitä, etten saa itse päättää mistään. En haluisi enää elämäni valuvan hukkaan. Siltä minusta on tuntunut pitkän aikaa. Mieheni saa minut uskomaan, että olen itsekäs ja ilkeä havitellessani omia unelmiani.
Nyt tuntuu, että tukehdun! Miehelläni on jokin tarve "jyrätä" minut maantasalle kerta toisensa jälkeen. Keinot on monet. Hän on uskomattoman taitava viemään itsetuntoni ja itsearvostukseni. En ilmeisesti saisi päättää mistään asiasta elämässäni itse. En kuule juuri muuta, kuin moitteen sanaa ja vittuilua. Vittuilun aiheeksi sopii tilanteentullen ulkonäköni, sairauteni ja lääkitykseni jne. Toki minäkin olen töppäillyt elämässäni ja paljon. Ilman muuta mieheni ottaa asiakseen kertoa noloimmat asiat elämästäni muille. Vastapainoksi olen entistä enemmän kiukkua ja raivoa täynnä. Eroa olen monesti ehdottanut. Hän ei ole eroon suostunut.
Aikoinaan opiskelin lähihoitajaksi. Opiskeluni vaikeutuivat kun sairastuin masennukseen. Mieheni painosti jatkamaan ylitsepääsemättömistä ongelmista huolimatta ja kauan jatkoinkin ihan mieheni painostuksen vuoksi. Viimenään minun oli jätettävä opiskelut kokonaan kesken, kun tajusin, etten alalla pärjää.
Nyt on alan vaihto edessä. En vielä tiedä tuleeko minusta kukkakauppias vai mikä, mutta jotain kasveihin liittyvää se on...huomenna eräässä kukkakaupassa on "työhaastattelu". Voin päästä muutaman kuukauden työkokeiluun. Mieheni vain ei tätä hyväksyisi. Hänestä tämä liike elämässäni on itsekäs ja epäreilu. Hän haluaisi minun olevan hoitaja. Entäpä jos en halua olla hoitaja?! En jaksaisi sitä, etten saa itse päättää mistään. En haluisi enää elämäni valuvan hukkaan. Siltä minusta on tuntunut pitkän aikaa. Mieheni saa minut uskomaan, että olen itsekäs ja ilkeä havitellessani omia unelmiani.