olen huono vaimo(valitivaliti)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Rukoilijasirkka
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
rukoilijasirkka! : ) mulla olisi sulle kysymys : ) ei liity kylläkään tähän aiheeseen) sinähän olet postissa töissä?minkälainen se on työpaikkana?
 
Alkuperäinen kirjoittaja suunnitteleesemmosta:
rukoilijasirkka! : ) mulla olisi sulle kysymys : ) ei liity kylläkään tähän aiheeseen) sinähän olet postissa töissä?minkälainen se on työpaikkana?

En oo siellä enää töissä. Se on raskasta fyysisesti. Lajittelu on aika yksitoikkoista, jakelu raskasta joskus. Yksipuolista liikettä. Mutta se ei ole vaikeaa ja siinä on etuna se, että alkaa aamulla aikaisin ja sit pääsee kotiin kun on tehnyt työt. Siitäkin on etua vaan, jos on nopea.
 
Mä oon muuten huomannut, että sellaiset ihmiset jotka ovat ensimmäisen kumppaninsa kanssa lyöttäytyneet vakituiseen yhteen eivätkä ole kovinkaan paljon "testanneet" muista miehiä/naisia (enkä tarkoita vain seksuaalisesti) tyytyvät usein vähän huonompaankin naiseen/mieheen. Tuttavapiirissä on näitä tapauksia. Yleensä he ovat huono itsetuntoisia. Tämän olen siis huomannut tuttavapiirissäni. Ehkä heille tulee olo, no, tässähän tämä, hyvin menee vaikka välillä vaikeeta on, kun ei ole muistakaan "tietoa".

Enkä tällä tarkoita, että ap tai hänen miehensä kuuluisivat tähän ryhmään tai että tämä olisi yleistettävissä, mutta olen tällaisen huomannut. Olen välillä vaan tätä funtsannut, kun joskua mietitään miksi joku mies on naisen kanssa, joka tuntuu ainakin tosi lusmulta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Alkuperäinen kirjoittaja sss:
Eli ongelma oli se, ettet koe olevasi rakkauden arvoinen? Mistä tälläinen kuva itsestäsi, oletko miettinyt?

Olen mä miettinyt... En tiedä.

Jos mut on joskus torjuttu pahasti, niin voiko se johtua siitä? Vai johtuuko se todennäköisemmin minun kotoani? Mulla oli paljon vanhemmat sisarukset, joiden mukaan en luonnollisesti juurikaan päässyt. Koin olevani jotenkin hylkiö.
Yleensähän itsekuva muodostuu siinä lapsuudessa, mutta voihan se olla muutakin. En tiedä.
Yleensä hyvässä elämässä on tasapainossa tekeminen ja muu.. ei sekään hyvää tee jos ei koskaan tee mitään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja jij:
Mä oon muuten huomannut, että sellaiset ihmiset jotka ovat ensimmäisen kumppaninsa kanssa lyöttäytyneet vakituiseen yhteen eivätkä ole kovinkaan paljon "testanneet" muista miehiä/naisia (enkä tarkoita vain seksuaalisesti) tyytyvät usein vähän huonompaankin naiseen/mieheen. Tuttavapiirissä on näitä tapauksia. Yleensä he ovat huono itsetuntoisia. Tämän olen siis huomannut tuttavapiirissäni. Ehkä heille tulee olo, no, tässähän tämä, hyvin menee vaikka välillä vaikeeta on, kun ei ole muistakaan "tietoa".

Enkä tällä tarkoita, että ap tai hänen miehensä kuuluisivat tähän ryhmään tai että tämä olisi yleistettävissä, mutta olen tällaisen huomannut. Olen välillä vaan tätä funtsannut, kun joskua mietitään miksi joku mies on naisen kanssa, joka tuntuu ainakin tosi lusmulta.

Tämä se sitten varmaan on. :ashamed:
 
Alkuperäinen kirjoittaja sss:
Eli ongelma oli se, ettet koe olevasi rakkauden arvoinen? Mistä tälläinen kuva itsestäsi, oletko miettinyt?

Ja oletko oikeasti sitä mieltä, ettei sinussa ole rakastettavia piirteitä?
Minullakin on joskus kuvailemasi olo, mutta useimmiten kyllä tiedostan, miksi mieheni rakastaa minua.
Voisi auttaa, jos pyydät miestäsi kertomaan ihan yksityiskohtaisesti, mitkä asiat/ piirteet sinussa viehättävät. Älä hyväksy vastaukseksi pelkästään "olet niin ihana" tms.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sss:
Yleensähän itsekuva muodostuu siinä lapsuudessa, mutta voihan se olla muutakin. En tiedä.
Yleensä hyvässä elämässä on tasapainossa tekeminen ja muu.. ei sekään hyvää tee jos ei koskaan tee mitään.

Tämähän on elämässä nyt ensimmäinen kerta, kun minulle ei joka päivä sanota, kuinka laiska olen. 18 vuotiaaksi kuulin sitä joka päivä. Olen laiska ja saamaton, sanottiin. Nyt ei enää kukaan sano. Nyt sanotaan, että olen rakas ja ihana.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Alkuperäinen kirjoittaja sss:
Yleensähän itsekuva muodostuu siinä lapsuudessa, mutta voihan se olla muutakin. En tiedä.
Yleensä hyvässä elämässä on tasapainossa tekeminen ja muu.. ei sekään hyvää tee jos ei koskaan tee mitään.

Tämähän on elämässä nyt ensimmäinen kerta, kun minulle ei joka päivä sanota, kuinka laiska olen. 18 vuotiaaksi kuulin sitä joka päivä. Olen laiska ja saamaton, sanottiin. Nyt ei enää kukaan sano. Nyt sanotaan, että olen rakas ja ihana.
Nonnih. Enkä mä usko että laiskuus mikään suuri synti on, ominaisuus ennemmin. Ihmiset vaan on erilaisia ja arvostaa ja kiinnostuu ja innostuu eri asioista. Toiset on hitaita, toiset sähäköitä. Toiset tarvitsee paljon sohvalla istumista, toiset ei.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Alkuperäinen kirjoittaja sss:
Yleensähän itsekuva muodostuu siinä lapsuudessa, mutta voihan se olla muutakin. En tiedä.
Yleensä hyvässä elämässä on tasapainossa tekeminen ja muu.. ei sekään hyvää tee jos ei koskaan tee mitään.

Tämähän on elämässä nyt ensimmäinen kerta, kun minulle ei joka päivä sanota, kuinka laiska olen. 18 vuotiaaksi kuulin sitä joka päivä. Olen laiska ja saamaton, sanottiin. Nyt ei enää kukaan sano. Nyt sanotaan, että olen rakas ja ihana.

No siinä on sun selitys mikset voi käsittää sen rakastavan sua.



Sun mies varmaan rakastaa sua siksi, kun olet niin aito, sulla on ihania maanläheisiä mielipiteitä, ja kaiken lisäksi olet nätti kuin enkeli. :)
 
Eikös todellinen rakkaus ole pyyteetöntä ja jota ei voi ansaita.Olet ennen saanut hyväksynnän tekemällä, mutta nyt olet hämilläsi koska riittää että sä ole sä eli riittää kun olet vaan ihana vaikka sinusta ei siltä tuntuisikaan. :hug:
 

Yhteistyössä