Pitkään tänään surffailin ympäri nettiä ja koitin etsiä jotain keskustelupalstaa johon saisi purkaa omaa oloa.
Otsikko kertookin kaiken eli kärsin siis oksennusfobiasta. Pelkään oksentamista ja kaikenmaailman mahatauteja,koskaan en ole oksennusta pidättänyt että ihan niin neuroottinen en ole.
Jos jollain tutulla on oksennustauti me ei mennä sinne kylään.Jos me ollaan oltu kylässä jossain missä sitä on ollut,pelkään seuraavat kaksi päivää sitä että se tuleepi meille.
Pitkään aikaan ei ole meille mitään oksennustautia tullut,mutta muutama päivä sitten 2-vuotias poikani oksensi korvatulehduksen myötä.Pelkäsin ihan kauheasti että nyt tulee oksennustauti ja itselle tuli todella paha mieli pojan vuoksi,koska tiedän kuinka kamalaa se oksentaminen voi olla.
Itse olen aina ollut sellainen oksennustaudin sairastaja että oksennan vähintään sen 12h ja sen jälkeen oli kaksi kolme päivää ihan heikossa kunnossa.
Ja jos minulle tulee paha olo,alan tärisemään ja tarvitsen siihen mieheni tukea. Eräänkin kerran mies aina piteli minua kädestä kun piti oksentaa,olen kyllä oksennustaudista selvinnyt ihan ominpäinkin ja siitä ole ylpeä.
Mutta jotenkin vain se oksentaminen on niin kamalan pelottava ajatus minulle,olen koittanut pojan korvatulehduksen myötä ajatella että se on vain elämää ja se on kestettävä.Oksennustautia kun ei onneksi tarvitse sairastaa kovin monesti,pikkuhiljaa olen saanut ajatukset positiivisiksi ja koitan koko ajan ajatella että jos se tulee joskus niin sitten tulee ja mä sen kestän.
Huomenna on myös tarkoitus aloittaa "terveellisempi" elämä,olen polttanut jo muutamia vuosia ja huomenna aion sen lopettaa.Suurin syy siihen on oma poika ja tietysti se että saisin painoa lisää ja kestäisin oksennustaudit sitten paremmin enkä menisi niin heikkoon kuntoon.
Löytyykö kohtalotovereita ? olisi ihana jakaa ajatuksia ja miksei vaikka keskustella ihan sähköpostin välityksellä asiasta,välillä vaan tuntuu että on niin yksin tämän pelon kanssa.
Otsikko kertookin kaiken eli kärsin siis oksennusfobiasta. Pelkään oksentamista ja kaikenmaailman mahatauteja,koskaan en ole oksennusta pidättänyt että ihan niin neuroottinen en ole.
Jos jollain tutulla on oksennustauti me ei mennä sinne kylään.Jos me ollaan oltu kylässä jossain missä sitä on ollut,pelkään seuraavat kaksi päivää sitä että se tuleepi meille.
Pitkään aikaan ei ole meille mitään oksennustautia tullut,mutta muutama päivä sitten 2-vuotias poikani oksensi korvatulehduksen myötä.Pelkäsin ihan kauheasti että nyt tulee oksennustauti ja itselle tuli todella paha mieli pojan vuoksi,koska tiedän kuinka kamalaa se oksentaminen voi olla.
Itse olen aina ollut sellainen oksennustaudin sairastaja että oksennan vähintään sen 12h ja sen jälkeen oli kaksi kolme päivää ihan heikossa kunnossa.
Ja jos minulle tulee paha olo,alan tärisemään ja tarvitsen siihen mieheni tukea. Eräänkin kerran mies aina piteli minua kädestä kun piti oksentaa,olen kyllä oksennustaudista selvinnyt ihan ominpäinkin ja siitä ole ylpeä.
Mutta jotenkin vain se oksentaminen on niin kamalan pelottava ajatus minulle,olen koittanut pojan korvatulehduksen myötä ajatella että se on vain elämää ja se on kestettävä.Oksennustautia kun ei onneksi tarvitse sairastaa kovin monesti,pikkuhiljaa olen saanut ajatukset positiivisiksi ja koitan koko ajan ajatella että jos se tulee joskus niin sitten tulee ja mä sen kestän.
Huomenna on myös tarkoitus aloittaa "terveellisempi" elämä,olen polttanut jo muutamia vuosia ja huomenna aion sen lopettaa.Suurin syy siihen on oma poika ja tietysti se että saisin painoa lisää ja kestäisin oksennustaudit sitten paremmin enkä menisi niin heikkoon kuntoon.
Löytyykö kohtalotovereita ? olisi ihana jakaa ajatuksia ja miksei vaikka keskustella ihan sähköpostin välityksellä asiasta,välillä vaan tuntuu että on niin yksin tämän pelon kanssa.
