pelkään

[menettäväni]

Olen löytänty ihanan miehen, sellaisen jonka kanssa on turvallista olla ja arki sujuu hyvin. Olen rakastunut ja nyt pelkään että menetän hänet. Syitä ei ole, mies sanoo että rakastaa ja näyttääkin tunteensa hyvin.
Minulla on ollut menneisyydessä miehiä, joita olen käyttänyt vain hyväkseni ja jättänyt joskus myös aika törkeästi. Pelkään nyt että menneisyys kostaa tämän onneni..

Samoin pelottaa tämä meidän ikäero, itse olen 26 vuotias, avomieheni on 22 vuotias, hän on kypsä ikäisekseen, mutta silti...

Olen onnellinen, ehkä liiankin onnellinen ja pelkään joka päivä menettäväni tämän jutun.. Olisin aivan valmis naimisiin hänen kanssaan, mutta eihän sitä voi vielä edes ajatella, hän on niin nuori vielä! On sanonut, että minä olen kyllä se jonka kanssa haluaa mennä naimisiin... sitten joskus..

 

[poika]

Jos te olette tarkoitettu toisillinne, niin sitten ei ole mitäään hätää, ikäero on vain tässä suhteessa...niin joku ?

 

[samoin]

Hei, mulla oli aivan samoja tuntemuksia, kun tapasin nykyisen mieheni. Silloin tuntui, että voiko tällaista onnea jatkua kauan... Kerroinkin tunteistani hänelle ja hän vain naurahti, ettei tollasta pidä ajatella. Se kuuluu varmaankin johonkin suhteen alkuvaiheeseen, että pelkää toisen menettämistä? Nyt ollaan oltu 4 vuotta yhdessä ja kuukausi sitten mentiin naimisiin, hyvin pyyhkii edelleen

 

[renttu sen olla pitää....]

Niinpä niin!

Etköhän kuule hommaa sellaista kotoista renttumiestä joka pieksee sinua päivittäin, ei koskaan sano rakastavansa sinua ja ryyppää päivät pitkät. Juuri sellaisenhan sinä olet ansainnut, eikös vain?

Minäkin tunnen naapurin Einarin joka pienenä kerran kiusasi mummonsa kissaa, joten aivan varmasti menneisyys kosti Einaria, koska se nykyään on vanhapoika. Sen parturikampaaja-avokki kun asuu nykyään Özcan:in, kylän parhaan pitsanpaistajan kanssa!

Unohda onni ja rakkaushömpötykset, sellaiset kuuluu vain herttasarjoihin. Suomessa joudutaan naimisiin vasta sitten kun vatsanseutu pyöristyy, todennäköisimmän isikanditaatin kanssa. Jos ei edes sellaista ole tarkkaa muistikuvaa, niin sitten kenen tahansa hölmön kanssa, joka vain hommaan suostuu...

""tämä tuhansien murheellisten laulujen maa....""

 

[ap.]

oliko?
Onneksi sitten en ole yksin näiden tuntemuksieni kanssa. Itsekkin sanoin kerran hänelle, että pelkään ettei tämä kestä.. hän vaan naurahti myös, ja halasi ja sanoi,e ttä olen parasta mitä hän on koskaan tavannut.

mutta... kysyin häntä kihloihin ( en tiedä mikä muhun meni!?!?!?) ja hän sanoi, ettei ole vielä siihen valmis..
milloin sitten? Olenko liian kärsimätön? olemme olleet vähän alle vuoden yhdessä nytten ja puoli vuotta asuneet yhdessä...

 

[samoin]

No jos on ollut vasta vuoden yhdessä, niin ei varmaan kannata vielä alkaa puhua kihloista. Minusta tuntuu, että vuodessa vasta oppii tuntemaan toisen täysin. Tämä on siis vain minun mielipiteeni... Kyllähän minäkin leikilläni huomauttelin avioliitosta yms. mutta sanoin aina miehelleni, että hän se on sitten joka kosii, en minä. Mies tiesi mitä tunnen häntä kohtaan, joten hänellä ei ollu epäilystäkään siitä, mitä vastaisin kosintaan. Kosinta tulikin joulukuussa 2004: puolen vuoden kihlausaika riitti vallan mainiosti. Älä hoppuile. Voi olla että saatat ""ahdistaa"" miestäsi, jos olet kovinkin epätoivoinen ja sitoutumishalukas...

 

[Hope]

Koska olette molemmat nuoria, niin pitääkö yrittää elää koko elämä kahdessa vuodessa? Alle vuosi yhdessä, mutta asutte jo saman katon alla, huh, huh sanon minä! Kihloihin ja naimisiin, ei tarvitse hoppuilla ja ei ne sitä menettämisen pelkoa poista, sulla on vaan nyt ylivoimakas tarve ""sitoa"" tämä mies itseesi. Mies kyllä lähtee, jos on lähteäkseen, olette naimisissa tai ette. Muista kristallin kirkkaana mielessäsi tämä: TOISTA EI VOI OMISTAA!!!

Nauti tästä ajasta, kun vielä olette ""rakastumisvaiheessa"" ja se arkikin tuntuu, niin ruusunpunaiselta. Vuosi pari vielä lisää yhdessäoloa, niin sitten tunnette oikeesti toisenne ja tapanne, ne vähemmän mukavatkin. Katsokaapa sitten, vieläkö rakkaus ja kunnioitus toista kohtaan on kohdallaan ja houkuttaako avioliitto!