Oisko se ihan kamalaa, jos

Jösses teitin kanssanne... Tän piti olla se
Huomiosta... meillä lapset saavat huomiota, ihan jokainen, ja juuri siksi mie en ole töissä. Mie olin tässä koulussa ja töissäkin kahdeksannen ollessa pieni, mutta se yhtälö ei vaan toiminut meillä. Silloin mie en voinut jakaa sitä huomiota ja perushoitoa lapsille niin, kun he tarvitsevat. Siksi jättäydyin kotiäidiksi, ja se toimii meillä - ja pärjäämme taloudellisestikin - ilman sosiaalihuollon luukkua.


Miten pärjäätte sitten kun loppuu hoitovapaa ja jossain vaiheessa työttömyyskorvaus loppuu?

 

eiköhän teille joukkoon vielä yksi sovi nostan kyllä hattua, kun jaksat monen lapsen kanssa olla ja touhuta, ja muutenki kotihommat hoitaa, varmasti pyykkiä on ihan älyttömästi ja myös ruokaa kuluu paljon ym. itellä välillä jo niin rankkaa kolmen pienen kanssa.

 

Miten pärjäätte sitten kun loppuu hoitovapaa ja jossain vaiheessa työttömyyskorvaus loppuu?

Siis tuo n. 400? (peruskotihoidon tuki + sisaruskorotus alle kouluikäisistä sisaruksista ) ei oo tosiaankaan mikään "viimeinen oljenkorsi" jonka varassa eletään.
Tiedän mie senkin, että lapsilisäkään ei ole ikuista.
Mutta en mie senvaraan oo laskenutkaan... Edelleenkin miehellä on varma työpaikka, ainakin nyt olemassa, ja sellainen koulutus, että töitä riittää, jos vaan kehtaa tehdä.
Ja toki miekin hakisin mitä tahansa työtä, vaikka ilta- ja viikonloppujen ravintolasiivouksia jos ei muuta, jos taloudellinen tilanne sitä vaatisi.
En miekään nyt sentään mikään ihan pösilö oo ja oleta, että raha kasvaisi puussa.

 

Mikä siinä jos jaksaa niin monen lapsen kanssa.

 

pääsisinkö mä teidän uuden tulokkaan kummiksi?

 

Huh! kylläpä aurinkokunta on saanu kovaa tekstiä luettavakseen

mä olen sitä mieltä, että jos siltä tuntuu, niin antaa mennä vaan

itse olen mietiskellyt, että jos kaikki menisi mun tahdon mukaan, tulisin just nyt raskaksi ja esikon ollessa n. vuoden vanha ois kakkonen jo uunissa ja sama kaava jatkuis neloseen asti. sit nelosen jäljiltä vielä hoitovapaat + vuosi tai kaks kotiäitinä ja sen jälkeen mä menisin töihin. ihana unelma, toteutuuko se, niin se on taas sitten asia erikseen

 

Ihan uteliaisuuttani kysyn että onko teillä koskaan tiukkaa rahasta?
Ei tarvi vastata.

 

Ihan uteliaisuuttani kysyn että onko teillä koskaan tiukkaa rahasta?
Ei tarvi vastata.

On, silloin kun tiskikone hajoaa yhtä-aikaa autoremontin kanssa ja lapset sairastaa niin, että saat hakea sen 10 antibioottikuuria peräjälkeen + sähköyhtiöltä tulee iso lasku ja ollaan muutenkin ostettu just jotain "ylimääräistä".

 

Ok. Eli ihan huviksesi heitin ilmaan moisen kysymyksen tarkoittamatta kysyä jne.
Joo.

No mitäpä tähän sanomaan, älä kysy jos et tarkoita kysyä etkä halua vastauksia.
Ja jos kaikki on noin reilassa, niin mikäpä ongelmana, ei kait mikkään.

 

Ok. Eli ihan huviksesi heitin ilmaan moisen kysymyksen tarkoittamatta kysyä jne.
Joo.

No mitäpä tähän sanomaan, älä kysy jos et tarkoita kysyä etkä halua vastauksia.
Ja jos kaikki on noin reilassa, niin mikäpä ongelmana, ei kait mikkään.

? tässä meni pointti ohi. kuka ei halua vastauksia, kuka ei halua kysyä?

 

Ok. Eli ihan huviksesi heitin ilmaan moisen kysymyksen tarkoittamatta kysyä jne.
Joo.

No mitäpä tähän sanomaan, älä kysy jos et tarkoita kysyä etkä halua vastauksia.
Ja jos kaikki on noin reilassa, niin mikäpä ongelmana, ei kait mikkään.

? tässä meni pointti ohi. kuka ei halua vastauksia, kuka ei halua kysyä?

ap...

 

Teidän ois pitänyt alkaa nyt kauhistelemaan, että onko se muka yksin meidän tehtävä täyttää maailma.
Ja paasata siitä, miten tärkeää äidinkin on pitää itsensä kiinni työelämässä ja tehdä niitä töitä, eikä vaan maata kotona laakereillaan nostaen kelan äippärahaa ja kotihoidontukea.

Höh... pieleen meni mun koitos saada sitä kaivattua säpinää ja puheenaihetta :ashamed:

Jos tuo oli tavoite, sun olisi pitänyt tehdä aloitus harmaana.

 

Ok. Eli ihan huviksesi heitin ilmaan moisen kysymyksen tarkoittamatta kysyä jne.
Joo.

No mitäpä tähän sanomaan, älä kysy jos et tarkoita kysyä etkä halua vastauksia.
Ja jos kaikki on noin reilassa, niin mikäpä ongelmana, ei kait mikkään.

? tässä meni pointti ohi. kuka ei halua vastauksia, kuka ei halua kysyä?

ap...

että siis ap ei halua vastausta palstalta lapsimääräänsä, niinkö? sitäkö tarkoitat?

 

mikä sun koulutus ap?
saako lapset ikinä mitään uutena?
miten moni noista on sun ekalle miehelle?

 

Ihana :heart:

Arvasin, kun luin otsikon. =) Siitä vaan, jos polla kestää, kämppään mahtuu ja mieskin pysyy vielä kelkassa mukana!

 

No ei olis yhtään kamalaa, jotkut kuten Sinä on luotu monen lapsosen äidiks =)

 

Jos saan kysyä niin onko jollain lapsista mitään vakavaa sairautta,perinnöllistä tms.?
Sillä vaan kyselen ku teillä noinkin monta että miten terveyden laita..
Ja ihan ystävällis-sävyisesti kyselen

 

Antaa mennä vaan! :heart:

Itse kuumeilen kovasti seitsemättä kultakerää... :saint:

 

Ihan mielenkiinnosta kyselen, että onko teidän lapsilla monella ollut esim. koliikkia vauvana? Onko lapset sairastelleet paljon? Kun meillä on 3 lasta, joista jokaisella ollut paha koliikki ja sen jälkeen korvatulehduskierre, että öitä on valvottu 5 vuotta putkeen, niin jos vielä samaa pitäisi jaksaa seitsemän lapsen kanssa, niin huhhuh.

 

Ihan mielenkiinnosta kyselen, että onko teidän lapsilla monella ollut esim. koliikkia vauvana? Onko lapset sairastelleet paljon? Kun meillä on 3 lasta, joista jokaisella ollut paha koliikki ja sen jälkeen korvatulehduskierre, että öitä on valvottu 5 vuotta putkeen, niin jos vielä samaa pitäisi jaksaa seitsemän lapsen kanssa, niin huhhuh.

Et tarkoittanut tätä minulle, mut meillä on ollut yhdellä koliikki...siitä ajasta en muista mitään. Nyt tämän nuorimmaisen jälkeen on TOINEN kerta, kun saan nukkua TÄYSIÄ öitä, siis silleen peräjälkeen, eli siis vauva ei valvota...nautin tästä, mutta yhtä varmasti kun näitä öitä ja aikoja tulee, yhtä varmasti tulee se uus vauvakuumekin. :xmas: Vauva kerrallaan ja päivä kerrallaan...

 

Holtiton lisääntyminen on typerää ja vastuutonta. Ap:n tulisi keskittyä huolehtimaan jo olemassaolevista lapsista ja pistää piuhat poikki.Näitä on nähty tarpeeksi. Ja kuka aikuinen ihan tosissaan hakee TÄÄLTÄ hyväksyntää sille että taas kerran on sattunut vahinko???

 

Ihana kuulla sinulta Aurinkokunta ajatuksiasi suurperheen äitinä. Itse olen 9 lapsen äiti. Vanhin muutti jo kotoa pois opiskelemaan. Enkä aio hakea töitä mitään ja mistään niin kauan kuin lapseni ovat pieniä. Kituutan välillä kh-tuella kotona.
Haluan olla kotona lasten luona. Olen sanonut etten jaksaisi kahta työtä. Eli palkkatyötä ja kotona odottaisi kuitenki kotihommat pyykinpesut ja siivoukset sekä ruuanlaitto yms.
Ja meidän lapset saavat vanhemmilta paljon enemmän huomiota nyt. Enhän ehtisi heidän kouluasioitaan ja muita juttujaan kuunnella ja keskittyä vain yhteen lapseen kerrallaan jos kävisin töissä. Illalla olisin työpäivästä varmasti väsynyt ja lapset jäisi oman onnensa nojaan (vähän kärjistetysti sanottuna)

 

Vastaus kysymykseen; kyllä olisi,aivan kamalaa.Miksi niitä pentuja pitää väsätä vaan ihan sitä varten että voi sitten netissä hehkuttaa et kuin meillä on näääin monta lasta ja kuinka huuurjasti niiden hoito vie aikaa?! grr, ärsyttää nämä ns.aikuiset jotka ei vain osaa hoitaa ehkäisyä.

 

Mun rehellinen mielipide on se, että voisit keskittyä jo olemassaoleviin lapsiin. Etenkin jos oon käsittänyt oikein, että heistä nuorin on vielä ihan vauva.

Peesi tälle =) Itellä tämä raja tuli kuuden kohdalla.

 

aikaa 11 lapselle, jos käyttäisitte palstailuun kuluvan ajan lasten hyväksi.
Esim. ulkoilu lasten kanssa on enemmän sitä, että katsotaan perään, koska silloin lapset haluavat leikkiä keskenään eivät kä tarvitse erityishuomiota. Silti tietävät, että isä tai äiti on siinä hetä varten ja katsoo heidän temppujaan.
Sama iltasadun kanssa ei se lapsi siitä kärsi, että samaa satua kuuntelee muutama muuin lapsi, vaan tuntevat, että hänelle on äiti tai isä tullut lukemaan.
Ja ruuanlaiton kanssa lapset auttavat kukin kykyjensä mukaan ja saavat olla apuna ja jutella samalla. Lisäksi riittä kaikille omaa aikaa, jos sitä halutaan järjestää.
Ei se lapsimäärä sitä sano saako lapset huomiota vai monikin käyttää videoita lapsen vahtina ja tekee kotiaskareet mielummin yksin niin, että lapset on mahdollisimman kaukana.

Pakko kommentoida tähän, iltasatu neljälle lapselle: yksi kuuntelee, yksi hyppii sängyllään ja yksi kutittaa toista. Eli sadusta ei kuule kuin yksi, kaksi on turhautuneita ja yksi itkee... siis pitäisi ojentaa, lohduttaa, rauhoittaa riehujaa ja siinä samalla lukea. Kotitöiden laita ja ruuanlaitto on vähän samalla tolalla, ei siinä repeä monelle jos lapset itse ei halua osallistua tilanteeseen.

Meillä valitettavasti löytyy joka tilanteeseen yksi vastarannankiiski, joka sekoittaa koko pakan. Oli mikä tahansa, niin jollekin ei kelpaa ja se narisee, kiukuttelee, itkee, loukkaantuu, karkaa, kieltäytyy tai saa raivarin. Että ei se aina niin helppoa ole, sellasta idyllistä.