Oikukas nainen

[ymmärrystä]

Vaimoasti ymmärtää hyvin. Minkäänlaista sitoumusta ei ole, avioliittoa, lasta, asuntoa ja biologinen kello tikittää ja on syytäkin tikittää. Lapset eivät ole itsestäänselvyys, varsinkaan yli kolmekymppisinä. Naisesta tulevaisuus tuntuu hataralta ja hormonitkin vaikuttavat.
Naisena myös sanoisin sinunkin tapasi suhtautua, raivostuttavaksi. Siihen että siirretään kaikkea epämääräisen ajan päähän. Mutta jos olet vähänkin epävarma, ei lasta missään tapauksessa kannata tehdä, asunnon voi kyllä myydä. Se kannattaisi vain sanoa suoraan vaimollekin: raivostuttavinta on se turha odottaminen ja loukkaavinta. Ihan kuin vaimoa pidettäisiin varalla jotakin varten.
Osaat ajatella, siis puhu myös ajatuksella.

 

[Nelthilta]

\

Naisena myös sanoisin sinunkin tapasi suhtautua, raivostuttavaksi. Siihen että siirretään kaikkea epämääräisen ajan päähän.

Kai tässä on takana semmoinen varsin vanhanaikainen ajatus, että mies on perheen elättäjä. Jos vaimo on kerran valmis ja alan töissä, niin kyllä tämän tuloilla perhe jo elätetään. Miehellä on lisäksi sen verran (vuoden verran) opintoja alla, että valmistuminen onnistuu ennen lapsen syntymää, ellei lapsen kanssa sitten tärppää ihan heti. Eli eiköhän tässä lähinnä 28-vuotias opiskelijapoika pelkää aikuistumista, mikä sinällään on ihan ymmärrettävää.

 

[Oikukas nainen]

Eli eiköhän tässä lähinnä 28-vuotias opiskelijapoika pelkää aikuistumista, mikä sinällään on ihan ymmärrettävää.
[/quote]


Niinpä, ja monilla se jatkuu reilusti yli kolmenkympin...

 

[Pähkinä]

hormonit jyrää! Kuulostaapa kaikenlisäksi sille että biologinen kello ja vauvakuume on osunut kolmenkympinkriisin kanssa päällekkäin. onko avovaimokkeellasi ollut jo kolmenkympinkriisi pari vuotta sitten? koeta kestää, ei avovaimokkeellasikaan helppoa ole, hormoneille kun on hankala sanoa vastaan.
Itselläni hormoneiden kanssa oli tosi hankalaa puoli vuotta, sitten olo rauhoittui ja palasin normaalien kirjoihin. sen ajan avomieheni otti syliin, sanoi että saan kyllä lapsen, ja asunnon ja koiran ja kaikenmuun mutta en vielä vaan myöhemmin. tuntui vaan tosi hyvälle kuulla se lupaus vaikkei vielä niiden aika eteen ole tullutkaan. Tsemppiä.
ps. avovaimokettasi saattaa myös pelottaa sinun opiskelunaloituksesi, näethän siellä paljon uusia naispuolisia ihmisiä, ja voihan pelko olla jopa tiedostamatontakin...

 

[Aleksi]

Hei!
Tästä on nyt parisen viikkoa siitä kun kirjoitin alkuperäisen viestini. Siitä jäi mainitsematta muutama oleellinen seikka, joka mainittakoon nyt niille, jotka naisina kaipasivat suhteeseen etenevyyttä.
Olemme siis asuneet yhdessä noin vuoden. Siihen laskin myös sen, että ennen tätä yhdessäasumista nykyisessä kaksiossamme, asuimme omissa yksiöissämme, lähinnä vaimokkeen kotona, koska se oli lähempänä keskustaa.
Mielestäni ensiaskel eteenpäin suhteessamme oli siis tämä muutto nyk. asuntoomme. Huhtikuussa ostin kihlat ja kysyin polvistuneena, että kelpaisinko husbendiksesi, vaikka ollaan riidelty ja riidellään tulevaisuudessakin. Tykätään silti toisistamme ja haluamme samaa, eli perheen. Kesäkuussa adoptoimme kissanpennun...
Ainahan noita riitoja on. Ei se ole syy! Haluamme olla toistemme kanssa, sekään ei ole syy! Isompaan asuntookin voin muuttaa, vaikka hetikin, sekään ei siis ole syy.
Tässä syy...vaimoke on siis maisteri. Työuraa ovat olleet määräaikaiset työsuhteet. Nykyinen työsuhde katkeaa 03/06. Hänen toiveissaan olisi olla silloin raskaana, olla kotirouvana, ansiosidonnaisella, maksaa omaa asuntoa jne. Omaksi roolikseni ei jäisi pelkästään opiskelu (molempien tulevaisuutta) vaan myös työnteko. Ja se työnteko katkaisisi/hidastaisi aika paljon opiskeluani...
Mutta...olemme jutelleet asioista. Haluamme samoja asioita, emme petä toisiamme, ei väkivaltaa ja minä tiskaan Toivoin, että vaimoke harkitsisi tilannetta minun puoleltani, ja valitsisi vauvan ja oman asunnon väliltä, Sanoin että toinen ensin ja toinen parin vuoden sisällä. Päädyttiin jälkikasvuun. Toinen reagoi tunteella ja toinen järjellä...vuoronperään. Ei aivan huono kombinaatio. Opetellaan kompromisseihin pääsyä. Riitelystä ei päästä koskaan eroon, mutta ne ovat vain parin minuutin huutoja, kohta jo hymyillään ja mennään saunaan tms.

Ja Teille, jotka "moititte" minua tytön masentamisesta...Joku tekee asiat toisessa järjestyksessä. Tässä ei ole mitään pakkoa, Kukaan ei ole raskaana, joten on pakko mennä naimisiin. Me olemme edenneet aivan järjellisesti, yhteen muutto, kihlaus ja kissa, joka tavallaan kuvastaa vastuun ottamista pitkäksi aikaa. Aikapreferenssini on vähän pidempi kuin vuodessa kaikki.

Nyt saunaan ja tenttiin lukua! "Eukko" nukahti ja kävin laittamassa kainaloon pehmoleluluppakorvaruttunaamakoiran.

 

[Oikukas nainen]

No niin, kuulostaa erinomaiselta ja kadehdittavalta .

Kaikkea ei tarvi saada kerralla ja teitte kyllä järkevän ratkaisun, asunto voi odottaa, mutta jälkikasvu nyt tilaukseen. VOi lohduttaa, että moni ylemmän korkeakoulututkinnon saanutkin on tuossa iässä vielä pätkähommissa ja ilman omistusasuntoa, kaikillá ei elämä mene opiskelu, naimisiin, talo ja lapsi linjaa...

Onnea vaan ja tosiaan, kyllä ne riitelyt varmasti jatkuu, enempi tai vähempi läpi koko elämän...

Hyvää jatkoa teille kummallekin.

 

[Oikukas nainen]

Ja oli mukava kuulla että nainen ei ollut "varalla", niitä kun on ollut tuttavapiirissä. Pienen "maailman ihastuttavimman" lapsen äitinä kun toivoo, että kaikki saisivat sen oman ihanan käärönsä, eikä vaan menisi aika ohitse (se biologinen kello)

 

[Nelthilta]

Kuulostaa hyvältä! Onnea teille molemmille :hug: . Meidänkin perheessä vauvaprojekti pistettiin alulle, kun oltiin molemmat pätkätyöläisiä; mies empi minua enemmän, minä taas aloin tiedostaa, etten ole ihan nuori enää.

Yrittämistä kesti kumminkin sen verran pitkään, että minä ehdin saada vakipaikan ja se on kyllä vähentänyt stressiä ihan kiitettävästi.

 

[Oikukas nainen]

Moni on nykyään akateemisenakin pitkään pätkätyöläinen ja elää pitää silti (Nethilta) ja hoitaa "projekteja" koska etukäteen ei tiedä miten ja missä järjestyksessä asiat menevät.

 

[Nelthilta]

\

Moni on nykyään akateemisenakin pitkään pätkätyöläinen ja elää pitää silti (Nethilta)

Näinpä. Mulla näitä akateemisia pätkätöitä kertyi pikkasta vaille kymmenen vuotta... valtiolla.

 

[taustalla]

\

\

Moni on nykyään akateemisenakin pitkään pätkätyöläinen ja elää pitää silti (Nethilta)

Näinpä. Mulla näitä akateemisia pätkätöitä kertyi pikkasta vaille kymmenen vuotta... valtiolla.

"Ihana" kuulla...tulee orpo olo kun ei enää ole 25-v. , tosin samaan aikaan opiskelleista myös moni tekee pätkätöitä. Hyvissä paikoissa olen ollut, mutta nyt kun vaavi vielä pieni niin en ole valmis esim. matkustelemaan tai tekemään koko päivätyötä (en ainakaan heti, koska palaan töihin melkein heti ä-loman lopussa) ja kun se toinenkin pitäisi laittaa tilaukseen(ikä...). Hankalaa, en tiedä mitä tehdä. Tai siis päällekkäin: varma pätkätyö, toisen yritystä ja vakipaikan hakua...Ei kai muuta voi