Toggle sidebar

Nyt tulee turpiin...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Täti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
T

Täti

Vieras
mutta pakko kysyä, että kuinka moni teistä alle 20 v on suunnitellut raskautensa?
Koska itse olin silloin ihan eri ihminen ja luojan kiitos tein lapset vasta kolmikymppisenä. Onhan ihmiset erilaisia, mutta multa ei olisi onnistunut äitiys niin nuorena. Ja mies makukin oli aika kamala tuolloin, ei siis ollenkaan perheenisä tyyppiä ym.
olen läheltä seurannut parin ihmisen äitiyttä jotka ovat olleet alle 20 v saadessaan ekan lapsen. Toisella menee hyvin ja toinen on kyllä ihan hukassa itsensä kanssa. Lapset molmmat hoitaa hyvin.
En halua tapella enkä provoilla, kunhan vain tuli tälläinen asia mieleen.
 
itse olin 18v kun poika syntyi ja ili suunniteltu. Poikani syntyi tammikuussa2000. itse olen tyytyväinen ollt kun nuorena aloittanut kun tämä lasten saanti tuntuu olevan vaikeeta. Lisää saisi tulla. Itse olen lapsirakas koko nuoruuden hoidin naapureiden lapsia.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 22.06.2005 klo 05:13 Täti kirjoitti:
mutta pakko kysyä, että kuinka moni teistä alle 20 v on suunnitellut raskautensa?
Koska itse olin silloin ihan eri ihminen ja luojan kiitos tein lapset vasta kolmikymppisenä. Onhan ihmiset erilaisia, mutta multa ei olisi onnistunut äitiys niin nuorena. Ja mies makukin oli aika kamala tuolloin, ei siis ollenkaan perheenisä tyyppiä ym.
olen läheltä seurannut parin ihmisen äitiyttä jotka ovat olleet alle 20 v saadessaan ekan lapsen. Toisella menee hyvin ja toinen on kyllä ihan hukassa itsensä kanssa. Lapset molmmat hoitaa hyvin.
En halua tapella enkä provoilla, kunhan vain tuli tälläinen asia mieleen.
Click to expand...

Tapasin ukkoni 12 vuotiaana. yhdessä aloimme olemaan kun olin 15. Sitten muutimme yhteen ja aloimme suunitella perhettä, 16 vuotiaana puolen vuoden yrittämisen jälkeen tulin raskaaksi , joten ihan toivottu oli, mies oli raskaus ajan ihan mukana jutussa ja minä nautin äitiydena alkuaskelista. Tyttö syntyi, olimme ja olemme vieläkin Todella onnellisia :heart: ! Nyt meille tulossa toinen lapsi, minull aikää 18 ja toiveet elää että päästäis omaan kotiin ennen ku vauva syntyy, no viimestään ensi keväänä =) !

JUURI niin IHMISET OVAT ERILAISIA ! ja hyvä niin !
 
no miten sen nyt ottaa...
tapasin ukkoni vuoden -02 juhannuksena, muutettii yhteen marraskuun alussa ja samana päivänä jätin pillerit pois. kolmen viikon päästä tosta olin raskaana. eli olihan toi poika tavallaan suuniteltu, kun ihan tarkotuksella jätettii ehkäsy pois, mut eipä sitä kauan mietitty. no, tulos oli kumminki toivottu vaikka välissä oli pientä kriisiä. eikä tuo mies silloin mitään isätyyppiä ollu, täys renttu. kummasti sitä vastuuntuntoa alko vaan jostain raskausaikana ilmestyä.
sit tää kuopus on ihan puhdas vahinko. tai siis yllätys. synnytyksen jälkee neuvolasta sanottii että periaatteessa kannattais käyttää kondomia, mut jos imettää täyspäiväsesti ja menkat ei oo alkanu, on n. 2% mahdollisuus tulla raskaaksi. ja kuinkas sitten kävikään.... kun alotin pillerit, mulle alko tulla ihan mielettömän paha olo, ja jouduin lopettamaan ne. mietin ensin että ne ei sovi mulle, mut sit tuli sellanen aavistus, ja hain raskaustestin ja kaks viivaahan siinä näky... ja silloin oli esikon syntymästä n. 2kk. että näin.
hyvin on kumminki tähän mennessä menny ja kolmosta aateltii ruveta väsäämään ens talvena, ku neiti on 1½v. jos se sit vaikka syntyis kuopuksen ollessa reilu 2v.
nii ja siis täytin samana päivänä 18 ku esikko synty.

aijoo, ja saat plussaa ku totesit että sinusta ei ois siihen ollu tän ikäsenä. hyvä kun tiedät ettei kaikki oo samanlaisia... ;) :D

 
suunniteltu vahinko meillä! siis ihan tietoisesti jätin pillerit pois ja ihan tietoisesti ilman ehkäisyä oltiin, ja lapsesta haaveiltiin, neiti tärppäs heti, eli mulle ei oikeita menkkoja edes tullut.. :D Nopea oli neitimme, ja se oli meille yllätys.. =)
 
Terve kaikille :) minulle kävi aikas hassusti tämän vaavi jutun kanssa... Ihan tietoisesti jätettiin poikaystävän kanssa ehkäisy pois ja puhuttiin asiasta.. no puoli vuotta siinä meni ja mtn ei tapahtunut ja asian unohdin... alkoi rakkaus ryppyilemään ja ero tuli.. kaksi viikkoa erostamme sain tietää olevani raskaana, kerroin asiasta tulevalle isälle joka kielsi koko asian ja vaati aborttia... eli hän ei ihan niin valmis ollutkaan tai oikeastaan sen takia kun suihde ei enää ollut vireillä.. mutta nyt ollaan erittäin hyvissä väleissä ja toivon kovasti että vielä joskus palaamme yhteen... tuleva vauva (la 26.10) jota en suostunut abortoimaan on uudestaan lämmittänyt välejämme ja exäkin on pikkuhiljaa pienelle lämminnyt :) toivon että pikkanen sulattaa isin sydämen kokonaan viimeistään synnytys sairaalassa.. ai niin ikää minulla 19v ja isukilla 21v
 
Suunnitellusti 3kk yrittämisen jälkeen tärppäsi meillä, ikää oli 18 nyt olen 19 viikko sitten täytin ja vauveli syntyy tämän kuun lopussa tai ensi kuun alussa, innolla odotellaan =) :heart: Niin ja miehen kanssa yhdessä suunniteltiin ja hänkin mukana odotuksessa ja synnytykseen tulossa =)
 
Heti tunnustan että olen "yläikäinen" tälle sivustolle,mutta lapsirakkaana ja vauvakuumeisena ihmisenä on kiva lueskella teidän nuorempien tarinoita vauvoista. Olen haaveillut vauvoista ikäni melkein,ja jos minulla olisi ollut poikaystävä 15- vuotiaana, olisin varmaan hankkiutunut raskaaksi! Nyt olen 22- vuotias, ja minulla on avomies, yhdessä oltu reilu 5 vuotta. Vauvakuume vaivaa molempia, ja mies on yrittäny pillereitä hävittää jo puoli vuotta ;) Tänään alkaisi taas yksi satsi, mutta voipi olla että lentää roskiin... :/
Nostan hattua teille kaikille nuorille äideille jotka olette hoitaneet lapsenne kunnialla :flower:
Äitini oli 17 saadessaan veljeni, 21 saadessaan minut, 27 saadessaan siskoni ja vielä teki tyhmänä ihmisenä yhden tytön 38- vuotiaana. Kaikki meidät lapset menetti,kun ei ollut koskaan kypsä äidiksi, ei vieläkään 42- vuotiaana, itselleni siinä on loistava esimerkki mitä EN IKINÄ tee lapselleni!
Hyvää juhannusta kaikille!
 
Meillä oli suunniteltu tuo ihana pieni poikamme, ikää hänellä nyt pian 8kk. Ja hänestä tulee joulukuun alussa isoveli, vuoden ja yhden kuukauden vanhana :) Vielä emme tiedä saako hän pikkusiskon- vai veljen mutta innolla sitä tietoa odotellaan =)
Minulle tämä nuorena äidiksi tuleminen sopii enemmän kuin hyvin ja katunut en ole. Näiden kahden lapsen jälkeen lapsilukumme on nyt VÄHÄKSI AIKAA täynnä (tarkoittaen ehkä noin viittä vuotta :D )
 
tyttö synty ku olin 16v 3pv aluks oli suunniteltu juttu mut sit isä hyppäs kelkasta ja ollaa oltu ja ei olla oltu nyt vast 3 vuodenkuluttuu ku laps on 2.5v isä haluis alkaa elää meijänkaa mut itelläni on nyt muut kuviot...mut ymmärtäähä sen isä on ny kasvanu ja täyttää kohta 21 ja oli sillo mun ikäne ku tyttö synty ja mullaki se menojalka vast alkas nyt jos vaa antas mennä!!! Mutta onnelline oon tytöstä vaiiei aina nii helppoo ookkaa!!
 
minä nyt 20 ja tyttö 5kk..Suunniteltu raskaus.Miehelläni 22v samanlaiset taustat ja selvät sävelet jo ennen naimisiin menoa!Kyllä äitiys on ihanaa!! :hug: :heart:
 
Ihan asiallinen ja hyvä kysymys. =)

Minä sain esikoiseni 19-vuotiaana. Olin silloin elänyt avoliitossa 3 vuotta saman miehen kanssa, joka on minua 6 vuotta vanhempi. Itse opiskelin, mies vakituisessa duunissa. Elimme ihan tavallista arkea, vapaa-aikana käytiin lenkillä ja uimahallissa, luettiin ja katsottiin leffoja yms. "bilevaihe" oli siis jo kauan sitten jäänyt pois kuvioista, ei enää jaksanut kiinnostaa. Olimme asettuneet aloillemme ja haaveilimme perheestä. Emme nähneet mitään hyvää syytä olla hankkimatta lasta, emmekä ole jälkikäteenkään sitä millään tavalla katuneet.

Meille se oli siinä elämänvaiheessa hyvä ratkaisu ja ihana asia. Joku toinen voi olla sen ikäisenä - tai vaikka 10 vuotta vanhempanakin - täysin erilaisessa elämäntilanteessa.

Minulle äitiys on ollut lapsesta asti se elämän suurin unelma. Vauvan tulo ei ollut mitenkään shokki, vaan se toi "rauhan" sisälleni. Tuli sellainen olo, että vihdoin asiat on niinkuin pitääkin. Palaset olivat loksahtaneet kohdalleen. Sanoinkin avomiehelleni vauvan synnyttyä, että vihdoin alkaa Elämä.

Tämä oli minun tarinani, tällainen minä olen. Joku muu sitten ihan erilainen.
 
esikkoa ei suunniteltu, oli täysi yllätys ja mahtava sellainen!!! kertaakaan en miettinyt mitään muuta vaihtoehtoa kun pitämistä, niin toivottu hän oli ja on :heart: tämä toinen puolestaan on ihan tekemällä tehty..(mahassa vielä) :heart:
 
suunniteltu on.tulin raskaaksi 17vuotiaana ja poika on nyt 7kk.nyt odotamme toista aviomieheni kanssa ja olemme onnellisia.olemme olleet 3 vuotta yhdessä ja puolet naimisissa.
 

tapasin mieheni 14-vuotiaana. hän oli 20. menimme kihloihin ja muutimme yhteen... häitä ruvettiin suunnittelemaan kun oli 18 ja ne tanssittiin kun olin 19... siitä pari kuukautta niin tulin raskaaksi.. olimme yrittäneet kauan koska tiedettiin että miulla ongelmaa siinä... loppujen lopuks luovutettiinkin jo ja sitten tuli yllätysvauva :) nyt olen 20vuotta ja vauva 5kk.. en ole missään vaiheessa kokenut itseäni nuoreksi äidiksi, onhan takana 6vuoden parisuhde... mies on myös ikäisekseen pärjännyt, esimiehenä ollut 21vuotiaasta saakka.. muutenkin ollaan aika keskivertoperhe, omakotitalolainaa, perheauto pihassa, koira ja toinen muksu tilauksessa! heh.. tunnen itseni aikas vanhaksi välillä kun vanhemmat ystäväni vielä viilettävät yöelämässä... paras kohteliaisuus tuli omalta isältäni joka sanoi miulle, että olemme paljon valmiimpia vanhempia kuin he olivat vaikka saivat miut hieman vanhempina... että olen rauhallinen ja rento äiti.. =)
 

Similar threads

Y
Lasteni suusta kuultua eri ihmisten kertomina.
Viestiä
3
Luettu
4K
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa