hellun martta Toivottavasti tosiaan tuntemukset nyt olis ihan oikeita
Tiedän niin hyvin tuon tunteen vaikka kuinka koittais ajatella,että nyt en kuvittele mitään,ettei pettymys ole suuri jos raskaana ei olekkaan,mutta niiin se vaan aina menee,että sitä silti kuvittelee itselleen aina vaikka millasia oireita! Mäkin oon joka kuukausi ollut aina ihan varma,että nyt on tärpänny ja oireet on ollut vaikka millasia, mutta ei silti ja esikoisesta mulla oli ihan oireeton alkuraskaus,joten jos samanlainen tulis oleen tää toinenkin niin ei edes kannattaisi uskoa mihinkään tuntemuksiin
Mutta tällastahan tää on, mä oon nytkin ihan vakuuttunut siitä,että tää on se kierto mistä nyt tärppää meillä!! Ehkä se johtuu siitä,että otin nyt käyttöön ovistikut ekaa kertaa....
meillä lasten ikäeroksi tulisi n.2v4kk jos nyt tärppäis toisaalta se kuulostaa nyt ihan hyvältä ikäerolta, vaikka silloin tammikuulla kun yritys alkoi halusin lapsen mahdollisimman pienellä ikäerolla ja kesällä jo ajattelin että nyt se alkaa oleen "mahdotonta" että esikoinen on tätä menoa kohta 3 ennenkuin toinen syntyy.. Mutta jos järjellä ajattelee niin ens kesään mennessä esikoinen on jo pois vaipoista ja muutenkin paremmin ymmärrettävissä ja ehkä (toivon mukaan) myös hiukan ymmärtäväisempi ja uskoisi enemmän
Mutta toinen tulee kun päättää tulla,eihän sille mitään voi jos menee pidempään. Me on päätetty,että jos en tammikuuhun mennessä ole raskaana sitten meen takasin töihin, se on vaan ikävää kun mulla ei ole työpaikkaa mihin palata, joten jos saan jonkun duunin ja raskaudunkin heti/melko pian alotettuani niin kiva sit mennä sanoon, että ai niin jään äippä lomalle sit aika pian! Aikasemmin teillä olikin puhetta työpaikoista, mä ajattelin valmistuttuani että haluan ensin vakipaikan ja sitten vasta lapset,että on "turvallisempi" olo,kun on sitten se työpaikka ja ehdin melekin 2 vuotta oleen työpaikassani,kunnes raskauduin ja sain siitä huolimatta potkut :stick: joten ei se vakipaikkakaan aina niin varma ole... No mulla on kyllä hyvät mahdollisuudet työllistyä, mulle on jopa soitettu kotiinkin,että joko olisin kiinnostunut palaamaan työ elämään,että olis töitä tarjolla, mutta se tuli silloin liian aikasin ja loi uskoa siihen,että kyllä mä töitä saan sittenkun haluan itse töihin palata
!
ja tottahan tuo on ettei sillä rahalla niitä lapsia kasvateta, vaikka se suuri apu siinä onkin! Ja meidän tyttö ei pienempänä edes leikkiny koskaan niillä uusilla hienoilla leluilla vaan mieluummin just jollain kattiloilla ja kauhoilla ja talouspaperi rullan hylsyillä
Joten kyllä ne lapset pienellä pärjää,jos niitä ei heti alkuun opeta siihen,että kaikkea mahdollista on saatavilla! Mutta kyllä mä silti toivon,että meillä olisi hyvä rahallinen tilanne sitten kun lapset alkaa oleen harrastusiässä ja kouluiässä, koska muistan omasta lapsuudestani millaista oli,kun ei vanhemmilla ollut rahaa maksaa harrastuksia,se oli ikävää!
Jaha tyttö heräilee päikkäreiltä, täytyy siis mennä!