Nyt sataa sitä itseensä niskaan, mutta sanon silti..

Todellakin toivon, että lapset haluaisivat joulua viettää kanssani ollessaan aikuisiakin =)

Minä en ole ihan varma. :ashamed:

 

Me ollaan aina kotona. Aattona meille tosin tulee porukka

 

Meidän jouluperinteeseen kuuluu käydä sukuloimassa. Toki jos asia olisi vain minusta kiinni, niin ihan vain oman perheen kesken oltaisiin, mutta pakkohan se on ajatella niitäkin, joilla ei sitä omaa perhettä ole tai jotka ovat niin heikkoja, etteivät pääse kotootaan enää minnekään, eikä kukaan oikein tule kyläänkään.

En minä henno jättää 92-vuotiasta vanhusta YKSIN koko jouluksi. Kyllä minä haluan hänen luonaan käydä jouluna, sillä se on hänelle niin iso asia. Eipä meidän mamman luona taida kukaan muu sukulainen oikein käydä, edes jouluna.

Ja vaikka minä en niin siitä ravaamisesta nauti, niin lapsi odottaa joulussa myös sitä, että näkee ne kaukaisemmatkin sukulaiset. Meillä ei siis nähdä osaa suvusta kuin vain jouluna.

Meillä on myös se ihan oma joulu. Meidän oma joulumme alkaa aattona klo 18, jolloin olemme oman perheen kesken kotona ja pukki tuo lahjat. Seuraavan kerran lähdemme liikenteeseen vasta tapanina, joten eiköhän se 1,5 vuorokautta omaa joulua kuitenkin ole silti ihan riittävä, vaikka isoin osa aatosta meneekin sukulaisissa juoksemiseen.

 

Meillä on perinteenä viettää joulu lähisukulaisten kesken. Vanhemmillani on iso mökki/talo, jossa on oikeita sänkypaikkoja 14 ihmiselle. Olemme aina viettäneet joulun isänpuoleisten lähisukulaisten (sedät, tädit, serkut) kesken, on hienoa että kerran vuodessa kaikilla on kunnolla aikaa olla yhdessä. Aikuiset laittavat hyvää ruokaa ja rentoutuvat, lapset pelaavat lautapelejä, Playstanionia ja leikkivät lumessa. Haemme yhdessä myös kuusen aina metsästämme.
Tämä joulu on meille sellainen, joka on aina pakko olla. Veljenikin haluaa tulla aina, vaikkei hänen pitkäaikainen tyttöystävänsäkään tulisi. Minusta olisi surulista olla joulu kotona, koska tällöin arki ei välttämättä erottuisi joulusta niin hyvin ja kotona kaikki tekevät enemmän omia juttujaan yms, on kiva rauhoittua aina useammaksi päiväksi lähisukulaisten kanssa.

 

Meille luotiin omat jouluperinteet jo sinä jouluna,kun ensimmäinen lapsi tuli. Ja se on osoittautunut hyväksi. Ei tarvinnut miettiä kumpien isovanhempien luo mennään tai kiertää molemmat paikat ja eri paikakunnilla eikä loukannut ketään. Lapsista ainoa oikea joulun vietto on omaa koti ja ihan omat perinteet. Monet tuttavaperheet kiertävät aattona sukulaisia. Lapset savat pakettinsa esim. mummolassa mutta eivät saa avat lahjoja pakkauksista ettei pienet osat häviä ja lahjat on helpompi sitten pakata autoon ja kuljettaa kotiin. Surullista lapsien kannalta!

 

että ihmettelen teitä joilla lapset on jo isompia mutta silti sitkeästi vuodesta toiseen menette omille vanhemmillenne jouluksi ja muiksikin juhlapyhiksi.

Milloin aloitatte omien perinteiden muodostamisen? Ja onko teille sitten ok, että omat kotoota muuttaneet lapsenne tuovat sitten perheensä vielä 40veenäkin luoksesi makaamaan ja hermolomalle?

T. oma joulu vuodesta 2000 (esikoinen synt -96)

Meillä oli miehen kans tästä puhetta perjantaina...ehkä me ollaan vaan niin sukukeskeisiä, et ei voida edes ajatella olla keskenään jouluna...se tuntus ihan kauheelta olla kolmistaan ja niin arkiselta...Ja kyllä, toivon jopa että he tulisisvat sitten aikuisina kotiin jouluksi ja toisivat perheensäkin.

sillon ku olin itse lapsi, meillä oli aina jouluna jommat kummat isovanhemmat kylässä ja sit vielä illalla tuli setä perheineen meille.

 

että ihmettelen teitä joilla lapset on jo isompia mutta silti sitkeästi vuodesta toiseen menette omille vanhemmillenne jouluksi ja muiksikin juhlapyhiksi.

Milloin aloitatte omien perinteiden muodostamisen? Ja onko teille sitten ok, että omat kotoota muuttaneet lapsenne tuovat sitten perheensä vielä 40veenäkin luoksesi makaamaan ja hermolomalle?

T. oma joulu vuodesta 2000 (esikoinen synt -96)

Mä en jaksa ymmärtää tätä kans. Me ollaan oltu miehen kans jo ennen tytön syntymää yksi joulu omassa kodissa kahdestaan ( koirien kera ), ja nyt kun on lapsi, niin halutaan opettaa hänelle, et joulu on rauhoittumisen aikaa kotona, ja aatto vietetään oman perheen kesken. Yleenäs ei olla vielä joulupäivänäkään kutsuttu ketään meille / lähdetty itse minnekään, mutta tänä vuonna on poikkeus, tulee niin harvinaisia vieraita, ettei ilenny sanoa, ettei saa tulla.

Yhtyy tähän letkaan
Mä haluan ainakin luoda meidän perheelle ja lapsille ihan omat perinteet
Oma joulu vuodesta 1996, esikoinen synt. -95.

 

Mä en jaksa lukee koko ketjua, mutta mulla eka lapsi synty -95 ja toka -96. muutaman vuoden jaksoin ravata vuoronperään meen ja exän äidin luona, sit tyssäs.
Oli rasittavaa raahata kaikki lahjat mukana edestakas ja pukee ja paimentaa pieniä lapsia "vieraassa" paikassa.
Aikansa äidit kiukutteli kun ei mentykkään jouluna, mutta kyllä ne siihen tottu, käytiin sitte muina joulupäivinä.

Nyt kun ajattelen, niin aika tyhjältä ja surulliselta tuntuu ajatus, ettei ne omat lapset aikoinaan tulekkaan jouluaattona vaan jäävät perheensä pariin. Pakkohan se on sitten kestää, mutta ihan varmasti mielellään ne tänne otan jos vaan haluavat tulla!!

 

No tuota, nythän sitä kasvatustyötä tehdään, että kestän lapsiani sitten kun ovat 40-vuotiaita perheellisiä sen joulun ajan. kasvatan ottamaan muut huomioon ja siivoamaan jälkensä ja tekemään oman osansa, niin en ole itsekään puolikuollut jouluna ison joukon passaamisesta. Eikä tarvitse odotaa, että lapset täyttävät 18 ja saa potkaista pihalle, kun opettaa tavoille jo pienenä.

Tässäpä se pointti tulikin! Joulunakin jokainen tekee osallistuu kykyjensä ja voimiensa mukaan juhlan järjestämiseen ja myö siihen ikävämpään siivouspuoleen. Ei tarvitse kenkään nääntyä ja viettää juhlaa kyökin nurkassa.

Olen ison perheen kuopus ja tottunut siihen, että välillä oli talo tai kesämökki "ääriäänmyöten" täynnä porukkaa. Kaikki toivat jotain syötävää, omat petivaatteensa, kesällä jopa telttansa ja kaikki myös osallistuivat kaikkeen saunanlämmityksestä harvointitalkoisiin. Tämän asenteen jos minkä haluan myös omien lapsieni sisäistävän.

 

Niin kauan kun ihan oikeasti jokainen meistä (meidän perhe, minun sisarukset perheineen ja vanhempani) haluaa syödä jouluillallisen yhdessä, niin teemme. Se on meidän perinteemme. Jokainen kantaa kortensa kekoon, eikä ruoan tekeminen jää vain yhden ihmisen harteille. On meillä omiakin juttuja, vanhemmilla olemme vain osan aatosta.

 

Minusta on kiva tehdä vähän jotain erilaista eli mennä johonkin jouluksi =) Jos keskenämmä oltaisiin kotona niin helposti illasta tulisi niin tavallisen tuntuinen. Eikä meille isovanhemmat tulisi kuitenkaan viettämään joulua, tai ehkä anoppi saattaisi suostuakin. Mutta minun vanhempiani ei saisi millään pois kotoaan.
Hyvä perinne meille

 

että ihmettelen teitä joilla lapset on jo isompia mutta silti sitkeästi vuodesta toiseen menette omille vanhemmillenne jouluksi ja muiksikin juhlapyhiksi.

Milloin aloitatte omien perinteiden muodostamisen? Ja onko teille sitten ok, että omat kotoota muuttaneet lapsenne tuovat sitten perheensä vielä 40veenäkin luoksesi makaamaan ja hermolomalle?

T. oma joulu vuodesta 2000 (esikoinen synt -96)

Meillä vietetään aatto normisti oman perheen kesken ja sitten joulupäivänä vasta oman pappani luokse. Sinne aion mennä joka joulu niin kauan, kuin pappani vielä on elossa. Tänä vuonna mennäänkin sinne jo aatoksi, kun pappani pyysi ja sinne tulee pari siskoani ja heidän perheet ja enoni myös. Kaikki rakkaat ja tärkeät saman katon alla jouluna. Se on parasta. Oman äitini tai anopin luo ei aattoa lähdetä viettämään vaan heillä vieraillaan toisena päivänä.

 

Se on ollu perinne meillä jo niin kauan kuin muistan että kokonnutaan isovanhempien luo ja se perinne jatkuu tasan niin kauan kun isovanhemmat on elossa. ja varmasti jatkuu samanlaisena perinteenä senkin jälkeen.

Meillä on tiivis lähisuku ja halutaa viettää joulu yhdessä. Kyllä sitten keritään perheenkin kesken olemaan. Olis se aika outoa meillä et jos jokainen olis vaan omassa nurkassa.

 

no mä en ymmärrä sitä että jos aikuisten lasten vanhemmat on kinuamassa aikuisia lapsiaan luokseen jouluksi,eikä ymmärrä antaa nuoren tuoreen perheen viettää keskenään perhe joulua. niin että oman joulun minäkin haluan. enkä joulua jonkun anopin luona

 

meillä on perinteenä että kasaannutaan veljen luo, niiden kun ei oo helppo muksujen kanssa juosta pitkin pitäjiä. ja toisekseen, kasaannutaan yhteen siksi, että isovanhemmat näkis meitä edes joskus, nyt ku minä oon helsingissä ja pikkuveli myöskin poissa kotoa. Ja tämä perinne jatkuu niin kauan kun vanhemmat ja isovanhemmat on hengissä.

 

Mekin ollaan vietetty aina jouluaatto miehen kanssa omassa kodissamme (7v yhdessä). Mä en halua enkä jaksaisi sitä sukkuloimista ja hässäkkää, mikä joillaain tuntuu aattona vallitsevan.
Meillä on oma joulu ja omat perinteet.

 

Kun lapsioli pieniä ja isovanhemmuus uutta ja ihanaa vanhemmilleni toki koimme, että jouluna oli mukava mennä mummolaan. Kun esikoinen oli sen 4v päätin, että nyt he saavat tulla meille jos haluavat viettää meidän kanssa joulua, joskus ovat tulleet. Viimeiset 3vuotta ollaan oltu omalla porukalla, toki saa meille edelleen tulla kuka vaan jos halua on.

 

että ihmettelen teitä joilla lapset on jo isompia mutta silti sitkeästi vuodesta toiseen menette omille vanhemmillenne jouluksi ja muiksikin juhlapyhiksi.

Milloin aloitatte omien perinteiden muodostamisen? Ja onko teille sitten ok, että omat kotoota muuttaneet lapsenne tuovat sitten perheensä vielä 40veenäkin luoksesi makaamaan ja hermolomalle?

T. oma joulu vuodesta 2000 (esikoinen synt -96)

Jep, jep, jos minä en rahtais perhettäni ja persettäni lapsuuden kotiin jouluksi, viettäis äiti joulun sairaalassa ja isä yksin kotona... Äiti ainakin jo viikon laskenut tunteja, etä pääsee kotiin muutamaks päiväks ja isä odottanut nuorisoa (joka jo siellä) joulukuun alusta.

JUu, kyllä mielummin jätin tänä vuonna ne omat perinteet (joita toki jo muodostunut) tuleviin jouluihin ja toteutan vanhempieni luoia perinteitä ja samalla teen heillekin joulun.

 

Näkee tässä taas tämän suomalaisen metsäläis-erakko-luonteen! Muualla koko suku juhlii yhdessä.

Juuri näin

 

Mä en vaan opi ymmärtämään ihmisiä, joiden mielestä ihan kaikkien pitää elää ja olla just kuten he itsekin. Mitä se kenenkään napaa kaivaa, missä muut juhlapyhiä viettävät?

Omassa kodissani oltiin aina mummolassa joulu, siellä oli lähes kaikki äidin sisarukset lapsineen myös. Isommassa porukassa yleensä on mukavampaa, lapsille ainakin . Mies taas on ollut mummolassaan myös, sielläkin äidin sisarukset lapsineen paikalla. Ennen lapsia mekin vietettiin usein joulu kaksin, työ oli kiireistä ja joulu oli sellaista rötväilyaikaa. Kun esikoinen syntyi, mentiin miehen mummolaan (oma mummoni ja äitini ovat jo kuolleita). Kun miehen mummo kuoli, siirryttiin anoppilaan. Siellä varmaan käydään kunnes heistä aika jättää. Ja sitten taas keskenämme kotona ja lapset ovat tervetulleita lapsuudenkotiinsa niin kauan kuin vaan elossa ollaan. Mun sukulaisistakaan ei kukaan vietä jouluja ydinperheen kesken, aina mukana on muitakin.

Jos joku haluaa joululta eri asioita, niin ei se mua kummemmin ihmetytä eikä kaivele .

 

että ihmettelen teitä joilla lapset on jo isompia mutta silti sitkeästi vuodesta toiseen menette omille vanhemmillenne jouluksi ja muiksikin juhlapyhiksi.

Milloin aloitatte omien perinteiden muodostamisen? Ja onko teille sitten ok, että omat kotoota muuttaneet lapsenne tuovat sitten perheensä vielä 40veenäkin luoksesi makaamaan ja hermolomalle?

T. oma joulu vuodesta 2000 (esikoinen synt -96)

Me vaihdettiin perinne toisin päin kun muutettiin tilavampaan taloon. Nyt molemmat isovanhemmat ja meidän sisarukset tulevat meille! Näin on hauskaa. Kaikki säästävät vaivassa kun jokainen osallistuu ruokien laittamiseen ja tuomiseen ja isovanhemmat tykkäävät nähdä muksujen joulutouhut.

En osaisi ajatellakaan, että "eristäydyttäisiin" läheisistä jouluksi. Se on juuri joulun pointti.