Nyt meni hermo sen viimeisen kerran...

No mättää tietenkin. Mut minkäs teet, kun toinen ei osaa kertoa mikä mättää, etkä yrityksistä huolimatta löydä ratkaisua ongelmaan. Ei se kissa jää murehtimaan "kesken jäänyttä" elämäänsä jos sen piikille vie.
Toi on todella epäitsekästä toimintaa omistajalta, juurikin näitä "otetaan nyt kissa, kun se tuntuu niin kivalta asialta. Mutta ai, se teettääkin töitä..viedään piikille"!
Kaipa kaikesta täytyy selvitä niin helpolla
 
Noh...
[QUOTE="Vieras";25540694]Siis otetaan eläimiä ja sitten ei jakseta. Mikä ihmeen idea oli ottaa myös koira? Syytä ittees ja kärsi, rääkkääjä![/QUOTE]

...jokainen joka ottaa lemmikin, varmaan haluaa tehdä kaikkensa jotta lemmikki oppisi ns. "tavoille" älykkyysosamääräänsä nähden...tai oletettuun älykkyysosamäärään nähden...
 
[QUOTE="Vieras";25540694]Siis otetaan eläimiä ja sitten ei jakseta. Mikä ihmeen idea oli ottaa myös koira? Syytä ittees ja kärsi, rääkkääjä![/QUOTE]

No niinpä, haluutko tulla hakemaan noi kummatkin itsellesi kun niin hyvä ja ihana ihminen tunnut olevan? ;)

Ööööö, mulla meni kissan kanssa kaikki hyvin, sit otin koiran koska mua pelottaa asua täällä jumalan selän takana ja maan tasalla niin että kaikki möröt pääsee ikkunan taakse, kissa ei tykännyt ideasta ja alkoi nähtävästi osoittamaan mieltään.
 
"kissanainen"
Se kissa haluaa kostaa teille jotain. Tai se koittaa viestittää jotain. Antakaa sille uutta ruokaa, uusia leluja,nameja.. Meilläkin yks kissa teki aina paskat miehen sänkyyn, mut se kyllä loppuu aikanaan. Ette saa llopettaa perheenjäseniänne! Kutsukaa kissakuiskaaja!
 
kissan lopetus on väärin.
Mielestäni kissan lopettaminen tuossa tilanteessa on väärin. Myöskin perustelut, joilla otit eläimet, ovat huonoja. Et vaikuta erityisen eläinrakkaalta ihmiseltä, joten olisit mieluummin muuttanut toiseen asuntoon, sellaiseen, jossa ei ole hiiriä, ja jossa ei pelota.
 
Niin, viimeisenä keinona kun kaikkea muuta on jo yritetty. Meinaatko että pitäis elää vuosikausia sohville, sänkyyn, kengille ja nurkkiin kuseskelevan kissan kanssa ihan vaan sen takia kun on sen omakseen ottanut?
En usko että kaikkea on yritetty. Onko kysytty useamman eläinlääkärin neuvoa? Onko yritetty poistaa mahdollisia häiriötekijöitä? Kukaan kissa ei käyttäydy mainitsemallasi tavalla, ellei jotain ole vialla, joko perheessä, tai kissassa
 
No niinpä, haluutko tulla hakemaan noi kummatkin itsellesi kun niin hyvä ja ihana ihminen tunnut olevan? ;)

Ööööö, mulla meni kissan kanssa kaikki hyvin, sit otin koiran koska mua pelottaa asua täällä jumalan selän takana ja maan tasalla niin että kaikki möröt pääsee ikkunan taakse, kissa ei tykännyt ideasta ja alkoi nähtävästi osoittamaan mieltään.
Ja nyt sen on kissan syy, ja se pitää lopettaa? Onko ajatuksissasi käynyt, että etsit sille rakastavan kodin?
 
[QUOTE="Sirkkeli";25540766]Jos kissa on kuust kaiken, ja ap kokeillut kaikki keinot lopettaa sen kusemisen, niin ei ole varmaankaan kyse pienestä vastoinkäymisestä.[/QUOTE]

Jos kissan käytös muuttui, kun koira tuli. Niin se kertoo jo paljon. Ja jokainen vastuullinen eläimenottaja hommaa eläimelle hyvän kodin, jos ei pysty pitämään
 
Keittiönoita
Jos kissan käytös muuttui, kun koira tuli. Niin se kertoo jo paljon. Ja jokainen vastuullinen eläimenottaja hommaa eläimelle hyvän kodin, jos ei pysty pitämään
Totta. Esikoinen otti viime kesänä kissan, joka oli ollut jo useammassa kodissa. Syy kotien vaihtoon oli sama eli ensimmäinen perhe oli ottanut koiran ja pitovaikeuksien vuoksi piti luopua kissasta. Seuraavissa kodeissa oli pissaongelma. Esikoisen luonakin pissaongelmaa esiintyi jonkin aikaa, mutta hyvin harvoin enää, vaikka huushollissa oli sitä ennen jo kaksi kissaa. Muutama sohva siinä meni, mutta onneksi nuoriso on tyytynyt kirppissohviin, niin ei ole tullut kohtuuttomia kuluja.

Mä otin viime kesänä kaksi kissaa ja toisella niistä esiintyi alussa pissaongelmaa. Kärsivällisyydellä ongelmasta on kuitenkin päästy eroon. Voisin periaatteessa harkita ap:n kissan ottamista meille.
 
Kyllä minä ennen lopettamista yrittäisin kuitenkin sinänsä tervettä kissaa "kaupata" eteenpäin. Kyllä niitä ottajia löytyy, vähän hankalammillekin tapauksille. Itse olen joutunut muutama vuosi sitten kissan lopettamaan kun oli selvästi kipeä ja hermoheikko eikä löytynyt vikaa. Nyt saattaa olla toinen lopetus edessä kun meidän vanhus kasvattelee epämääräisiä patteja :(

Enkä kyllä pitäisi koiraa pelkästään vahtikoirana, muuttaisin tosiaan muualle jos ei uskalla ilman koiraa olla. Koirista on hemmetisti vaivaa, pesisin luultavasti niitä kissankusia mieluummin. Enkä mitenkään vihaa koiria, söpöjä otuksia ne on, en vaan mitenkään jaksaisi huolehtia.
 
Viimeksi muokattu:
Minä myös myönnän olevani henkeen ja vereen kissaihminen, enkä sen takia välttämättä osaa suhtautua täysin rationaalisesti näihin kissajuttuihin, mutta ihmettelen kyllä silti miksi se kissa on tässäkin automaattisesti se jonka pitää lähteä. Sehän siellä ensin oli, se oli ensin sen koti.

Ymmärtäisin tilanteen tottakai, jos kyseessä olisi jotenkin kipeä kissa, mutta jos tuo tapa on tullut selkeästi sen koiran ottamisen jälkeen, niin kyllä minusta ongelma tuossa tilanteessa on silloin koira, ei kissa.

Jos sen kissan nyt kuitenkin pitää lähteä, niin eikö sille voi edes yrittää löytää parempaa kotia? Tajuan tottakai, että niitä kodittomia kissoja on hirveän paljon enemmän kuin niille koteja... mutta edes yrittää? :( Entä se koira, eikö sille löytyisi mistään uutta kotia?
 
Mä olen joskus aiemmin jo rustannut oman vastaavan tarinani. Meillä se ero, että koirat oli ennen kuin kodinvaihtajakissa tuli. Kissaa käytettiin lekurilla monasti, rakko ultrattiin kivien varalta, useampi pissanäyte ticksattiin, mitään vikaa ei koskaan löytynyt. Ostettiin useampi hiekkis eri hiekoilla, laitettiin asuntoon ns. koiravapaita alueita jne. Kokeiltiin feliway, serene um ja clomicalm, joista viimeisimmästä oli apua josakin määrin, mutta kissa oli tuolloin sekaisin kuin seinäkello. Seisoi kaapin päällä huojuen ja oli pudota maahan.

Uskottava ja hyväksyttävä se oli, että kissa ei sopeudu koiraperheeseen. Ja koska kukaan ei halunnut vastaanottaa sisälle kuseksivaa kissaa, joka ehkä tekisi sitä uudessa kodissa, ehkä ei, oli ainoa vaihtoehto lopetus.

Toki lapsi asiaa itki, mutta lapselle selitettiin tilanne kuten se oli. Kissa on pipi (päästään), eikä lääkäri saa sitä parannettua, joten se on pakko lopettaa. Nykyään kissaa muistellaan jo ihan hyvissä mielin.

Ap:lla on nyt 3 vaihteohtoa. Luopua kissasta, luopua koirasta tai elää seuraavat 15v sisälle kusevan kissan kanssa.

Jos koira on uusin tulokas ja kissa lapsille rakas ja ap itsekin on kissaihmisiä enempi, lienee kätevintä luopua koirasta. Koira on vielä niin nuorikin, että eiköhän sille löydy melko helposti koti.

Toisaalta stressikissa on stressikissa. Mikään ei takaa sitä, etteikö kissa sitten josakin vaiheessa elämää stressaannu jostakin muusta asiasta ja aloita sitten sen vuoksi sisälle kusemista. Ja siinä kohtaa vituttanee sitten melko rankasti, kun koirastakin on kissan vuoksi luovuttu.

Kissa ei todennäköisesti tule koskaan elämään stressittömänä koiran rinnalla, mutta uusi kissanpentu todennäköisesti sopeutuisi koiraan. En sinänsä pidä sitä hyvänä vaihtoehtona että laitetaan yksi kissa pois ja otetaan sitten toinen tilalle, mutta eipä tässä elämässä aina optimaalisiin lopputuloksiin päästä.
 

Yhteistyössä