nyt mä ymmärrän miksi pienten lasten äidit on niin väsyneitä ja kiukkuisia

isoäiti mölykylästä

Aktiivinen jäsen
04.05.2007
26 699
2
36
1. laaditaan tiukka-aikataulu, jonka mukaan yritetään toimia, ei hoksata sitä, että helpommalla pääsee kun elää tunnin kerranllaan. ja päivä unet nukutaan siellä missä ollaan, vaikka kylässä tai kauppakeskuksessa, ei siis tarvii olla aina kotona omassa sängyssä. ja jos ruoka viivästyy sen puoli tuntia, ei se maata kaada ja joskus sen voi syödä jopa tuntia ennen.
2. maailma ei kaadu, jos siellä kaupassa sattuu olemaan se pihahaalari päällä jos on lähdetty suoraan ulkoa, ei sitä tarvii käydä vaihtamassa välillä, jos väsyttää
3. maailma ei lopu siihenkään, jos se pyykki jää joltain päivältä pesemättä, ja lattia imuroimatta, on se päivä huomennakin
4. ei osata pitää lasten kanssa laiskottelu päivää, jolloin kuljetaan yöpuvuissa ja katsotaan videoita ja syödään valmisruokia, vaan ana pitää olla sängyt petattuna, tiptop vaatteet päällä yms.
5. lapset voi leikkiä keskenään, toki valvonnan alla, ei äitin tarvii niitä aina viihdyttää

kannattaa joskus olla rennompi, niin itsellä on helpompaa ja ne lapsetkaan ei ehkä kiukkua niin paljon
 
Kuules isoäiti, mä allekirjoitan joka ikisen kohdan täysin!

Äidit asettavat itselleen outoja paineita, on ihmeellisiä periaatteita siitä että kodin pitää olla aina siisti, eineksiin ei kosketa, ja lapsilla on tarkka rytmi. Ei ihme, että stressiä tulee ja hermo palaa.
uskalsin tuon kirjoittaa, koska itse olen kokenut tuon. kun lopetin nipottamisen, kaikki muuttui helpommaksi, jopa ne lapset muuttui kiltimmiksi
 
elän muuten noin,mutta päikkäriaikaan tulen AINA kotiin..ihan vaan sen takia että silloin nukun itekkin tai ainakin makaan ja vaikka luen,mutta päikkärit on mun lepohetki=)
 
No kyllä minä olin tuostakin huolimatta väsynyt ja kärttyinen, kun toinen valvotti öisin ja toinen päivisin. Yhden kanssa oli helppo ottaa torkut silloin kuin se ainokainen nukkui, mutta toisen kanssa oli pakko jaksaa päivisin isomman riiviön kanssa.
 
Varsinkin kohta 1 on tosi hyvä ja osuva, jos siis kiva tekeminen on sillä hetkellä tärkeämpää kuin rauhaisa päiväunihetki omassa keittiössä. Numero 5 on kanssa sellainen, että siitä huomaan joidenkin ottavan kauheasti paineita, varsinkin ihan pienten äidit.

Joku tuolla jossain toisessa ketjussa kirjoitti osuvasti, että ennen oli normaalia olla äiti ja nyt se on jokin saavutus ja suoritus.
 
Samaa mieltä paitsi että kaikki lapset ei suostu nukkumaan "missä sattuu". Onneksi auto on sentään varma paikka missä nukahtaa, paremmin kuin kotonakin :) Itselläni suurimman kiukun aiheuttaja on kyllä se jatkuva väsymys, joka tulee pätkissä nukutuista unista, ja se, että ei saa olla hetkeäkään omissa ajatuksissaan kun lapset on ympärillä. Se helpottaa, että pääsee edes puoleks tunniks yksin ulos tai yksin saunaan tms.
 
Mä en ollut mistään noista ahdistunut kyllä. Olin kai jotenkin välinpitämätön sitten luonnostani:p

Sen sijaan mua ahdisti se kuuluisa oman ajan puute, itsenäisyyden puute ja se että kakarat piti raahata kaikkialle mukaan, myös gynelle jne. Kaikki nuo taitaa linkittyä yhteen. Sukua ei lähellä, ei ystäviä, mies ulkomailla. Nyt arvosta esimerkiksi hiljaisuutta ihan eri tavalla tai sitä että voin mennä lääkärille ilman pentuja. Elokuvissa käyminen on mulle ihan luksusta tänä päivänä.
 
[QUOTE="vieras";25053547]No kyllä minä olin tuostakin huolimatta väsynyt ja kärttyinen, kun toinen valvotti öisin ja toinen päivisin. Yhden kanssa oli helppo ottaa torkut silloin kuin se ainokainen nukkui, mutta toisen kanssa oli pakko jaksaa päivisin isomman riiviön kanssa.[/QUOTE]

Samoin. Mutta miten väsynyt sitä oliskaan ollut, jos olis nipottanut kaikesta eikä mistään olis voinut joustaa.
 
[QUOTE="Joku";25053545]elän muuten noin,mutta päikkäriaikaan tulen AINA kotiin..ihan vaan sen takia että silloin nukun itekkin tai ainakin makaan ja vaikka luen,mutta päikkärit on mun lepohetki=)[/QUOTE]no hyvä, mä kun tiedän, että suurin osa äideistä rehkii niitä kotihommia kun lapset nukkuu, hoksaamatta, että sen ajan vois käyttää itselleen
 
Heh,nimimerkillä kuopus päiväunilla ja itse koneella,allekirjoitan kyllä tuon täysin.Kun meille johonkin kiire tulee,niin se on kyllä mun vika kun en ole varannut aikaa tarpeeksi ja sitten kiireessä kaikki menee varmasti päin prinkkalaa.:D
 
Minä en nipottaisi tuosta nukkumisesta, mutta kun lapset nipottaa. Kumpikaan ei ole edes vauvana suostunut nukkumaan vieraassa paikassa. Joskus esikoinen, vaille 3kk, valvoi liki 8h, kun oltiin kylässä. Kävin lykkimässä häntä välillä rattaissa ulkona, sinne torkahti, mutta heräsi liki heti, kun parkkeerasin vaunut. Tämä kakkonen onneksi nukkuu edes niissä vaunuissa, yleensä. (Tänään ei tosin nukkunut kuin 45min, kun normisti vetää aamulla 2h unet)
 
Olen aivan samaa mieltä, että joka hetki ei kaiken tarvitse olla tiptop. Kieltämättä olen aika tiptop ihminen, mutta sen vastapainoksi on juurikin noita kuvaamiasi tilanteita ja hetkiä. Kokonaisuus ei heilahda mihinkään, vaikka joskus joustaa. Pikemminkin se tekee hyvää, että nimenomaan osaa myös relata.
 
[QUOTE="vieras";25053547]No kyllä minä olin tuostakin huolimatta väsynyt ja kärttyinen, kun toinen valvotti öisin ja toinen päivisin. Yhden kanssa oli helppo ottaa torkut silloin kuin se ainokainen nukkui, mutta toisen kanssa oli pakko jaksaa päivisin isomman riiviön kanssa.[/QUOTE]

minä laitan kakkosen päikkäreille (2v) ja siirryn sitten sohvalle ottamaan nokoset, 4v tulee jalkoihin joko katsomaan jotain elokuvaa ja levähtää niin tai sitten leikkii jotain. eli kyllä kahdenkin kanssa saa otettua torkut ihan yhtälailla
 
Juu näin on! Heräilin 1,5 vuotta ihan jatkuvasti eikä enää unilääkketkään auttaneet. Ois vaan pitänyt relata ja olla nipottamatta vaikka unenpuute vei mielenterveydenkin. :flower:

Nukkua kauppakeskuksessa? :D Nyt meni ohi että vilahti...
 
Jep, munkin mielestä kannattaa miettiä mikä on oikeasti tärkeää ja mistä saa vaan turhaa stressiä ja päänvaivaa. :)

Mun lapseni ei enää nuku päiväunia, joten mulla ei ole sitä pientä taukoa päivän aikana ollenkaan (lapseni ei ole edes 2v vielä) ja olen yksinhuoltaja. Olen välillä kyllä tosi väsynyt, mutta sitten en vaan tee mitään ns. ylimääräistä, hoidan lapsen ja leikin hänen kanssaan, siivous saa jäädä. Teen kaksi lämmintä ruokaa päivässä (joskus toki on edellisen päivän ruokaakin) kun en vaan ole tottunut käyttämään eineksiä. Jos en jaksa tehdä ruokaa, niin tilaan pitsaa. :D Onneksi lapsi viihtyy leikeissään yksinkin aika hyvin ja katselee välillä muumeja, niin kerkeen istumaan hetken koneella juomassa kahvia. :)
 
Kaiken muun allekirjoitan paitsi kohdan yksi. Lapset kun ovat erilaisia, jotkut lapset tarvitsevat turvallisen rytmin ja rutiinin. KAIKKI muutokset sekoittavat näiden lasten maailman. Tälläisten lasten kanssa pääsee oikeasti paljon helpommalla kun toimii päivittäin samalla tavalla.
 

Yhteistyössä