nyt mä ymmärrän miksi pienten lasten äidit on niin väsyneitä ja kiukkuisia

["vieras"]

[QUOTE="nanne";25053870]Jep, munkin mielestä kannattaa miettiä mikä on oikeasti tärkeää ja mistä saa vaan turhaa stressiä ja päänvaivaa.

Mun lapseni ei enää nuku päiväunia, joten mulla ei ole sitä pientä taukoa päivän aikana ollenkaan (lapseni ei ole edes 2v vielä) ja olen yksinhuoltaja. Olen välillä kyllä tosi väsynyt, mutta sitten en vaan tee mitään ns. ylimääräistä, hoidan lapsen ja leikin hänen kanssaan, siivous saa jäädä. Teen kaksi lämmintä ruokaa päivässä (joskus toki on edellisen päivän ruokaakin) kun en vaan ole tottunut käyttämään eineksiä. Jos en jaksa tehdä ruokaa, niin tilaan pitsaa. Onneksi lapsi viihtyy leikeissään yksinkin aika hyvin ja katselee välillä muumeja, niin kerkeen istumaan hetken koneella juomassa kahvia. [/QUOTE]

Ja mikä tärkeintä. Sun lapsi tietty on nukkunut /nukkuu hyvin

 

["nanne"]

[QUOTE="vieras";25053892]Ja mikä tärkeintä. Sun lapsi tietty on nukkunut /nukkuu hyvin [/QUOTE]

Juu, nukkuu yöt hyvin, on nukkunut aina. Mutta reilu puoli vuotta oli ihan kamalaa nukkumaan menojen kanssa. Multa saattoi mennä 4-5 tuntiakin kahteen nukuttamiseen. Lapsi ei vielä tuolloin jaksanut ilman päikkäreitä, mutta kun nukkui päikkärit (joille ei siis meinannut nukahtaa) niin valvoi klo 23-24 asti sitten. Tuona aikana olin tulla hulluksi. Muita ongelmia ei sitten ole ollutkaan lapsen kanssa (vielä).

 

[jeha isoäiti]

1. laaditaan tiukka-aikataulu, jonka mukaan yritetään toimia, ei hoksata sitä, että helpommalla pääsee kun elää tunnin kerranllaan. ja päivä unet nukutaan siellä missä ollaan, vaikka kylässä tai kauppakeskuksessa, ei siis tarvii olla aina kotona omassa sängyssä. ja jos ruoka viivästyy sen puoli tuntia, ei se maata kaada ja joskus sen voi syödä jopa tuntia ennen.

Kun se muu maailma ei elä sun lapses mukaan. Aina löytyy näitä "no me nyt ei ehditty kun mun pikkupalleroinen haluskin vielä leipää ja sitten se halus viel leikkiä, hohhoi, no mutta, tätä tää on, lasten kanssa, ei pysty pitämään kiinni kellonajoista, kyllä se lääkäri ja kaikki muut ymmärtää kun me ei koskaan ehditä ajoissa...."

Ton kylässä päikkyjen nukkumisen ymmärrän mutta ethän säkään mee lepäilemään kauppakeskuksen penkille vaan suuntaat kotios huilaamaan. Lapselle luo myös rutiinit turvaa, ja rutiinit löydetään kyllä kotoa.

Maailman kyllä kaataa nälkäänsä huutava lapsi.


2. maailma ei kaadu, jos siellä kaupassa sattuu olemaan se pihahaalari päällä jos on lähdetty suoraan ulkoa, ei sitä tarvii käydä vaihtamassa välillä, jos väsyttää


No on se aika törkeää lähteä esim. ruokakauppaan rapaisen lapsen kanssa, tahi esim. vaatekauppaan.


3. maailma ei lopu siihenkään, jos se pyykki jää joltain päivältä pesemättä, ja lattia imuroimatta, on se päivä huomennakin

Vauva saa syödä illallisensa suoraan lattialta, ei tarvi erikseen valmistaa.


4. ei osata pitää lasten kanssa laiskottelu päivää, jolloin kuljetaan yöpuvuissa ja katsotaan videoita ja syödään valmisruokia, vaan ana pitää olla sängyt petattuna, tiptop vaatteet päällä yms.

Laiskottelupäivä ei tarkoita kaikilla sitä että kuljetaan koko päivä yöpuvuissa jne...osa ihmisistä viettää aikaa lastensa kanssa ulkoilemallakin.


5. lapset voi leikkiä keskenään, toki valvonnan alla, ei äitin tarvii niitä aina viihdyttää

Ainoa argumentti josta olen samaa mieltä.

kannattaa joskus olla rennompi, niin itsellä on helpompaa ja ne lapsetkaan ei ehkä kiukkua niin paljon

No ei kai kun ne saa mitä haluaa.

 

["vieras"]

[QUOTE="nanne";25053933]Juu, nukkuu yöt hyvin, on nukkunut aina. Mutta reilu puoli vuotta oli ihan kamalaa nukkumaan menojen kanssa. Multa saattoi mennä 4-5 tuntiakin kahteen nukuttamiseen. Lapsi ei vielä tuolloin jaksanut ilman päikkäreitä, mutta kun nukkui päikkärit (joille ei siis meinannut nukahtaa) niin valvoi klo 23-24 asti sitten. Tuona aikana olin tulla hulluksi. Muita ongelmia ei sitten ole ollutkaan lapsen kanssa (vielä). [/QUOTE]

No aivan. Miksi sinä sitten olisitkaan väsynyt yhden hyvin nukkuvan lapsen kanssa?

 

["jep"]

Siis jaksaako joku ihan oikeasti välittää siitä, mikä haalari sillä muksulla on kaupassa päällä? Meillä on kaksi haalaria per kausi, ja sillä mennään, joka on puhtaampi ja kuiva sillä hetkellä. Mitään hienostelutakkeja en todellakaan kaksivuotiaalle osta, mitä se niillä tekee? Minä ainakin menen kauppaan ostoksille, enkä muiden lasten vaatteita katsomaan. Toki jos on aivan umpirapainen, sitten pitää vaihtaa, mutta perushiekkaisuus nyt ei haittaa ketään eikä mitään. Tai jos jotakuta häiritsee, etten perus-Prismareissulle ota lapsille enkä itselleni mitään "siistejä vaatteita", niin voi kyynel, siinähän viiltelee kotona ranteitaan ja miettii maailman pahuutta, ei oo multa pois.

Mutta joo. Otan rennosti, mutta huonojen öiden jälkeen saatan silti olla väsynyt ja kiukkuinen. Parempina päivinä menee hyvin, juurikin siksi, etten niuhota.

 

["vieras"]

Väsymyksestä voi puhua vasta kun siitä on kokemusta Rankinta minulla on ollut allergisen lapsen kanssa (valvomista putkeen 2 vuotta, useimmiten 2-5h yöunia pienissä pätkissä) ja siinä vaiheessa kun on palannut töihin ja on ollut enemmän kuin yksi lapsi. Ei ole allergisen kanssa tarvinnut miettiä esim. mitään nukutuksia rattaissa kun ei se missään nukkunut ikinä ja keskittyi huutamiseen. Rankkaan työhön puolestaan on rankka nousta aamuvarhain kun on nukkunut vain muutaman tunnin ja lopuilla voimilla pitäisi hoitaa perheen pyöritys töiden jälkeen.

Vanhemmat on väsyneitä myös siksi, että suomalaisessa kulttuurissa vanhempien tarttee ratketa kaikkeen yhtä aikaa. Kovat paineet vanhemmuudelle, kovat paineet työelämässä, tehdään täyttä päivää kun osa-aikainen työ ei täällä kannata, sukulaisverkostot ovat hataria eikä auteta oman suvun jäseniä vaan jokainen on omillaan harvinaisia poikkeuksia lukuun ottamatta. Oikeastaan silloin on vielä helppoa kun kaikki lapset on vaippaikäisiä, todellinen pyöritys alkaa siinä vaiheessa kun molemmat vanhemmat on töissä.

 

["Nuudeli"]

1. laaditaan tiukka-aikataulu, jonka mukaan yritetään toimia, ei hoksata sitä, että helpommalla pääsee kun elää tunnin kerranllaan. ja päivä unet nukutaan siellä missä ollaan, vaikka kylässä tai kauppakeskuksessa, ei siis tarvii olla aina kotona omassa sängyssä. ja jos ruoka viivästyy sen puoli tuntia, ei se maata kaada ja joskus sen voi syödä jopa tuntia ennen.
2. maailma ei kaadu, jos siellä kaupassa sattuu olemaan se pihahaalari päällä jos on lähdetty suoraan ulkoa, ei sitä tarvii käydä vaihtamassa välillä, jos väsyttää
3. maailma ei lopu siihenkään, jos se pyykki jää joltain päivältä pesemättä, ja lattia imuroimatta, on se päivä huomennakin
4. ei osata pitää lasten kanssa laiskottelu päivää, jolloin kuljetaan yöpuvuissa ja katsotaan videoita ja syödään valmisruokia, vaan ana pitää olla sängyt petattuna, tiptop vaatteet päällä yms.
5. lapset voi leikkiä keskenään, toki valvonnan alla, ei äitin tarvii niitä aina viihdyttää

kannattaa joskus olla rennompi, niin itsellä on helpompaa ja ne lapsetkaan ei ehkä kiukkua niin paljon

Näinhän se on mutta tuo pingottamisesta luopuminen vie oman aikansa. Mulla neljä lasta ja aina vaan rennompi mieli, asennoituminen oikeestaan kaikkeen on muuttunut sitten esikoisen.

Yksi suuri väsymyksen aiheuttaja on tukiverkoston miltei kokonaan puute, mutta se on jo asia erikseen, asia jolle ei välttämättä mahda juuri mitään.

 

["vieras"]

[QUOTE="jep";25054344]Siis jaksaako joku ihan oikeasti välittää siitä, mikä haalari sillä muksulla on kaupassa päällä? [/QUOTE]

Ehkä silloin jos kaupassa käynti on perheelle tosi tärkeä (ainoa?) meno

 

[Kerpele]

Mä olen väsynyt ja kiukkuinen vaikka nuo ehdot ei täytykään?

Ei se oo niin yksioikoista...

Ja tosiaan, toiset lapset tarvitsevat tiettyjä raameja, kuten vaikkapa meidän poika. Ja "yöpaitapäiviä" jos yrittää näiden lasten kanssa pitää niin olen kymmenesti väsyneempi kuin jos pidän tiettyä ulkoilu-ruoka-unirytmiä päällä.

 

[niiiih]

Niinpä.
Ja mä oon aina ihmetelly tota, että on "kauppatakki" erikseen. Kun mä lähden kauppaan, otan lapset mukaan, etsin ne ensin ojanpohjista ja missälie saatuvat oleen ja lähtevät just se haalari tai takki päällä mikä on siellä ojanpohjassa päällä ollut.
Toisinaan jos väsyttää eikä jaksa tehdä ruokaa, vien lapset esim. abc:lle. Otan itelle kupin kahvia ja hyvän leivoksen, lapsille jotain abc:n lastenvalikoima ruokaa -kuten lehtipihvi ja ranskalaisia tai perunamuussia ja nakkeja. Lapset syö, leikkii leikkipaikassa ja äiti siemailee kahvia, syö leivoksen ja nauttii .

 

["Miranda83"]

mäkin elän noin, mut en oo 9 vuoteen saanu nukkua kunnolla, ja päikkäreitäkin harvoin kun pienimmät nukkuu eriaikaan..mut enmä silti aina oo väsynyt mut joskus oon. mulla oli joskus joku pakkomielle et piti mennä lasten kans vähintään 2 kertaa pihalle ja siel piti olla vähintään tunti.. nyt oon onneks oppinu tosta pois,et voidaan olla välillä sisälläkin

 

["nanne"]

[QUOTE="vieras";25054282]No aivan. Miksi sinä sitten olisitkaan väsynyt yhden hyvin nukkuvan lapsen kanssa?[/QUOTE]

Mulla itselläni on nukahtamisvaikeuksia. Saattaa mennä kolmeen yöllä, että saan unta. Ja kun pyörittää arkea yksinään, niin se on henkisesti välillä tosi uuvuttavaa, joka mulla ainakin aiheuttaa sitten fyysistäkin väsymystä. Lisäksi nää syksyt etenkin on mulle tosi uuvuttavia.

 

["nanne"]

Lisään vielä:

Vai oliko täällä palstalla joku sääntö, ettei yhden lapsen kotiäidit vaan voi olla väsyneitä?

Kyllä mä ainakin myönnän, että välillä tosiaan kaipaisin pientä hengähdystaukoa. Tai siis mun kohdalla se varmasti auttaisi jaksamaan paremmin, vaikka olisi kuinka rankka päivä. Siihen siis riittäisi esim. lapsen päikkärit, mutta minkäs teet.

 

[Phoebsi]

Ap:n listaan vielä lisäksi puoliso, joka on sitä mieltä että kotona oleva puolisko on se, joka hoitaa sekä kodin että lapset 24/7. Ja sitten vielä yleinen asenneilmaprii, että kotona olevat vain loisii sohvillaan eivätkä tee mitään. Ja jos tekevät, ja väsyvät, niin eivät ainakaan saa valittaa mistään.

Olisi hankalaa olla kahden pienen äiti (mitä olenkin) jos välittäisin muiden mielipiteistä.

 

[riippuu mistä roikkuu]

No jaa, kyllähän meillä molemmat ovat nukkuneet siellä missä ollaan, jos tarvetta on ollut, mutta kyllä se on huima ero jos nukkuu sen 30 minsaa kuin jos lapsi nukkuu vaikka 2-3 tuntia. Eli kyllä me olemme molempien kanssa aina tulleet kotiin päikkäreille jos se vain mahdollista on ollut. Helpompi se on sitten loppupäivä olla virkeän ja hyväntuulisen lapsen kanssa kuin mukulan, joka kiukkuaa väsymyksen vuoksi joka asiasta.

Enkä mä nyt koe mitenkään rentoutavaksi sitäkään, että jos lapsi alkaa kitistä esim. nälkäänsä, niin ei anneta ruokaa vaan shoppailaan vaan nyt ku mä itse haluun. Että kyllä se lapsi jaksaa nyt sen puoli tuntia ootella. Juu, jaksaahan se mutta kuka sitä jaksaa nyt kiukkuavaa lasta kuunnella. Ei se mua mitenkään paremman tuuliseksi ainakaan saa.

Itse koen pienten lasten kanssa tiukat rutiinit paljon helpommiksi. Kun asiat tehdään suurin piirtein samaan aikaan päivässä, niin lapsetkin ovat olleet paljon helpompia ja turhilta kätinöiltä ja kiukuilta säästytään. Sitten kun lapset kasvaa niin jouston varaa tietenkin tulee. Ja totta kai on päiviä jolloin on pakko tehdä rutiineihin muutoksia mutta muuten kyllä olen vannonut niiden nimeen. Mutta jokainen tyylillään.

Noista pukeutumis-, viihdytys-, siivous- ja laiskotteluasioista olen kyllä ihan samaa mieltä. Mutta toisaalta jos perheessä on lapsi, joka herättelee läpi yön tunnin välein, kuten meillä tällä hetkellä, niin mikään noista em. ei sitä väsymystä ja hetkittäistä kiukkua kyllä poista. Sen väsymyksen vie vain puhtaasti nukkuminen.

 

[vierailija..]

Mä olen kyllä huomannut samaa kuin aloittaja joidenkin tuttujen kohdalla. Hirveä stressi siitä, jos vaikka keittiö on aamupalan jälkeen siivoamatta. Turhia paineita luodaan itselle muutenkin rankkaan arkeen. Toki siisti koti on ihana asia, en sitä kiistä toki kiistä, mutta siitä ei saisi ottaa sellaisia paineita, että se itsessään väsyttää ja kiukuttaa.

 

[Empuuu]

Ei kyllä osunut yksikään kohta, silti olen väsynyt ja välillä kiukkuinenkin. Joidenkin kohdalla varmasti pitää paikkansa.

 

[lakaisukone]

Nää on taas näitä. Yksi ohje-sopii joillekin. Ei maailma pelastu (tai äidin väsymys häviä ) yksioikoisesti näitä teesejä noudattamalla.

 

[lakaisukone]

Mä olen kyllä huomannut samaa kuin aloittaja joidenkin tuttujen kohdalla. Hirveä stressi siitä, jos vaikka keittiö on aamupalan jälkeen siivoamatta. Turhia paineita luodaan itselle muutenkin rankkaan arkeen. Toki siisti koti on ihana asia, en sitä kiistä toki kiistä, mutta siitä ei saisi ottaa sellaisia paineita, että se itsessään väsyttää ja kiukuttaa.

Kas kun lasten kanssa oleminen on joidenkin mielenterveydelle niin rankkaa että vaikka sisäinen maailma on kaaoksessa, siihen halutaan edes jotain tolkkua pitämällä ulkoinen maailma jonkinlaisessa järjestyksessä. Tuntuu että peli on menetetty jos ei pysty pitämään käsissään enää mitään lankoja.

 

["jaa"]

Ton ekan teilaan kyllä täysin. Meillä on sujunnut arki hienosti myös silloin kun kaikki lapset oli alle kouluikäisiä, koska meillä oli tiukka aikataulu. Tietysti siitä joskus tarvi lipsua mutta kyllä sen sitten huomasi.

 

[Madicken04]

Ihan hyviä pointteja. Vaikkei juuri nuo omalle kohdalle osuisikaan, niin mikäli kokee itsensä arjessaan väsyneeksi, voisi varmaan miettiä löytyykö siitä omasta elämästä joitain muita ns turhia stressinaiheita tai asioita mihin voisi vaikuttaa.

 

["jep"]

Nää on taas näitä. Yksi ohje-sopii joillekin. Ei maailma pelastu (tai äidin väsymys häviä ) yksioikoisesti näitä teesejä noudattamalla.

Ei tokikaan, mutta minusta kyse on asenteesta, ja siinä on järkeä. Eli silloin kun muutenkin väsyttää, on turha tehdä asioita tietyllä tavalla siksi että niin pitää tehdä. Toki nuo sitten ovat perhekohtaisia, mihin kannattaa panostaa, ja missä asiassa ottaa rennommin. Esim. jos lapsen mielialan kannalta on tosi tärkeää, että saa nukkua päikkärit kotona tasan kello 12-14, kannattaa panostaa siihen, ja relata sitten vaikka ruoan tai siisteystason suhteen. Tai jos itselle tuntuu tosi tärkeältä, että lapset syövät itsetehtyä luomuruokaa, satsaa sellaiseen ja sitten vaikka joskus ulkoilee vähemmän, jos ei huvita. Mutta nykyään on niin paljon informaatiota siitä, miten "pitäisi" tehdä, ja netti pullollaan taivastelevia mammoja, jotka hehkuttavat ihanteellisia valintojaan, että jos koettaa tsempata kaikessa, oikeasti väsyttää itsensä, vaikkei olisi kuin yksi terve ja temperamentiltaan "helppo" lapsi.

 

[vierailija..]

Kas kun lasten kanssa oleminen on joidenkin mielenterveydelle niin rankkaa että vaikka sisäinen maailma on kaaoksessa, siihen halutaan edes jotain tolkkua pitämällä ulkoinen maailma jonkinlaisessa järjestyksessä. Tuntuu että peli on menetetty jos ei pysty pitämään käsissään enää mitään lankoja.

Tää varmaan totta joidenkin kohdalla mutta ei näiden mun tuttujen. Lähinnä se on sellainen luonteenpiirre joillan, ettei osata ottaa tosi rennosti, vaikka väsyttäisi.

 

[piina]

Lapsia on erilaisia, toisille rytmit on tärkeämpiä kuin toisille ja toisia ei voi samoin jättää leikkimään keskenään esim. vieraiden lasten kanssa kuin toisia. Jopa saman perheen sisältä löytyy niitä vaativampia lapsia.

 

[totuuden hyvä]

Nää on taas näitä. Yksi ohje-sopii joillekin. Ei maailma pelastu (tai äidin väsymys häviä ) yksioikoisesti näitä teesejä noudattamalla.

Peesaan tätä! Ihminen saattaa olla väsynyt ja kiukkuinen monestakin eri syystä, vaikka ei asettaisikaan tiettyjä "rajoitteita" tai vaatimuksia koti-/kasvatusasioiden suhteen. Lapsi saattaa jo luonteensa/sairautensa puolestakin olla hyvin vaativa tai haastava kasvatettava. Elämäntilanne ja parisuhde myös vaikuttavat hyvin paljon jaksamiseen...