Nyt kun paikalla on paljon lukijoita niin mitäs kirjallisuutta luette?

[nössölukija]

Mä tykkään hömppälukemisesta.. esim. Harlequin ym. rakkausromaanit. Eipä tarvi öitään valvoa kun ei mene liian jännittäviksi mulle.

 

[tuua]

Itse en ole noita lukenunut enkä lue, periaatteen ihminen kun olen...

Tällaista mun on aina vähän hankala käsittää... Mikä Pottereissa on niin kamalaa?

 

[Mamma italiana]

no voihan nenà!!m inusta olisi ainakin kiva lukea juuri sen alkuperàisen kirjoittajan kirjoittama versio mahdollisimman tarkasti kàànnettynà.

Sitten pitää kokeilla jotakin googlen käännöskonetta tms :snotty:

Ei ne ikinà toimi, senhàn kaikki tietàvàt!!!!!! (ps... jonkin verran olen tehnyt kàànnòstyòtà itsekin ja yrittàn yhdistàà mahdollisimman hyvin kaksi periaatetta: hyvàn kieliasun ja luetavuuden sekà alkuperàisen kirjoittajan pointin)

 

[Greippi]

Itse en ole noita lukenunut enkä lue, periaatteen ihminen kun olen...

Tällaista mun on aina vähän hankala käsittää... Mikä Pottereissa on niin kamalaa?

Ei niissä ole mitään kamalaa, vastustan vaan periaatteen vuoksi massahysteria-asioita. En ole suostunut liittymään myöskään facebookiin.

 

[PikkasenPyöree]

Jännitystä ja dekkareita tulee luettua, mm. Agatha Christie, Patricia Cornwell, Henning Mankell, Tess Gerritsen, Reijo Mäki

 

[Non compos mentis]

En halveksi kääntäjiä tai käännöskirjallisuutta myöskään, mutta pyrin aina lukemaan alkuperäiskielellä. Englanninkielistä kirjallisuutta en myöskään koskaan lue suomennettuna juuri siksi, että verbaaliakrobatia eri vaan toimi käännöksissä ja sitä on usein juuri englanninkielisissä kirjoissa.

Itse luen ihan laidasta laitaan, viimeksi Liza Marklundin uusimman ja Nick Hornbyn uusimman. Oma erikoisuus on Emma Blairin kirjat, joita tilaan tai ostan briteistä, koska niitä ei saa täältä. Luin niitä jo opiskeluaikana Englannissa ja jäin jotenkin koukkuun kieleen, joka on siis Glasgown sanastoa. Omituisuutensa kullakin ; )

Aluksi vanhempaan tekstiin tai erilaista kieltä käyttävään oli vaikea päästä sisälle. Sitten päätin "opettaa itseni uimaan raa'alla tavalla" eli heittäytymällä veden vietäväksi. Menin katsomaan Shakespearen näytelmää englanniksi, ei mitään tekstitystä, eikä mulla tekstiäkään mukana. Eka vartti meni miettiessä, tulinko sittenkin jonnekin serbo-kroatian -kieliseen esitykseen, mutta sitten vaan solmut avautuivat ja pääsin juoneen kiinni. En ollut ko. näytelmää edes koskaan lukenut, joten en tiennyt näytelmästä mitään etuottiin.

Englannin sanavarasto on laajempi kuin Suomen, se antaa erilaisia mahdollisuuksia kielenkäyttäjälle. Makuasiahan se toki on, millä kielellä tykkää kirjansa lukea.

 

[Lilii lisänimetön]

Eikös esimerkiksi Potterien suomentaja nähnyt erityisen paljon vaivaa juuri suomentamisessa, muistan jostain lukeneeni. Siis että pitää kunnia-asianaan sitä, että se on suomea ja toimii suomeksi, ei käännös.

Itse en ole noita lukenunut enkä lue, periaatteen ihminen kun olen...

Kyllä, Kapari sai erityspalkinnonkin siitä suomennoksesta. Siinä on alkuperäistä muokattu enemmän kuin muissa maissa, sillä harvassa maassa on esim. henkilöiden ja otusten nimille keksitty uusia nimiä. Suosittelen Pottereita Greippi Ne alkaa kohta jo kuulua yleissivistykseen Toinen vastaava "suomennosten urotyö" on Taru Sormusten herrasta, joka niinikään on palkittu. Siis suomennos. Aivan huippua.

 

[samperi]

Historiaan liittyviä eniten
Nyt menossa tuulen viemää, sitä ennen luin Sonja-sarjan
Elämänkerrat on kanssa hyviä

 

[Lilii lisänimetön]

no voihan nenà!!m inusta olisi ainakin kiva lukea juuri sen alkuperàisen kirjoittajan kirjoittama versio mahdollisimman tarkasti kàànnettynà.

Sitten pitää kokeilla jotakin googlen käännöskonetta tms :snotty:

Ei ne ikinà toimi, senhàn kaikki tietàvàt!!!!!! (ps... jonkin verran olen tehnyt kàànnòstyòtà itsekin ja yrittàn yhdistàà mahdollisimman hyvin kaksi periaatetta: hyvàn kieliasun ja luetavuuden sekà alkuperàisen kirjoittajan pointin)

No nuo ovat juurikin tärkeitä suomennostyössä. Mutta kun käännetään kaunokirjallisuutta, niin pitää päästä vielä syvemmälle tasolle. Runouden suomentamisesta puhumattakaan. Se on todella haastavaa.

 

[Greippi]

Suosittelen Pottereita Greippi Ne alkaa kohta jo kuulua yleissivistykseen Toinen vastaava "suomennosten urotyö" on Taru Sormusten herrasta, joka niinikään on palkittu. Siis suomennos. Aivan huippua.

Ne löytyvät meiltä kirjalhyllystä kyllä, siis kaikki Potterit ja Taru Sormusten herrasta myös, mies lukee niitä. Kuuluvat varmasti yleissivistykseen, siitä olen samaa mieltä. Tiedän niistä näinkin ihan riittävästi.
Mutta varmaan itsekin periaatteen ihmisenä ymmärrät, että periaatteista pitää kiinni ; )

 

[evita]

No nuo ovat juurikin tärkeitä suomennostyössä. Mutta kun käännetään kaunokirjallisuutta, niin pitää päästä vielä syvemmälle tasolle. Runouden suomentamisesta puhumattakaan. Se on todella haastavaa.

Runouden kääntäminen on kyllä kiinnostava asia. Minä kun olen venäjään tässä taas kovasti opiskelemassa, olen ottanut hommakseni lukea Anna Ahmatovan runoja alkukielellä ja kääntää suomeksi. Näitä alkuperäisrunoja on jännä verrata Marja-Leena Mikkolan äskettäin ilmestyneisiin suomennoksiin. Välillä maallikko on ihan huuli pyöreänä: miten se noin on tuon voinut kääntää? Mutta runoilija kääntää runoja luultavasti hyvin hyvin eri tavalla kuin tavallinen tallaaja.

Onko kukaan täällä lukenut Annikki Sunisen kääntämiä Andrei Makinen kirjoja? Minusta hänen kielensä on ihan käsittämättömän hienoa ja kaunista, osaan aika vähän ranskaa joten niitä en oikein pysty vertaamaan alkukielisiin teoksiin...

 

[Mamma italiana]

no voihan nenà!!m inusta olisi ainakin kiva lukea juuri sen alkuperàisen kirjoittajan kirjoittama versio mahdollisimman tarkasti kàànnettynà.

Sitten pitää kokeilla jotakin googlen käännöskonetta tms :snotty:

Ei ne ikinà toimi, senhàn kaikki tietàvàt!!!!!! (ps... jonkin verran olen tehnyt kàànnòstyòtà itsekin ja yrittàn yhdistàà mahdollisimman hyvin kaksi periaatetta: hyvàn kieliasun ja luetavuuden sekà alkuperàisen kirjoittajan pointin)

No nuo ovat juurikin tärkeitä suomennostyössä. Mutta kun käännetään kaunokirjallisuutta, niin pitää päästä vielä syvemmälle tasolle. Runouden suomentamisesta puhumattakaan. Se on todella haastavaa.

totta

 

[Lilii lisänimetön]

No nuo ovat juurikin tärkeitä suomennostyössä. Mutta kun käännetään kaunokirjallisuutta, niin pitää päästä vielä syvemmälle tasolle. Runouden suomentamisesta puhumattakaan. Se on todella haastavaa.

Runouden kääntäminen on kyllä kiinnostava asia. Minä kun olen venäjään tässä taas kovasti opiskelemassa, olen ottanut hommakseni lukea Anna Ahmatovan runoja alkukielellä ja kääntää suomeksi. Näitä alkuperäisrunoja on jännä verrata Marja-Leena Mikkolan äskettäin ilmestyneisiin suomennoksiin. Välillä maallikko on ihan huuli pyöreänä: miten se noin on tuon voinut kääntää? Mutta runoilija kääntää runoja luultavasti hyvin hyvin eri tavalla kuin tavallinen tallaaja.

Onko kukaan täällä lukenut Annikki Sunisen kääntämiä Andrei Makinen kirjoja? Minusta hänen kielensä on ihan käsittämättömän hienoa ja kaunista, osaan aika vähän ranskaa joten niitä en oikein pysty vertaamaan alkukielisiin teoksiin...

Mikkola on muuten alan ihan huippu. Ja todella syvällä Ahmatovan kielessä. Aivan :heart:
Annikki Suni (ei nen) on myös hieno suomentaja.

 

[Lilii lisänimetön]

Suosittelen Pottereita Greippi Ne alkaa kohta jo kuulua yleissivistykseen Toinen vastaava "suomennosten urotyö" on Taru Sormusten herrasta, joka niinikään on palkittu. Siis suomennos. Aivan huippua.

Ne löytyvät meiltä kirjalhyllystä kyllä, siis kaikki Potterit ja Taru Sormusten herrasta myös, mies lukee niitä. Kuuluvat varmasti yleissivistykseen, siitä olen samaa mieltä. Tiedän niistä näinkin ihan riittävästi.
Mutta varmaan itsekin periaatteen ihmisenä ymmärrät, että periaatteista pitää kiinni ; )

Joo. Mutta silti - periaatteen ihmisenä - minä yritän käännyttää sinua.

 

[Greippi]

Suosittelen Pottereita Greippi Ne alkaa kohta jo kuulua yleissivistykseen Toinen vastaava "suomennosten urotyö" on Taru Sormusten herrasta, joka niinikään on palkittu. Siis suomennos. Aivan huippua.

Ne löytyvät meiltä kirjalhyllystä kyllä, siis kaikki Potterit ja Taru Sormusten herrasta myös, mies lukee niitä. Kuuluvat varmasti yleissivistykseen, siitä olen samaa mieltä. Tiedän niistä näinkin ihan riittävästi.
Mutta varmaan itsekin periaatteen ihmisenä ymmärrät, että periaatteista pitää kiinni ; )

Joo. Mutta silti - periaatteen ihmisenä - minä yritän käännyttää sinua.

No siinä on hommaa. Minulla on näitä periaatteita aika tavalla. Mutta kiitos yrittämisestä ja välittämisestä ; )
Minä en myöskään suostu katsomaan niitä elokuvia, mies on monta kertaa yrittänyt, mutta luovuttanut vuosien saatossa.

 

[Lilii lisänimetön]

No siinä on hommaa. Minulla on näitä periaatteita aika tavalla. Mutta kiitos yrittämisestä ja välittämisestä ; )
Minä en myöskään suostu katsomaan niitä elokuvia, mies on monta kertaa yrittänyt, mutta luovuttanut vuosien saatossa.

(Niitä ei tarvitsekaan nähdä )

 

[metsänpeitto]

Luen aika laidasta laitaan, mutta myönnän että romanttinen "hömppä" ja useimmat nykydekkarit jäävät minulta väliin. En myöskään pidä kirjoista, jossa kielellinen puoli jää juonen jalkoihin, minun mielestäni juoni ei saa olla liioitellun suuressa merkityksessä jos sanallinen puoli jää köyhäksi. Nautin kirjoista, joissa sanoilla on leikitelty, jotka ovat lähes runollisia.

Luen paljon myös tietokirjallisuutta, siinä ehkä lähinnä painottuen tiettyihin aihepiireihin. Useimmiten kiinnostavat sukupuoliroolit, lasten suhde mediaan ja kulttuuriin, vartalonormit, tasa-arvo, äitiyteen ja naiseuteen liitetyt myytit, globalisaatio, ihmisoikeudet, mutta luen myös muutakin.

Runoutta luen jonkin verran, aikaisemmin enemmän mutta viime aikoina vähemmän. Viikonloppuna luin omia runoja, sitä ei varmaankaan lasketa

Fantasiaa luin nuorempana enemmän, nykyisin harvemmin. Olen pyrkinyt tutustumaan uusiin kirjailijoihin, se on ollut ihan antoisaa. Valitsen kirjoja usein myös ihan mutulla, ja monta kertaa valinta on mennytkin ihan kohdalleen.

Lisäys, unohdin yhden ison osa-alueen Luen paljon ekologiseen rakentamiseen, perinnerakentamiseen ja arkkitehtuurin historiaan liittyvää kirjallisuutta myös.

 

[Honung]

Suomalaisia dekkareita, paitsi nyt on kesken Anne Holtin kirjottama.

 

[Non compos mentis]

Luen paljon myös tietokirjallisuutta, siinä ehkä lähinnä painottuen tiettyihin aihepiireihin. Useimmiten kiinnostavat sukupuoliroolit, lasten suhde mediaan ja kulttuuriin, vartalonormit, tasa-arvo, äitiyteen ja naiseuteen liitetyt myytit, globalisaatio, ihmisoikeudet, mutta luen myös muutakin.

Tahtoisin päästä sun luo kylään vain nähdäkseni kirjahyllysi! Mun kirjahyllystä löytyy yllättäen runsaasti lingvistiikkaan ja sosiaali- & kulttuuriantropologiaan liittyviä teoksia. Poliittisen aktiivisuuteni tähden mulla on myös "asenteellista" kirjallisuutta Noam Chomskysta kotimaisten pienkustantamoiden julkaisuihin. Kirjoja ei voi olla liikaa.

 

[evita]

Mikkola on muuten alan ihan huippu. Ja todella syvällä Ahmatovan kielessä. Aivan :heart:
Annikki Suni (ei nen) on myös hieno suomentaja.

Höh, minun pitäisi tietää varsin hyvin, että on Suni eikä Suninen, kun olen kirjoittanut tekstejäkin aiheeseen liittyen... :ashamed: Mutta tämmöisiä mokia sitä vaan tulee.

Se on jännä miten runoilija kääntäessään vaihtaa ihan sujuvasti sanoja ja termejä ihan toisiksi, jos itse alkaisi kääntää, ei varmaan uskaltaisi niin rohkeasti lähteä omille teilleen.

Joku halusi mahdollisimman paljon alkuperäistä tekstiä mukailevia käännöksiä, mutta kyllä runouden kohdalla taitaisi käydä niin, että sitten ei pystyisi tavoittamaan runon rytmiä ja tunnelmaa.

 

[Lilii lisänimetön]

Mikkola on muuten alan ihan huippu. Ja todella syvällä Ahmatovan kielessä. Aivan :heart:
Annikki Suni (ei nen) on myös hieno suomentaja.

Höh, minun pitäisi tietää varsin hyvin, että on Suni eikä Suninen, kun olen kirjoittanut tekstejäkin aiheeseen liittyen... :ashamed: Mutta tämmöisiä mokia sitä vaan tulee.

Se on jännä miten runoilija kääntäessään vaihtaa ihan sujuvasti sanoja ja termejä ihan toisiksi, jos itse alkaisi kääntää, ei varmaan uskaltaisi niin rohkeasti lähteä omille teilleen.

Joku halusi mahdollisimman paljon alkuperäistä tekstiä mukailevia käännöksiä, mutta kyllä runouden kohdalla taitaisi käydä niin, että sitten ei pystyisi tavoittamaan runon rytmiä ja tunnelmaa.

Niin se runon rytmikin on tärkeä. Ja ainakin kun nykyrunoutta suomennetaan, niin tiedän että suomentajat usein myös konsultoi runoilijaa itseään, kysyy merkityksia ja taustoja runoille. Sitä kautta muodostuu se suomennos.

 

[Non compos mentis]

Mikkola on muuten alan ihan huippu. Ja todella syvällä Ahmatovan kielessä. Aivan :heart:
Annikki Suni (ei nen) on myös hieno suomentaja.

Höh, minun pitäisi tietää varsin hyvin, että on Suni eikä Suninen, kun olen kirjoittanut tekstejäkin aiheeseen liittyen... :ashamed: Mutta tämmöisiä mokia sitä vaan tulee.

Se on jännä miten runoilija kääntäessään vaihtaa ihan sujuvasti sanoja ja termejä ihan toisiksi, jos itse alkaisi kääntää, ei varmaan uskaltaisi niin rohkeasti lähteä omille teilleen.

Joku halusi mahdollisimman paljon alkuperäistä tekstiä mukailevia käännöksiä, mutta kyllä runouden kohdalla taitaisi käydä niin, että sitten ei pystyisi tavoittamaan runon rytmiä ja tunnelmaa.

Tässä olen samaa mieltä. Eräs tuttava kääntää omaksi yksityiseksi huvikseen Michael Bellmanin epistoloita sekä vanhoja espanjankielisiä tangoja. Useinkaan juuri se sananmukainen käännös ei sovi rytmiin ja tilalle on etsittävä toinen vaihtoehto tai virkettä on kokonaan muokattava. Toiset pelaavat sudokua, hän harrastaa moista aivovoimistelua.

Kaunokirjallisuus on mielestäni hieman eri asia. En halua itse lukea tekstiä, josta jätetty jotain pois. Toisekseen, romaaneissa on niissäkin rytmi, mutta se ei yleensä kärsi yhdestä sanasta tai sen pois jättämisestä kuten lyriikka. Sekin riippuu kirjoittajasta ja kääntäjästä.

 

[?]

Eikös esimerkiksi Potterien suomentaja nähnyt erityisen paljon vaivaa juuri suomentamisessa, muistan jostain lukeneeni. Siis että pitää kunnia-asianaan sitä, että se on suomea ja toimii suomeksi, ei käännös.

Itse en ole noita lukenunut enkä lue, periaatteen ihminen kun olen...

Kyllä, Kapari sai erityspalkinnonkin siitä suomennoksesta. Siinä on alkuperäistä muokattu enemmän kuin muissa maissa, sillä harvassa maassa on esim. henkilöiden ja otusten nimille keksitty uusia nimiä. Suosittelen Pottereita Greippi Ne alkaa kohta jo kuulua yleissivistykseen Toinen vastaava "suomennosten urotyö" on Taru Sormusten herrasta, joka niinikään on palkittu. Siis suomennos. Aivan huippua.

Haluan sanoa oman mielipiteeni Pottereista ja Kaparin suomennoksista: Olen lukenut kirjat ensin alkuperäiskielellä ja sitten ihan mielenkiinnosta myös suomeksi pari ekaa. Kapari on tehnyt kunnioitettavan työn hyvin vaikeassa tehtävässä. Ekoissa kirjoissa homma toimii, mutta kun katsoo myöhempiä kirjoja, huomaa että jotain on tapahtunut. Alkuperäiskirjoissa kieli muuttuu tarinan etenemisen myötä, ts. ensimmäiset kirjat ovat lastenkirjoja myös kieleltään, mutta myöhemmissä kirjoissa myös kieli muuttuu "aikuisempaan" suuntaan. Tässä muutoksessa Kapari ei mielestäni onnistunut kunnolla, olen yrittänyt alkaa lukea myöhempiä kirjoja myös suomeksi, mutta mielestäni suomennoksissa on edelleen nähtävissä lapsenomaisempi kielenkäyttö, eikä samaan tunnelmaan ole päästy.

Täten minä yhdyn mielipiteeseen, että luen mieluummin kirjat alkuperäiskielellä jos mahdollista. Kääntämisessä (vaikka kuinka laadukkassa) häviää tai muuttuu aina jotain.

 

[vieras]

Mä haluun kuulla lisää! Ihan ketju

 

[evita]

Tässä olen samaa mieltä. Eräs tuttava kääntää omaksi yksityiseksi huvikseen Michael Bellmanin epistoloita sekä vanhoja espanjankielisiä tangoja. Useinkaan juuri se sananmukainen käännös ei sovi rytmiin ja tilalle on etsittävä toinen vaihtoehto tai virkettä on kokonaan muokattava. Toiset pelaavat sudokua, hän harrastaa moista aivovoimistelua.

Kaunokirjallisuus on mielestäni hieman eri asia. En halua itse lukea tekstiä, josta jätetty jotain pois. Toisekseen, romaaneissa on niissäkin rytmi, mutta se ei yleensä kärsi yhdestä sanasta tai sen pois jättämisestä kuten lyriikka. Sekin riippuu kirjoittajasta ja kääntäjästä.

Asiasta kukkaruukkuun: yksi tuttuni lukee kirjallisuutta ehdottomasti vain alkukielellä, käytännössä hän siis lukee vain suomalaista, ruotsalaista ja englanninkielistä kirjallisuutta. Käännöksiä hän ei kelpuuta ollenkaan, koska ne kaikki ovat hänen mielestään ihan p-ja (on kielten opettaja ja tietää kyllä näistä kielistä kaiken tarpeellisen).

Minä olen ottanut vähän lempeämmän linjan ja hyväksyn kyllä käännöksetkin. Muuten voi olla, että jäisivät kaikki venäläisklassikot ja muut lukematta sen vuoksi, että kielitaito on kaunokirjallisuuden lukemiseen vielä vähän puutteellinen. =)