Nyt iski paniikki.

Proteiinia ja rasvaa sais menemään niin ei ois suurta hätää, esim leipäjuusto? Jotain pientä jos syö niin voi tulla nälkä, eli ees vähän ja usein niin ei kynnys syömiseen kasva.

 

Proteiinia ja rasvaa sais menemään niin ei ois suurta hätää, esim leipäjuusto? Jotain pientä jos syö niin voi tulla nälkä, eli ees vähän ja usein niin ei kynnys syömiseen kasva.

Proteiinit onkin melkoinen huolenaihe, mutta sitähän on myös maidossa jonkinverran.
Lihaa ei syö, ei myöskään kalaa.
Leipäjuustoa syö aina joskus.

Nyt 'söi' parina päivänä kun askartelivat coctailtikkuja siskonsa kanssa.

 

Mun mielestä on ihan uskomatonta jonkun alkaa esittää, että ongelmat johtuu nyt karrageenista kuule, selvä juttu.
Vaikka lapsi söisi lihapullia ja mehua eikä muuta, niin mun mielestä eläköön vaikka sitten niillä. Ihminen tarvitsee ruoasta energiaa elääkseen, se on ensisijaista.

Jaksamista Aamuäree! Hyvä kuitenkin että puututaan ja yritetään auttaa. Toivottavasti tilanne paranisi edes hieman. En usko että letkuja harkitaan kuin äärimmäisessä hädässä.

 

Anteeksi tämä on erittäin kaukaa haettua, eikä välttämättä liity mihinkään, mutta imetitkö lastasi pitkään? Jos imetyksen lopettaminen laittoi pojallesi täyden lukon ruokaa kohtaan pienenä? Pyydän taas anteeksi erittäin tyhmiä kysymyksiäni, enkä halua loukata. Toivon voimia sinulle ja etenkin pojallesi!

 

meillä myös tämä diagnoosi, lapsi on nyt 8v, ja ruokavalio laajentunut lähtötilanteesta, mutta on myös jättänyt pois tiettyjä ruokalajeja, jotak aiemmin vielä meni. Käy psykoterapiassa viikottain säännöllisesti, muuta hoitoa ei ole.

 

Anteeksi tämä on erittäin kaukaa haettua, eikä välttämättä liity mihinkään, mutta imetitkö lastasi pitkään? Jos imetyksen lopettaminen laittoi pojallesi täyden lukon ruokaa kohtaan pienenä? Pyydän taas anteeksi erittäin tyhmiä kysymyksiäni, enkä halua loukata. Toivon voimia sinulle ja etenkin pojallesi!

Mä imetin reilusti vuoden ikäiseksi. Ehkä juuri siihen 1,5 vuotiaaseen asti, mutta vuoden iästä ainoastaan öisin ja ennen nukkumaanmenoa.
Kiinteät poika aloitti jo 3 kk ikäisenä, koska nälkä tuntui olevan valtava. 'Oikeasti' aloitettiin suuremmat annokset kiinteitä ja useammin siinä puolen vuoden iässä.

 

Pelkällä lipäjuustollakin pärjää mut maidossa ei k annata olla lisättyä D-vitamiinia. Monissa tuotteissa sitä vaan on.

Kyllä karrageeni voi tehdä etovan olon (ja aiheuttaa tulehduksia!), koska sitä oli peräruiskesuspensiossa vielä 10 vuotta sitten. Ihmettelin silloin yhden tuotteen tietoja, kun selasin nettipharmacaa, eikä sitä muualla ollut! Miksi just siinä sitten? En ole käyttänyt, mutta joku muu voi tietää tuotteennimen, vaikkaolisi sairaalassa käytössä?

 

meillä myös tämä diagnoosi, lapsi on nyt 8v, ja ruokavalio laajentunut lähtötilanteesta, mutta on myös jättänyt pois tiettyjä ruokalajeja, jotak aiemmin vielä meni. Käy psykoterapiassa viikottain säännöllisesti, muuta hoitoa ei ole.

Kuinka teillä on tämä 4 vuotta mennyt?
Kuinka koulussa?
Kuinka terapia aloitettiin?

 

Meillä juodaan Ilmajoen meijerin maitoa- ei lisättyä D vitamiinia. (ja sitä maissiöljyä siis )

 

Mä imetin reilusti vuoden ikäiseksi. Ehkä juuri siihen 1,5 vuotiaaseen asti, mutta vuoden iästä ainoastaan öisin ja ennen nukkumaanmenoa.
Kiinteät poika aloitti jo 3 kk ikäisenä, koska nälkä tuntui olevan valtava. 'Oikeasti' aloitettiin suuremmat annokset kiinteitä ja useammin siinä puolen vuoden iässä.

Näkisitkö yhteyttä "nirsoilun" alkamiseen ja imetyksen loppumiseen? Todella kaukaa haettua, mutta itsekin elämään erittäin herkistyneenä tiedän, miten herkät ihmiset aistivat maailmaa. Lapsesi oli erittäin pieni ongelmien alkaessa, mutta alkoi silti tuntea negatiivisia tunteita ruokaa kohtaan jo silloin. Tyhmää näin jälkikäteen ehkä spekuloida, mutta jos ongelmanratkaisua ei tahdo löytyä.

 

Meillä juodaan Ilmajoen meijerin maitoa- ei lisättyä D vitamiinia. (ja sitä maissiöljyä siis )

No ei se kuitenkaan ole luomua, siis sisältää korrenvahvistajajäämiä, glyfosaattijäämiä ja antibioottijäämiä sallitun määrän:-(

 

Mä muistan oikein nauttineeni siitä, ku ihmiset laski montako suupalaa olin milläkin kerralla syönyt.
Äitini ei masennukseltaan jaksanut oikein mitään, ja niinpä hain syömättömyydelläni huomiota.Se vain karkas sit jossain vaiheessa käsistä.

 

ootteko te kokeilleet sitä keinoa että annatte sitä mitä hän syö.....Vaikkakin niitä herkkuja. siitä tuli se ohjelmakin noista syömättömistä lapsista, ja siinä saatiin ne lapset syömään tolla keinolla. Tai siis aina lisättiin jotain ruokaa sitten oliko se kerran viikossa siihen listaan mitä hän söi, ja ajatuksena oli se että ainakin maistaa. Ja siinä sanottiin sekin että ihan sama mitä se lapsi syö kuhan ne päivän kalorit tulee täyteen.

 

Täytyy sanoa, etten ymmärrä. Terve lapsi taatusti syö, kun on nälkä, edes jotain. Lapsellasi ilmeisesti on jokin sairaus?

 

voimia teille!
meilläkin lapset ovat välillä olleet todella huonoja syömään (ei kuitenkaan ehkä ihan noin huonoja kuin poikasi) joten voin kuvitella tilanteenne ja huolenne! tsemppiä, toivon että syömisongelma alkaa helpottaa.

 

Entä se, ettei (muka) kiinnitä syömiseen mitään huomiota. Syökö silloin yhtän mitään? Jos lukko tulee syömisen jatkuvasta tarkkailusta, vaikka ymmärrän, että pakko on.

 

[QUOTE="vieras";23386745]Entä se, ettei (muka) kiinnitä syömiseen mitään huomiota. Syökö silloin yhtän mitään? Jos lukko tulee syömisen jatkuvasta tarkkailusta, vaikka ymmärrän, että pakko on. [/QUOTE]

Tätä olen koettanut välttää- siis sitä että lapsen nähden ja kuullen kiinnitän kovasti huomiota syömisiinsä. Tietysti aina joskus, mutta en koko ajan ja avoimesti.
Pyrin siis välttämään stressiä myös lapsen osalta.

 

No ei se kuitenkaan ole luomua, siis sisältää korrenvahvistajajäämiä, glyfosaattijäämiä ja antibioottijäämiä sallitun määrän:-(

En ole näin sanonutkaan. Luomumaitoa toki ostan aina toisinaan, en kuitenkaan alati.

Luomuna mä ostan jauhot ja sokerin, sen vähän mitä sitä käytetään.

 

Näkisitkö yhteyttä "nirsoilun" alkamiseen ja imetyksen loppumiseen? Todella kaukaa haettua, mutta itsekin elämään erittäin herkistyneenä tiedän, miten herkät ihmiset aistivat maailmaa. Lapsesi oli erittäin pieni ongelmien alkaessa, mutta alkoi silti tuntea negatiivisia tunteita ruokaa kohtaan jo silloin. Tyhmää näin jälkikäteen ehkä spekuloida, mutta jos ongelmanratkaisua ei tahdo löytyä.

Tämä oli ihan uus näkökanta, en ole aikaisemmin ajatellut koko asiaa.
Pohdintaan menee

 

Onko sinusta itsestäsi siis ihna poissuljettu ajatus, että oma masennuksesi hejiastuisi näin lapseen?

 

Voi miten kurja tilanne Minä olin lapsena erittäin huono syömään ja äitini oli syömisistäni välillä kovinkin huolissaan. En osannut silloin lapsena itse oikein sanoa, miksi en syönyt, mutta nyt aikuisena olen asiaa miettinyt ja ehkä ymmärrän syömättömyyttäni nyt. Minua ei siis lapsena mitenkään tutkittu tai mitään, pidettiin vain erittäin nirsona lapsena. Nyt uskon syömisongelmieni johtuneen ehkä tavallista herkemmästä suusta ja nielemisongelmista. Ruoka tuntuu edelleen joskus inhottavalta suussa, silloin lapsena en osannut tätä sanoa. Inhottavuutta lisäsi se, että nieleminen on jostain syystä välillä hankalaa. Sitä se on siis edelleen, vaikka nykyisin olenkin (omasta mielestä) hyvin monipuolinen syöjä (miehen mielestä edelleen nirso..) Mitään näitä tuntemuksia en siis osannut lapsena nimetä, tuntui vain, etten voi syödä.

Toivottavasti lapsesi ongelmiin löytyy apua! Hienoa, ettet yritä häntä nyt ainakaan pakottamalla saada syömään (minuun yritettiin sitäkin, huonolla menestyksellä ja vaikutuksilla).

 

Onko sinusta itsestäsi siis ihna poissuljettu ajatus, että oma masennuksesi hejiastuisi näin lapseen?

Mä muistan oikein nauttineeni siitä, ku ihmiset laski montako suupalaa olin milläkin kerralla syönyt.
Äitini ei masennukseltaan jaksanut oikein mitään, ja niinpä hain syömättömyydelläni huomiota.Se vain karkas sit jossain vaiheessa käsistä.

Näkisitkö yhteyttä "nirsoilun" alkamiseen ja imetyksen loppumiseen? Todella kaukaa haettua, mutta itsekin elämään erittäin herkistyneenä tiedän, miten herkät ihmiset aistivat maailmaa. Lapsesi oli erittäin pieni ongelmien alkaessa, mutta alkoi silti tuntea negatiivisia tunteita ruokaa kohtaan jo silloin. Tyhmää näin jälkikäteen ehkä spekuloida, mutta jos ongelmanratkaisua ei tahdo löytyä.

tässä on mielestäni HYVIÄ asioita, mitä kannattais perinpohjin miettiä!

 

En ehtinyt koko ketjua lukea, enkä tiedä teidän taustoja hyvin.

Tiedätkö että allergiat voivat näkyä syömättömyytenä. Ne eivät välttämättä näy testeissä. Suolioireita voi olla vaikea huomata päälle päin. Ja lääkärit eivät varmasti rupea allergioita ehdottelemaan.

Yskiikö lapsesi sängyssä, haiseeko henki, onko ummetusta tai ripulia, iho kuiva, astmaa, allergiaa, limaisuutta, korvatulehduksia jne. Kaikki voivat olla merkkejä allergiasta tai refluksista.

Ja sittenhän on tietty niitä aistiherkkyysvaivoja, herkkä maku- ja hajuaisti voivat tehdä sen ettei halua syödä kaikkia ruokia. Aika parantaa.

Meidän allerginen tyttö ei välttämättä syönyt hoidossa yhtään mitään. Kotona syö kyllä niitä sopivia ruokia. Välillä on kausia että syö paremmin, nyt on kotona ja paino on noussut. En tiedä kuinka ensi vuonna käy kun joutuu eskariin.

Ei kannata tehdä syömisestä taistelua eikä isoa numeroa. Meillä auttoi telkkarin katsominen syödessä tms. mikä yleensä on kiellettyä. Erikoistilanteissa on kaikki konstit sallittuja. Anna lapsen kotona syödä mitä syö. Kyllä se iän myötä helpottaa.

Osastolle en lähtis jos ei mitään muuta vikaa kerta ole.

 

sitte yks mitä voisi koittaa; lapsesi lempiasiat?

joka päivä kun saa jonkun ruuan meneen, saa tarran. itse liimata. alussa vaikka neljästä peräkkäisestä tarrasta sais jonkun bonuksen, -se lempiasia. on se sitten äidin kanssa leffaan, uus lelu, kirja, mikä tahansa, mutta toteutettavissa kuitenkin. ja jos alkaa meneen paremmin niin harventaa tuota väliä, että esim. viikon pitää kertyä tarrat ym. ootteko koittanut tätä koskaan?

 

En tiedä, mutta syömisongelmat on esim asperger lapsilla yleisiä samoin aistiherkkyydet. Olisiko kenties? Kylla ne siellä psykiatrialla miettii kaikkii vaihtoehdot.