Kolmekymppisten Somppien perheessä on viisi lasta iältään kymmenestä viiteentoista ja lasten harrastuksiin menee 20000 euroa vuodessa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
👍👏 Verenpainettaan ei kannata nostattaa palstariesojen takia. Satuin eilen tilaisuuteen, jossa elämästään kirjan kirjoittanut nainen kertoi vaikeasta sairaudestaan. Hän oli parantunut syövästä henkisen kasvun avulla. Olen aiemmin tavannut kauan sitten naisen, joka parantui vaikeasta sairaudesta kaukoenergiahoidon avulla. Lääkärit eivät uskalla tai halua puhua näistä asioista.
Meni ketjun aiheen ohi, mutta tilaisuus oli pysäyttävä ja jäi mieleen pyörimään.
Lääkäreistä suurin osa onneksi täysjärkisiä. Kaltaisiasi naisia tai miehiä ei koskaan saisi päästää mihinkään päättävän asemaan. Olet heikommanpuoleisten kongolaisten tasolla, siellä poppamiehiin luotetaan.
 
Luulisi sinun isäoletettuna ymmärtävän, että elämä on yllätyksiä täynnä, niin hyviä kuin huonoja, ja että tämä liittyy myös lasten saantiin - huom! saantiin, sillä se ei ole itsestäänselvyys, että niitä siunantuu just silloin kuin haluaisi ja niin monta kuin haluaisi. Eikä tämä tämä edes välttämättä liity siihen, ettei ole sopivaa kumppania.

Lasta ei vain kuulu, vaikka kuinka yrittäisi, tulee keskenmenoja tai muuten vain komplikaatioita. Ystävälläni kaksoset kuolivat kohtuun, kun raskaus oli jo varsin pitkällä. Ilman sitä hänellä voisi olla viisi lasta. Samoin Riikka Purralla.

Itse tulin reilusti yli kolmekymppisenä raskaaksi varsin nopeasti ja olen kiitollinen hyvin sujuneista raskauksista ja synnytyksistä ja terveistä lapsista, oikean puolison kanssa. Joo, olisin voinut tulla raskaaksi aiemminkin, mutta suhde ei ollut se oikea.

Toinen läheinen sai reilusti yli kolmekymppisenä neljä lasta.

Elämä ei aina mene tilastojen mukaan eikä sen mukaan, miten itse elämänsä on kuvitellut tai toivonut sen sujuvan, hyvä "Omena-Joni".

Elämä on yllätyksiä täynnä ja juuri siksi niin Venla kuin minäkin muistutamme todennäköisyyksistä. Ei pidä kuvitella olevansa tavanomaista onnekkaampi lisääntymisessä ja mahdollisuuksiaan voi parantaa parhaiten aloittamalla nuorena.

Miksi niin monen naisen on vaikeaa hyväksyä tilastot ja todennäköisyydet tässä asiassa mutta hyväksyä ne esim. ilmastonmuutosennusteissa?
 
Elämä on yllätyksiä täynnä ja juuri siksi niin Venla kuin minäkin muistutamme todennäköisyyksistä. Ei pidä kuvitella olevansa tavanomaista onnekkaampi lisääntymisessä ja mahdollisuuksiaan voi parantaa parhaiten aloittamalla nuorena.

Miksi niin monen naisen on vaikeaa hyväksyä tilastot ja todennäköisyydet tässä asiassa mutta hyväksyä ne esim. ilmastonmuutosennusteissa?

Elämä on yllätyksiä täynnä, mutta kuten sanottu, se elämä ei mene aina jonkin kaavan mukaan. Voin ehkä ymmärtää, että pitkähköön yhdessä ollut nuori pari miettii, yritetäänkö lasta nyt vai parin vuoden päästä, kun vaikkapa on saatu päätökseen taloprojekti, joku opiskelu tai muuta, mutta kun aina se lasten saanti ei mene jonkin kaavan mukaan.

Tarkistitko sinä tilastot, kun lapsentekoon ryhdyit?
 
Elämä on yllätyksiä täynnä ja juuri siksi niin Venla kuin minäkin muistutamme todennäköisyyksistä. Ei pidä kuvitella olevansa tavanomaista onnekkaampi lisääntymisessä ja mahdollisuuksiaan voi parantaa parhaiten aloittamalla nuorena.

Miksi niin monen naisen on vaikeaa hyväksyä tilastot ja todennäköisyydet tässä asiassa mutta hyväksyä ne esim. ilmastonmuutosennusteissa?

Suurin osa ei kai edes halua paria muksua enempää hoidettavia.

Mutta toi tutkimus piti ainakin mun kohdalla paikkansa. Ekaa aloitin odottamaan 22-vuotiaana ja neljättä yrittämään 27 vuotiaana mutta sepä meni kesken ja seuraavaa raskautta ei oltu millään saada tehdyksi, ahkeranahkerasta yrittämisestä huolimatta ja kuopus syntyi vasta kun olin kolmenkymmenen.
 
Suurin osa ei kai edes halua paria muksua enempää hoidettavia.

Mutta toi tutkimus piti ainakin mun kohdalla paikkansa. Ekaa aloitin odottamaan 22-vuotiaana ja neljättä yrittämään 27 vuotiaana mutta sepä meni kesken ja seuraavaa raskautta ei oltu millään saada tehdyksi, ahkeranahkerasta yrittämisestä huolimatta ja kuopus syntyi vasta kun olin kolmenkymmenen.

Sepä se.

Tosiaan, koskaan ei voi tietää, miten käy. Itse en olisi ollut lainkaan valmis vielä sinun iässäsi perhettä perustamaan, enkä asiaa ajatellut kuin vasta myöhemmin. Kohdatut kumppanitkaan eivät olleet niitä "oikeita".

Mutta onnea tosiaan oli, kun tulin raskaaksi hyvin nopeasti ja kaikki sujui hyvin.
 

Yhteistyössä