Nykyajan isovanhemmat

[Miuski harmailee]

Mun täytyy valitettavasti nostaa käsi pystyyn tässä ja ilmoittautua joukkoon, jossa lapsenlapset eivät isovanhempia kiinnosta. Meillä ei todellakaan ole kysymys siitä, että toivoisin heidän lapsiani hoitavan - ei todellakaan. Mä toivoisin, että heitä kiinnostaisi. Että he joskus soittaisivat ja kysyisivät, mitä lapsille kuuluu. Että kävisivät meillä tai kutsuivat kylään ja viettäisivät aikaa lasten kanssa. Tutustuisivat ja huomaisivat, miten mahtavia lapsia he ovat.

Mun vanhemmat eivät ole koskaan juurikaan olleet mukana lastemme elämässä. Olemme kohteliaissa väleissä ja näemme n. kaksi kertaa vuodessa. Äitini ei tällöinkään ole valmis järjestelemään omia menojaan niin, että ehtisimme välttämättä tavata. Lapseni eivät tunne äitinsä vanhempia eivätkä osaa heitä kaivata. Mieheni vanhemmat ovat kiinteästi työelämässä, mutta eivät tuota enää jaksaisi. Aiemmin olivat enemmän mukana lasten elämässä, mutta nykyään työelämä vie kaikki mehut. Niin paljon, ettei hän enää koskaan soita tms. Käymme siellä minkä ehdimme, mutta lasten harrastusten takia emme enää paljon ehdi siellä käymään. Mummo sanoi kesällä, että kahden vuoden päästä jää eläkkeelle ja sitten kohta jo esikoisemme (hänen ensimmäinen lapsenlapsensa) pääsee ripiltä. Ei taida enää sen ikäinen jaksaa pitkiä aikoja mummolassa viettää..

Tietysti lapset menettävät, mutta väitän, että enemmän menettävät isovanhemmat, jotka eivät ole valmiita omasta elämästään yhtään tinkimään. He eivät opi tuntemaan ihania lapsenlapsiaan. Mun vanhempien on ihan turha olettaa, että huolehtisin heistä, kun ovat niin vanhoja, etteivät enää itse siihen pysty. Mä olen olemassa mun lapsia ja heidän perheitään varten...

 

[Reesu<3]

Mun täytyy valitettavasti nostaa käsi pystyyn tässä ja ilmoittautua joukkoon, jossa lapsenlapset eivät isovanhempia kiinnosta. Meillä ei todellakaan ole kysymys siitä, että toivoisin heidän lapsiani hoitavan - ei todellakaan. Mä toivoisin, että heitä kiinnostaisi. Että he joskus soittaisivat ja kysyisivät, mitä lapsille kuuluu. Että kävisivät meillä tai kutsuivat kylään ja viettäisivät aikaa lasten kanssa. Tutustuisivat ja huomaisivat, miten mahtavia lapsia he ovat.

Mun vanhemmat eivät ole koskaan juurikaan olleet mukana lastemme elämässä. Olemme kohteliaissa väleissä ja näemme n. kaksi kertaa vuodessa. Äitini ei tällöinkään ole valmis järjestelemään omia menojaan niin, että ehtisimme välttämättä tavata. Lapseni eivät tunne äitinsä vanhempia eivätkä osaa heitä kaivata. Mieheni vanhemmat ovat kiinteästi työelämässä, mutta eivät tuota enää jaksaisi. Aiemmin olivat enemmän mukana lasten elämässä, mutta nykyään työelämä vie kaikki mehut. Niin paljon, ettei hän enää koskaan soita tms. Käymme siellä minkä ehdimme, mutta lasten harrastusten takia emme enää paljon ehdi siellä käymään. Mummo sanoi kesällä, että kahden vuoden päästä jää eläkkeelle ja sitten kohta jo esikoisemme (hänen ensimmäinen lapsenlapsensa) pääsee ripiltä. Ei taida enää sen ikäinen jaksaa pitkiä aikoja mummolassa viettää..

Tietysti lapset menettävät, mutta väitän, että enemmän menettävät isovanhemmat, jotka eivät ole valmiita omasta elämästään yhtään tinkimään. He eivät opi tuntemaan ihania lapsenlapsiaan. Mun vanhempien on ihan turha olettaa, että huolehtisin heistä, kun ovat niin vanhoja, etteivät enää itse siihen pysty. Mä olen olemassa mun lapsia ja heidän perheitään varten...

Ikävä kyllä, samoilla linjoilla mennään täälläkin. Harmi, heidän puolesta

 

[Vauva-palstalla oli]

keskustelua vastaavasta.

Oli puhetta miten esim. ET-lehti kannustaa isovanhempia huolehtimaan vain itsestään ja omista ystävyyssuhteistaan. Kuulostaa hurjalta.

Ymmärrän kyllä että on ihmisiä jotka kohtelisivat isovanhempia hoitoautomaattina, mutta ei heitä kait niin paljon ole.
Kyllä monetkin vanhemmat haluavat viettää itse ne kallisarvoiset ajat lastensa kanssa, mutta toki toivoisivat että isovanhemmatkin olisivat mukana lasten elämässä.

 

[aamuntorkku]

Meidän lapsilla on ihanat, rakastavat isovanhemmat, jotka auttavat meitä oman jaksamisensa rajoissa.

Mun äitini on eläkkeellä, mutta harrastaa kovasti: käy zumbassa ja pilateksessa, opiskelee italiaa ja kirjoittaa tekstejä. Näiden lisäksi hän on myös tiiviissä yhteydessä lapsenlapsiinsa ja hoitaa heitä kaikkia tasapuolisesti tarpeen mukaan. Toki olen tehnyt selväksi, että hoitopyynnöistä voi myös kieltäytyä ja tämän hän on viimein oppinut. Isäni on vielä työelämässä ja tämänkin otamme huomioon kun hoitoa lapsillemme pyydämme. Mun vanhempani pyytävät myös itse lapsia hoitoon välillä.

Miehen äiti hoitaa myös lapsia aika ajoin ja pidämme muutenkin paljon yhteyttä.

Auttaminen on tietenkin myös vastavuoroista, me autamme isovanhempia myös kun he tarvitsevat jotain.