Nurinkurista: lapseton pari ok-talossa ja...

Mä en tajua, miksi valtion pitäisi antaa mulle erityistä tunnustusta siitä, että oon harrastanut seksiä, tullut raskaaksi, ja synnyttänyt pari tenavaa.

Kateus on mulle vieras tunne. Positiivista kateutta tunnen kyllä; jos joku lähtee vaikka lomamatkalle niin ilahdun hänen puolestaan ja voin todeta että ai kun hienoa, minäkin haluaisin! Mutta sellaista "tuolla on ja meillä ei, se on epistä ja väärin"- tyylistä kateutta en ole tuntenut varmaan vuosikymmeniin.

 

Mä en tajua, miksi valtion pitäisi antaa mulle erityistä tunnustusta siitä, että oon harrastanut seksiä, tullut raskaaksi, ja synnyttänyt pari tenavaa.

Kateus on mulle vieras tunne. Positiivista kateutta tunnen kyllä; jos joku lähtee vaikka lomamatkalle niin ilahdun hänen puolestaan ja voin todeta että ai kun hienoa, minäkin haluaisin! Mutta sellaista "tuolla on ja meillä ei, se on epistä ja väärin"- tyylistä kateutta en ole tuntenut varmaan vuosikymmeniin.

Ja siitä ilman ehkäisyä harrastetusta seksistä saa jo valtiolta pikkubonuksia, mutta kaikille ei mikään riitä. Mä oon viimeksi kadehtinu varmaan ala-asteella yhden kaverin Dingo-huivia, mä kun en sellaista saanut :ashamed:

 

eikös tällä ajatustavalla nekin joiden lapset on jo muuttaneet pois kotoa joutaisi mennä pieneen kerrostaloasuntoon jotta lapselliset saisi ne omakotitalot? Ihan en ymmärtänyt tätä aloitusta, jokainen asukoon kuten haluaa.

 

Kääk! Me asuttiin 2 vuotta omakotitalossa ennen lapsen syntymää. Enpä kyllä kokenut mitään järkeä maksaa vuokraa kerrostaloasunnosta kun tiesi että myöhemmin tod.näk tarvitaan isompi kämppä.

Työssä käyvä/opiskeleva nuori pariskunta ei hyödytä yhteiskuntaa? Voi jeesus mitä tekstiä..

 

Nainen on kyllä koko maailmankaikkeuden kateellisin olento.

Tykkään.

 

No kiitosta vaan vastauksistanne. Jotenkin ajattelin, että täällä olis samojen ajatusten kanssa kamppailevia ihmisiä. Oon kai sitten keskimääräistä kateellisempi ...

(..vai sittenkin keskimääräistä rehellisempi, myös itselleen)

ihmiset ehkä tiedostavat, että tämä maa antaa kaikki mahdollisuudet. Voit toteuttaa itseäsi, vaikka lapset on tehtykin. Sinulla on myös mahdollisuus siihen omakotitaloon jos teet järkeviä päätöksiä.

 

Jos ap haluaisi aidosti vedota tähän 'mikä on tämänhetkisen hyvinvoitivaltiomallin säilyttämisen kannalta yhteiskunnalle tuottavinta', tulisi hänenkin siis kouluttautua ensin hyvin nopeasti tuottavaan ja hyödylliseen ammattiin, hankkia opiskeluaikana lapsi tai korkeintaan kaksi ja samalla silti valmistua ajallaan, mennä ansiotyöhön hyvällä liksalla maksamaan kunnolliset verot, laittaa lapset hoitoon ja ottaa lainat, ostaa kiinteistö tai osake ja tehdä eläkeikään saakka töitä maksaen mahdollisimman paljon veroja ja kuluttaen mahdollisimman vähän yhteiskunnan varoja (mikä lasten kanssa jo itsessään on huomattavasti vaikeampaa kuin lapsettomana). Ap:n pitäisi myös pitää huoli että lapsensa jatkavat samaa linjaa, ovat mahdollisimman tuottoisia ja siirtyvät mahdollisimman nopeasti sinne nettomaksajapuolelle.

Olet varmasti ap hyvällä tiellä etkä tosiaankaan pelkästään kateellinen niille lapsettomille jotka ovat hyvin todennäköisesti maksaneet enemmän veroja ja vastaanottaneet tulonsiirtoina huomattavasti vähemmän kuin sinä? Ja joilla btw on edelleenkin mahdollisuus tehdä se lapsi joka sitten maksaa mutta myös toivottavasti tuottaa yhteiskunnalle jotain.

 

Niin, valinnoistahan tässä on nimenomaan kysymys. Omakotitalo ON valinta ja asia, jonka voi omalla työllään saavuttaa. Lapsia tai ei. Onko käynyt mielessä, että LISÄÄNTYMINEN ei ole. Jos ei lapsia saa, niin sitten ei saa ja sille ei voi kukaan yhtään mitään. Talot sentään ostetaan rahalla.

 

No kiitosta vaan vastauksistanne. Jotenkin ajattelin, että täällä olis samojen ajatusten kanssa kamppailevia ihmisiä. Oon kai sitten keskimääräistä kateellisempi ...

(..vai sittenkin keskimääräistä rehellisempi, myös itselleen)

Kyllä omakotitalossa asujallakin tulee hetkiä jolloin tulee mietittyä että olispa helppo asua kerrostalossa tai vuokralla ihan missä vaan talossa. Kun samalla kertaa menee rikki vessanpönttö, jääkaappi ja auto ,niin kyllä olis kiva vaan kilautta vuokranantajalle että pistäs joku korjaamaan.

Lisäksi monella perheellä tuntuu omakotitalosta olevan sen haave joko ihan uudest tai täysin remontoidusta. Se taas karsii ne kohtuuhintaisemmat talot pois haaveilulistasta -ne,jotka on ihan loistavasti asuinkelpoisia, mutta paikat ei hohda uutuuttaan.

 

Ai, mä en ole ajatellutkaan, että joku olisi voinut olla kateellinen meille tuostakin asiasta! Onneksi meillä on nyt yksi lapsi, niin olemme sitten varmaan oikeutettuja asumaan omakotitalossa. Tosin neliöitä on varmaan kuitenkin liikaa...

 

valtion pitäis enemmän kannustaa siihen ainoaan elämäntapaan joka mahdollistaa tän yhteiskunnan jatkuvuuden.

Joo, houkutellaan koulutettua ja varakasta väkeä ulkomailta perustamaan Suomeen kannattavia yrityksiä ja maksamaan veroja ihan hervottomasti!!

 

me lapsiperhe ahtaassa kerrostalokämpässä, kun ei oo siihen taloon varaa.

Ollaan samanikäisiä ja samalla tulotasolla tuon lapsettoman pariskunnan kanssa. Valintoja, joo tiedän, mutta silti suututtaa välillä. Meidän valinta ( lapset) sentään hyödyttää yhteiskuntaa tulevien veronmaksajien muodossa, toisin kuin... En voi olla ajattelematta että ihan hyvin mahtuisivat pienempään kämppään.

Tuleeko muille koskaan tällaisia ajatuksia?

Miksi heidän pitäisi mahtua pienempään asuntoon, jos kerran itse asumisensa maksavat?

Mekin asuimme ensin omakotitaloa kaksin ja nyt meillä on kaksi lasta.

Elämä on valintoja.

 

me lapsiperhe ahtaassa kerrostalokämpässä, kun ei oo siihen taloon varaa.

Ollaan samanikäisiä ja samalla tulotasolla tuon lapsettoman pariskunnan kanssa. Valintoja, joo tiedän, mutta silti suututtaa välillä. Meidän valinta ( lapset) sentään hyödyttää yhteiskuntaa tulevien veronmaksajien muodossa, toisin kuin... En voi olla ajattelematta että ihan hyvin mahtuisivat pienempään kämppään.

Tuleeko muille koskaan tällaisia ajatuksia?

Oletko ihan sinut omien valintojesi kanssa, kun toisten valinnat harmitattavatt?

Mietitkö etukäteen miten taloudellisesti tulette pärjäämään?

 

me lapsiperhe ahtaassa kerrostalokämpässä, kun ei oo siihen taloon varaa.

Ollaan samanikäisiä ja samalla tulotasolla tuon lapsettoman pariskunnan kanssa. Valintoja, joo tiedän, mutta silti suututtaa välillä. Meidän valinta ( lapset) sentään hyödyttää yhteiskuntaa tulevien veronmaksajien muodossa, toisin kuin... En voi olla ajattelematta että ihan hyvin mahtuisivat pienempään kämppään.

Tuleeko muille koskaan tällaisia ajatuksia?

Miksi syytät muita omista, ilmeisesti vääriksi/huonoiksi osoittautuneista valinnoistasi?

Minun valintani on asua kaksin mieheni kanssa 250-neliöisessä kaksikerroksisessa omakotitalossa järven rannalla ja voin kertoa että päivääkään en ole valintaani katunut

 

Hah

En oo tajunnutkaan koskaan kadehtia omakotiasukkaita, en lapsellisia enkä lapsettomia.

Sama juttu. Taas opin uutta palstalta, kun eipä ole tullut mieleenkään että muiden asumiset voi häiritä, ja että asumista voi kahdehtia myös sen mukaan miten jollain on, tai on olematta lapsia.

 

Koittaisitte nyt edes nähdä tuon kateuspointin yli. Kai mä sitten olen ihan hakoteillä ajatellessani, että valtion pitäis enemmän kannustaa siihen ainoaan elämäntapaan joka mahdollistaa tän yhteiskunnan jatkuvuuden.

Ai että jos ei ole lapsia, niin ei pitäisi olla mahdollista asua omakotitalossa? En oikeasti ymmärrä ollenkaan näkökantaasi.

 

No kiitosta vaan vastauksistanne. Jotenkin ajattelin, että täällä olis samojen ajatusten kanssa kamppailevia ihmisiä. Oon kai sitten keskimääräistä kateellisempi ...

(..vai sittenkin keskimääräistä rehellisempi, myös itselleen)

Olet keskimääräistä tahdittomampi kun tulet tuuletat ikeniäisi aiheesta julkisella paikalla. Moni varmaan ajattelee samalla tavalla, mutta päässä on tarpeeksi järkeä pitää suu kiinni eikä levitellä kateellisuuttaan koko maailman nähtäväksi.

 

Mitä olet tehnyt saavuttaaksesi sen omakotitalon? Ei kukaan tule kyseleen että mitäs sais rouvalle olla, laitetaanko tosta 200 neliön okt isolla tontilla ja päälle pari farmaria ja se kultainen noutaja. :headwall: Ihan omalla työllä useimmat meistä sen ovat saavuttaneet. Jos valintasi on pienipalkkainen ala, niin sitten sen valinnan kanssa on elettävä tai tehtävä jotain parantaakseen asemiaan. Kaikki pitäis tulla kuin tarjottimella ja ite ei muuta tehtäisi kuin maattais prse homeessa sohvalla vonkumassa vielä vähän lisää. Lopeta se ruikutus ja tee asialle jotain!

 

Voi luoja, mikä aloitus Välillä koen ihania, pieniä onnentunteita, kun lueskelen ihmisten kirjoituksia mm. täällä ja tajuan, miten onnellisessa asemassa olen ja viihdyn elämässäni, kun mun ei tarvitse käyttää energiaani tuollaisten asioiden miettimiseen. Eivätkä ne häiritse minua. Mulla on sen verran tekemistä elämässäni, että ei tarvitse vatvoa turhia asioita omassa päässään ja katkeroitua.

 

No kiitosta vaan vastauksistanne. Jotenkin ajattelin, että täällä olis samojen ajatusten kanssa kamppailevia ihmisiä. Oon kai sitten keskimääräistä kateellisempi ...

(..vai sittenkin keskimääräistä rehellisempi, myös itselleen)

Onko se mitään muuta kun kateellisuutta? Jos tekin asuisitte lapsienne kanssa isossa omakotitalossa, niin ajattelisitko edes tätä asia? Et todennäköisesti....

 

Olipa hauska aloitus. En ole koskaan ajatellut että joku voisi olla kateellinen toisten asumistyylistä. Täällä palstalla olen kyllä oppinut että ihmisen kuuluu kuulemma olla kateellinen ja kuka muuta väittää, ei ole rehellinen
Mutta anyway, asuttiin miehen kanssa 5 vuotta kahdestaan omakotitaloa ennen lapsia ja lähinaapurustossa asuu ainoastaan yksi toinen lapsiperhe, muut ovat lapsettomia pariskuntia. Parilla ei ole lapsia koskaan ollutkaan, muut ovat eläkeläisiä. Kamalaa, eikö...? Voi ap parkaa, kyllä se elämä sitten on epäoikeudenmukaista.

 

Jos kerran teillä on myös sama tulotaso, niin turha syyttää lapsia tilanteestanne. Ei lapset sentään niin paljoa kuluta ja saahan niistä lapsilisätkin. Miettikäähän muita valintojanne. Jonnekin kaivoon ne rahat uppoavat. Jos kuulut siihen mammakastiin, jonka mielestä lapsilla pitää aina olla upouudet Reimatekit ja goretexit, niin sitten en aisaa enää ihmettele.

Meillä on myös kaksi lasta, olemme pienituloisia ja silti meillä oli varaa ostaa omakotitalo pääkaupunkiseudulta. Valintoja, valintoja...

 

mutta voishan sen jatella niinkin, että ihan hyvä kun sulla kiireisellä parin lapsen äidillä ei välttämättä olis aikaa tehdä pihatöitä ja huoltaa sitä talöoa.. monella on tuntuu olevan aika ruusunpunainen kuva ok-talo asumisesta, ei ehkä ajatella sitä, että lumet on luotava ennen töihinlähtöä, nurmikkoa ajaéttava, lehdet haravoitava, hiekotussepelit keväällä lakaistava ja mahdollisesti haravoida nurmikon puiolelta, oksien katkomista, rikkaruohojen kitkemistä, sisällä jos jonkunmoista puuhaa.

 

[QUOTE="Liila";24516447]Jos kerran teillä on myös sama tulotaso, niin turha syyttää lapsia tilanteestanne. Ei lapset sentään niin paljoa kuluta ja saahan niistä lapsilisätkin. Miettikäähän muita valintojanne. Jonnekin kaivoon ne rahat uppoavat. Jos kuulut siihen mammakastiin, jonka mielestä lapsilla pitää aina olla upouudet Reimatekit ja goretexit, niin sitten en aisaa enää ihmettele.

Meillä on myös kaksi lasta, olemme pienituloisia ja silti meillä oli varaa ostaa omakotitalo pääkaupunkiseudulta. Valintoja, valintoja...[/QUOTE]

Niin yksin hassu pointti tuossa oli juuri se että jos perheillä on vielä samat tulotasotkin niin eikös silloin ole kysymys nimenpomaan siitä mihin haluaa ne rahansa sijoittaa? Tuo lapseton pariskunta on sitten päätynyt hankkimaan omakotitalon, ap sitten jotain muuta sen sijaan.

 

Voisin hyvin miettiäkin tälläistä asiaa JOS tilanne olisi se, että tässä maassa olisi asuntoja yksi jokaista perhettä kohti eikä uusia olisi mahdollisuutta rakentaa. Silloin olisi oikeudenmukaista jakaa olemassaolevat asunnot niin, että jokaiselle perheelle olisi sopiva asunto, muuten tälläinen ajatuskulku on täysin käsittämätöntä.

Tuli väkisin mieleen tästä viestiketjusta hiljakkoin katsomani joku kodin järjestelyohjelma jossa nainen sai apua kodin sisustukseen ja siistimiseen. Rouva halusi lastenhuoneen kuntoon mutta järjestelijä lähtikin siitä että ensin on järjestettävä koko talo siihen kuntoon että lastenhuoneesta (silloisesta romuvarastosta) poistettaville tavaroille olisi tilaa. Arvon rouvaa ei koko projektiin osallistuminen kiinnostanut ollenkaan, hän narisi ja kitisi jatkuvasti, odotti kaiken huipuksi saavansa hemmotteluhoitoja ohjelman puitteissa jne. Jatkuvan kitinän ja narinan (laiskuutta unohtamatta) kruunasi mielestäni loistavasti pari hetkeä. Ensinnäkin, kun talo oli siivottu järjestettiin pihakirppis. Naisen mielestä ohjelman järjestelijän olisi pitänyt myydä hänen romunsa sen sijaan e-bayssa ja antaa rahat hänelle. Lisäksi pihakirppiksen tuotto oli liian pieni, rahaa tuli kyllä riittävästi lapsen uuteen sänkyyn mutta lisää olisi pitänyt tulla. Toinen mahtava kohta oli se, kun lastenhuonetta vihdoin päästiin sisustamaan. Sisustuksen hoitivat ohjelman järjestelijä ja rouvan mies, lady itse otti lehden ja juotavaa, lösähti sohvalle ja nosti jalat sohvapöydälle.

Ja miten tämä liittyi aiheeseen, en tiedä... Joillekin vaan mikään ei riitä, se kai tässä se pointti oli.