[QUOTE="mari";24510665]Mä taas oon monesti miettinyt jo eläköityneitä perheitä, joissa lapset on lentäneet kotoa pois aikapäivää sitten. Vanhapari (toki työllä ansaittu talo ja vaivaa nähty sen eteen) elää leveästi samalla kun omat lapset perheineen asuvat ahtaasti. Aina ei enää omat voimat riitä kotitöihin esim. lumityöt, pihatyöt jne. enemmän voimia vaativat työt. Lapsilta ollaan apua pyytämässä, mutta lapsilla on omatkin työt ja velvollisuudet. Perheissä on pieniä lapsia ja aika on muutenkin kortilla. Milloin ikäihmiselle olisi hyvä ehdottaa muuttoa helpompaan asumismuotoon, ilman että loukkaisi ketään? Tottakai- lapset ovat vanhempiaan auttaneet kykyjensä mukaan, mutta viime vuosina homma on meinannut räjähtää käsiin : /
Ei tavallaan liity aloittajan ongelmaan, mutta tavallaan liittyy.[/QUOTE]
Tällä palstalla olen lukenut monta kertaa mielipiteen, ettei sitä aikuistuneiden lasten lapsuudenkotia saa myydä pois, ei muistoja saa hävittää, etenkin ne kaukana asuvat, ei-auttavat voivat olla tätä mieltä. Ja jos vanhempi sukupolvi menee ja myy talon ja käyttää rahat mielensä mukaan, on lapsilta ja lapsenlapsilta viety perintö...