Ei muistuta vaimoani nuorempana, Fiksaatio. Eikä mieleeni tule ketä muutakaan hän muistuttaisi, mutta jotain alitajuistahan tämän täytyy olla. Esimerkiksi musiikin puolelta minuun kolahtaa Carole Kingin It´s too late. Sitä kuunnellessa ajatukset vievät kauas menneisyyteen. Olen varmasti kuunnellut sitä 70-luvulla tietyssä tilanteessa ja tietyssä tunnetilassa.
Mutta mitä tähän viidenkympin villitykseen tulee, niin erityisesti minua hämmentää sekin, että olen aina ollut kypsän, sanoisinko rehevän naiskauneuden perään. Minulle on annettu ohjeita, että tämä vaihe menee ohi. Olisiko kenelläkään antaa aikataulua? Tässä ollaan nyt kärvistelty parisen kuukautta. Löysässä hirressäkin olisi helpompaa.
Aikataulusta: Voi mennä vuosia, riippuen siitä, miten hyvä olet työstämään tunteitasi, miten hyvin kestät vaikeita, negatiivisia tunteita, miten rohkea olet jne. Merkitystä on myös sillä, miten hyvin olet selvinnyt aikaisemmista kasvukivuista. Ja jos uloskasvuun menee vuosia, niin ei se kasvaminen koko ajan samanlaista ole, siinä on eri vaiheita. Välillä tulee ahaa elämyksiä ja tunnet edestyväsi ja sitten mennään taas takapakkia, jota seuraa taas uudet oivallukset. Joillakin 50 villitys voi jäädä päälle, kuten moni muukin psyykkeen kehitysvaihe, jos ei jostain syystä uskalla mennä eteenpäin.
Jos uskallat kohdata kaikki vanhenemiseen liittyvät negatiiviset tunteet, niin sinulla on mahdollisuus päästä eteenpäin. Valmistaudu suruun, menetyksen tunteisiin, pikku paniikkiin, siihen että nuoruus ei tule takaisin. Tuon kriisivaiheen takana odottaa mm. sisäinen harmonia, tunnekuohujen taakse jättäminen, itsesi täydellinen hyväksyminen, suvaitsevaisuus ja ymmärtämys itseäsi ja toisia kohtaan, vapaus olla oma itsesi ja vapaus valita oma elämäsi, eli
kaikki se hyvä mikä liittyy henkiseen aikuisuuteen ja kypsyyteen. Niin ja opit myös kärsivällisyyttä, jota et nyt osoita, kun jo parin kuukauden kärvistely tuntuu kestämättömän pitkältä ajalta. Henkinen kasvaminen ei tapahdu hetkessä eikä ilman kipua.
Olet näköjään todella jumittunut nuoruuden ja vanhuuden ulkoisiin piirteisiin. Noteeraat tytön nuoruutta edustavat ominaisuudet ja sinun ja vaimosi kuvan peilissä...Näet asioita, joita ei ole aikaisemmin havainnut. Ehkä et ole aikaisemmin miettinytkään vanhenemista ja sitä, miten se ilmenee ja mitä se merkitsee ja nyt kaikki huomiot asian ympärillä ryöpsähtävät päällesi. Huomioit uusia asioita, koska psyykkeesi alkaa olla valmis työstämään omaa vanhenemistasi. Voi olla, että jumitut ajattelemaan tyttöä, joten ei jää sijaa muille ajatuksille, kuten sille, että olet jo jättänyt nuoruuden taaksesi. Mitä vaikeampaa työstää omaa vanhenemistasi, joka tunkee alitajunnasta päälle, sitä tiukemmin voit jumittua sivuhaaraan, eli ihastumiseesi. Mitä nopeammin uskallat käydä kiinni itse asiaan, sitä nopeammin ihastus jää taka-alalle. Sanot että riiput jo hirressä tunteinesi, eli vaikeaa on ihastuksesi. Yhtä raskasta on jättää hyvästit nuoruudelle, mutta ne hyvästit johtavat sisäiseen kasvamiseen, mihin ihastumiseen jumittuminen ei johda.
Tsemppiä, kyllä se siitä....
