Niin p*skat fiilikset...(vauvaa ei kuulu ei näy-..)

Joo, en välttämättä tiedä yhtä paljon kuin esim. kokenut...

Mut tää kolmas raskaus ei ole ollut tähän mennessä yhtä helppo kuin nuo kaksi edellistä. Koko ajan pelko, että tulee pois ennen aikojaan, kun vuotoa ollut...

Lääkäri ei osaa sanoa miksi. Kaikki kuitenkin pitäisi olla vaavilla hyvin.

No joo, on hiukan eri asia, kokea vaikea raskaus, kuin raskautumisen vaikeus.

 

Minä yritin kolmatta useamman kuukauden, kunnes tärppäsi. Joten enköhän tiedä asiasta jotain

Yritit KOLMATTA useamman KUUKAUDEN?
Jotkut joutuu yrittämään sitä ensimmäistä monta vuotta, että tuskin oikeesti tiedät miltä se tuntuu, kun ei raskaus vaan ala.
Taidat olla näitä "heti kaikki mulle nyt"- tyyppejä.

Kyllä se sekundäärinen lapsettomuus on ihan yhtä hirveä asia kun täydellinen lapsettomuuskin. Lapsettomuudesta kummassakin on kyse eikä ihmisten pitäisi väheksyä toisen lapsettomuutta tyyliin "no sulla on jo yksi lapsi". Yhtä kipeä asia se lapsettomuus voi olla (ja varmasti onkin) sillekin joka on kerran jo onnistuneesti raskaaksi tullut ja sitten yhtäkkiä kun kaiken kuvitteli olevan hyvin joutuukin kohtaamaan sen tosiseikan että oletkin lapseton.

Alkuperäiseen taas viitaten, ap:han on itsekin yrittänyt kuukausia saada miehensä kanssa lasta alulle, ei vielä vuosia. Ja tiedän että ne kuukaudetkin voi olla todella tuskastuttavia odottaa ja toivoa että se pieni ihmisenalku alkaisi kohdussa vihdoin kasvaa.

 

Suosittelen hakemaan apua. Itselläni on myös kokemusta tuosta... Yli vuosi yritettiin mutta ei lähtenyt, hain apua ja nyt köllii 7 viikkoinen poika tuolla ulkona vaunuissa. Se voi olla hyvinkin pienestä kiinni, mekän ei tarvittu kun ovulaatioon hieman lisä potkua pillereillä ja johan tärppäs.

 

:hug: Mä tiedän miltä susta tuntuu. Me yritettiin kakkosta 2½v ja kolmostakin 10kk.

 

Ymmärrän kyllä, että raskaaksi tulo ei välttämättä ole kaikille helppoa. Mut mitä vanhempi nainen on, sitä vaikeempi on tulla raskaaksi.

Olin parikymppinen, kun ekat lapset sain ja nyt kymmenen vuotta vanhempi. Äitini yritti 9 vuotta tehdä kuopusta ja oli lähempänä 4-kymmentä..

Mut en ole sanoillani tarkoittanut mitään pahaa.

 

Niin että kokonaista 7kk on yritystä takana. Et kuule viitsis itkeä. On paljon ihmisiä, jotka yrittävät vuosia ennenkuin nyytti antaa kuulua itsestään.

 

[
Kyllä se sekundäärinen lapsettomuus on ihan yhtä hirveä asia kun täydellinen lapsettomuuskin. .

Ei se kyllä ihan noin ole.

 

[
Kyllä se sekundäärinen lapsettomuus on ihan yhtä hirveä asia kun täydellinen lapsettomuuskin. .

Ei se kyllä ihan noin ole.

Ja mistäpä sinä voit mennä sanomaan sitä?
Meneppä tokaisemaan tuo sille joka sekundäärisestä lapsettomuudesta kärsii.

 

[
Kyllä se sekundäärinen lapsettomuus on ihan yhtä hirveä asia kun täydellinen lapsettomuuskin. .

Ei se kyllä ihan noin ole.

Ja mistäpä sinä voit mennä sanomaan sitä?
Meneppä tokaisemaan tuo sille joka sekundäärisestä lapsettomuudesta kärsii.

No esimerkiksi vaikka siitä, että tulen 100%:n varmasti itse kärsimään sekundäärisestä lapsettomuudesta. Ja siinä tilanteessa minulla on jo tämä ensimmäinen lapsi. Ei tulisi mieleenikään verrata tilannettani silloin jonkun sellaisen tilanteeseen, jolla ei ole vielä yhtään lasta.

 

[
Kyllä se sekundäärinen lapsettomuus on ihan yhtä hirveä asia kun täydellinen lapsettomuuskin. .

Ei se kyllä ihan noin ole.

Ja mistäpä sinä voit mennä sanomaan sitä?
Meneppä tokaisemaan tuo sille joka sekundäärisestä lapsettomuudesta kärsii.

No esimerkiksi vaikka siitä, että tulen 100%:n varmasti itse kärsimään sekundäärisestä lapsettomuudesta. Ja siinä tilanteessa minulla on jo tämä ensimmäinen lapsi. Ei tulisi mieleenikään verrata tilannettani silloin jonkun sellaisen tilanteeseen, jolla ei ole vielä yhtään lasta.

Mä olen tässä kyllä ihan samaa mieltä kuin Finttu.

Sekundäärinen lapsettomuus voi ihan taatusti koskea vanhempiin yhtä kovasti kuin kaikenkaikkiaan lapsettomuuskin, mutta on se silti eri asia. En ikipäivänä vertaisi omaa mahdollista sekundääristä lapsettomuuttani jonkun täydelliseen lapsettomuuteen, se olisi julmaa.

Mitäkö eroa niillä sitten on? No se, että toisessa tapauksessa vanhemmilla ON lapsi, toisessa EI. Se on vissi ero, maailman kaikista eroista suurin.

 

[
Kyllä se sekundäärinen lapsettomuus on ihan yhtä hirveä asia kun täydellinen lapsettomuuskin. .

Ei se kyllä ihan noin ole.

Ja mistäpä sinä voit mennä sanomaan sitä?
Meneppä tokaisemaan tuo sille joka sekundäärisestä lapsettomuudesta kärsii.

No esimerkiksi vaikka siitä, että tulen 100%:n varmasti itse kärsimään sekundäärisestä lapsettomuudesta. Ja siinä tilanteessa minulla on jo tämä ensimmäinen lapsi. Ei tulisi mieleenikään verrata tilannettani silloin jonkun sellaisen tilanteeseen, jolla ei ole vielä yhtään lasta.

No itse molemmat kokeneena voin sanoa että sekundäärinen lapsettomuus oli ja on tuskallisempaa minulle. Täysin lapseton ei tavallaan tiedä mitä menettää kun ei ole sitä ensimmäistäkään. Sekundäärisestä lapsettomuudesta kärsivä taas tietää mitä menettää, eikä keho ja mieli unohda koskaan raskautta ja vauva-aikaa.

 

[
Kyllä se sekundäärinen lapsettomuus on ihan yhtä hirveä asia kun täydellinen lapsettomuuskin. .

Ei se kyllä ihan noin ole.

Ja mistäpä sinä voit mennä sanomaan sitä?
Meneppä tokaisemaan tuo sille joka sekundäärisestä lapsettomuudesta kärsii.

No esimerkiksi vaikka siitä, että tulen 100%:n varmasti itse kärsimään sekundäärisestä lapsettomuudesta. Ja siinä tilanteessa minulla on jo tämä ensimmäinen lapsi. Ei tulisi mieleenikään verrata tilannettani silloin jonkun sellaisen tilanteeseen, jolla ei ole vielä yhtään lasta.

Mutta kun et nimenomaan ole vielä siitä kärsinyt niin et voi tietää!

 

[
Kyllä se sekundäärinen lapsettomuus on ihan yhtä hirveä asia kun täydellinen lapsettomuuskin. .

Ei se kyllä ihan noin ole.

Ja mistäpä sinä voit mennä sanomaan sitä?
Meneppä tokaisemaan tuo sille joka sekundäärisestä lapsettomuudesta kärsii.

No esimerkiksi vaikka siitä, että tulen 100%:n varmasti itse kärsimään sekundäärisestä lapsettomuudesta. Ja siinä tilanteessa minulla on jo tämä ensimmäinen lapsi. Ei tulisi mieleenikään verrata tilannettani silloin jonkun sellaisen tilanteeseen, jolla ei ole vielä yhtään lasta.

No itse molemmat kokeneena voin sanoa että sekundäärinen lapsettomuus oli ja on tuskallisempaa minulle. Täysin lapseton ei tavallaan tiedä mitä menettää kun ei ole sitä ensimmäistäkään. Sekundäärisestä lapsettomuudesta kärsivä taas tietää mitä menettää, eikä keho ja mieli unohda koskaan raskautta ja vauva-aikaa.

Eikä se välttämättä siihen lopu. Vieläkin välillä kaihertaa. :/
Lienee terapian paikka taas (minulle siis)

 

Me yritettiin ensimmäistä vähän vajaa 2 vuotta. Tärppäsi luomuna. Me oltiin kans jo "luovutettu" ja sitten tärppäsi. Eli se stressaamisen lopettaminen auttaa. Mutta aika vaikee sitä on olla stressaamatta kun lasta kovasti haluaa.
Kesällä aloitetaan toisen lapsen yritys. Valmiiksi jo stressaa

 

esikosta tärppäsi ekasta ja sillä fiiliksisllä mentiin että eihän voi tärpätä kun on syöny 9v pillereitä.

tästä tietty seuras se että kakkosenkin oletti tärppäävän heti.... mutta yritys fiilis oli päällä ni nappas vasta 3:sta kierrosta. ilo loppui lyhyeen ja kesken meni rv8. siitä taas älytön päivien lakseminen ja oviksen kyttääminen, meni 6kk. mies sillo reissuhommissa ja sitte heinä-elokuu kierrosta laskin väärim ja ajattelin että tästä kierrosta ei mitään mahista raskautua. kuukautisia ei kuulunut ja olin raskaana.

kolmas tärppäsi toisesta kierrosta ja jälleen olin laskeskellu että täsät kierrosta sula mahottomuus tulla raskaaksi.

eli voin sanoo että mitä kovemmin yritin sen vähemmän mulle ainaksi tuli tulosta. heti kun keskityin johonkin muuhun ni tärppi oli valmis.

tsemppiä sulle yrityklseen ja uskaltakaa haleutua myös hakkemaan apua. julkisella puolella ei taida vaan olla kovin aktiivisia enne kuin 1v yritystä takana. voimia ja rentoutumista tarvitaan.

 

[. Täysin lapseton ei tavallaan tiedä mitä menettää kun ei ole sitä ensimmäistäkään. Sekundäärisestä lapsettomuudesta kärsivä taas tietää mitä menettää, eikä keho ja mieli unohda koskaan raskautta ja vauva-aikaa.

No mä olen varmaan aika outo, kun haluaisin jo nyt unohtaa tän raskausajan, vaikka menossa vasta rv39...

Siitä taasen olen melko varma, että vauvoja haluaisin enemmänkin, mutta niitäpä ei tähän perheeseen ole ainakaan biologisena tulossa (ja adoptiokin on aika epävarmaa).

 

Tsemppiä sulle, tiedän myös tunteen! Ekaa yritettiin 6kk ja kakkosta 8kk, tokaa yrittäessä tuntui kyllä pahemmalta, ku kaveripiirissä kaikki kellä oli esikon ikänen lapsi tuntui tulevan yhtä aikaa raskaaksi ja meille ei toista kuulunu millään! Eihän noi meiän yritysajat jälkeenpäin niin pahoilta kuulosta, mut odottavan aika on pitkä!

 

[. Täysin lapseton ei tavallaan tiedä mitä menettää kun ei ole sitä ensimmäistäkään. Sekundäärisestä lapsettomuudesta kärsivä taas tietää mitä menettää, eikä keho ja mieli unohda koskaan raskautta ja vauva-aikaa.

No mä olen varmaan aika outo, kun haluaisin jo nyt unohtaa tän raskausajan, vaikka menossa vasta rv39...

Siitä taasen olen melko varma, että vauvoja haluaisin enemmänkin, mutta niitäpä ei tähän perheeseen ole ainakaan biologisena tulossa (ja adoptiokin on aika epävarmaa).

Valitettavasti vuosien kuluessa sitä raskauttakin alkaa kaipaamaan. Tai niin ainakin minulla, mikä minä olen muista sanomaan..

 

[

Valitettavasti vuosien kuluessa sitä raskauttakin alkaa kaipaamaan. Tai niin ainakin minulla, mikä minä olen muista sanomaan..

Niin olen kuullut. Tää on ainakin mun kaveripiirissä melko yleistä, että tässä vaiheessa raskautta on jo ihan mitta täysi tilaansa.
Aika kultaa muistot kai tässäkin asiassa.

 

[

Valitettavasti vuosien kuluessa sitä raskauttakin alkaa kaipaamaan. Tai niin ainakin minulla, mikä minä olen muista sanomaan..

Niin olen kuullut. Tää on ainakin mun kaveripiirissä melko yleistä, että tässä vaiheessa raskautta on jo ihan mitta täysi tilaansa.
Aika kultaa muistot kai tässäkin asiassa.

Mulla oli ekaa odottaessa, mutta toisen raskauden päätyttyä olin melkein pettynyt. Olin sitä tärppiä odottanut ikuisuudet ja se raskausaika kaikkine vaivoineen oli jotain ihmeellistä. :heart:

 

Kyllä tiedän, että 7kk yritys ei ole vielä pitkä aika verrattuna heihin jotka yrittäneet vuosia. Mutta henkilökohtaisesti se on minulle pitkä aika, niin monta kertaa pettynyt. Minullakin on ennestään lapsi, hän sai alkunsa heti pillereitten lopettamisen jälkeen, joten kuvittelin seuraavankin tulevan nopeasti. No tässäpä oppii taas nöyrtymään, kun ei asiaan voi itse juurikaan vaikuttaa. Kesällä meinattiin käydä tarkastuttaan, jos ei vauvaa siihen mennessä näy. Täytyy nyt vaan unohtaa koko juttu, kyllähän vauva sieltä tulee jos on tullakseen. Nää ekat menkkäpäivät vaan on niin masentavia.

 

Jos yhtään lohduttaa nii me yritettiin kakkosta 5vuotta ja nyt on tärpänny... ens kuun alus eka ultra... toivon totisesti että saatte plussan :hug:

 

Voi vee ! Voisit vähän harkita mitä kirjoitat!

Asiasta toiseen: Mitenköhän juuri tyhmimmät raskautuu niin herkästi? Eikö äly olisi mieluummin sellainen ominaisuus, mitä pitäisi jatkaa? Tyhmyys vaan lisääntyy!

Siis suolaa haavoihin vaan, ne on nämä ikuiset itsensä kehujat joiden pitää oikein pönkittää omaa erinomaisuuttaan. ehkä elämä sitten muissa asioissa opettaa näitäkin.

 

Itse olen kärsinyt primäärisestä ja sekundäärisestä lapsettomuudesta. Molemmat sattuivat ihan yhtälailla. Nyt olen kolmen lapsen äiti, lapset syntyivät lopulta kolmen vuoden välein.

 

Esikoista yritettiin kaks vuotta ja kun taas kerran tein testiä aloin itkeä pettymystäni jo ennen kuin olin katsonut tikkuun kun olin ihan varma ettei siinä taaskaan kahta viivaa ole. Sit se itku vasta alkoikin mutta onnesta kun tajusin että siinä oli se toinenkin viiva. Hyvää vaan pitää odottaa vähän kauemmin. Terv. ihanan jo eskarilaisen äiti