tulin palstalle samaan aikaan.
Edellinen kirjoittaja, kiitos sinulle. Kirjoitit niin hyvin kuin ei kukaan ennen.
Kerron tarinaani tuosta keväästä eteenpäin. Niinkuin joku kirjoittaja arveli, mies saattaisi käydä kiinni minuun. Niin kävi ihan vähän aikaa tuosta kirjoituksestani. Hän oli lähdössä tapaamaan ystävänaistaan kahvilaan, ja arvasin sen hänen käyttäytymisestä. Hän raivostui suunniltaan ja heitti minua lasimaljakolla päähän ja pääsin pakenemaan lukkojen taakse. En tiedä, miten minun olisi käynyt, jos hän olisi saanut minut kiinni. Hän lähti seurauksia tarkistamatta kodistamme pois ja sillä aikaa etsin itselleni uuden kodin. Hän ei pyytänyt anteeksi käytöstään, eikä ottanut mitään yhteyttä viikkokausiin.
Tosi onneton kun olin, soitin hänelle ja halusin vielä purkaa tilannetta. Hän ei nähnyt itsessään mitään vikaa. Olin vain vinoillut hänen lähdölleen, se oli hermostuttanut hänet. Sitä hän ei kestä, hän raivosi puhelimessa. Se että oli lähdössä tapaamaan toista naista johtui siitä, että halusi kokea olevansa rakastettu. Minä en ole sitä pystynyt hänelle suomaan, ja niinollen myös minun syyni koko uskottomuus.
Ehkä läheisriippuvuudesta johtuen kokeilin avioliittomme jatkamista vielä puoli vuotta tilanteen jälkeen. Ehtona oli väkivallattomuus ja uskollisuus. Kaikki sujui yhtä hyvin kuin alkuaikoinamme. Olimme tosi rakastuneita, oli kerrassaan upeaa ja mies oli ystävällinen, rakastava ja etenkin mikä tärkeää, tasapainoinen. Olin todella onnellinen ja tyytyväinen että jatkoimme liittomme mietinnän jälkeen. Kunnes eräänä päivänä sain tietää, että salarakassuhteensa oli jatkanut entistä kiivaampana tänä aikana.
Maailmani romahti, ja nyt todella korkealta.
