Pahako saa palkkansa

[kyynelsilmä]

Mies kehitteli pitkin päivää pientä riidanaihetta, kunnes illalla sitten sai tulen syttymään. Hän oli juonut paljon konjakkia ja sen jälkeen heitti kaikki, mitä käsillä oli pitkin seiniä ja ikkunoita monien metrien päähän ihan raivoissaan. Juoksin peloissani vessaan lukkojen taakse karkuun. Hän hajotti lipastot vessan edestä ja luulin, että tulee oven läpi ja tekee minusta selvää. Välillä meni ulos ja huusi ja haukkui ja aloitti taas tuhoamisen.
Alkuasetelma tähän oli sellainen, että mies oli kärynnyt naissuhteistaan keväällä. Ei kuulemma pitänyt näitä minään, mutta kaiken varalta oli pitänyt yhteyksiä. Sovimme, että jos jatketaan, yhteydenotto saa jäädä. Kysyin mieheltä televisiota katsellessamme, että onko hän pitänyt lupauksensa. Hän sanoi, että oli. Pyysin anteeksi aloitusta, ja juttu jäi siihen. Jonkin ajan päästä hän sai kehitettyä mielessään ajatuksen, että olin syyttänyt apteekkireissullaan häntä nussimisesta jonkun kanssa??????
Keksi ihan outoja juttuja, oli todella pelottava. Raivo yltyi vain.

Hän on aiemminkin saanut vastaavia raivokohtauksia tyhjästä. Koskaan ei ole pyytänyt anteeksi mitään, kaikki ne on jotenkin johtuneet mielestään minusta. Minun on pitänyt pyytää anteeksi. En edes ole tajunnut, mitä olen pyytänyt, mutta hirveän tunnelman poistamiseksi olen niin joskus tehnyt. Nyt mieheltä tuli lapsellemme herjatekstari minusta, ihan uskomatonta kielenkäytöstä. Paskaa sadatetaan hänen päälleen hänen mielestään. Hän ei välittänyt yhtään, että lapset ja kaverinsa olivat kuulemassa ja näkemässä tilanteen. Pienin lapsi meni tosi pelokkaaksi.

Itsesäälin tunne tulee valtavaksi tässä. Lapsikin kirjoitti isälle viestin, miksi ei arvosta rakastavaa perhettään. Olen ollut hänelle uskollinen koko liittomme ajan. Hänellä mitä todennäköisemmin on ollut naistuttavia liittomme ajalta. Olen hänelle täysi kynnysmatto.
Miksi, kun aikaa kuluu, omakin mieli tasoittuu. Nytkin jos mies tulisi ja pyytäisi kyynelsilmin kotimme hajotusta ja perheemme pelotusta anteeksi, antaisin anteeksi. Mutta hän ei sellaista tekisi ikinä. Hän tulee rinta rottingilla vihaisena ja vaatii anteeksipyyntöjä ja muuta hyvitystä (mistä!!)
Toivottavasti pysyn eropäätöksessäni ja saan pian asunnon.

 

[neuvo]

jota myöskin psykopaattiseksi mieheksi kutsutaan!

 

[pallontallaaja]

Lapset pitää viedä pois näkemästä tuollaista touhua. Kai tajuat, että lapsenne maksavat laskun teidän aikuisten riidoista ja se muuttaa heitä pysyvästi.

 

[narsissinen persoonallisuushäiriö]

Lähde heti turvakotiin lasten kanssa. Ilmoita poliisille, sosiaaliviranomaisille ja tilaa lapsille psykoterapiaa. Viimeisestä todistus tulevaa avioeroprosessia varten, jotta saat yksinhuoltajuuden.

 

[N33]

Lähdet ihan tosissaan liitämään, muutat pois ja sanot että haluat eron. Pysyt päätöksessä. Ainoa heikko toivo saada mies muuttumaan (joksikin aikaa).

 

[herra moni mieli]

Ettei vaan herra olisi jollain tavoin jakautuva persoona kun juo sitä konjamiinia.. Juoppo hulluudeksikin tuota kutsutaan.. Jos et ole nussimisesta puhunut ja mies kohta asian kääntää niin.. uskotko ihan oikeesti että elät terveen ihmisen kanssa ??

 

[tiedän mistä puhun]

Kuulostaa ihan kuin edesmenneeni isä. Kuolleista ei saisi puhua kuin hyvää mutta isälläni oli naisseikkaluja vanhempieni avioliiton aikana (kuulin ikävä kyllä niistä enemmän kuin tarpeeksi..) ja sen jälkeenkin uuden avokin kanssa. Kun nostettiin kissa pöydälle niin sai kauheita raivokohtauksia ja hajotti joskus suutuspäissään kodin irtaimistoa. Sai jossain vaiheessa skitsofreenin diagnoosin. Näen vieläkin kauhu-unia isästäni joten ota nyt järki käteen hyvä nainen ja pistä mies kierrätykseen. Mitsä aina löytyy näitä "kestän kaiken kun mies on muuten niin ihana" -naisia? Toivon hartaasti ettei teillä ole lapsia tai että aiot lapsia hankkia tuollaisen kuumakallen kanssa.

 

[voi voi voi]

En kerta kaikkiaan ymmärrä, että miksi naiset jäävät tällaisiin suhteisiin? Onko se läheisriippuvuutta, "rakkautta", pelkoa, riippuvuutta miehen rahasta, onko miehellä ihanan iso vehje vai mitä ihmettä se on?

Jos mieheni kohtelisi minua tuolla tavalla, niin lähtisin heti ja ottaisin lapset mukaani. Vaikka oman elämänsä pilaisi, niin on väärin, että lapset joutuvat elämään pelossa. Mitä enemmän lapset joutuvat sietämään väkivaltaa ja pelkoa, niin sitä suurempaa vahinkoa ne lapsen henkiselle kehitykselle aiheuttavat. Pikkulapsi yrittää sopeutua tilanteeseen, mutta vahinko voi näkyä esim. murrosikäisenä väkivaltaisuutena, itsetuhona, holtittomana päihteiden käyttönä jne ja aikuisena kyvyttömyytenä tasa-arvoiseen parisuhteeseen, koska ei ole sellaista koskaan nähnyt. Aikuistuttuaan lapset ovat joko itse väkivaltaisia tai valitsevat puolisokseen väkivaltaisen ihmisen.

Minusta itseään pitää rakastaa ensiksi, ennenkuin alkaa rakastamaan muita. Jos itseään rakastaa ja arvostaa, niin ei salli kenekään aiheuttaa väkivaltaa sen paremmin fyysisesti kuin henkisestikään. Itse siedin ex-mieheni "kettuilua" aikani ja kun se näytti vain pahenevan, lähdin pois. Jos mies olisi halveksuntaansa esittänyt lasten hereilläoloaikana, olisin lähtenyt jo paljon aiemmin pois.

Nyt on helppo olla. Uusi kumppanikin löytyy, kun ei anna itseään kohdella miten sattuu.

 

[sisälukutaito kunniaan!]

Toivon hartaasti ettei teillä ole lapsia tai että aiot lapsia hankkia tuollaisen kuumakallen kanssa.

Lukisitko alkuperäisen kirjoittajan viestin loppuun asti uudelleen. Lapsia ON ja nekin on jo pelästytetty pahan kerran...

 

[Vasynyt tallaisiin naisiin!]

Mies kehitteli pitkin päivää pientä riidanaihetta, kunnes illalla sitten sai tulen syttymään. Hän oli juonut paljon konjakkia ja sen jälkeen heitti kaikki, mitä käsillä oli pitkin seiniä ja ikkunoita monien metrien päähän ihan raivoissaan. Juoksin peloissani vessaan lukkojen taakse karkuun. Hän hajotti lipastot vessan edestä ja luulin, että tulee oven läpi ja tekee minusta selvää. Välillä meni ulos ja huusi ja haukkui ja aloitti taas tuhoamisen.
Alkuasetelma tähän oli sellainen, että mies oli kärynnyt naissuhteistaan keväällä. Ei kuulemma pitänyt näitä minään, mutta kaiken varalta oli pitänyt yhteyksiä. Sovimme, että jos jatketaan, yhteydenotto saa jäädä. Kysyin mieheltä televisiota katsellessamme, että onko hän pitänyt lupauksensa. Hän sanoi, että oli. Pyysin anteeksi aloitusta, ja juttu jäi siihen. Jonkin ajan päästä hän sai kehitettyä mielessään ajatuksen, että olin syyttänyt apteekkireissullaan häntä nussimisesta jonkun kanssa??????
Keksi ihan outoja juttuja, oli todella pelottava. Raivo yltyi vain.

Hän on aiemminkin saanut vastaavia raivokohtauksia tyhjästä. Koskaan ei ole pyytänyt anteeksi mitään, kaikki ne on jotenkin johtuneet mielestään minusta. Minun on pitänyt pyytää anteeksi. En edes ole tajunnut, mitä olen pyytänyt, mutta hirveän tunnelman poistamiseksi olen niin joskus tehnyt. Nyt mieheltä tuli lapsellemme herjatekstari minusta, ihan uskomatonta kielenkäytöstä. Paskaa sadatetaan hänen päälleen hänen mielestään. Hän ei välittänyt yhtään, että lapset ja kaverinsa olivat kuulemassa ja näkemässä tilanteen. Pienin lapsi meni tosi pelokkaaksi.

Itsesäälin tunne tulee valtavaksi tässä. Lapsikin kirjoitti isälle viestin, miksi ei arvosta rakastavaa perhettään. Olen ollut hänelle uskollinen koko liittomme ajan. Hänellä mitä todennäköisemmin on ollut naistuttavia liittomme ajalta. Olen hänelle täysi kynnysmatto.
Miksi, kun aikaa kuluu, omakin mieli tasoittuu. Nytkin jos mies tulisi ja pyytäisi kyynelsilmin kotimme hajotusta ja perheemme pelotusta anteeksi, antaisin anteeksi. Mutta hän ei sellaista tekisi ikinä. Hän tulee rinta rottingilla vihaisena ja vaatii anteeksipyyntöjä ja muuta hyvitystä (mistä!!)
Toivottavasti pysyn eropäätöksessäni ja saan pian asunnon.

Olen tuollasessa kodissa joutunut elamaan vuosikausien painajaisen, ja usko kun sanon: lasten takia sinun on kerattava rohkeutesi ja lahdettava heti. Ei mitaan muuta vaihtoehtoa!! Olen nyt sinulle julma, mutta itse pelossa kasvaneena sanon suoraan etta on silkkaa itsekkyytta ja raukkamaisuutta etta olet viela samassa kodissa kuin hirviomiehesi. Edes vessan oven takana kuolemanpelossa pileskely ei tuonut jarkea paahasi?? Etko ajattele lapsiasi ollenkaan? Eiko heilla ole oikeutta normaaliin elamaan? Sinulla on aikuisena vapaus lahtea koska vaan, lapset taas ovat kirjaimellisesti sinun ja miehesi vankeja ja joutuvat ottamaan vastaan kaiken paskan mita han sinun avustuksellasi heidan niskaansa paattaa kaataa. Entas jos miehen paassa jonakin paivana taas naksahtaa ja han tekee lapsille jotain lopullista? Minulla tuo kavi tosi lahella enka toivoisi yhdellekaan ihmiselle sellaista lapsuutta.

 

[Samaa mieltä]

Jos ei ap arvosta itseään, niin arvostaisi edes lapsiaan sen verran, että lähtisi ja heti. Ellei asuntoa ole, jonkun nurkkiin tai mitä ensikoteja tms niitä nyt on ensi alkuun. Onko muuten nykyinen asunto miehen omistama? Jos ei, niin mies ulos vaikka lain voimalla ja äiti jää kotiin lasten kanssa.

Ja vielä antaisit anteeksi pyydettäessä!? Uskomattoman typeriä naisia tämä maa päällään kantaa, ei minkäänlaista itsekunnioitusta! Jos kerta olisi ensimmäinen, voisin jotenkuten edes yrittää ymmärtää, mutta toistuvan käytöksen kohdalla en. Ja itse en hyväksyisi ensimmäistäkään ap: n kirjoittamaa hyökkäystä.

 

[happy wife]

Minä. Entä mies.

Lähdin kerran kun entinen mieheni oli saanut tällaisia rähinäkännikohtauksia (nimenomaan juotuaan kirkkaita, konjakkia, viskiä ym., mutta ei koskaan oluesta tai viinistä) pari kertaa ja olisko neljännellä kerralla kun alkoi ensin uhkailla minua ja töni/heitteli sitten aika törkeästi. Lähdin heti, koska en halunnut nähdä kuinka käy. Lapsia ei ollut. Menin yksin ravintolaan,sain vähän seuraakin mutta ihan vain juteltiin. Menin kotiin kolmen tunnin kuluttua ja oletin miehen jo sammuneen. Niin olikin.

Selvin päin mies ei tietenkään muistanut juuri mitään. Korkeintaan sen, että meillä oli riitaa mutta ei suostunut uskomaan sen olleen yksin hänen tyhjästä kehittämänsä. Kaikenlisäksi hän muisteli minun lyöneen häntä, mikä ei pitänyt paikkansa. Olin kyllä laittanut käden kasvojeni eteen kun hän lähtöä tehdessä tuli huitomaan ja hän osui siihen ja taisi satuttaa itseään. Silloin painuin ulos.

Tuon lähtökertani jälkeen sanoin miehelle suorat sanat, että saapi selvittää mikä häntä mättää, ettei minua kiinnosta toimia hänen sikakänniterapeuttina ja pahan olon purkupisteenä. Siitä mies innostui ryyppäämään melko pian uudestaan.

Ymmärsin, että jokin häntä vaivasi. Ei ihminen muuten tuolla tavalla sisintään pura. Päällepäin hän vaikutti aina hyväntuuliselta ja elämään tyytyväiseltä. Hän vähätteli työpaineita, koska piti työstään eikä ilmeisesti itse nähnyt miten se muutti hänen maailmankuvaansa. Työssään hän otti paljon enemmän vastuuta kuin hänelle kuului, mutta hän oli sellainen muiden puolesta murehtija. Myös työhön liittyi kosteita iltoja, ja usein hän alkoikin tulla hirveässä humalassa ja vihaisena riideltyään pomonsa kanssa. Aamulla hän ei muistanut mitään ja oli pomon hyvää kaveria.

Meillä oli kaikki hyvin. Paitsi ei ollut, mutta pikku ongelmat työnnettiin maton alle. Mistään ei koskaan puhuttu. Paitsi kun mies veti kaatokännin. Ei sitä usein tapahtunut, mutta yhtäkkiä alkoi tapahtua.

Sen lähtökertani jälkeen siis tuli uusi kerta. Silloin pakkasin tavarani ja lähdin hotelliin. Pidin kännykän kiinni koko viikonlopun (tapahtui perjantaina). Ja koska olin matkaan lähtenyt, otin siitä kaiken irti. Menin lauantaina junalla Tampereelle. Kävin kaupoissa, söin hyvin ja vietin iltani siellä. Yövyin Ilveksessä. Sunnuntaina kävelin vielä iltapäivään Tampereella. Junalla menin kotiin niin että olin joskus kuudenmaissa kotona. Mies oli huolestunut. En suostunut kertomaan missä olin ollut, mutta kerroin kyllä syyn. Sanoin myös että seuraavan kerran jälkeen en enää takaisin tule.

Jotenkin se tehosi. Mies alkoi luopua työhönsä liittyvistä ylimääräisistä menoista lähinnä tekosyillä. Miksi ei kehdannut sanoa suoraan ettei sovi tai ei halua? Joka tapauksessa syyt oli meidän remontissa jota oikeasti ei ollutkaan, tai vastaavia syitä. Kun hän sai 40 v. lahjaksi konjakkia, vein sen työpaikalleni. Väkeviä ei taloomme tullut. Rivien välissä hän kertoili hyvin satunnaisesti omista paineistaan, mutta ei kovin suoraan. Sovin hänen hyvän lapsuuden ystävänsä kanssa, jota mies oli tapaillut vain harvoin, että tulee meille istumaan iltaa. Oli olutta, mutt ei vahvempaa. Tämä miehen ystävä sitten alkoi purkaa omia murheitaan. Vastaavia kuin miehellä. Ei niitä ehkä sillä tavalla ollut mutta ystävä kärjisteli ja avautui oikein kunnolla, oltiin sovittu. Siinä miehenikin sitten rohkeni avautumaan. Annoimme hänelle tukea ja ymmärrystä. "palkitsin" mieheni aamulla varsin perusteellisella hyvänä pidolla. Tulin siitä raskaaksi, ja sekin muutti miehessä uutta asennoitumista.

Heikko ihminen työntää pään pensaaseen ja purkaa pahan olonsa väärin keinoin. Jollei itse ymmärrä asian tilaa ei sille kukaan muukaan mitään voi. Minun mies luojan kiitos oli sen verran selkärankainen, että tajusi ryhdistäytyä. Meillä on nyt 6-vuotias poika eikä ole isä enää alkoholia käyttänyt käyttämällä. Hän sai ylennyksenkin toisiin tehtäviin, joissa ei niin tarvitse edustaa. Mies on muuttunut. Hän on aidosti onnellisempi ja avoimempi. Avoimuus lisää onnellisuutta.

Olisin voinut jättää hänet psykopaattina tuosta vain. Mutta hän ei ollut sellainen. Enkä usko että monenkaan miehet on nmitään psykopaatteja. Toisinaan puoliso muuttuu miehen viholliseksi jos puolisolle on alusta asti pitänyt esittää jotain roolia. Ja varmaan moni mies esittää jotain muuta kuin on, ja nainen, vain ollakseen puolisolleen mieliksi. Kaikkien psyyke ei sitä kestä.

Koittakaa avoimuudella purkaa tilanteitanne. Joskus puolisovalinta on yksinkertaisesti väärä. Sekin täytyy myöntää eikä keksiä tekosyitä kääntääkseen huonon suhteen puolison syyksi.

 

[mitä vielä pitää tapahtua]

Mitä sinun mielestäsi miehesi pitäisi tehdä vielä pahemmin, ennenkuin saat rohkeutta lähteä? Joskus pitää vain olla rohkeutta ottaa ensimmäinen askel uuteen suuntaan ja katsoa, mitä siitä seuraa. Silloin ei pidä tulla takaisin miehen luokse, vaikka hän kuinka anelisi. Odotatko, että miehesi raivoissaan tappaa lapsesi tai jotakin muuta vastaavaa, ennenkuin uskallat lähteä?

Apua on saatavana, jos sitä tarvitset. Katso esim:
http://www.helsinginensikoti.fi/ie/index.html

 

[l.lk]

itse olen elänyt lapsuuteni täysin pelossa, ja äitini elää vieläkin, ainoa poikkeus on että ei isäni arvitse edes viinaa tuollaisiin raivokohtauksiin. syyttelee ja pelkää ihmisiä.

Jätä se oikeesti hyvän sään aikana, montako kotiväkivaltaan kuollutta naista on kertonut vastaavan tarinan??

 

[olet itsekin jo ihan hei hei.....]

olet kynnysmatto, annat luvan itse.
miksi? olet läheisriippuvainen, ei kukaan normaali tuollaista sekidaa hyväksy, ja annat lapsenkin jo ottaa osaa teidän paskaan.
" Lapsikin kirjoitti isälle viestin, miksi ei arvosta rakastavaa perhettään. "

Kysymys: minkä ikäinen tuo lapsi on joka tuollaisen tekstarin isälle laittoi menemään?
onko tuo lapsen kieltä? ihan aikuisen sanoja! käskikö äiti lapsen lähteettää???

Koti hakattu rikki huonekkalut ihan mäsänä, joku TYYPPI saa raivokohtauksen lasten nähden, lapset ovat ihan peloissaan, ja sitten kun äidin mieli tasoittuu äiti on valmis antaa jopa anteeksi tuollaiselle psykopaatille????

Kirjoitit: Miksi, kun aikaa kuluu, omakin mieli tasoittuu. Nytkin jos mies tulisi ja pyytäisi kyynelsilmin kotimme hajotusta ja perheemme pelotusta anteeksi, antaisin anteeksi.
joo sinä annat anteeksi aina vaikka äijä tekisi mitä vain, tuon huomaa jo kirjoituksestasi, äijä saa pettää, saa räjähtää/ raivoa hakkaa jopa kodin huonekalut ihan mäsäksi jopa lasten nähden, lapsilla on jo trauma, koska ei tuo ensimmäinen kerta ole kun se hullu saa RAIVOKOHTAUKSEN lasten nähden, joo sinä annat kyllä anteeksi, entäs lapset?
haluavatko lapset myös antaa anteeksi tuollaiselle idiootille joka kerta uudelleen?
psykopaatti on jo pilannut teidän kodin turvallisen tunnelman, nyt lapset saa aina kärsiä ja pelätä odottavat, koska se äijä taas räjähtää?

Tai oletko provo? ;=D
Ei tuollaisia äitejä voi olla enää olemassa anno 2008!
tarvitset itse sitten myös hoitoa /apua, ja lapset laita terapiaan koska heidän luonne on jo myrkytetty yhden idiootin tuollaisen tyypin takia,
joka ei edes antsaitse titteliä : isä tässä tapauksessa, tuolla tyypillä on päässä vikaa ja sinulla myös jokin ruuvi siellä takaraivossa löysällä kun hyväksyt paskaa kohtelua.