neuvoja kuinka sais suhteen pelaamaan hyvin

musta ainakin tuntuu että meidän suhde on arkipäivästynyt kun ollaan oltu jo 6 vuotta yhdessä ja lapset on jne..jne..
tuntuu,et mieskin on samaa mieltä.hän on viikot poissa kotoa töiden takia ja tuntuu ettei suhde oikien pelaa niinkuin pitäis.
antakaahan hyvä neuvoja kuinka sais suhteen pelaamaan niikuin suhteiden pitäis pelata elikkä onnellisesti ja hyvin?

 

\

musta ainakin tuntuu että meidän suhde on arkipäivästynyt kun ollaan oltu jo 6 vuotta yhdessä ja lapset on jne..jne..
tuntuu,et mieskin on samaa mieltä.hän on viikot poissa kotoa töiden takia ja tuntuu ettei suhde oikien pelaa niinkuin pitäis.
antakaahan hyvä neuvoja kuinka sais suhteen pelaamaan niikuin suhteiden pitäis pelata elikkä onnellisesti ja hyvin?

Jaha. Hokkuspokkus pilipokkus. Simsalabim! Tule hyvä liitto älä tule paha. poks.

Jaa-a. Mistäköhän sitä sen viisaiden kiven löytäisi. Ehkäpä täältä. No kertokaa arvon naiset tähän suureen pulmaan yksiselitteinen ratkaisu.

Just joo. Jos neiti nyt oikeasti kertoisi mikä mättää niin olis varmaan helpompi neuvoa. Arkipäiväistynyt on monelle parille se mistä sitten sitä onnea silloin tällöin ammennetaan. En ymmärrä ongelmaasi. Mietippä ensin ennenkuin kirjoitat. Pohdi hieman.

 

Niinhän siinä käy kun ollaan olut pidempi aika yhdessä, uutuudenviehätys katoaa jne.
Meillä on auttanut ihan arkeen panostaminen. Kun antaa toiselle vähän ekstrahuomiota tai pidetään huolta siitä että arkenakin syödään hyvin jne..

Toisaalta suhteeseen kuin suhteeseen kuuluu suvantovaiheita, ei sitä tarvitse hirveästi pelästyäkään. Mulla tuli tossa tienoilla sellanen itsenästymisvaihe, mulla oli hirveä hinku tehdä asioita ilman perhettä. Otinkin sitten itselleni lisää töitä yms. Se oli varmaan ihan hyvä vaihtoehto, en kuitenkaan irtautunut kauas kenestäkäään mutta sain vähän omaa tilaa. Edelleen siis ollaan yhdessä onnellisesti mutta enemmän kahtena suhteellisen itsenäisenä ihmisenä.

 

Meillä oli pari vuotta sitten lievää kriisinpoikasta, mutta istuttiin sitten alas puhumaan. Otettiin aikaa parisuhteelle, vietiin lapset mummilaan ja karattiin viikonlopuksi laivalle. Tuolloin keskityimme toisiimme 100%. Meillä miehellä pitkät työpäivät ja iltamenojakin jonkin verran. Koitettu vaan joka päivä huomioida toista, halaamalla, suukottelemalla. Minä nautin ainakin suunnattomasti ihan ns. arkihellyydestä ja huomiosta. Ohimennen, vaikka halaa tai silittää.

Ainakin meillä toimii, että huomiota annetaan puolin ja toisin. Välillä karataan kaksistaan reissuun tai käydään elokuvissa + syömässä. Pienet yllätykset puolin ja toisin ovat kanssa olleet mukavia. Viimeksi ostin pullon kuoharia ja kipon mansikoita. Kaivauduttiin, lasten mentyä nukkumaan, sohvanpohjalle leffaa katsomaan. Mies oli tuolloin kotiutunut työreissulta ja oli iloisesti yllättynyt, vaikka olikin väsynyt.

Minä olen sanonut ääneen sen, että kaipaan hellittelyä ja hemmottelua välillä.

 

"Otettiin aikaa parisuhteelle, vietiin lapset mummilaan ja karattiin viikonlopuksi laivalle. Tuolloin keskityimme toisiimme 100%. "

Näinköhän parisuhde saadaan kuntoon??? Naurettavaa!

Parisuhteen hoitaminen alkaa arjen pyörityksestä. Yhdellä risteilyllä ei kuitata vuoden laiminlyöntejä. Nykyään asuntovelkaisilla perheillä ei ole riittävästi aikaa olla yhdessä. Työssäkäyvät vanhemmat tekevät pitkiä työpäiviä, jopa ylitöitä. Lapset viettävät päivähoidossa suurimman osan valveillaolostaan. Ja että lapset pitäsi vielä kuskata mummolaan viikonlopuiksi hoitoon, että vanhempien parisuhde kukkisi???? Olette todella itsekkäitä ja välinpitämättämiä vanhempia!

Kun perheellä on yhteistä aikaa, tulisi perheen olla yhdessä. Meidän lapset eivät ole ikinä hoidossa mummolassa, vanhempien matkustelun takia. Anoppi ja ppi ovat täysin epäluotettavia lapsenhoitajia ja hoitaisivat lapsia miten sattuu! En saisi yötäni nukuttua, jos lapset olisivat appivanhempien hoidossa!

Parasta parisuhteen hoitoa on järjestää lapsiperheen arki niin, että vanhemmilla on aikaa lapsilleen. Lapset tulee laittaa etusijalle elämässä. Lapset ovat pieniä vain vähän aikaa. Kyllä sitä aikuiset ihmiset ehtivät matkustamaan kahdestaan, kun lapset ovat aikuisia!

 

jos sun anoppi ja appi on epäluotettavia, tuskin kaikkien muidenkin on.
mun mielestä vanhemmat tarvitsee aikaa toisilleen.
onhan se lapsillekin parempi että vanhemmat on tyytyväisiä ja onnellisia, eikä pirun väsyneitä ja rasittuneita.

 

Parisuhdetta voi hoitaa kotonakin. Eipä 1 risteily parisuhdetta pelasta, jos 51 viikonloppua vuodessa riidellään. Miksi leimaat kaikki vanhemmat uupuneiksi? Kaikki äidit ja isät eivät ole väsyneitä ja äkäisiä, vaikka pyörittävät arkea ilman sukulaisten apuja.

Tosiaan, voihan niitä olla kivojakin appivanhempia. Jopa sellaisia, joille uskaltaa antaa lapsensa hoitoonkin. Puhuinkin vain omista appivanhemmistani enkä kaikista isovanhemmista.

Joillakin tuo isovanhempiin tukeutuminen menee aivan överiksi. Lapset ovat lähes joka viikonloppu mummoloissa hoidossa. Välillä lapset asuvat pitkiäkin aikoja, 2-4 viikkoa mummolassa. Niin että onkohan lasten jatkuva hoidattaminen mummoloissakaan enää hyväksi lapsille, parisuhteelle ja perheelle?

Kannattaisi miettiä ennen perheen perustamista, miten jaksaa elää lapsiperheen "tylsää arkea". Tämä pienten lasten vanhempien parisuhde on enimmäkseen arjen sietämistä ja kotona viihtymistä. Monilla naisilla on aivan epärealistiset käsitykset äitiydestä ja kotiäidin työstä. Äideille tulee yllätyksenä, kun arki onkin lastenhoitoa, ruoanlattoa, siivousta ja ruokakaupassa käyntiä.

 

Ai sä olet sit tuomitsevasta asenteestasi päätellen mielestäsi ainoa kunnon äiti, kun teisän lapset ei ole ikinä hoidossa? Tietysti muiden kaltaistesi kanssa!
Jos voisit ees ilmaista vähemmän kärkkäästi mielipiteesi, olisitko niin ystävällinen?

 

Sulle "lapset etusijalle"... voivoi, sä voit olla ihan mitä tahansa mieltä. Meillä riidellään ihan varmasti saman verran kuin muissakin perheissä. Se on hyvä, jos teillä ei riidellä, mutta silloin ei kaikki ole varmasti kohdallaan. Nimittäin riitoja/erimielisyyksiä yms. kuuluu jokaiseen parisuhteeseen. Sana riidan voi myös käsittää monella eri tavalla.

Sille en voi mitään, että teillä ei appivanhempien kanssa sukset kulje samaan suuntaan. Meillä on isovanhemmat ihania ja haluavat hoitaa lapsia (ja mummi vielä lastenhoidon ammattilainen), mutta tästäkin varmasti löydät synkät puolet

Tule minun puolestani meille katsomaan, miten meillä arki rullaa. Olen hoitanut teininä useina kesinä sisarusteni lapsia, laittanut ruuat, siivonnut ja pessyt pyykit + muutenkin sitä arkea siinä ohessa nähnyt, joten se ei minulle yllätyksenä tullut.

Meillä käydään joskus reissussa kahdestaan ja eihän se suhdetta pelasta, jos parisuhde on TODELLA kriisissä, mutta en viitsi sinulle enempää siitä jaaritella, koska näet asiat niin mustavalkoisesti.

Meillä ovat lapset etusijalla ja sitä etusijaa harvoin tehdyt reissut eivät mitenkään horjuta. Olisimme mieheni kanssa aika itsekkäitä, jos emme antaisi lasten olla missään tekemisissä isovanhempiensa kanssa. Mummin ja vaarin luona yökyläily on esikoisellemme todella tärkeä juttu, joten mitenkähän siihen suhtauduttaisiin, jos kieltäisimme sen ja sanoisimme, että lapset etusijalla ei yökyläilyjä?!

Sorry alkuperäiselle "mietiskelijälle", meni vähän ohi aiheen, mutta piti tähän tiettyyn mielipiteeseen kommentoida. Mutta mielipiteitä tosiaan saa olla, mä en tuosta pahoita mieltäni, koska lapseni ovat ihania, kilttejä, rakkaita yms. (rakkailla lapsilla monta nimeä ) ja itse tiedän olevani heille se ainoa ja oikea äiti + tietysti mieheni on ainoa ja oikea isi.

 

joop..taas riidan aihetta pukataan..
kaikkihan saa olla mitä mieltä itse haluavat
mutta jos vaikka keskittyisitte niiden neuvojen antamiseen ei toisten vastauksiin..

 

Hei, koitan nyt antaa muutamia hyviä vinkkejä teille...

Alustuksena kertoisin, että 22 vuoden yhdessä elämisen ja 17 aviovuoden jälkeen, että on ihan normaalia kokea välillä ylä- ja alamäkiä. Elämä kulkee eteenpäin, tilanteet muuttuvat, ihmiset kasvavat henkisellä tasollakin ja löytävät itsestään ja toisistaankin uusia puolia ja mahdollisuuksia - joskus yllätyksiäkin!

Yhteiselo joko jatkuu "huokaisuista" huolimatta luottavaisin mielin tai sitten siihen on puututtava rohkeasti, jos se ei ole tyydyttävää. Asiat, riidat, vaikeudet ja erimielisyydet on puhuttava läpi. Suu on rohkeasti aukaistava....niin kaikki selviää lopulta. On muistettava iloita onnistumisista ja nähtävä toisessa ihmisessä kokonaisuus - vaikka kuinka neg.lasit sumentaisivat kenttää! Ihmiset ovat omia kuviaan. Toista ei voi muuttaa nappia painamalla käyttäytymään tietyllä tavalla, ei voi valita kanavaa. On mietittävä myös oman käyttäytymisen/sanojen/tekojen vaikutusta ympärillä oleviin lähimmäisiin. Hyvää kesää toivoen! B)

 

Jokaiselle ihmiselle se juttu, jota parisuhteesta hakee, on vähän erilainen. Toinen haluaa että eletään voimakkaasti arkea yhdessä, joku jaksaa rämpiä harmaan arjen läpi kun odottaa yhteisiä juhlahetkiä. Toinen kaipaa paljon omaa tilaa, jonkun mielestä kaikki on jaettava. Jollekkin romantiikka on tärkeintä, jllekin ne arjen pienet jutut, että toinen puristaa hammastahnatuubia oikeasta paikasta ja viikkaa vaatteensa oikealla tavalla, vaikka ei muistaisi lahjoja merkkipäivinä antaakkaan. Siispä on mahdotonta antaa mitään yleispäteviä ohjeita.

Ihan varmaa kuitenkin on, että puhua pitää! Molempien pitää tietää, mitä toinen suhteelta odottaa ja ihmiset ei voi olla ikuisesti rakastuneita, vaan sen ihmeellisen rakastumisen on muututtava arkisemmaksi rakkaudeksi. Rakkaus kun ei ole sitä että katotaan toista silmiin samppanjalasin yli, vaan sitä että kävellään yhdessä käsikädessä samaan suuntaan, välillä vesi- ja räntäsateessakin.

Myös sitä yhteistä aikaa -joskus ilman lapsiakin- tarvitaan, että se puhuminen onnistuis! Totta lyllä on sekin, että laspset antaa myös parisuhteelle paljon, eli kun saa yhdessä seurata lasten riemua, se ihmeesti lähentää myös vanhempia. Eli vanhemmat tarvitsee joskus aikaa aikuisten asioista puhumiseen, mutta yhtälaila koko perheen yhdessä olo on parisuhteelle tärkeää.

 

vanha kääpä
sulla on ihan järki puhetta!kiitoksia siitä..
mitä jos se puhe ei toimi?mies ei halua puhua?asioista puhutaan sitten kaljan voimalla hamassa tulevaisuudessa jne?

 

\

"Otettiin aikaa parisuhteelle, vietiin lapset mummilaan ja karattiin viikonlopuksi laivalle. Tuolloin keskityimme toisiimme 100%. "

Näinköhän parisuhde saadaan kuntoon??? Naurettavaa!

Parisuhteen hoitaminen alkaa arjen pyörityksestä. Yhdellä risteilyllä ei kuitata vuoden laiminlyöntejä. Nykyään asuntovelkaisilla perheillä ei ole riittävästi aikaa olla yhdessä. Työssäkäyvät vanhemmat tekevät pitkiä työpäiviä, jopa ylitöitä. Lapset viettävät päivähoidossa suurimman osan valveillaolostaan. Ja että lapset pitäsi vielä kuskata mummolaan viikonlopuiksi hoitoon, että vanhempien parisuhde kukkisi???? Olette todella itsekkäitä ja välinpitämättämiä vanhempia!

Kun perheellä on yhteistä aikaa, tulisi perheen olla yhdessä. Meidän lapset eivät ole ikinä hoidossa mummolassa, vanhempien matkustelun takia. Anoppi ja ppi ovat täysin epäluotettavia lapsenhoitajia ja hoitaisivat lapsia miten sattuu! En saisi yötäni nukuttua, jos lapset olisivat appivanhempien hoidossa!

Parasta parisuhteen hoitoa on järjestää lapsiperheen arki niin, että vanhemmilla on aikaa lapsilleen. Lapset tulee laittaa etusijalle elämässä. Lapset ovat pieniä vain vähän aikaa. Kyllä sitä aikuiset ihmiset ehtivät matkustamaan kahdestaan, kun lapset ovat aikuisia!

no ei kaikilla on epäluotettavia anoppeja ja appeja...

Ja tottakai pitäisi saada aika kahdestaan .. sulla taita itsellä olla sitä ettei sitä aikaa oo kahdestaan jos tuollaista kakka tänne latot......
Ei se oo lasten laiminlyöntiä jos ne kerran tai pari vuodessa vie mummolaan hoitoon että pääse kahdestaan viettää laatuaika vai päin vastoin ,... jos vanhemmilla menee hyvin niin lapset sen huomaa ja niille tulee hyvää olo ja lapset myös huomaa kun vanhempien välissä on kapuloita rattaissa...... joten olen erittäin onnellinen ap:n puolesta että ootte päässyt kahdestaan ja arvostakaa sitä että saa viedä lapset mummolaan meidän perheessä sitä mahdollisuutta ei oo ....

 

\

Jokaiselle ihmiselle se juttu, jota parisuhteesta hakee, on vähän erilainen. Toinen haluaa että eletään voimakkaasti arkea yhdessä, joku jaksaa rämpiä harmaan arjen läpi kun odottaa yhteisiä juhlahetkiä. Toinen kaipaa paljon omaa tilaa, jonkun mielestä kaikki on jaettava. Jollekkin romantiikka on tärkeintä, jllekin ne arjen pienet jutut, että toinen puristaa hammastahnatuubia oikeasta paikasta ja viikkaa vaatteensa oikealla tavalla, vaikka ei muistaisi lahjoja merkkipäivinä antaakkaan. Siispä on mahdotonta antaa mitään yleispäteviä ohjeita.

Ihan varmaa kuitenkin on, että puhua pitää! Molempien pitää tietää, mitä toinen suhteelta odottaa ja ihmiset ei voi olla ikuisesti rakastuneita, vaan sen ihmeellisen rakastumisen on muututtava arkisemmaksi rakkaudeksi. Rakkaus kun ei ole sitä että katotaan toista silmiin samppanjalasin yli, vaan sitä että kävellään yhdessä käsikädessä samaan suuntaan, välillä vesi- ja räntäsateessakin.

Myös sitä yhteistä aikaa -joskus ilman lapsiakin- tarvitaan, että se puhuminen onnistuis! Totta lyllä on sekin, että laspset antaa myös parisuhteelle paljon, eli kun saa yhdessä seurata lasten riemua, se ihmeesti lähentää myös vanhempia. Eli vanhemmat tarvitsee joskus aikaa aikuisten asioista puhumiseen, mutta yhtälaila koko perheen yhdessä olo on parisuhteelle tärkeää.

Just näin! Ja tottahan se tietysti on,että jos sukset on jo pahasti ristissä ei sitä suhdetta enää yks risteily pelasta. Mutta piristää kummasti. Meillä ei mieheni kanssa ole mitään varsinaista kriisiä, mutta yhteistä aikaa on vähän. Olen kaupassa töissä ja minulla on siten ilta- ja viikonlopputöitä. Me olimme tässä kevättalvella mieheni työmaan järjestämällä risteilyllä ja täytyy sanoa ,että oli ihana reissu. Saatiin keskittyä koko viikonlopun kaikessa rauhassa toisiimme. Ja arjen pikku murheet unohtuivat. Meillä tahtoo jäädä turhankin vähiin nämä irtiotot ja olisi kyllä suhteen kannalta hyvä hiukan useemmin järjestää kahden keskistä aikaa. Nykyisessä tilanteessamme joudumme pakollisia arkipäivän asioita setvimään puhelimella, tekstareilla ja viestilapuilla. (vuorotyöni takia)Eli ei välttämättä edes pakollisia asioita ehditä puhua kasvokkain.Meillä lapset on yökylässä vain ehkä 2-3 krt puolessa vuodessa.