Neuroottinen nainen sangyssa?

[Ihmeissaan]

Olen ollut nykyisen tyttoystavani kanssa kimpassa nyt viisi kuukautta, ja eras asia todella ihmetyttaa minua.

Jos olemme sangyssa lahekkain, han ei esim katso syvalle silmiini lahella, ei aina halua suudella, jos rakastelemme, han saattaa yhtakkia ikaankuin "jaatya" paallani ratsastaessa ja haluaakin perinteista lahetyssaarnaajaa yms.

Kysyin kerran miksei han halua esim katsoa silmiini kun olemme lahekkain niin han sitten vaivaalloisesti sai sanottua etta han pelkaa etta pidan hanta rumana, tai etta niin lahella olo ahdistaa hanta, ratsastuksesta han sanoi etta hanelle tulee taas ajatus etta han nayttaa rumalta, ja han kokee olevansa kompelo ja lihava yhtakkia, tai hanta vaivauttaa jos esim kosken hanen rintoihinsa/reisiinsa kun ei itse pida niista tms. Olin aivan tyrmistynyt!

Sanoin etta tuskin olisin hanen kanssaan jos hanen pelkonsa olisi tosi, etta pitaisin hanta rumana, ja rakastellessa ja lahella vain tuijottaisin hanen "vikojaan"! Sanoin etta hyvaksyn hanet sellaisena kun han on, mihin han sitten tokaisi, etta "siis olet sita mielta etta olen ruma ja kompelo mutta voit jotenkin hyvaksya minut", eli siis sanon mita vain han kokee jotakin huonoa itsetuntoa tai laheisyyden pelkoa tms, mika olisi ok, mutta kun se tekee hanesta vetaytyvan seksin ja laheisyyden aikana, ja mina jaan ikaankuin yksin ihmettelemaan etta mikas tassa nyt taas tuli... Kyllastyttaa..

Valaiskaa nyt onko tallainen tyypillista naisille?

 

[Sivupersoona]

Sitä en tiedä onko tyypillistä naisille. Mutta samantyyppiset piirteet kyllä tunnistan. Itsestään ne ei myöskään korjaannu vuosikymmenissäkään. Tuo viisi kuukautta tuntuu kyllä lyhyeltä ajalta. Suosittelen avun hakemista ellei hän pysty vähitellen vapautumumaan, tai sitten hyväksytte sen.

 

[miksei]

kukaan kommentoi???!

 

[neljäs nainen]

ihan tavalliselta naiselta. Kaikki naiset ajattelevat tuolla tavalla jossain vaiheessa. Nyt olet vain tavannut naisen, joka sanoo tämän myös ääneen. Ei ole mitenkään erityisen neuroottinen naisesi, vaan ihan tavallinen nainen.

 

[flocad]

Ihan normaalia se on..ei kai tosin pitkässä juoksussa.Miehistäkin on ärsyttävää koko ajan todistella kuinka toinen on se jonka kanssa haluaa olla ja on täydellinen juuri sellaisenaan.
Itseäni rupee pikkuhiljaa ärsyttämään todistella miehelle että hänellä ei ole pieni kulli ja etten ole jättämässä häntä ym.ym.
Sitä ei kyllä kovin pitkään jaksa kuunnella..

 

[Mies_82]

Itsekin olen kokenut samanlaista. Tosiaan naisille on aika yleistä yletön ja turha itsekritiikki.

Olen aina kertonut toisen olevan liian kriittinen itseään kohtaan. Joskus ollaan puhuttu epäsuorasti aiheesta. Esim. miten kauneusihanteet eivät ole pysyviä ja muuttuvat paikasta ja ajasta riippuen jne.

Ei ehkä kannata suoraan puhua aiheesta liikaa tai toiselle tulee sellainen olo, että täytyy jotain vikaa olla jos jatkuvasti nostat aiheen esille. Muutenkin ovat usein lähes vainoharhaisia etsiessään rivien välistä sitä "todellista" suhtautumista, jonka pelkäävät vahvistavan heidän negatiiviset mielipiteensä. Täytyy huolellisesti aina valita sanansa.

Itsetunnon korjaaminen tällaisissa tapauksissa tuntuu korttitalon rakentamiselta. Onnistumisen eteen pitää työskennellä kauan tarkasti ja pitkäjänteisesti. Korttitalon luhistumiseen taas riittää yksi pieni lipsahdus, joka vesittää aikaisemmat työt ja joutuu aloittamaan taas alusta.

 

[ainoa aino]

ehkä kannattaa antaa hänelle aikaa, ja tehdä jotain muutakin yhdessä, kuin vain seksiä. Jos oikeasti rakastat häntä ihmisenä, niin voisitte puhua vaikka häistä. Kuulostaa siltä, että tytöllä on traumoja edellisistä suhteista, tai esim. isäsuhteesta (jos isä ei ole hyväksynyt häntä jotenkin) tai muusta ihmissuhteesta (ei välttämättä seksuaalisesta lainkaan)... ehkä joku (nainen?) on joskus arvostellut hänen ulkonäköään. Ei kannata alkaa vaan kehumaan kuin lämpimikseen, se tuskin lisää luottamusta. Vaan lämmintä yhdessäoloa ja hellyyttä muissakin kuin vain seksin merkeissä, jotta hän voi luottaa sinuun ystävänä ja miehenä, joka pitää hänestä huolta ja on tukena, vaikka sattuisi mitä. Jos hänen tekee mieli seksiä, niin silloin hän vapautuu todennäköisesti, mutta saattaa myös hävetä sitä, että kiihottuu. Tee asia hänelle helpoksi rohkaisemalla... auttoikohan tää mitään?

 

[feministi]

No en minä kyllä kesken panon ala ajatella selluliittejani tai että "mitähän tuo mies ajattelee". Että jos minulta kysyttäisiin niin sanoisin, että ei tuo ole normaalia.

Seksin aikana en kyllä ajattele mitään, paitsi joskus tuhmia seksifantasioita.

 

[Minä vuain...]

Edelliseen, että herranjestas!! Ei ehkä ole sinulle normaalia, mutta ihan yleinen vaiva. Huono itsetunto! Huono itsetunto ei jätä rauhaan hetkeksikään, ei edes seksin ajaksi. En nyt menisi sanomaan, ettei tuo ole normaalia sen perusteella, että hyvän itsetunnon omaava henkilö ei niin ajattele. Enkä nyt väitäkkään, että nyt huono itsetunto olisi jotenkin normi, mutta tyhmä ajatusmalli, että se olisi jotenkin epänormaalia. Huono itsetunto on pahimmillaan jopa sairaus ja voi vaikuttaa ihmisen koko elämään jopa lamauttavasti. Kehut eivät auta, koska ihminen, jonka itsetunto on romuttunut täysin osaa usein kiertää kehut (mutta en nyt sano, että niistä ei mitään hyötyä olisi, kyllä kivikin uskoo olevansa pehmeä, jos sen sille tarpeeksi usein sanoo).

Niin kuin joku jo sanoi aito, välittävä yhdessäolo on tärkeää ja yritä ymmärtää tyttöystävääsi. Jos hänellä on epämukava olo, vaihtakaa asentoa, että hän rentoutuisi. Älä pakota häntä näyttelemään niitä osia, jotka hänestä tuntuvat epämukavilta, sillä se saa luultavasti hänet hermostumaan enemmän. Toisaalta on vaikea sanoa, kun ei tiedä kuinka heikko tyttöystäväsi itsetunto on ja millainen hän on muuten. Näytä tyttöystävällesi useasti ja paljon, että välität ja hyväksyt hänet sellaisenaan. Ja kokemuksesta tiedän, että itsetunto ei kasva nopeasti ja se saattaa romahtaa helposti. Saattaa olla apua, jos hänelle huomauttaa muuallakin kuin pedin tai ulkopinnan asioista, kuten kehuu kun hän onnistuu jossain, tai tekee vaikkapa hyvää ruokaa. Huono itsetunto voi johtua muistakin kuin ulkonäköasioista, mutta peilautua ulkonäköön.

Ja voittehan lähteä vaikkapa tyttöystävänne kanssa lenkille silloin tällöin. Ei sillä, että tyttöystäväsi olisi lihava, vaan siksi, että liikunnasta saa endorfiineja elimistöön ja siitä tulee usein parempi mieli muutenkin. Minulla itsetunto parantui liikunnan myötä huomattavasti ilman, että mitään fyysisiä muutoksia olisi tapahtunut. Jaksamista!

 

[hillomunkkit]

reagoin hermostuessani kurkulla. Yökkäilen+ Siksi ehkä en voi ymmärtää fellaatiota. En ole koskan tehnyt enkä tee. Koska olen jo ne vuodet reippaasti ohittanut. Silti viime vuosien villitys olla tolleen, saa minut ajattelemaan sen olevan kuin miehen palvontaa..
Polvillaan antaen tyydytystä ja vielä nielaista. Niin onhan muitakin asentoja siihen mutta tämä nyt tulï mieleen-

 

[vasta neitsyytensä menettänyt...]

hei kaikki.
oli helpottavaa sekä kauheaa yhtä aikaa lukea näitä viestejä koska tunnistin täysin itseni noista!!!
mä oon kyllä tiennyt että mulla on itsetunto ongelma, joka painaa päivittäin, josta ei kuitenkaan juurikaan ollut haittaa kun olin yksin mutta nyt kun poikaystävä on ollut vähän aikaa se on hankalampaa. auttakaa!!
eli siis eka kerta mulla oli joskus vuotisen sitten ihan vain ystävän kanssa. se oli nolo, häveliäs ja kivulias tapahtuma. sen jälkeen seuraava kerta tulikin vasta sitten tämän nyttteisen tuoreen poikaystäväni kanssa. historiaan mahtuu pari vuotta sitten sattunut raiskausyritys (ex poikaystävä).
eli siis tän nykysen kanssa ei olla harrastettu seksiä ees vielä. leikitty vaan. eka yhteisenä samassa sängyssä nukuttuna yönä vannotin häntä sata kertaa ainakin että hän ei tee mitään jos sanon ei yms, ja hän vanno ja lupas ja päästin hänet tulemaan viereeni. yon kähmeissä suudeltiin ja hyväiltiin mutta edes vaatteet ei lähtenyt vähemmäksi päältä.
seuraavana yönä annoin miehen riisua mua HUOM PIMEÄSSÄ sen verran että mulle jäi rintsikat ja legginssit. seur aamuna annoin hänen imeä mua eli housutki lähti pois mut koko alasti en silti ollut yömekko oli päällä, ja peitto kokoajan tiukasti ympärillä ja huone pimeenä. sitte mentiin suihkuun ja suostuin siihen hommaan vain sillä eholla et ei seksiä siellä ja kylppäri pimeenä. se ois ollu ihanaa ku ois osannu vaan rentoutua.
mä haluaisin oppia rentoutumaan ja olen kateellinen poikaystävälleni kun hän on niin sinut vartalonsa kasnsa eikä häpeä, mulla on kumminki lykky ku hän on niin huomaavainen ja kunnioittaa mua, mut pelkään että kuinka kauan hän jaksaa ja itseäki ahistaa kovasti, mitä teen?!!?
mulla on pienehköt, b tissit, mutta kun en oo kiihottunut niin ne näyttää mun mielestä rumilta (sulkapallon muotoinen rinta isoilla nänneillä), kiihottuneina tosin kivat pystyt.
mä oon 164cm ja 65 kg, ja tunnen itteni tosi lihavaksi, maha ei oo timmi ja hoikka, ja jaloissaki ois pois ottamista. miten koskaan voin rentoutua ja näyttää itteni alasti häpeämättä päivänvalossa?
nyt joka päivä mietin että pitäs puottaa väh 5kg ja tänään söin 3 keksiä jonka jälkeen masennuin taas ihan täysin ja makasin sänyssä melkein tunnin ja kuuntelin kovalla musiikkia ja tunsin itseni läskiksi.
auttakaa!!

 

[justiina x]

Neuroottisuus on joillekin normaalia, eli osa naisista ei pysty luontevasti näyttäytymään kumppanille alasti. Siinä ei auta muu kuin itsetunnon kohotus, eli naisen täytyy oppia luottamaan ja uskomaan, että kumppani kuitenkin pitää häntä haluttavana. Miehet, kehukaa naisianne...

Neuroottisuus ei kuitenkaan ole mikään perustavanlaatuinen osa naisluonnetta, eli toiset puolestaan ovat hyvinkin avoimia/luontevia/rentoja alasti ja vaatteet päällä. En tiedä voiko todella neuroottisesta naisesta koskaan tulla täysin rento, mutta ainakin vikojen vatvominen unohtuu paremmin, kun nainen voi luottaa kumppanin ihailevan + haluavan.

Älkää hyvät naiset, nuoret tai vanhat, pilatko niin ihanaa asiaa kuin seksi ja rento läheisyys jollain kilo-ongelmilla. Tiedän, vaikeaa niitä mahamakkaroita on unohtaa, varsinkin kun nytkytyksen tahtiin hyllyvät ;-) Ei mies kuitenkaan ole niin yksinkertainen otus, että heti hylkää, jos nainen ei näytä J-Lo:lta. Tiesittekö, että miehet keskimäärin ihailevat eniten naisia, joiden painoindeksi on noin 22? Naiset puolestaan ihailevat laihoja naisia - miksiköhän?

Saisiko tästä jutusta vähän perspektiiviä oman kropan suhteen?
http://www.city.fi/artikkeli/Nollakokoiset+naiset/2200/

 

[Sivupersoona]

Neuroottisuus on joillekin normaalia, eli osa naisista ei pysty luontevasti näyttäytymään kumppanille alasti. Siinä ei auta muu kuin itsetunnon kohotus, eli naisen täytyy oppia luottamaan ja uskomaan, että kumppani kuitenkin pitää häntä haluttavana. Miehet, kehukaa naisianne...

Mitä sitten pitäisi tehdä, jos tosineuroottinen ei siedä kuulla niitä kehumisiakaan?

 

[vasta neitsyytensä menettänyt...]

mä oon hupsu. mutta oon ylpeä ittestäni. tuon viestin kirjottamisen jälkeen sekä justiina x:n kirjotuksen jälkeen heräsin totaalisesti.
käytännössä kattoen ihan vaan seisoin peilin eessä ja mietin miltä näytän. päätin että en oo enään niin kriittinen itseni kanssa, ja asiaa jostaki syystä helpottaa se,hölmöä,mutta totta, että poikaystäväni siskot sekä äiti eivät ole kukaan kovin timmejä.
päätin puottaa noin 5kiloa helpottaakseni omaa oloani ja oon pysynyt päätöksessäni ja iloksen huomannut että se ei ole edes ollut vaikeaa. paino on alkanut tippumaan ja olo keventynyt. puotan painoani ihan vain kontrolloimalla sitä mitä syön, valkoiset pois ja proteiinia enemmän. nyt poikaystäväni on itseasiassa työmatkalla muutaman viikon, joten mulla on aikaa kypsytellä ajatuksiani täällä itsekseni ja koittaa sopeutua vartalooni. jo nyt muutaman kilon jälkeen olo on paljo parempi ja kykenen ajattelemaan että joku voisi tykätä musta tällasena
eli siis jo tuo viestin kirjoittaminen helpotti niin paljon että yksi yö leikittiin sohvalla ja olin innoissani mutta myös vähän peloissani mutta annoin kaiken tapahtua...luottamus vaan niin paljon on kasvanut häntä kohtaan koska hän ei oo tehnyt koskaan mitään jos en ole halunnut. ei koskaan väkisin ja tiedän että hän ei tee. no meillä ei ollu ees kondomeita kummallakaan eikä mitään joten lyhyeen jäi se kerta mut olin ihan sairaan yllättynyt että se ei sattunutkaan. enkä hävennyt sen jälkeen olenkaan. aamuyöstä sitte heräsin ja vaihtaessani asentoa puoliunissaan hän tuikkas mulle suukon ja mä päätin yllättää hänet pikku panolla aamutuimaan
eli rupesin herätteleen häntä kosketuksilla jne ja pian oltiin vauhissa ja mä oikeasti jo vähän nautinkin! edelleenkään ei suojaa joten lyhyeen jäi ku piti keskeyttää,mut unet jatku kahta maittavampana;D
no sen jälkeen hän lähtiki työmatkalle että nyt odotellessa häntä takasi...kolme viikkoa vielä.

 

[tuulee]

Joo annan vinkin, mä oon vähän tän tyylinen nainen. Oon nuorena ollu paljon ilman isää siis isä töissä. Ei hyväksyntää sen kummemmin häneltä mutta ei haukkujakaan. Isoisä kasvatti minua paljon. Äitini riiteli hänen kanssa paljon. Nuoruudessa sain paljon arvosteluja vanhempien varallisudesta, ulkonäöstäni, luonteestani. Työssä sitten täyti käydä heti kun sai! Ja kun ulkokuoren kehtitys ei kulje samassa tahdissa sisäisen kanssa niin soppahan siitä tulee... rivoja ehdotteluja, humalaisten örvellyksiä, lääppimisiä sekä epäasiallisia puheita monesta asiasta mm. raha, ulkonäkö jne. Ei mitenkään helppoa kuunneltavaa. Nykyisen miehen tapasin noin 12. vuotta sitten. Vieläkään hän ei ole huomannut minun oireiluitani, sen syytä. Ei ole älynnyt kysyä kuin yhdesti ja menin ihan panikkiin. puhuminen vois kyllä auttaa... mutta älä oo niin tyhmä että teet sen sängyssä. Sängyllä on vain kaksi tarkoitusta, nukkuminen ja nautiskelu. Me ollaan oltu hirveän vähän loppujenlopuksi yhdessä koko seurustelumme ajan. Miehellä oma yritys ja minä pätkätyöläinen, aamua, iltaa, yötä, sekvuoroa ja pitkää päivää. Lomilla ollaan ihan väsyneitä, yksinkertaisesti unta tarvis ja paljon. Kaikki lomat ovat sitten muuten silloin kun valtaväestö tekee työtä noin kaksi viikkoa yhdessä koko vuoden aikana. Ei muuten tällä menolla lukkoa tee mieli ruveta aukasemaan. Se tarvii aikaa, yksinkertaisesti kalenteriin merkintä, pois kotoa jonnekkin missä ei paina kotona tekemättömät työt. Eipä taida parantaa tässä tilanteessa miehen jatkuva viikonloppujen juopottelukaan yhtään. Niin ja vinkin annan persoonallisuus kehittyy lapsuudessa ja nuoruudessa vanhana se saattaa jälleen muuttua jonkin trauman tai suuren muutoksen myötä. Joten nyt ei mulla ainakaan kannata ruveta sössimään.