kauan ja paljon onkin kestanyt stressia: avioero meneillaan kun mies osottautui koko avioliiton ajan petturiksi, talossa vesivahinko, meni tyopaikka ja vei osakkaat oikeuteen, hakee ex-miehelleensa lahestymiskieltoa, sai tutkinnostaan huonomman arvosanan ja vaittaa entisten tyokavereitten vaikuttaneet siihen, karsii siita etta ex puhuu pahaa kaupungilla hanesta ja luulee etta kaikki juoruaa hanesta, vaittaa etta hanen avioeronsa tullaan mainitsemaan lehdissa (ei edes ole julkkis, miks kukaan valittais), puolen miljoonan velat eika pysty kustantamaan 18-v tyttarensa opiskelua jne jne...
jo edellisen kerran kun hanen kanssaan puhuin niin huomasin etta naapuri kay ylikierroksilla. eilen pyysi minua auttamaan matkalaukkujen kantamisessa autoon. hirvean painavat matkalaukut oli taynna asiapapereita sinne tyopaikan oikeuskasittelyyn johon on palkanut 3 asianajajaa. heti kun tulin auttamaan alkoi laukomaan kaikkea syytosta mun niskaan: miten olen astettunut hanta vastaan, vaikka han luuli minua ystavaksi jne.
tein sen erehdyksen etta vastasin viela niihin syytoksiin niin se lisas vaan vetta myllyyn. sanoi kaikkea ihan jarjetonta kuten tiedan mita teidan talossa tapahtuu ja tiedan mika sunkin isas on (mun isan naapuri on nahnyt 1.5 vuotta sitten eika edes ole puhunut hanen kanssaan) jne.
kun olin saanut hanen laukkunsa raahattua autoon niin alkoi paasata miten tarvitsen apua ja etta han auttaa ja miten olen onnekas kun han asuu niin lahella etta han voi auttaa minua kaiken "sinun paskan kanssa". olin itku kurkussa ja vaan sopersin kiitos kun olin niin jarkyttynyt kaikesta siita hanen vihastaan mita han syyti.
kuitenkin olen aina ollut tukena, koskaan mitaan hanen asioistaan muille juorunut, antanut yosijan kun hanta pelotti ja kuunnellut tuntikaupalla hanen taukoamattomia valituksia. taisin olla vaan lahettyvilla vááráán aikaan mutta miten han selviaa kolmesta oikeudenkaynnista nyt samaan aikaan tossa mielentilassa niin en tieda.
eilen en muuta osanut kun halata hanta kaiken sen huudon jalkeen. en ole vihainen mutta tuntuu etta naapurin mielenterveys on nyt jarkkynyt
, mun piti eilen pyytaa lapsia menemaan sisalle etteivat olis kuulleet kaikkea sita huutoa.
oli pakko purkautua :ashamed:
jo edellisen kerran kun hanen kanssaan puhuin niin huomasin etta naapuri kay ylikierroksilla. eilen pyysi minua auttamaan matkalaukkujen kantamisessa autoon. hirvean painavat matkalaukut oli taynna asiapapereita sinne tyopaikan oikeuskasittelyyn johon on palkanut 3 asianajajaa. heti kun tulin auttamaan alkoi laukomaan kaikkea syytosta mun niskaan: miten olen astettunut hanta vastaan, vaikka han luuli minua ystavaksi jne.
tein sen erehdyksen etta vastasin viela niihin syytoksiin niin se lisas vaan vetta myllyyn. sanoi kaikkea ihan jarjetonta kuten tiedan mita teidan talossa tapahtuu ja tiedan mika sunkin isas on (mun isan naapuri on nahnyt 1.5 vuotta sitten eika edes ole puhunut hanen kanssaan) jne.
kun olin saanut hanen laukkunsa raahattua autoon niin alkoi paasata miten tarvitsen apua ja etta han auttaa ja miten olen onnekas kun han asuu niin lahella etta han voi auttaa minua kaiken "sinun paskan kanssa". olin itku kurkussa ja vaan sopersin kiitos kun olin niin jarkyttynyt kaikesta siita hanen vihastaan mita han syyti.
kuitenkin olen aina ollut tukena, koskaan mitaan hanen asioistaan muille juorunut, antanut yosijan kun hanta pelotti ja kuunnellut tuntikaupalla hanen taukoamattomia valituksia. taisin olla vaan lahettyvilla vááráán aikaan mutta miten han selviaa kolmesta oikeudenkaynnista nyt samaan aikaan tossa mielentilassa niin en tieda.
eilen en muuta osanut kun halata hanta kaiken sen huudon jalkeen. en ole vihainen mutta tuntuu etta naapurin mielenterveys on nyt jarkkynyt
, mun piti eilen pyytaa lapsia menemaan sisalle etteivat olis kuulleet kaikkea sita huutoa.oli pakko purkautua :ashamed:
Ihme naapuri, ihan seko!!!