**NELJÄTTÄ kuumeilevat loppuvuonna 2011**

Miten monta lasta toivotte?
Meillä alunperin suunniteltu kolmea. No neljäs nyt sitten kuitenkin yrityksen alla. Meillä puhuttu jo aiemmin että seuraavan jälkeen laitan kierukan ja kun sen vaihdon aika on, katotaan onko vielä aika viimeiselle vai jääkö tähän. Tosin tätä nejättä ei pitänyt tähän väliin.
Mulla raskaudet sen verran rankkoja liitosten takia etten tiedä miten selviän seuraavastakaan (edellisestä olin sairaslomalla rv20 alkaen). Meillä tämä ajatusmaailma on tässä syksyn aika muuttunut ja sen lopullisen lapsimäärän näkee vasta sitten joskus.

Ootteko kuinka kauan olleet lasten kanssa kotona?
isompien kanssa olin yhteensä 4v. Esikoinen siis oli miltein 4v ja kakkonen 2,5v mennessään päiväkotiin. Seuraavan kanssa tarkoitus olla 2v. En alta sen haluaisi päiväkotiin viedä kun se on myös oma työpaikkani, mutta rahatilanne silloin määrittää aika paljon.


Ja samaa mieltä Korvapuustin kanssa, voit Wandii olla täällä meidän kanssakin vielä odottelemassa

 

Miten monta lasta toivotte? Tuleva neljäs jää meidän viimeiseksi. Ollaan jo vuosia sitten puhuttu, et neljä enintään. Ja näköjään sitä yritetään Mä haluisin sterilisaation tän jälkeen. Se ois niin helppo ratkaisu ja ku monessa paikassa sanotaan ettei kierukan kanssa ois hyvä käyttää kuukuppia tai treenipalloja. Vaikka tiedän kyllä et moni käyttää.

Ootteko kuinka kauan olleet lasten kanssa kotona? Mulla tuli nyt syksyllä 2 vuotta tätä jaksoa ja esikoisen kanssa olin aikoinaan 8kk. Mies oli sitten välissä hoitamassa esikoista. Nyt meen välissä töihin ja sit kun joskus saadaa nelonen maailmaan niin jään toivottavasti ainakin kahdeksi vuodeksi.

Ja tottahan Wandii me tullaan sitten nelosiin. Mustkin on helpompi kirjoitella, kun porukkaa on himpun verran vähemmän. Ja voit täällä fiilistellä odotusta, of course!

 

Miten monta lasta toivotte? No meillehän piti tulla vain 2, nyt kun jo neljättä toivotaan, en yhtään ihmettelisi jos vaikka viideskin joskus tulisi. Katsotaan nyt, sen olen huomannut että koskaan ei pidä sanoa "tämä on sitten viimeinen".

Ootteko kuinka kauan olleet lasten kanssa kotona?

Esikoisen aikaan vähän yli vuoden, kakkosen aikaan äitiyslomilta suoraan opiskelemaan, kolmosen kanssa äippälomalta suoraan töihin. Mä toivoisin pystyväni olemaan kotona lasten kanssa aina siihen kouluikään kanssa, mutta koskaan ei ole taloudellisesti ollut mahdollista. Nyt ehkä nelosen kanssa voisi ollakkin ja jos yhtään on, aion olla mahd. pitkäään kotona, ehkä keikkaa tehdä sivussa sitten.

 

Viinika, harmi sitä sun tikuttelukokemusta! Oisko ollu mahdollista, et sun ovis olikin sitten myöhemmin? Mäkin odotin tätiä ja se olikin ovis tulossa. Ihan tsäkällä testasin eilen kun moneen päivään en testannu.
Mulla kävi kolmosta yrittäessä silleen, et aloin tikuttelee joskus kp 11 ja kun olin yli viikon tikuttanu, muistaakseni kp 19 asti löin hanskat naulaan ja ajattelin et nää tikut ei näytä mulle vahvempaa viivaa oviksessa. Koko ajan siis tuli aika tummia viivoja mut ei yhtä vahvaa kuin kontrolli. No sit myöhemmin selviskin et olin raskaana ja nt-ultrassa se, et ovis oli ollu vasta kp 22 eli en jaksanu tarpeeks kauan tikuttaa.
Kalliikshan se tulee, mut mä ostin noita digejä liuskojen lisäks et jos viivat alkaa vahvistuu, ni varmistan digillä.

 

Lasten syntymäkoko: Haluan vielä pitää tämän nelostoiveeni tutuilta salassa (yksi ystävä tietää), joten kerron ympäripyöreesti, että kaikki ovat olleet alle 3,5 kg ja yksi lapsista alle 3 kg syntyessään. Täysiaikaisia kaikki.

Miten monta lasta toivotte? Alunperin mies toivoi kahta ja minä kolmea. Kolmosen piti olla ehdottomasti viimeinen, mutta mulle tuli melkein heti synnytyksen jälkeen tunne, että halauaisin vielä yhden. Mies ei vielä halua tehdä päätöstä suuntaan eikä toiseen, joten nähtäväksi jää mihin lapsiluku jää. Mulla on välillä kauheen ristiriitaiset tunteet tätä nelostoivetta kohtaan. Ihan samalla tavalla, kun kolmosestakin. Toisinaan kovasti toivoisin nelosta jo heti tähän perään ja toisaalta välillä tuntuu, että kolme riittää ihan hyvin. Onko muilla vastaavaa ristiriitaisuutta?

Ootteko kuinka kauan olleet lasten kanssa kotona? Oon ollut pikkasen päälle vanhempainvapaat. Lapset eivät silti ole menneet heti päiväkotiin vaan on järjestetty muulla tavoin hoito. Kolmosen kanssa haluaisin olla 1,5 vuotiaaksi, jos rahat riittää.

Mullakin olis kysymys teille. Pelkäättekö muiden reaktiota sitten, kun raskaudutte ja kerrotte nelosuutisesta? Muan nyt jo mietityttää, koska lähipiirissä ollaan nyt jo isoin perhe ja monien puheista oon saanut sen käsityksen, että pitävät suurperheellisiä ihan daijuina. Mua nyt jo pelottaa ne reaktiot, jos joskus kertoisin, että meille tulee neljäs.

 

Pelkäättekö muiden reaktiota sitten, kun raskaudutte ja kerrotte nelosuutisesta?
Mä en usko että se tulee kenellekään yllätyksenä. Ja aika moni suunnitelmasta tietääkin. Tosin sitä että jo yritetään ei ole kerrottu.

 

Josopin kyssäriin: meille on nyt jo moni sanonut, et "ettehän vaan tee neljättä" ja "kai nää nyt on tässä". En tiiä mistä se oikein johtuu, kai siitä ku nää on niin peräkkäin tulleet.


Ristiriitaisista tunteista. Joo todellakin niitä oli. Nyt ei oo enää kun sovittiin, et annetaan vauvalle mahis. Deadline on sovittu ja muutenkin tuntuu nyt kevyeltä, kun tietää et tulee tai ei ni ei, mut ei tarvii vekslaa et mitä tehdään.

ON: on niin julmetut oviskivut, et ei tosikaan. Kohta on pakko ottaa lääkettä. Jokainen askel vihloo muniksessa ja menkkamaiset kivut on ihan sietämättömiä. Selkä kans tulessa. Onkohan nää siks näin hurjat kun hormonitoiminta vasta palautuu imetyksen jäljiltä. Ja mä kun olin sitä mieltä etten tunne ovista Mut miten kummassa näiltä kivuilta vois olla mitään actionia peiton alla..

 

Wandii : Siellä ois se neljän ryhmäkin ....Mä oon kanssa kyllä vähän huono kirjoittelemaan tuonne kun sakkia niin paljon...:O...Joten mäkin käyn vähän täällä kurkkimassa, sori.
JA

 

JA82 Saa tänne kirjoittaa

 

Meillä mies toivoi alunperin 7 lasta minä en sen kummemmin ollut ajatellut. Esikon ja tosikon vaikeiden raskauksien jälkeen ajattelin sen olevan siinä. Vaan kuinkas kävikään ja kuopus saapui maailman ja raskaus oli mitä helpoin Heti synnytykseen jälkeen tiesin, että joskus vielä kerran..

Kyllä mulla tunteet heittelee, joskus olen ihan varma nelosesta ja sitten toisena hetkenä alan epäilemään..voiko kaikki mennä nelosen kanssa hyvin? tuleeko olemaan terve? mitä muut sanovat? miten se vakuttaa koko tähän meitin perheeseen? miten jaksan vuoden taas ilman omaa aikaa? Minulla onneksi on maailman paras mies joka rauhoittelee mua

Mä olen ollut kotona esikon syntymästä. Aina välillä olen tehny miehen firmaan hommia ja omia pikku keikkoja. Juuri eilen mietin, että miten ikinä kerkeisin olla töissä?! Tuntuu, että saa porhaltaa tukkaputkella täälä kotonakin.

Kirjoitelkaa vain tännekkin te raskautuneet Ihanaa olisi kuulla teidänkin kuulumisia, sillä aikaa kun odotellaan sinne pääsyä

 

Täällä kaas odotellaan neljättä saapuvaksi, mutta ei niin ei...
On se kumma, että aina ennen on tärpännyt heti ekalla yrittämällä ja nyt kun yrittämällä yrittää niin ei mitään.
Hormoni-kierukka poistettu kesäkuussa, että kaippa tuolla on osuutta asiaan.
Onneksi sentäs, jotain positiivista kuulin, kun veli ilmoitti, että minusta tulee vihdoinkin täti <3

 

Kokkeli, mulla kun kierukka poistettiin syyskuussa niin raskauduin tammikuussa. Kesti ennenkuin oma hormoonitoiminta palautui.

 

Heippa! Olen täällä taustailemassa vielä, luen kyllä lähes päivittäin mutta kirjoitteluun ei oikein riitä aika.
Josopi kyseli tunteista,ihan samanlaisia fiiliksiä on mullakin. Yhdessä hetkessä haluan vielä sen neljännen, hetken päästä ajatuss kauhistuttaa. Meidän nuorin on vasta 6kk joten sekin vaikuttaa. Vauvakuumetta ei helpota edes se että tämä kolmas on maailman helpoin lapsi..
Miehelle en oo vielä puhunut kauheasti aiheesta muutakuin että en halua ottaa nyt mitään ehkäisyä vielä, katsotaan mihin suuntaan tunteet liikkuu. MIes on siis aina halunnut vain kaksi lasta mutta suostui lopultaan tähän kolmoseen ja rakastaa sit' yli kaiken.
Mulla taitaa olla ovulaation aika nyt (toiset menkat synnytyksen jälkeen lähestyy) ja jotenkin tuntuu siltä että pitäis hyödyntää se mutta sit ei kuiteskaan..Aargh, kauheaa tunteiden vuoristorataa.

 

Muitten reaktioista niin tiedän että miehen suku tulee kauhistelemaan! Normi on nimittäin 2 lasta, mielellään tyttö ja poika. Koskaan eivät ole onnitelleet (ja mulla ei ole sukulaisia joten nämä on "meidän" ainoat sukulaiset). Esikoisen kanssa oltiin liian nuoria ja opinnot kesken (olin 21v/mies 24v kun tultiin raskaaksi), kmx2 oltiin tietoisia (tarvitsin lastenhoitoapua kun olin sairaalassa, kertaakaan ei pahoiteltu tsm), toiseen lapseen kai osaivat varautua km takia, mutta mieshän opiskeli vielä silloin joten huhhuhh ja kolmas sitten oli ihan vikatikka, miksi nyt kolmatta?? miksi ihmeessä?? kenelläkään tuttavilla / sukulaisilla ei ole 4 joten tämä tulee olemaan ihan viimeinen niitti!! että odotan että päästään kertomaan uutiset kaverit sitten tietty aina olleet iloisia enkä usko että 4 tulee olemaan heille mikään sen isompi ylläri. työkaveritkin osaa odottaa. mutta jotenkin suurperheitä pidetään "aivottomina" kun ei ilmeisesti ehkäisyä "saada toimimaan". HUOH!

kierukka täälläkin poistettu, lokakuussa. Ihan ½v tai pidempään en kyllä oo valmis odottamaan että kroppa "valmis" raskauteen. Haluaisin nimittäin hyvin kovasti vauvan 2012 eikä tässä nyt niin monta kk aikaa enää saada raskaus alulle. kuullostaa hirveältä mutta, noh, toivoa saa aina ja sitten asiat menee kuten menee <3 ekat menkat ainakin oli ja nyt jää nähtäväksi tuleeko toiset (toivottavasti EI!) mutta jos tulee niin saa ainakin jonkinlaisen kuvan kierron pituudesta. Aikaisemmin ollut minipillerit / e-sauva käytössä ja raskaudet lähteneet nopeasti alulle. en muista sitten miten kierto palauatunut jne. en muista edes mitä tein eilen

Ehkä meidän pitäisi sitten perustaa jokin oma odotusryhmä tuolla odotuspuolella, kun me viihdytään hyvin yhdessä ja tekstiä tulee sopivaan tahtiin, ehtii jopa lukemaan ihmisten kirjoituksia vaikka sitten ihan eri rv oltaisikin

Pikkumies kipeä, kuumetta & nuhaa, valvottu taas suurimman osan yötä (kuten viimeisten viikkojen ajan). tämmösinä päivinä rupeen miettii että miten jaksaa TAAS yövalvomiset (meidän lapset olleet surkeita nukkujia) mutta kuitenkin, KUUMEILEN! eiköhän asiat sitten jotenkin järjesty <3 keskimmäinen myös nuhassa mutta meni nyt kerhoon kuitenkin, saa nähä missä kunnossa huomenna. ja mies tietty tulee vasta myöhään tänään eli pitäisi koko päivä jaksaa yksin...

onko teillä apujoukkoja / lapsenvahteja käytettävissä? me asutaan lähellä miehen vanhempia, jotka auttaa jos mulla esim lääkärinkäynti tsm, mihin ei "pysty" lapsia ottamaan mukaan. ne on meidän ainoat "auttajat". ei kyllä pyydetä apua kun ihan pakko tilanteessa ei esim oman ajan saamiseksi mutta onneksi auttavat kyllä melkeen aina (mikä siis melko harvoin) jos tarvetta.

Nyt tuli pitkä kirjoitus...

Korvapuusti

 

Lapsiluvusta Meillä oli alunperin ajatuksena että kolme olis ok, mutta sitten neljättä alkoikin tekee mieli jo kolmannen odotusaikana, kun se oli vaan niin ihanaa. Vuoden verran sitten sitä ajatusta pyöriteltiin, että alettaisko vielä neljättä yrittää ja tässä nyt ollaan. Mutta neljään kyllä sitten jää meidän lapsiluku. Ja on välillä ristiriitaistakin fiilistä sen suhteen, että eikö näissä kolmessa jo ole tarpeeksi. Ollaan silti miehen kanssa hyvin vahvasti sitä mieltä, että nelonen sopii meidän elämään erittäin hyvin ja on erittäin tervetullut.

Muiden reaktiosta niin kyllä se lievästi hirvittää. Tuli jo kolmosen odotusaikana vähän sellanen fiilis ympärillä olevilta ihmisiltä että vieläkö te kolmannen... Tiedän että joku lähipiirissä voi kauhistua, mutta antaa kauhistua vaan. Me eletään meidän elämää ja tehdään omat ratkaisut niinkuin parhaaksi näämme ja koskaa ei olla keneltäkään apua tarvittu ja itse on perheemme hoidettu, että sen puoleen ei pitäis kenelläkään olla varaa arvostella.

Omaan napaan ei mitään kummempaa kuulu. Ovis oli kp 12 tai 13 ja vielä ei ainakaan ole mitään tuntemuksia ollut. Eikä kai niitä vielä oliskaan jos nyt on kp 17. Mutta jännityksellä odotellaan alkaako mitään ilmenee.

 

Tervetuloa Kokkeli!

Apujoukot/lapsenvahdit: njet njet Ei ole. Molemmilla vanhemmat kyllä elää ja mielellään lapsenlapsiaan näkeekin, mutta alkavat olla sen verran huonossa kunnossa (joko nupista tai fyysisesti) ettei uskalleta jättää hoitoon. No ehkä pariksi tunniksi maksimissaan. Saa jonkun lääkärikeikan heitettyä ehkä.

 

Mulla on aina ollut haaveena viisi lasta, saa nähdä toteutuuko. Kotona olen ollut vaihtelevasti eri ajat äitiyslomien jälkeen, nyt kolmannen jälkeen olen voinut tehdä vain keikkaa koska kaksi vanhinta tarvitsevat erityispuja ja aikani menee suurimmaksi osaksi heidän asioitaan ja lääkärikäyntejä yms. kaavaillessa ja niitä läpi käydessä. Isovanhempia ja appivanhempia ei ole lähellä eikä apuna, mikä on suuri miinus.

Nyt jos vielä neljännen ja ehkä sen viidennenkin saamme, olen sitten täyspäiväkotiäiti 24/7 + rapiat päälle...

 

Lapsiluvusta: Aiemmin olin sitä mieltä, että kolme on sopiva luku.. Sitten tuli tämä uusi rakkaus ja ajatukset menivät päälaelleen..Ehkä neljä kuitenkin on se lopullinen luku, vaikka parempi olla vannomatta, sen on elämä opettanut!

Muiden suhtautuminen: Kauhistumaan tulevat! Mun äiti oli jo toisen jälkeen, että ei kai niitä lapsia enempää tule, ja tämän uuden suhteen alettua pelkäsi, että alanko tekemään lisää lapsia. Silti jokainen lapsenlapsi todella rakas ja aina valmis auttamaan ja hoitamaan jos tarvitsee! Kaverit myös luultavasti tulee järkyttymään, molempien puolelta, ainakin ihmettelmään...

Kp10, ei mitään tuntemuksia, eikä oikeastaan odotuksiakaan..Kai ne toiveet taas herää sitten pari pv ennen odotettuja menkkoja...

 

Muiden reaktio: todellakin tulevat järkyttymään..toisaalta ehkä ei ihan lähimmät mutta työkaverit ja puolitutut varmasti pitää ihan hölmöinä.

Ristiriitaisia tunteita, KYLLÄ! jOka toinen päivä meidän lapsiluku on täynnä ja joka toinen päivä yksi pieni nyytti lisää kiitos.

Apujukkoja on mutta ei ihan lähellä, mun vanhemmat mielellään hoitavat meidän lapsia aina kun passaa. Asuva tosin kaukana joten hyvällä varoitusajalla kaikki järkättävä.

 

Täti myöhässä tänään 2vrk. Jos ei huomenna ala niin pitää tulla töistä testipaketin kanssa kotiin. Täti jomotuksia kuitenkin koko ajan on. Ei mitään ns. raskausoireita : /

 

Montako: Jokaisen jälkeen olen vannonut ettei ainuttakaan enää. Mutta tän on nyt ihan oikeasti oltava viimeinen

Kotona olen ollut kohta 6v. Samalla tätä pph:n hommaa tehden.

reaktiot: Tulee olemaan mielenkiintoiset.. Mun oma mummuni on varmaan ainut kuka olisi rehellisesti onnellinen.. Muut saa olla mitä on..

Apujoukkoja: on miehen vanhemmat. Harvoin pyydetään, mutta aina silloin auttavat. Miehen kummitäti on kans pyydettäessä. Omasta äidistä en edes puhu:kieh:

Tää oli pika päivitys, meillä netti takkuaa ja tilttailee. Mut ihan menossa mukana vaikka en tänne usein nyt pääsekkään. Saa nähdä koska saa kuntoon.

 

Ai niin, mikä muiden reaktio tulee olemaan...no se on varmaan järkytys ihan kaikille muille paitsi perheemme kuopukselle. Surullista mutta totta Varmaan ekana miettivät, kuinka tulen jaksamaan, kun ei ole niitä apujoukkoja ja sukulaiset asuvat usean sadan kilsan päässä. Lähinnä siksi useat tulevat jaksamistani ihmettelemään, kun arki jo näiden olemassaolevien kanssa on melkoisen haastavaa. Siksi mietin itsekin välillä, että olen hullu kun yritämme neljättä...toisaalta ajattelen ruusunpunaiset silmälasit päässä, että saan kantaa pientä avutonta hyvältä tuoksuvaa nyyttiä kainalossa ja lapsiarki jatkuu yms. Vaikka toisaalta pelkään, että kävisi toisin. Että vauva olisikin sairas tai mulle tulis paha synnytyksen jälkeinen masennus. Huoh...

Mutta tältä pohjalta tiedän sanoa, että sukulaisten suhtautuminen on jopa tuomitseva. Se oli jo silloin, kun odotin kolmatta. Suosittelivat aborttia. Onneksi en tehnyt, ihana perheemme ilopilleri on jo pian kuusivuotias

 

Taitaa meille tulla se neljäs kullannuppu vaikka aluksi olin ihan varma, ettei tässä kierrossa ainakaan tärpännyt, mutta niin vain se viime viikon haamu vahvistui. Silti en ihan vielä uskalla odotuspuolelle siirtyä...

Gallupit:
Lapsiluvusta: miehelle olisi jo kaksi riittänyt ja minullekin se kolme piti olla maksimi, mutta niin vain se mieli muuttui. Tämä neljäs on sitten se viimeinen...

Meidän -07 mussukka on helmikuinen.
Kaksi ensimmäistä olivat alle 3kg ja kolmas vajaa 3,5kg syntyessään.

Järkytys tämä neljäs on varmasti muille, muutama kommentti koko maan täyttämisestä tuli jo kolmannenkin kohdalla.

Huoh, onpa ollut raskas viikko, onneksi huomenna on jo perjantai...Mukavaa viikonloppua itse kullekin!!

Amalia

 

Joo, täällä taas.
Alkaa painaa raksaväsy tosissaan päälle yhdessä raskausväsymyksen kanssa ja nukahdin sekunniksi tänään sohvalle, kun olin meidän kuopuksen 1v 2kk kanssa kahestaan kotona. Heräsin, kun pönttö kolahti. Saa nähä, mitä se sinne heitti ja meneekö putket nyt tukkoon, mitään en ainakaan sieltä enää pois saanu...

Meillä on niin onnellinen tilanne, että kaikki tulee olemaan tosi iloisia ja onnellisia meidän puolesta. Siis kaikki läheiset, muista en välitä. Pieni kylä, niin lapset on arvokkaita. Miehen vanhemmat asuu tosi kaukana, mutta ovat vanhempia, eikä heistä ois avuksi. Mutta siellä tulee ne onnenkyyneleet tosissaan, kun kuulevat, koska mies on adoptoitu, kun ei heille omia tullut. Oma äiti auttaa, samoin isä ja sisko. Siskolle kerroin jo. Se oli tosi onnellinen meidän puolesta :heart:.

Meillekkin tää neljäs on viimeinen. Mies halus kaksi, minä painostin kolmanteen, mutta tämä neljäs tehtiin hyvin yksimielisesti lähes pelkästään siksi, että on niin hyvät kokemukset kahdesta lapsesta pienellä ikäerolla. On aina se kaveri. Esikoinen ja keskimmäinen kulkee aina yhdessä ja niillä on samat kaveritkin. Eikä koskaan tekemisen puute. Ja me (minä ensin, mies myöhemmin) on oltu kotona niitten kanssa siihen asti, että nuorin on 3-vuotta, niin se on taloudellisesti paremmin mahdollista näin.
Ja oli mulla kolmatta odottaessa semmoinen haikea tunne, että en halua tämän olevan viimeinen raskaus. Nyt semmoista ei ole. Tämä on viimeinen raskaus.

 

Nonni, nysseon tehty. Eli uus pino: http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen-saaminen/odotusaika/2060899-neljas-tuloillaan-uusi-pino/#post25098606

Tervetuloa sitten sinne!