Nalkutus

[J]

Nalkuttaminen, olen niin kyllästynyt siihen. Tilanne meillä on tämä: avovaimo hermostuu pienimmästäkin asiasta, jonka olen jättänyt tekemättä tai ihan vaan unohtanut. Ei väliä oliko se roskien vieminen, huolimaton tiskaaminen, lista on loputon. Ja kun sitten jostain sanoo, niin sävy on tiuskiva. Ja sitten kun on jostain sanonut ja tarpeeksi ärsyttää, niin avovaimo suoraansanottuna vittuilee ihan jokaisesta pienestä asiasta koko illan.

Tiedän kyllä että voisin olla varmasti huolellisempi yms, mutta kun kuitenkin teen myös kotitöitä pyytämättä, niinkuin asiaan kuuluu. Mutta kun ei tunnu riittävän. Kun olen olen tätä jo jonkun aikaa sietänyt ja en nyt anteeksi pyydellyt, yrittänyt vakuutella että, en minä tahallaan yritä ärsyttää...ja joka ilta ei jaksais kuunnella sitä vittuilua. Ei multa herkästi hermo pala mutta alkaa olla raja lähellä. Tiedän vaan että jos tästä hermostuisin ja sanoisin suorat sanat niin avovaimo kääntäisi sen jotenkin minuun taas, ja sillä ei olisi mitään vaikutusta.

En vaan ymmärrä sitä että tällaisilla oikeasti toisarvoisilla pilataan ilta toisensa jälkeen. Ei kovin paljon huvita enää välittämistään näyttää kun se tuo nalkuttaminen ja valitus ei ota loppuakseen. Ja älkää viitsikö sitten kommentoida, että oma vikasi, ryhdistäydä ja tee hommasi oikein...olen sen tehnyt jo mutta ei auta.

Ihan naisille neuvoksi, koittakaa välttää nalkuttamista, jos ei hommat suju niin älkää ainakaan sanoko sitä ""taas teit niin, taas jätit tekemättä, etkö koskaan opi, mikä sussa on vikana...jne."" Ei kovin rakentavaa. Varmin tapa tappaa miehen tuntet ja hellyys on juuri tuollainen puhe...Sillä tällä hetkellä minusta tuntuu hyvältä enää silloin kun olen yksin kotona eikä tarvitse miettiä sitä, mistä puoliso seuraavaksi keksii valittaa. Ja kevreiden kanssa on koko ajan mukavampi mennä baariin tai muualle, ettei tarvitsisi olla kotona kun avopuoliso on siellä...

Onko täällä kohtalotovereita? Tai nalkuttajanaisia? Kertokaapa mitä hyvää olette nalkuttamisella saaneet aikaan? Tai miten olette päässeet yhteisymmärrykseen asioista...Ei kai ero nyt ainoa tapa ole tästä asiasta selvitä?

 

[rouva]

olen vaimona (27v, naimissa 3 v) huomannut, että toisessa näkee ne ""virheet"", jotka itsessä on Naisten pitää yrittää relata noitten pikkujuttujen kanssa ja nähdä asiat ""vähän"" laajemmassa perspektiivissä. Itse lopetin turhan löpinät alkuunsa, kun huomasin, että miehen poissaollessa mun oli ikävä niitä vaateröykkiötä ja ruttusia sanomalehtiä.

Meneeköhän teillä liian hyvin, kun vaimokkeesi jaksaa naputtaa NOIN pienistä?

Naisten tulee opetella miesten maailmaa ja miesten naisten; tosi asia on, että miehet ajattelee niiiiin toisin kaikesta kuin naiset -> ihanaa!!

 

[Puhukaa]

Olisiko mitenkään mahdollista, että keskustelisit vaimosi kanssa asiasta ihan rauhallisesti. Eli sinä kertoisit hänelle rehellisesti, että sinä olet yrittänyt parhaasi, mutta et enää jaksa, kun hänelle ei tunnu mikään riittävän. Pyydä häntä kertomaan, mitä hän sinulta odottaa ja keskustelkaa sitten, miten kummankin toiveet ja odotukset voitaisiin sovittaa yhteen.

Yhteiselämä ei voi olla sitä, että toinen koko ajan vaatii ja toinen sitten mököttää tai nalkuttaa. Molempien pitää antaa periksi vaatimuksistaan ja mukavuudestaan yhteiseksi hyväksi. Teidän pitää sopia keskenänne, mikä on se teidän yhteinen hyvänne. Jos jompikumpi sitten haluaa esim. siivouksessa yli yhteisesti sovitun tason, hän tekee sen itse nalkuttamatta ja heittäytymättä marttyyriksi.

Kun yhdessä on sovittu eri asioitten ""tavoitetaso"" ja aikataulut (esim. juuri siivous, tiskaaminen, pyykinpesu yms.), kumpikin noudattaa sopimusta nalkuttamatta ja kiukuttelematta. Näin ei synny riitaa näistä minun mielestäni ihmissuhteen kannalta ""pikkuasioista"".

Edellä oleva teksti saattaa kuulostaa hyvin kylmältä ja asialliselta, mutta minun mielestäni jokapäiväisiin arkiaskareihin pitääkin suhtautua ilman tunnekuohua. Siivoaminen, tiskaaminen, roskien vienti yms. ovat asioita, jotka vain on jossain vaiheessa tehtävä yleisen viihtyvyyden ja mukavuuden takia. Ja ne hommat eivät ole kenellekään (ellei ole sairas tai vammainen) ylivoimaisia, joten ne voi tehdä tuostavain ilman, että niistä tehdään mitään numeroa.

 

[oiöl]

Mun mies on kaikin puolin ihana, mutta mua vituttaa kans tuo tiskaamisen ja varsinkin imuroimisen vaikeus. Tekee kyllä, mutta itse saa tehdä perässä. Lautasen pohjassa on rasvaa ja inhottavasti tarttuu sormiin, sen jälkeen lähinnä oksettais syödä siltä lautaselta. Imurilla ei voi ottaa tavaroiden/mattojen alta.

Sano mulle miten miehelle tulee ilman nalkuttamatta sanoa asiasta että asia tulee vast'edes hoidettua täydellisesti?

 

[Puhukaa]

...""että tulisi hoidettua täydellisesti""

Varmaan homma ei tule hoidettua sinun mittapuusi mukaan täydellisesti muuten kuin siten, että teet sen itse!

Ehkä sinun olisi täydellisyyden vaatimuksinesi parasta elää yksin!

 

[rouva]

Voin kokemuksesta sanoa, että vaihda kanavaa päässäsi; eli eikös tärkeintä ole että yrittää? Etkö voi mun tapaan nähdä miestäsi lähinnä hellyyttävänä imurin varressa vaikkei lopputulos yltäisikään sinun tasollesi?

mä en ainakaan osaa korjata autoa tai vaihtaa renkaita ilman selän takaa katsojaa, eikä mieheni motkota mulle siinä kohtaa mun ""taitamattomuudesta""..

 

[enni]

Ap:n teksti kuulostaa tutulta, meillä molemmat nalkuttaa, mutta minä (vaimo) ehkä enemmän. Tiedostan asian ja nykään osaan suurimman osan ajasta pitää suuni kiinni, jos meinaa lipsahtaa joku turha tiuskahdus. Mieheni taas arvostelee minua aina, kun istahdan tietokoneen ääreen. Osaan itse asiassa käyttää laitteita ja ohjelmia paremmin kuin hän, joten ehkä miehinen epävarmuus saa hänet ärtyneeksi.

Omasta nalkutuksestani sen verran, että hermot todella menee jos joku asia ei mene kerralla jakeluun. Kun olen kerran huomauttanut ystävällisesti, että tiskeihin on jäänyt likaa (ehkä jopa itse tiskannut uudestaan) niin en ymmärrä jos sama tilanne toistuu parin päivän päästä. Silloin todella alan nalkuttaa. Ja kotityöt meillä tehdään puoliksi, joten turha sanoa että miksen tee itse kaikkea. Olisi vain huomattavasti helpompaa tiskata kerralla huolellisesti niin ei tarvitsisi tehdä uudestaan samaa hommaa, vai mitä miehet?

 

[Aatu]

Täydellisesti, puoleksi... Kuulostaa perin ikävältä ja riidan hakuiselta... Miten puolittaisitte esim. Katon korjauksen, pensasaita hommat , ruohonleikkuun, puunkaadot, polttopuut, autonhuollot, fillareiden huollot ja lumityöt , näin aluksi ... Kuulostatte todella pikkusieluisilta kaupunkilaisAKOILTA!

 

[Voihan venäjä]

Pitäisköhän munkin alkaa tekemään hommia epätäydellisesti. Pesukoneesta voisi vaikka unohtua miehen vaatteet. Tai ne voisi jättää vaikka pesukoneeseen homehtumaan.

Pitäsiköhän tehdä vähän epätäydellisempää ruokaa. Viskellä sinne vaikka pikkukiviä. Eihän sillä kai mitään väliä. Mieshän olisi vain nalkuttaja-paska, joka vaatii täydellisyyttä. Eli voisi hyvällä omalla tunnolla laittaa miehen tekemään hommat jatkossa, jos ei jälki kelpaa.

Mä olen tasan tarkkaan sitä mieltä, että miehet tekevät tahallaan hommat huonosti. Voivat sitten laiskuuttaan vedota tuohon, että tee itse jos ei kelpaa. Raukkamaista.

Ja oho ap, teetkö hommia ihan pyytämättäkin? Miksi helvetissä pitäisikään pyytää. Kyllä ne naisetkin joutuvat hommat tekemään ihan oma-aloitteisesti ilman, että saavat siitä sen kiiltävämpää kruunua.

 

[Enzo]

Ainakaan SINUN ei kannata tehdä mitään, saadaksesi nalkutuksen loppumaan, korkeintaan puhumalla voit yrittää.. Kun toinen on nalkuttaakseen niin se aihe kyllä löytyy aina jostain, vesisadekin on sinun syytäsi kun hän sen pään ottaa.

Ei kai siinä oikein muuta voi tehdä kuin sulkea korvansa.. tai sulkea ainakin tunteensa. Ei sinun päiväsi tarvitse pilalla olla vaikka hänelle huono hetki iskeekin. Rallattelet vaan itseksesi ja kerro hänelle kuinka onnellinen olet ja jos hän kysyy, että etkös ollenkaan häntä kuuntele niin vastaat että ihan riippuu kuule siitä mitä puhut.. että kehuja ja hyvää mieltä otat kyllä vastaan loputtomasti ja pussaat vielä kiitokseksi, mutta jollei hän halua sitä niin omapa on valintansa..

 

[Aviomies]

Juuri tuostahan on ollut koko ajan kyse, eli siitä että hommat täytyy tehdä juuri jonkun vaatiman tason mukaan. Se mikä on toiselle likaiseksi jäänyt lautanen, on toiselle ihan tarpeeksi puhdas lautanen. Mutta yleensä vain perheissä nainen on se joka katsoo oikeudekseen määrittä kaikille kodin töille sen oikean tason jonka mukaan se pitää mennä. Joskus voi mennä myös itseensä ja miettiä onko oma tapa tai taso todellakin se ainoa oikea vai voisiko pärjätä myös toisen tekemällä tavalla (ainakin silloin kun toinen tekee vapaaehtoisesti ko. kotityön). Jos sitten toteaa että ei voi elää toisen työn tason kanssa, kannattaa tehdä suora sopimus että tekee sen työn tästä lähin aina itse ja tekee sen sitten valittamatta. Toinen voi sitten tehdä jonkin sellaisen kotityön jonka tuntee omakseen. Meillä ainakin on tähän tapaa annettu pyykkien hoito vaimolle (en ""osannut"" ripustaa pyykkejä tarpeeksi suorina"") ja minä teen useammin ruokaa koska se luonnistuu minulta paremmin ja nopeammin (tosin en tästä ole koskaan vaimolleni nalkuttanut...). Eli sopimalla nalkutus saadaan vähentymään huomattavasti... Jos taas tällainen johtaa siihen että miehelle ei käytännössä jaa mitään tehtäviä voi nainen vain katsoa peiliin missä se vika onkaan.

 

[Enzo]

Ja vähän selkärankaa mies! Se koti on jumankauta puoliks sinunkin kotisi!!!

 

[asdf]

Voi, kunpa minun mieheni edes YRITTÄISI tiskata tai imuroida... Ei kymmeneen vuoteen ole moista edes kokeillut. Roskapussin saattaa viedä kerran kuussa. Likavaatteet saa silloin tällöin pyykkikoppaan, mutta puhtaita ei edes löydä narulta vaan käyttää likaisia, jos kaikki on juuri pestynä. Kaikki tavarat ja astiat jättää levälleen. Autoa ei korjaa, itse saan huollattaa ja katsastaa. Sohvalla makaa kuin ameeba jollei ole kaljalla. Ja sitten ihmettelee, miksi nalkutan eikä seksi kiinnosta!

 

[voi vitun tollo]

puhdas lautanen on puhdas ja likainen likainen! ei ole tarpeeksi puhdasta vaan on puhdas. jos lautanen ei ole puhdas ja siinä on likaa niin shän on likainen. etkai oikeasti haluaisi syödä likaisesta lautasesta. hyi helevetti! miksei voi kerralla tehdä asioita kunnolla??? siitähän nyt on kyse.

 

[1234]

Mihin ihmeeseen tarvitset tuollaista naista? Itsetuntohan sinulta menee. Hän haluaa hallita sinua ja tehdä sinusta koiransa joka tottelee hänen pienintäkin komentoaan. Jos ollaan parisuhteessa niin täytyy löytyä yhteinen sävel ja täytyy tuntea olonsa turvalliseksi ja tyyneksi. Miksi olette yhdessä?

 

[Leka]

Aatu kuullostaa 'tosimieheltä', joka varoo ettei joudu missään nimessä tekemään naisten töitä ettei kukaan vaan luule että on tossun alla.
Nämä tosimiehet eivät siedä minkäänlaista sanomista, ei syystä eikä syyttä, ei kauniisti sanottuna tai nalkuttamalla. Niitä pitää kohdella silkkihanskoin etteivät vaan saa kolhua miehisyyteensä.
Ja akat on kotitöitä ja panemista varten, muuhun niistä ei ole, vai mitä Aatu?

Alkuperäiselle sanoisin, että kyllä se nalkutus on mennyt liian pitkälle ja jos ei rauhallinen puhe auta, eikä minkäänlaiseen kompromissiin päästä, on sitten laitettava kantapäät vastakkain. Eihän siitä mitään tule, että kotoaan on baariin lähdettävä kun ei elämänkumppaniaan siedä katsella ja kuunnella.

 

[lähde hyvä mies]

Mä näin kotonani aikoinaan, kun mutsini nalkutti faijalle koko ajan - siis koko ajan. Milloin mistäkin, ihan mitättömistä asioista erityisesti. Jos kengät eivät olleet paikallaan kenkätelineessä, vaan siinä vieressä. Jos oli sanomalehti rypistynyt lukemisen jäljiltä, jos oli autossa radio väärällä kanavalla - aiheita oli lukuisia. Eli mutsin tyyli yleensä ottaen puhua mun isälle oli nalkuttava.

Silloin ajattelin, että luoja minua tuolta samalta kohtalolta välttäköön, etten ikinä halua samanlaiseksi nalkuttavaksi kotihirmuksi kuin äitini.

Erohan mun vanhemmille sitten myöhemmin, kun isä täytti reilut 50 vuotta. Syitä oli tietysti monia, mutta yksi syy kuulemma se, että hän on mieluummin yksin kuin koko ajan pahalla tuulella ja kotona ei saa olla rauhassa.

Aikamoinen muutos isässäni onkin tapahtunut. Nykyisin hän on aina tosi iloinen, kun näen häntä silloin tällöin (en enää asu kotona), hyväntuulinen ja juttelee iloisesti. Ihan eri ihminen kuin mikä oli yhdessä äitini kanssa.

Mutsi taas on kuin takapuoleen ammuttu karhu eli valivalivalittaa koko ajan, nyt vain minulle ja kaikille muille, jotka jaksavat sitä sättimistä kuunnella.

Eli lähde hyvä mies suhteesta hyvän sään aikana tai muuten et pääse koskaan nalkuttajaa pakoon.

Itse todella sympatiseeraan omaa isääni, joka noin kauan jaksoi äitiäni. Minä en olisi jaksanut. Nytkään en juuri ole tekemisissä hänen kanssaan, en jaksa kuunnella valitusta.

Oman poikaystäväni kanssa olen ottanut ohjenuoraksi sen, että en välitä pikkuasioista. Koti on meidän yhteinen ja kaikkien on viihdyttävä siellä. En omista kotia, vaan jokaisella on oltava hyvä olo. Unohdanhan minäkin juomalasin joskus olohuoneen pöydälle, muttei siitä silti tarvitse kolmatta maailmansotaa nostaa.

 

[tyttöystävä]

Sano ap naisellesi, että koska et mitään osaa kuitenkaan tehdä oikein, voit yhtä hyvin tästä mennä baariin istuskelemaan. Ja menet. Ei tuollaista tarvitse kotonaan kuunnella. Kotiin jäät sillä ehdolla, että akan suu pysyy kiinni. Voi olla, että naisesi kaipaa miehisen nyrkiniskun pöytään, ja että kerrot kuinka tässä perheessä asiat tästä lähtien hoidetaan.

Jotkut naiset ovat kroonisia napisijoita, sitä on ulkopuolisenkin tosi raskasta kuunnella ja sääliä miestä hiljaa mielessään.

 

[Enzo]

Tuossoon, tyttöystävä, kyllä itua. Saattaapi vaimo tuntea ettei mies kanna vastuutaan, kun ei mitään kantaa mistään ota.. hiljaa vaan vinkuu ja vikisee ja koettaa mieliksi olla..

Akkas kaipaa kovaa ääntä ja päätöksiä! Aukaase suus ja kerro mitä mieltä touhusta olet.. kyllä näin on näreet..

 

[Voi aikoja]

Näin siinä käy kun nykymiehistä on tullut munattomia!

Nämä risupartaiset, hintelät, tukka poninhännällä olevat ja narisevalla äänellä kitisevät ""pehmomiehet"" luulevat olevansa hyviä aviomiehiä kun he ""osallistuvat"" ja ""kuuntelevat"" päälle päsmääviä nykynaisiaan.

Lopputulos on juuri tuollainen, naiselle ei kelpaa kuin yksi ainoa hyväksyttävä tapa tehdä asoita ja suoriutua kotitöistä. Ja jos mies ei osaa apinoida vaimoaan pilkuntarkasti alkaa huomauttelu joka nopeasti kehittyy jäkätykseksi, mäkätykseksi & nalkuttamiseksi, jota kukaan ei jaksa kuunnella.

Oikea mies lyö nyrkin pöytään ja pistää naisensa ruotuun. Epätasa-arvoa? Ehkä. Mutta lopputulos ratkaisee. Mies on tyytyväinen kohtalaisen siistiin kotiin, eikä hän edes yritä tyrkyttää neuvojaan siitä miten naisen täytyisi hommiaan hoitaa.

Näin meillä on koti, jossa vallitsee rauhallinen ja viihtyisä ilmapiiri.

 

[Eli se yhteinen sävel]

on se miehen sävel? Sovinisti.

 

[kaksi puolta]

Niin äitinikin 'nalkutti' vuositolkulla kaikesta, siitä ettei imuroida, kukaan muu ei laita astioita koneeseen, saati sitten siivoa muuten, kuraisilla kengillä tullaan sisälle, vaalealla sohvalla istutaan työvaatteilla. Eikä ikinä mennyt perille. Ero siinä myös tuli. Joo nykyään isä on hyväntuulinen, koti on aina siisti ja tiskejä ei koskaan pöydällä. Mutta ei ole uunissa pullaa eikä omenapiirakkaa. Eikä kukkia kuistilla.
Miten ihmeessä hän nyt osaa ja viitsii siivota, kun ei silloin kun sitä apua olisi tarvittu. Ei se kyllä pelkästään naisen nalkutuksesta johdu, ettei homma suju.
Ja totta on että lautanen on puhdas kun se on puhdas, samaten kun auton renkaat on kunnolla kiinni silloin kun ne on kiristetty.
Ei siinä ole mitään että toiselle vähemmän puhdas riittää.
Itse haluan ripustaa pyykit itse, koska monet neuleeni vaativan tasokuivatusta enkä halua keskelle paitaa kuivaus/venytys-viivoja niin että vaate roikkuu päällä. Myös laiskuuttani en halua kaikkea silittää, suorana kuivattuna ei tarvitse!
Kyllä olen itse kuullut entisen mieheni suusta että siivoa sinä kun osaat paremmin, sai hän sitten makoilla sohvalla. Niinpä. Jos mies viitsisi kysyä ja kuunnella, jossain elämän vaiheessa, äidiltä tai vaimolta miten sitä siisteyttä ylläpidetään, ei tulisi näitä.

 

[Aviomies]

Mikään ei ole absoluuttisen puhdas jos lähdetään hiuksia halkomaan (itsehän aloitit!). Jos katsot vaikka astianpesukoneen pesemiä astioita, voi joihinkin paikkoihin jäädä aivan pieniä tahroja. Joitain ne häiritsevät, joitain eivät. Varsinaiset ""ruokakököt"" ovat eri asia mutta aivan varmasti ihmisillä on erilaisia käsityksiä siitä mikä on todella puhdas. Aivan samoin kuin muunkin siivouksen kanssa. Jos pulen tunnin imuroinnilla saa toisen mielestä ihan siistin näköistä, toinen löytää etsimällä vielä tunninkin jälkeen pölyjä nurkista ja pienistä koloista. Mikä on siis riittävän siisti. No astioissa ehkä se että ne ovat riittävän hygieeniset, eli kukaan ei sairastu. Mutta missä menee raja? Siitä on edelleen kyse.

 

[Enzo]

Ero tuli sille remppa-ohjelman vinkuinsinöörillekin, kun antoi akkansa päsmätä.. Ei ne naiset tykkää siitä, kun joutuvat olemaan viimesen sanan sanojia.. sitten kuitenkaan vaikka ensin antavat niin ymmärtää.

Risupartainsinöörien kurssiohjelmaan on lisättävä äänenavausopinnot, perskl!

 

[Aivan]

koti on yhteinen ja siellä olisi ihan kiva viihtyä molempien. Mutta mites se nainen viihtyy, kun joutuu itse kaiken tekemään. Ja jos naisen viihtyvyys on kiinni mm. kodin siisteydestä, niin eikös olisi kiva, jos se yhteistuumin pidettäisiin siistinä. Ei varmaan, koska miehen viihtyvyys vaatii, ettei arvon herran tarvitse tehdä muuta kuin maata perseellään ja istua valmiiseen ruokapöytään.Miehen viihtyvyys voittakoon.