Kertokaapa naiset miten raskaus vaikuttaa mieleen

[Armas Paskiainen]

Avovaimo on raskaana kymmenettä viikkoa ja meillä on ollut juuri muutto uudelle paikkakunnalle. Avovaimo käyttäytyy todella kylmästi, ei suostu koskemaankaan oma-aloitteisesti, ei puhu mitään jos ei kysy. Hän ei myöskään sanallakaan viittaa siihen, että välittäisi edes pojasta tai tulevasta toisesta lapsesta, saati minusta.
En ole kuitenkaan fyysisesti muuttunut ainakaan huonompaan suuntaan, koska urheilen säännöllisesti ja henkisesi väitän olevani tasapainoinen. Poikakin on entisellään, ei murrosikä vaivaa tms.

Alkaa olla tiukka paikka, koska minulla on normaalit tarpeet niin tunnetasolla kuin seksuaalisestikin. En siis kaipaa romantiikkaa, vaan että saisi tuntea itsensä jonkin arvoiseksi.

Töissä ja harrastuksissa tapaan viehättäviäkin naisia päivittäin. Ei ole aina helppoa kun tilaisuuksia olisi ollut uskottomuuteenkin. Seksistä parisuhteessa en enää edes haaveile, joten onko moraalisesti väärin joskus käydä vieraissa, kun tilaisuus taas tulee ja selibaatti kotona jatkuu?

Joku sanoi että siivoava mies kiihottaa naista, mutta ei päde meillä. Olen aina osallistunut kotitöihin, enkä edes viihdy sohvalla tai baareissa.

Kysynkin siis teiltä arvon naiset, voiko raskaus tappaa naiselta tilapäisesti tunne-elämän vai uhkaako parisuhdetta tyytymättömyys esim. asuinpaikkaan tai työhön? Mikä neuvoksi kun toinen ei puhu eikä pussaa enkä itsekään ole niissä kovin hyvä?

 

[supers]

Pojasta? Onko poika teidän yhteinen? Miten käyttäytyi ensimmäisen raskauden aikana?

Hankalaa on jos kumpikaan ei puhu. Kirjoita sähköposti! Joskus kirjoittaminen on helpompaa.

 

[Armas Paskiainen]

Pojasta? Onko poika teidän yhteinen? Miten käyttäytyi ensimmäisen raskauden aikana?

Hankalaa on jos kumpikaan ei puhu. Kirjoita sähköposti! Joskus kirjoittaminen on helpompaa.

Poika ei ole minun, joten en tiedä ensimmäisestä raskaudesta mitään eikä hän itse kuulemma muista. Olen yrittänyt puhua mutta se otetaan lähinnä pään aukomisena.
Mielestäni on sadistista vallan käyttöä vaatia että koko perhe menee yhden jäsenen mielialan mukaan. Olen vakavasti harkinnut, että kun avo on huonolla tuulella, eli nykyään lähes koko ajan, häivyn harrastusten pariin. Sitten en kyllä ole paikalla kun pitäisi kotityöt tehdä.

 

[karamellielli]

Minä olen varmaan ollut vaikea tapaus molempia lapsia odottaessani. Ja olen kuullut myös ystäviltäni, että hormoonit pistävät pään sekaisin. Itkin ja suutuin ihan olemattomista asioista. Saatoin saada silmittömiä raivareitakin, jos vaikka nälkä pääsi yllättämään. Onneksi mies suhtautui melko tyynesti oikkuiluuni ja antoi minun olla rauhassa, jos selvästi sen osoitin.

En tietenkään tiedä, johtuuko sinun vaimosi kylmäkiskoisuus raskaudesta vai jostain muusta, mutta en pitäisi sitä mitenkään outonakaan. Se on epäreilua, mutta vaikka sen tietää itsekin, niin sille ei aina mahda mitään. Itse halusin varsinkin toista lasta odottaessani olla aluksi yksin. Illalla väsytti ja ärsytti ihan armottomasti pelkkä toisen läsnäolokin. Mutta toisaalta kaipasin syliä ja ylettömiä määriä hellyyttä. Itse en sitä tietenkään halunnut ainakaan usein pyytää, mutta mies tajusi pitää huolta siitäkin asiasta. "Tuletko kulta syliin, niin silittelen sinua?" oli ehkä maailman paras kysymys illalla, kun esikoinen oli saatu unten maille.

Alussa en ollut seksuaalisestikaan kovin halukas. Paha olo, väsymys ja huimaus eivät oikein lisänneet haluja ja siksi joskus ahdisti, kun mies alkoi silitellä rangaistusalueelta. Ehkä noin viidennentoista viikon jälkeen alkoi himotkin taas hyrräämään ja loppuraskauden mies saikin ihan kiitettävästi kyytiä. Omasta mielestään välillä varmaan liikaakin.

Pyytäisin sinua olemaan kärsivällinen ja nielemään sellaisiakin asioita, joita et normaalitilanteessa sulattaisi. Älä hermostu tai suutu, jos vaimosi vaikuttaa äksyltä. Lähde vaikka pojan kanssa ulos tai ruokakauppaan. Ole kiinnostunut raskaudesta. Älä utele liikaa, mutta kysele esim. miten tämä raskaus eroaa edellisestä vai onko se samanlainen. Kysy onko hänellä huono olo tai väsyttääkö. Kysy haluaisko hän, että silität tai hierot tai pidät muuten vain sylissä. Voit myös kertoa, että tunnet olevasi ulkopuolinen tilanteessa, mutta tee se syyllistämättä. Kerro, että sinuakin jännittää tuleva. Se minkälainen isä sinusta tulee ja kuinka elämänne muuttuu uuden vauva myötä.

Oma mieheni tunnusti, ettei oikeastaan ollut lapsistamme mitään mieltä ennen kuin he olivat syntyneet ja hiukan kasvaneet. Niin, että isäkin "sai" heiltä jotakin: hymyn, kikatuksen tai epämääräistä suhinaa, joka oli tulkittavissa sanaksi "isi". Mutta onneksi hän teki sen vasta siinä vaiheessa, kun lapset olivat noin puolivuotiaita. Minulle oli raskaana ollessa äärettömän tärkeää, että mies osoitti olevansa yhtä kiinnostunut lapsista kuin minä itse.

Toivottavasti tästä oli jotain apua. Onnea! :hug:

 

[suvi-tuuli]

no huhhuh jos et 10 viikkoa selviä ilman seksiä parisuhteessa vaan mietit jo pettämisen oikeutustakin, nimimerkkisi on ilmeisesti kohdallaan...
ekanakin voi olla että parisi kärsii pahoinvoinnista, alavatsa- ja selkäkivuista, päänsärystä, kutinasta alapäässä, rintojen arkuudesta ja kivistyksestä ja valtavasta väsymyksestä: siinä on ihan muutama fyysinen syy sille ettei seksiä tee mieli.
jos ei moisia ole niin sitten tulee vino pino muita hormonaalisia mahdollisuuksia. tai voi olla että puolisosi kokee sinun painostavan häntä, tai pelkää seksin vahingoittavan vauvaa, tai seksi koskee: eli kyllävain sekin on raskauden aikana mahdollista!
puoliasiaa on että parisuhteessa muuten menee hyvin, eli luottamuksen pitää olla kohdillaan.
ps. miehiäkin on joka lähtöön, omani kesti kuin mies puolen vuoden selibaatin synnytyksen jälkeen, kaikki kunnia hänelle, totesi vain että hyvää kannattaa odottaa!

 

[Armas Paskiainen]

Kiitoksia kovasti vstauksista, joista piristyin heti. Tuo kummasti uskoa tulevaisuuteen kun kuulee ettei ole ainoa mies, jonka vaimo muuttuu ikäväksi ihmiseksi raskauden aikana. Tuntuu kyllä tosi pahalta kun poikakin saa aina vastaukseksi ärähdyksen. Ilman seksiä olisi helpompi elää, jos tuo henkinen puoli pelaisi ja jos toisella on paha olo, sen voisi vaikka sanoa. Kun kysyn onko paha olo niin vastaus on jokin äännähdys. Toivottavasti tilanne muuttuu, koska kyllä hyvää jaksaa odottaa jos ei odota turhaan. Olen aina ajatellut niin, että jos seksille on fyysinen este, se tarvitsee pahimmillaan lääkäriä mutta jos este on korvien välissä, on peli menetetty. Ehkä niin ei olekaan.

 

[Äiti-Kengu]

No jos mun mieheltä kysyttäis muutuinko näiden kahden raskauden aikana.Vastaisi,että kyllä.
Minä en kyllä pihdannut,mies sai niin usein kun halusi.
Raskauteni oli henkisesti ja osittain fyysisesti rankkoja,ite olisin kaivannut mieheltä enemmän henkistä tukea,mutta...
Tosi kurja tilanne sulla ja toivottavasti saat vaimos kanssa asiat sujumaan.
Kuullostaa kyllä tosi pitkältä ajalta olla ilman.Kannattaa asiasta yrittää jutella ja tiedustella mikä vaimos kanta on asiaan.Taikka pyydä kirjoittaan tuntonsa ylös,jos ei pysty puhuun.Niin ja mikä estää sua kirjoittamasta omia tuntojas vaimollesi.Jos tällä tavalla pystyisitte kommunikoimaan.

 

[pampelo]

meillä mies teki niin et pyysi mut sohvalle viereen istumaan, otti kädestä kiinni ja sanoi: nyt kerrot mikä on? :heart:
mua hirvitti kuinka paljon raskaus muuttaa mua ulkoisesti ja olin ihan varma et mies pitää mua sit vaan rumana ja lihavana. ja olin älyttömän mustasukkainen mun miehestä joka mun mielestä tietenkin on maailman parhaimman näköinen ja ihan varmasti kaikkien muidenkin naisten mieleen.
halusin vaan et mies ilmaisee (ehkä vastusteluista huolimatta) rakkautensa, hellyytensä ja ihailunsa mua kohtaan vaikka vaan pitämällä kainalossa ja kertomalla ihan turhanpäiväisiä asioita.
toivottavasti saat asiat selvitettyä vaimokkeen kanssa. meillä nyt rv30+6 eikä yhtään hirvitä enää.

 

[Armas Paskiainen]

On todella ahdistavaa kun ei ole mitään toivoa seksistä ja hän on tilanteeseen aivan tyytyväinen eikä ole kuulemma koskaan elämässään kaivannutkaan seksiä. Tiesin kuulemma mitä sain kun aloimme seurustelemaan toista kertaa. Emmehän olleet nähneetkään toisiamme lähes 9 vuoteen välissä. Jotenkin halusin uskoa että hän olisi muuttunut, mitä hän myös itse väitti. Vaimokkeeni on kuitenkin ainoa tuntemani ihminen, joka ei puhu eikä pussaa missään olosuhteissa. Olen yrittänyt kirjoittaa, mutta vastausta ei ole tullut; ei edes käytöksestä huomaa että olisin kirjoittanutkaan. Hän ei siis ota mitään kantaa mihinkään. Sanoo vain että lähtee, jos alan tuntua väärältä mieheltä. Muutaman yön hän valvoi pari vuotta sitten äitinsä vieressä, kunnes tämä kuoli ja sitten pääsi itku. Se onkin toistaiseksi viimeinen muistamani näyttö tunne-elämästä. Jos lapsi ei olisi tulossa niin varmaan lopettaisin suhteen, koska näyttää olevan yhdentekevää mitä itse tunnen ja selviäisin kyllä.
Te naiset olette vissiin miettineet tunnejuttuja paljon enemmän kuin me miehet. Olette nimittäin tuoneet esiin niin paljon näkökantoja, jotka eivät ole käyneetkään mielessäni. Kiitos niistä. Mielestäni tuollainen kylmäkiskoisuus on sairasta, mutta olemme pojan kanssa jo siihen tottuneet.