J
J
Vieras
Nalkuttaminen, olen niin kyllästynyt siihen. Tilanne meillä on tämä: avovaimo hermostuu pienimmästäkin asiasta, jonka olen jättänyt tekemättä tai ihan vaan unohtanut. Ei väliä oliko se roskien vieminen, huolimaton tiskaaminen, lista on loputon. Ja kun sitten jostain sanoo, niin sävy on tiuskiva. Ja sitten kun on jostain sanonut ja tarpeeksi ärsyttää, niin avovaimo suoraansanottuna vittuilee ihan jokaisesta pienestä asiasta koko illan.
Tiedän kyllä että voisin olla varmasti huolellisempi yms, mutta kun kuitenkin teen myös kotitöitä pyytämättä, niinkuin asiaan kuuluu. Mutta kun ei tunnu riittävän. Kun olen olen tätä jo jonkun aikaa sietänyt ja en nyt anteeksi pyydellyt, yrittänyt vakuutella että, en minä tahallaan yritä ärsyttää...ja joka ilta ei jaksais kuunnella sitä vittuilua. Ei multa herkästi hermo pala mutta alkaa olla raja lähellä. Tiedän vaan että jos tästä hermostuisin ja sanoisin suorat sanat niin avovaimo kääntäisi sen jotenkin minuun taas, ja sillä ei olisi mitään vaikutusta.
En vaan ymmärrä sitä että tällaisilla oikeasti toisarvoisilla pilataan ilta toisensa jälkeen. Ei kovin paljon huvita enää välittämistään näyttää kun se tuo nalkuttaminen ja valitus ei ota loppuakseen. Ja älkää viitsikö sitten kommentoida, että oma vikasi, ryhdistäydä ja tee hommasi oikein...olen sen tehnyt jo mutta ei auta.
Ihan naisille neuvoksi, koittakaa välttää nalkuttamista, jos ei hommat suju niin älkää ainakaan sanoko sitä ""taas teit niin, taas jätit tekemättä, etkö koskaan opi, mikä sussa on vikana...jne."" Ei kovin rakentavaa. Varmin tapa tappaa miehen tuntet ja hellyys on juuri tuollainen puhe...Sillä tällä hetkellä minusta tuntuu hyvältä enää silloin kun olen yksin kotona eikä tarvitse miettiä sitä, mistä puoliso seuraavaksi keksii valittaa. Ja kevreiden kanssa on koko ajan mukavampi mennä baariin tai muualle, ettei tarvitsisi olla kotona kun avopuoliso on siellä...
Onko täällä kohtalotovereita? Tai nalkuttajanaisia? Kertokaapa mitä hyvää olette nalkuttamisella saaneet aikaan? Tai miten olette päässeet yhteisymmärrykseen asioista...Ei kai ero nyt ainoa tapa ole tästä asiasta selvitä?
Tiedän kyllä että voisin olla varmasti huolellisempi yms, mutta kun kuitenkin teen myös kotitöitä pyytämättä, niinkuin asiaan kuuluu. Mutta kun ei tunnu riittävän. Kun olen olen tätä jo jonkun aikaa sietänyt ja en nyt anteeksi pyydellyt, yrittänyt vakuutella että, en minä tahallaan yritä ärsyttää...ja joka ilta ei jaksais kuunnella sitä vittuilua. Ei multa herkästi hermo pala mutta alkaa olla raja lähellä. Tiedän vaan että jos tästä hermostuisin ja sanoisin suorat sanat niin avovaimo kääntäisi sen jotenkin minuun taas, ja sillä ei olisi mitään vaikutusta.
En vaan ymmärrä sitä että tällaisilla oikeasti toisarvoisilla pilataan ilta toisensa jälkeen. Ei kovin paljon huvita enää välittämistään näyttää kun se tuo nalkuttaminen ja valitus ei ota loppuakseen. Ja älkää viitsikö sitten kommentoida, että oma vikasi, ryhdistäydä ja tee hommasi oikein...olen sen tehnyt jo mutta ei auta.
Ihan naisille neuvoksi, koittakaa välttää nalkuttamista, jos ei hommat suju niin älkää ainakaan sanoko sitä ""taas teit niin, taas jätit tekemättä, etkö koskaan opi, mikä sussa on vikana...jne."" Ei kovin rakentavaa. Varmin tapa tappaa miehen tuntet ja hellyys on juuri tuollainen puhe...Sillä tällä hetkellä minusta tuntuu hyvältä enää silloin kun olen yksin kotona eikä tarvitse miettiä sitä, mistä puoliso seuraavaksi keksii valittaa. Ja kevreiden kanssa on koko ajan mukavampi mennä baariin tai muualle, ettei tarvitsisi olla kotona kun avopuoliso on siellä...
Onko täällä kohtalotovereita? Tai nalkuttajanaisia? Kertokaapa mitä hyvää olette nalkuttamisella saaneet aikaan? Tai miten olette päässeet yhteisymmärrykseen asioista...Ei kai ero nyt ainoa tapa ole tästä asiasta selvitä?