H
HAH
Vieras
Yhtälailla Suomi on sammuva yhteiskunta sisäsiittoisine kansalaisineen, jotka kuolee kaikki perinnöllisiin tauteihinsa.Alkuperäinen kirjoittaja Helekutti:
K
KKMM
Vieras
Ensinnäkin sosiaalisita taidoista ei oo tietookaan ku pitää päälle puhua.Mitä niihin lapsiin tulee niin ilmeisesti kannattaa kotihoitoa mahdollisimman pitkään eli kouluun saakka..?Miten ihmeessa heidän lapsensa pystyy olemaan sosiaalisia?jakamaan muiden kanssa leluja yms?käyttäytymään?hyväksymään erilaiset lapset?Ihmettelen kovasti. Varmasti moni haluisi jäädä kotiin oman mussukkansa kanssa niin pitkän ku mahdollista mutta valitettavasti lapsen tarpeiden tyydyttämiseksi ei pelkät rukoukset riitä.Haluan ainakin itse henkilökohtaisesti ostaa kaiken mitä lapsi tarvitsee ja ettei tarvitse rikkinäisissä vaatteissa liikkua tai surra sitä kun on pelkät äitin vanhat lelut 80-luvulta 
Mutta tosissaan ihme käytöstä..
Mutta tosissaan ihme käytöstä..
M
mik
Vieras
Olipas rouvalla asiatonta käytöstä. Kotiäitiyttä voi puolustaa monella paljon asiallisemmalla tavalla. Tietysti tuo hänen tapansa on keino saada aikaan runsaasti keskustelua... liekö ollut tarkoituskin? On hienoa, jos on varaa jäädä kotiin lapsia hoitamaan, kaikilla ei ole siihen vain taloudellisia mahdollisuuksia.
Mielestäni on hyvin tärkeää, että perheellä on varaa ruokaan, puhtaisiin ja ehjiin vaatteisiin, sekä tarvittaessa lääkkeisiin ym. Jos ei ole varaa muuten näihin perusjuttuihin, niin on mentävä töihin. Itsekin jäisin lapsen kanssa kotiin ehdottomasti, jos voisin ilman palkkatuoloja taata lapselleni nuo perusasiat.
On totta, että nykyään jotkut ihmiset elävät rahalle ja materialle, eivätkä ehkä huomaa sitä olennaisinta elämässään, vasta kun jotain radikaalimpaa tapahtuu. Ei lapset kaipaa sälää ja seteleitä, vaan rakastavia vanhempia. Me olemme vain niin vinhoja, että välillä unohdamme tuon asian kaiken nykypäivän pyörityksen keskellä.
Itse olen harkinnut lyhyemmän työpäivän tekemistä, jotta aikaa perheelle olisi vielä hieman enemmän. Saa nähdä kuin tämän rouvan käy kun alan asiaa ehdottelemaan työpaikallani... nykyinen tuloksentavoittelu ja kiire luo työpaikoille helposti asenteen, joka ei hyväksy perheen etusijalle asettamista.. valitettavaa mutta totta tänä päivänä.
Mielestäni on hyvin tärkeää, että perheellä on varaa ruokaan, puhtaisiin ja ehjiin vaatteisiin, sekä tarvittaessa lääkkeisiin ym. Jos ei ole varaa muuten näihin perusjuttuihin, niin on mentävä töihin. Itsekin jäisin lapsen kanssa kotiin ehdottomasti, jos voisin ilman palkkatuoloja taata lapselleni nuo perusasiat.
On totta, että nykyään jotkut ihmiset elävät rahalle ja materialle, eivätkä ehkä huomaa sitä olennaisinta elämässään, vasta kun jotain radikaalimpaa tapahtuu. Ei lapset kaipaa sälää ja seteleitä, vaan rakastavia vanhempia. Me olemme vain niin vinhoja, että välillä unohdamme tuon asian kaiken nykypäivän pyörityksen keskellä.
Itse olen harkinnut lyhyemmän työpäivän tekemistä, jotta aikaa perheelle olisi vielä hieman enemmän. Saa nähdä kuin tämän rouvan käy kun alan asiaa ehdottelemaan työpaikallani... nykyinen tuloksentavoittelu ja kiire luo työpaikoille helposti asenteen, joka ei hyväksy perheen etusijalle asettamista.. valitettavaa mutta totta tänä päivänä.
S
siili
Vieras
Itse saan ensimmäisen lapseni kesäkuun alussa. Meidän perheessä on ollut alusta asti selvää, että lapsi menee reilun vuoden ikäisenä hoitoon. Itse olen "joutunut" tarhaan 1,5-vuotiaana ja mieheni perhepäivähoitoon 1-vuoden ikäisenä. Olen myös ekaluokkalaisesta lähtien ollut koulun jälkeen yksin kotona. Ja mikäs minusta tuli...
Olen fiksu ihminen joka osaa huolehtia itsestään. En tarvitse jatkuvasti seuraa, vaan nautin aina välillä myös yksinolosta. Itse ainakin nautin tarhassa olosta suunnattomasti. Siellä oli iso joukko lapsia, joiden kanssa leikkiä koko päivä. En ole ikinä kokenut, että vanhempani olisivat jotenkin vähemmän rakastaneet minua, vaikka ovat olleet melkein koko lapsuuteni päivätöissä.
Se minkälaisen hoidon lapselleen valitsee on jokaisen oma valinta. Mutta kannattaisi ehkä miettiä omaa lapsuuttaan tai vaikka jutella nuorten aikuisten kanssa jotka ovat olleet tarhassa ja ns. avainnauhalapsia eli koulun jälkeen kotiin yksin muutamaksi tunniksi. Varmasti jokaisen suvusta ja tuttavapiiristä löytyy sellainen. Onko heistä kasvanut tämän takia hirviöitä?
Olen fiksu ihminen joka osaa huolehtia itsestään. En tarvitse jatkuvasti seuraa, vaan nautin aina välillä myös yksinolosta. Itse ainakin nautin tarhassa olosta suunnattomasti. Siellä oli iso joukko lapsia, joiden kanssa leikkiä koko päivä. En ole ikinä kokenut, että vanhempani olisivat jotenkin vähemmän rakastaneet minua, vaikka ovat olleet melkein koko lapsuuteni päivätöissä.
Se minkälaisen hoidon lapselleen valitsee on jokaisen oma valinta. Mutta kannattaisi ehkä miettiä omaa lapsuuttaan tai vaikka jutella nuorten aikuisten kanssa jotka ovat olleet tarhassa ja ns. avainnauhalapsia eli koulun jälkeen kotiin yksin muutamaksi tunniksi. Varmasti jokaisen suvusta ja tuttavapiiristä löytyy sellainen. Onko heistä kasvanut tämän takia hirviöitä?
Similar threads
- Reetam
- Vauvat ja taaperot 2
