Naisnäkökulmaa kaivataan...

[Greyling]

Terve Arvon Naiset

En oikein tiedä mistä hakea apua, enkä kehtaa pahemmin asiasta kavereiden kanssa keskustella, joten käänny teidän puoleenne, mielipiteitä antamaan.

Eli ongelma on vaimo. Tai lähinnä se, että vaimo ei paljoa kotona viihdy.

Taustalla kome ja puoli vuotta kotona kahden lapsen kanssa. Nyt hän on ollut töissä puolisen vuotta. Taloudellisesti töisää ei tarvitsisi olla, mutta ymmärrän joakisen ihmisen tarpeen sosiaaliseen kanssakäymiseen muiden aikusten ihmisten kanssa ja että elämässä pitää olla muutakin sisältöä, kuin hiekkalaatikko ja kodin hoitaminen.

Nyt kuitenkin vaimoni otti vastaan vastuullisen työtehtävän ja päivät venyvät todella pitkiksi. Tälläkin viikolla laskin hänellä jo neljän päivän jälkeen olleen 45 työtuntia ja sen lisäksi työmatkat, noin kuusi tuntia.

Itse teen "normaalia" kahdeksan tuntista päivää, joten lasten takia on hieman huono omatunto. Iltaisin lapset kyselevät, että missä äiti on. Kun vastaan, että töissä, niin seuraava kysymys on, miksi? Tätä olen itsekkin pohtinut.

Olen harkinnut ottavani pari vuotta vapaata ollakseni lasteni kanssa, mutta siinä ei olisi mitään järkeä taloudellisesta näkökulmasta.

Mitä tehdä, kun tuntuu, että vaimo on naimisissa työnantajansa kanssa ja perhe on kaukana kakkossijalla!?

 

[Meritähti]

Onko tuo työtehtävä vain alkuun näin paljon aikaa vievä? Jos tasottuu kun pääsee uuteen hommaan kiinni?

 

[Grayling]

Onko tuo työtehtävä vain alkuun näin paljon aikaa vievä? Jos tasottuu kun pääsee uuteen hommaan kiinni?

On parin vuoden määräaikainen pesti, mutta pelkään vaan pahoin, että sen jälkeen vastuu vaan kasvaa....

 

[mie]

Olen harkinnut ottavani pari vuotta vapaata ollakseni lasteni kanssa, mutta siinä ei olisi mitään järkeä taloudellisesta näkökulmasta.

Muuhun kantaa ontamatta, niin olisiko sinulla mahdollisuus tehdä vaikkapa lyhennettyä päivää? Saisit olla enemmän lasten kanssa, mutta talous ei siihen (välttämättä) kaatuisi.

 

[mie]

Olen harkinnut ottavani pari vuotta vapaata ollakseni lasteni kanssa, mutta siinä ei olisi mitään järkeä taloudellisesta näkökulmasta.

Muuhun kantaa ontamatta, niin olisiko sinulla mahdollisuus tehdä vaikkapa lyhennettyä päivää? Saisit olla enemmän lasten kanssa, mutta talous ei siihen (välttämättä) kaatuisi.

Tuo hymiö ei kuulu tuohon...

Mutta siis tulin vielä lisäämään, että tuo on kyllä valitettavan yleinen tilanne monissa perheissä - tosin useimmiten se on isä, joka tekee pitkää päivää.

 

[qwer]

Mitä mieltä vaimo itse on tilanteesta, siis siitä, ettei näe paljon perhettään? Miten vaimo jaksaa pitkät päivät? Ja ajatteleeko hän jaksavansa tuollaista tahtia pidemmän päälle? Oletteko siis jutelleet asiasta ennen tämän työn vastaanottamista tai nyt kun se on jo alkanut?

 

[LisaMarie]

Mitä tehdä, kun tuntuu, että vaimo on naimisissa työnantajansa kanssa ja perhe on kaukana kakkossijalla!?

Ainakin ensin pitäs kertoa sille vaimolle rehellisesti miltä perheestä tuntuu. Ja sitten etsiä niitä kompromisseja, että molemmat olis tyytyväisiä (eikä lapset jäis jalkoihin)

 

[4n äiti]

kannattaa jutella avoimesti tilanteesta hänen kanssaan, ilman hampaita ja sarvia. jokainen ihminen, äiti ja vaimo, on yksilö ja on tosi vaikea ottaa mitään kantaa kun ei tunne ko ihmistä. hänellä voi olla jotain traumoja kotona olosta, pätemisen tarvetta tai mitä vaan. työnarkomania voidaan rinnastaa alkoholismiin, mutta yhteiskunnallisestihan se on ok asia, mikä tekee siitä vielä vaikeamman käsitellä. voimia.

 

[Greyling]

No siis asiasta on juteltu ja useaan otteeseen, myös ennen töihin menoa. Tiedossa oli, että tehtävä on vastuullinen ja aikaavievä.

Ongelma on kuitenkin se, että itse olen täysin jättänyt kaikki oheikuviot pois, eli menen aina suoraan töistä kotiin. Vaimo kuitenkin "joutuu" osallistumaan kaiken maailman kissanristiäisiin ja se tässä vähän risoo.

Koko homma alkoi siitä, että vaimolla meinasi pää hajota kotona lasten kanssa. Ollut aina "uraohjus" ja yli kolme vuotta hiekkalaatikolla oli hieman liikaa. Ottaa nyt ilmeisesti korkojen kera asian takaisin.

Oma työtehtäväni on mahdotonta hoitaa osa-aikaisena. Talous ei kaatuisi, jos eläisimme vain vaimoni tienesteillä, mutta tämä ei ole pointti. Mielestäni molempien aikuisten pitää pystyä käymään töissä ja perhe-elämän pitää kuitenkin sujua.

 

[Grayling]

piti vielä lisätä, että te olette kyllä aika huikeita kirjoittamaan näitä messuja, kun etusivulta putoaa minuutissa...huh : )

 

[4n äiti]

voi olla, että teillä on nyt arvomaailmoissanne isot erot. kannattaa vaikka listata mitkä ovat kummankin tavoitteet elämässä ja mitä arvostaa: rahaa vai vapaa-aikaa, kotona olemista vai kokouksissa juoksemista yms yms. itse erosin aikanaan sen takia, että arvomaailmat olivat niin erilaiset ja elämän tavoitteet ja suunta erit. jos teillä arvot samat niin asiat kyllä järjestyy. aikuinen ihminenhän laittaa elämänsä arvojen mukaan sille mallille, että tavoite on radalla.

 

[chrissy]

pystytkö itse jäämään kotiin vaikka vuodeksi tai kahdeksi?

kun ei se kerran taloutta kaataisi.

 

[Greyling]

voi olla, että teillä on nyt arvomaailmoissanne isot erot. kannattaa vaikka listata mitkä ovat kummankin tavoitteet elämässä ja mitä arvostaa: rahaa vai vapaa-aikaa, kotona olemista vai kokouksissa juoksemista yms yms. itse erosin aikanaan sen takia, että arvomaailmat olivat niin erilaiset ja elämän tavoitteet ja suunta erit. jos teillä arvot samat niin asiat kyllä järjestyy. aikuinen ihminenhän laittaa elämänsä arvojen mukaan sille mallille, että tavoite on radalla.

Kiitos molemmista kommenteistasi. Todella asiallisia.

Tätä samaa olen ihmetellyt ja olemme molemmat sen verran kokeneita, että tämä arvomaailma asia selvitettiin suunnilleen ekoilla treffeillä. Sen takia olen hieman hämmentynyt. Toisaalta, olen huomannut, että perheellistyminen on muuttanut itseäni todella paljon. Ystävät ovat vieläkin lähellä sydäntä, mutta kaverisuhteet ovat jäänneet ajanpuutteen takia. Työn merkitys on muuttunut. Nykyään se on täkeä osa kokonaisuutta, mutta selkeästi omalla paikallaan jonossa perheen ja ystävien jälkeen.

Luulen, että vaimollanikin on saman suuntaista tapahtunut, mutta tuo kotona oleminen vaan otti sen verran koville.

Tietenkin tuo kova työtahti myös on verottanut meidän kahdenkeskeistä suhdetta ja läheisyys on aika harvinaista nykyään. Ja en tarkoita vain sitä sänkypuolta.

Kiitoskia näistä kommenteista. Tuntuu jo, hassua kyllä, himeman helpommalta kun pääsi vähä avautumaan....

 

[chrissy]

voi olla, että teillä on nyt arvomaailmoissanne isot erot. kannattaa vaikka listata mitkä ovat kummankin tavoitteet elämässä ja mitä arvostaa: rahaa vai vapaa-aikaa, kotona olemista vai kokouksissa juoksemista yms yms. itse erosin aikanaan sen takia, että arvomaailmat olivat niin erilaiset ja elämän tavoitteet ja suunta erit. jos teillä arvot samat niin asiat kyllä järjestyy. aikuinen ihminenhän laittaa elämänsä arvojen mukaan sille mallille, että tavoite on radalla.

Kiitos molemmista kommenteistasi. Todella asiallisia.

Tätä samaa olen ihmetellyt ja olemme molemmat sen verran kokeneita, että tämä arvomaailma asia selvitettiin suunnilleen ekoilla treffeillä. Sen takia olen hieman hämmentynyt. Toisaalta, olen huomannut, että perheellistyminen on muuttanut itseäni todella paljon. Ystävät ovat vieläkin lähellä sydäntä, mutta kaverisuhteet ovat jäänneet ajanpuutteen takia. Työn merkitys on muuttunut. Nykyään se on täkeä osa kokonaisuutta, mutta selkeästi omalla paikallaan jonossa perheen ja ystävien jälkeen.

Luulen, että vaimollanikin on saman suuntaista tapahtunut, mutta tuo kotona oleminen vaan otti sen verran koville.

Tietenkin tuo kova työtahti myös on verottanut meidän kahdenkeskeistä suhdetta ja läheisyys on aika harvinaista nykyään. Ja en tarkoita vain sitä sänkypuolta.

Kiitoskia näistä kommenteista. Tuntuu jo, hassua kyllä, himeman helpommalta kun pääsi vähä avautumaan....

tää on siitä hyvä paikka

 

[Meritähti]

Mites viikonloput? Ovatko ne perheen yhteistä aikaa? Saisko vaimon puhuttua vaikka perjantaisin tulemaan aikaisemmin kotiin ja siten ikäänkuin pidentämään viikonloppua?

 

[Greyling]

Mites viikonloput? Ovatko ne perheen yhteistä aikaa? Saisko vaimon puhuttua vaikka perjantaisin tulemaan aikaisemmin kotiin ja siten ikäänkuin pidentämään viikonloppua?

Viikonloput on ihan jees. Tehdään asioita perheenä yhdessä ja molemmat antaa toisilleen omaa aikaa myös. Mutta viime aikoina ilmassa on ollut jonkinverran negatiivisita sähköä, joka pilaa tunnelmaa.

Sen lisäksi vaimoni on melko väsynyt koko ajan. 38 vuotiaana ei jaksa ihan samalla tavalla kun parikymppisenä, jos joutuu heräilemaan öisin ja tekemään pitkää työviikkoa.