Naiset rämettyvät lapsia saatuaan, miehet eivät, miksi?

[ei kiitos...]

Siksipä en hanki lapsia että ei tarvi rämettyä. Saman olen huomannut, nuoretkin äidit vanhenevat kymmenen vuotta pakerrettuaan sen kitisevän sinappikoneen sisuksistaan. Yök!

 

[Ja höpön höpön]

Itselläni on 2 aikauista lasta ja eipä olla rämetytty yhtään. Vartalo on paljon timmimpi ja sporttisempi kuin nykyisillä kaksikymppisillä. Hiukset on viimeisen päälle laitetut ja meikkaan. Ihmiset luulevat minua 5 - 10 vuotta nuoremmaksi kuin olen.

Kyllä se rämettyminen on itsestä kiinni. Vaikka lapset olivat pieniä, satsasin itseeni. Kyllä naisen pitää muistaa olla nainen äitinäkin. Ei ne piikkikorot mihinkään lasten myötä kadonneet eikä seksikkäät vaatteet.

Ilmankos avioliitto kukoistaakin vielä 25 vuoden jälkeen ja ukko kehuu kroppaa. Ja seksikin on tosi hyvää vielä. Ei ole tarvinnut rajan yli hyppiä.

Tunnen monta lapsetonta rämettynyttä kyllä.

 

[kärrynpyörät]

Itselläni on 2 aikauista lasta ja eipä olla rämetytty yhtään. Vartalo on paljon timmimpi ja sporttisempi kuin nykyisillä kaksikymppisillä. Hiukset on viimeisen päälle laitetut ja meikkaan. Ihmiset luulevat minua 5 - 10 vuotta nuoremmaksi kuin olen.

Kyllä se rämettyminen on itsestä kiinni. Vaikka lapset olivat pieniä, satsasin itseeni. Kyllä naisen pitää muistaa olla nainen äitinäkin. Ei ne piikkikorot mihinkään lasten myötä kadonneet eikä seksikkäät vaatteet.

Ilmankos avioliitto kukoistaakin vielä 25 vuoden jälkeen ja ukko kehuu kroppaa. Ja seksikin on tosi hyvää vielä. Ei ole tarvinnut rajan yli hyppiä.

Tunnen monta lapsetonta rämettynyttä kyllä.

Itsestäänhän se kiinni onkin, tokitoki! Mutta kysymys kuuluukin, miksi? Jos lapset on naiselle elämän täyttymys joka jättää jopa aviomiehen kakkoseksi näillä rämettyjillä, niin mikä on että elämä valahtaa alas?

 

[myrkkysumakki]

Taitaa taas olla kysymys siitä, mitä "rämettynyt" itse kullekin tarkoittaa.

Sille, jonka elämä pyörii peilin edessä lutraamisen, kuntosalin ja kauneushoitolan bermudankolmiossa, äidin rämettyminen voi olla sitä, että meikkaaminen ja itsensä "hoitaminen" jää vähemmälle.

Kaikille ihmisille tämä ei tietenkään edusta maailmanloppua. On niitäkin, jotka elävät koko elämänsä "rämettyneinä" ja luulevat olevansa ihan tyytyväisiä...

Jos rämettyminen tarkoittaa sitä, että keskustelunaiheet kutistuvat vain itseä suoraan koskettaviin teemoihin (kuten äideillä oma vauva ja sen tekemiset), niin tuo nyt tuskin on mitenkään ainutlaatuista tai jotenkin äitiyteen liittyvää.

Minun kokemukseni mukaan golfaajat puhuvat golfista, pissikset bilettämisestä ja tavikset erikoistarjouksista. Eli kaikki tyynni rämettyneitä?

Taitaa tässä rämettynyt rämettynyttä soimata . Vai miten se nyt menikään?

 

[molempia löytyy :)]

voi kyllä maailmasta löytyy rämettyneitä miehiäkin! Minusta kun tuntuu että kaupassa suurin osa miehistä on isomahaisia kaljanlitkijöitä
Samoin on rämettyneitä naisia joilla ei lapsia ole ollenkaan.

On aika luonnollista puhua siitä mikä on iso osa elämästä, oli se työ tai perhe. Koti-isät puhuvat kodista ja lapsista, työssäkäyvät töistä ja autosta. Koti-äidit perheestä ja työssäkäyvät muusta.

Kyllä meitä löytyy joka lähtöön, oli lapsia tai ei!!

 

[karvapallo,]

voi kyllä maailmasta löytyy rämettyneitä miehiäkin! Minusta kun tuntuu että kaupassa suurin osa miehistä on isomahaisia kaljanlitkijöitä
Samoin on rämettyneitä naisia joilla ei lapsia ole ollenkaan.

On aika luonnollista puhua siitä mikä on iso osa elämästä, oli se työ tai perhe. Koti-isät puhuvat kodista ja lapsista, työssäkäyvät töistä ja autosta. Koti-äidit perheestä ja työssäkäyvät muusta.

Kyllä meitä löytyy joka lähtöön, oli lapsia tai ei!!

Kyllä duunipaikoilla yms kaveriporukoissa perheelliset miehet puhuu muusta kun lapsistaan. Melkein hohtimilla pitää vetää vastaus että onko sulla lapsia ja jos niin minkä ikäisiä. Niihin vastataan mutta muuten aletaan taas puhumaan siitä mikä puheenaihe kesken jäi. Kysypäs naiselta, onko sulla lapsia, ja jos on, et saa suunvuoroa 3 tuntiin(riippumatta siitä onko kysyjällä niitä tai minkäänlaista mielenkiintoa asiaan).

 

[myrkkysumakki]

voi kyllä maailmasta löytyy rämettyneitä miehiäkin! Minusta kun tuntuu että kaupassa suurin osa miehistä on isomahaisia kaljanlitkijöitä
Samoin on rämettyneitä naisia joilla ei lapsia ole ollenkaan.

On aika luonnollista puhua siitä mikä on iso osa elämästä, oli se työ tai perhe. Koti-isät puhuvat kodista ja lapsista, työssäkäyvät töistä ja autosta. Koti-äidit perheestä ja työssäkäyvät muusta.

Kyllä meitä löytyy joka lähtöön, oli lapsia tai ei!!

Kyllä duunipaikoilla yms kaveriporukoissa perheelliset miehet puhuu muusta kun lapsistaan. Melkein hohtimilla pitää vetää vastaus että onko sulla lapsia ja jos niin minkä ikäisiä. Niihin vastataan mutta muuten aletaan taas puhumaan siitä mikä puheenaihe kesken jäi. Kysypäs naiselta, onko sulla lapsia, ja jos on, et saa suunvuoroa 3 tuntiin(riippumatta siitä onko kysyjällä niitä tai minkäänlaista mielenkiintoa asiaan).

Niin, mutta tuo mies voi sitten kyllä puhua esimerkiksi golfista 3 tuntia putkeen riippumatta siitä, onko kuuntelija kiinnostunut.

Joten mitä eroa? On rämettymistä puhua lapsista mutta ei golfista (ei-kiinnostuneille)?

Vai onko niin, että mies ei vain voi olla rämettynyt naisen mielestä - ainoastaan toinen nainen voi rämettyä?

 

[tiukkapaikka]

Tuntuu olevan tuo lapsettomuus tiukka paikka, kun pitää parisuhdepalstallekin ängetä, vaikka aiheelle on ihan oma fooruminsa.

No, hyvä jos tilittäminen sitten helpottaa.

Ei siellä "omalla" foorumillakaan voi enää olla, kun mammat ovat vallaanneet sen On se lapsellisuuskin näköjään pahuksen tiukka paikka, kun pitää lapsettomien palstallekin ängetä mellastamaan vaikka lapsijutuille olisi elleissä ainakin 10 omaa foorumia.

No, hyvä jos tilittäminen sitten helpottaa ja jaksaa taas paremmin niitä kakkavaippoja katsella.

 

[Rämemajava]

En jaksanut lukea vastauksia, mut tässä syyt, miksi minä olen "rämettyneempi" kuin mieheni (lapsi 2,5 kk):
a) mieheni kehon ei ole tarvinnut valmistaa uutta ihmistä. Hänen keuhkojensa, sydämensä, kaikkien elimien on tarvinnut huolehtia vain yhden yksilön elintoiminnoista, ei kahden. Yllättävän rankkaa kuule valmistaa se uusi ihminen, ei siitä toivuta heti kun hänet on maailmaan saatettu.

b) Mieheni saa unta 8 tuntia yössä. Minä kolme kahden tunnin pätkää. Arvaappa, kumpi näyttää aamulla freesimmältä?

c) Kun mies ei puunaa ja värjää tukkaansa, meikkaa, käytä koruja, tiukkoja paitoja ja korkokenkiä, hän on ihan vaan tavallinen mies, eikä millään lailla rämettynyt. Kun nainen huolehtii ulkonäöstään sen minkä mieskin, häntä pidetään rämettyneenä....

d) Puheenaiheet: ainakin tässä vaiheessa mulla on hyvin rajoitettu kapasiteetti. Huolehdin lapsen, kodin, sosiaaliset suhteet (jotka muuten on yleensä naisen vastuulla. Vai montako joulukorttia teidän miehet on lähettäneet, ja monelleko mummolle suvussa soittaneet? ), yritän tehdä vähän lisäopintoja ja kohta on aika alkaa hankkia lisätöitä. Kaikesta tästä juuri ja juuri selviän, mutta mihinkään muuhun ei tällä hetkellä voimat riitä. Multa on turha odottaa mitään viihdytystä. Ei yksinkertaisesti riitä voimat enää mihinkään rupatteluun, eikä todella kiinnosta jutella niitä näitä, jos se ajan vois käyttää vaikka nukkumiseen.

 

[808]

Multa on turha odottaa mitään viihdytystä. Ei yksinkertaisesti riitä voimat enää mihinkään rupatteluun, eikä todella kiinnosta jutella niitä näitä, jos se ajan vois käyttää vaikka nukkumiseen.

No sitten kai ymmärrät olla kutsumatta vieraita kotiisi, jos et kerran jaksa olla niiden kanssa missään tekemisissä? Etkä varsinkaan lähde itse kenenkään luo murjottamaan? Muistaakseni ap kirjoitti nimenomaan sellaisesta tilanteesta, jossa ovat kylässä jossain ja nainen lässyttää vain vauvalleen/vauvastaan sillä välin, kun mies yrittää pitää jonkinlaista aikuisten keskustelua yllä - mitä iloa tällaisesta kyläilystä on kenellekään? Mun puolestani rämettykää rauhassa kotonanne niin paljon kuin huvittaa, mutta älkää yrittäkö vetää koko tuttavapiiriänne mukaan siihen kurjaan rämeeseen.

Ja meillä muuten mies lähettää kaikki joulukortit, joka vuosi. Kun nyt tulit sitä kysyneeksi

 

[Rämemajava]

Edellinen; jos luit ton ekan lauseen, niin kyse ei todellakaan ole nyt tahdosta, vaan ihan siitä, että mulla ei ole kapasiteettia viihdyttää esmes juuri miehen kavereiden tyttöystäviä, vaikka tahtoisinkin. Sosiaalisten suhteiden ylläpito sukulaisiin ja omiin ystäviini vie kaiken sen, mitä mulla nyt on perheeltä annettavana.

Kun taloon tulee vauva, on edessä sellainen ongelma, että kaikki änkeää kylään juuri, kun itse ei todellakaan jaksaisi viettää aikaansa rupatellen ja kahvia keittäen. Omat ystäväni onneksi ymmärsivät, kun toivotin heidät tervetulleiksi meille vasta muutama viikko sitten - en itseni vuoksi, ihan siksi, että sitä ennen en olisi jaksanut yhtään ylimääräistä vierasta.

Ap kirjoitti sellaisen ihmisen käytöksestä, jonka luona hän jostain syystä vierailee, vaikka eivät ole läheisiä eikä heillä kuulosta olevan muutenkaan yhteistä. Mulla ei ole siihen mitään sanottavaa, kas kun en tätä kaveria tunne enkä hänen ajatuksiaan. En väittänytkään, että itse käyttäytyisin samoin, vaan kerroin, miksi minä juuri nyt en jaksa olla erityisen viehättävä ja miettiä ulkonäköäni sun muuta, mistä mun naisena pitäisi olla tietenkin kovin huolissani.

 

[ladidaa]

En tiedä mitä sanaa vois käyttää kuvaamaan sitä säälitävää otusta, jolla on niin alhainen itsetunto, että sitä pitää paikkailla muita naisia haukkumalla.

Oikeestiko luulette muuttuvanne jotenkin viehättävämmiksi miesten silmissä kun selitätte jotain rämettyneistä äideistä?

[viestiä moderoitu]

 

[sinä olet säälittävä]

En tiedä mitä sanaa vois käyttää kuvaamaan sitä säälitävää otusta, jolla on niin alhainen itsetunto, että sitä pitää paikkailla muita naisia haukkumalla.

Oikeestiko luulette muuttuvanne jotenkin viehättävämmiksi miesten silmissä kun selitätte jotain rämettyneistä äideistä?

[viestiä moderoitu]

Tässä taas yhden rämettyneen äidin katkera purkaus. Viehättävä velanainen on varmaan juuri vietellyt hänen miehensä. Itse on tämäkin meuhkaajamamma osansa valinnut, joten syyttäköön vain itseään. Kuinka muuten kuvittelet osaavasi kasvattaa lapsesi, kun käyttäydyt itsekin kuin pahainen kakara?

 

[kroooohhh]

Multa on turha odottaa mitään viihdytystä. Ei yksinkertaisesti riitä voimat enää mihinkään rupatteluun, eikä todella kiinnosta jutella niitä näitä, jos se ajan vois käyttää vaikka nukkumiseen.

No sitten kai ymmärrät olla kutsumatta vieraita kotiisi, jos et kerran jaksa olla niiden kanssa missään tekemisissä? Etkä varsinkaan lähde itse kenenkään luo murjottamaan? Muistaakseni ap kirjoitti nimenomaan sellaisesta tilanteesta, jossa ovat kylässä jossain ja nainen lässyttää vain vauvalleen/vauvastaan sillä välin, kun mies yrittää pitää jonkinlaista aikuisten keskustelua yllä - mitä iloa tällaisesta kyläilystä on kenellekään? Mun puolestani rämettykää rauhassa kotonanne niin paljon kuin huvittaa, mutta älkää yrittäkö vetää koko tuttavapiiriänne mukaan siihen kurjaan rämeeseen.

Ja meillä muuten mies lähettää kaikki joulukortit, joka vuosi. Kun nyt tulit sitä kysyneeksi

Niin ja sen ymmärtää vielä jos lapsi on joku 2.5kk ikäinen. mutta kun pentu alkaa hipoa 10 vuotta ja jutut liikkuu edelleen vain sen piltin ympärilllä niin ...haukotus.....

 

[onnellinen vela]

En tiedä mitä sanaa vois käyttää kuvaamaan sitä säälitävää otusta, jolla on niin alhainen itsetunto, että sitä pitää paikkailla muita naisia haukkumalla.

Oikeestiko luulette muuttuvanne jotenkin viehättävämmiksi miesten silmissä kun selitätte jotain rämettyneistä äideistä?

[viestiä moderoitu]

Helpottiko?

 

[Työtyö]

Joskus voivat ystävyyssuhteissa asetelmat mennä toisinkin päin. Oma ystäväni puhuu puolen tunnin monologeja työstään. Lapsistani hän ei kysy, eikä kyllä tee mieli kertoakaan, koska hän on selväsanaisesti kertonut inhoavansa lapsia. Joskus vaan tulee mieleen työmonologia kuunnellessa, että meillä taitaa ylipäätään olla nykyisin liian vähän yhteistä puhuttavaa.

Keskustelutaito vaatii ylipäätään jonkinlaista epäitsekkyyttä. Vaikka toista osapuolta ei kiinnosta toisen perhe tai työ pätkääkään, voi osoittaa sen verran kohteliaisuutta, että edes kysyy. Ja toinen voi osoittaa kohteliaisuutta kertomalla vain lyhyesti niistä asioista, joista tietää toisen olevan epäkiinnostunut. Ongelma taitaa ylipäätään olla se, että ihmiset ovat kiinnostuneita vain omasta elämästään. Ero käy ilmi siinä, kuka on mielellään koko ajan äänessä ja kuka ei. Olen enemmän kuuntelijatyyppiä ja enimmäkseen vain kuuntelen monen ihmisen monologeja omasta elämästään. Jos sitten joskus harvoin tapaa jonkun, jota oikeasti elämäni kiinnostaa, pulputan ihan liikaa, siksi kun kukaan niin harvoin enää kysyy.

Eipä me rämettyneet äidit varmaan olla ainoita, jotka itsekkäästi puhuvat omasta elämästään. Kyllä työssä käyvät sinkut voivat olla ihan samanlaisia.

 

[turha roikkua, jos kumpikaan ei saa mitään]

Joskus voivat ystävyyssuhteissa asetelmat mennä toisinkin päin. Oma ystäväni puhuu puolen tunnin monologeja työstään. Lapsistani hän ei kysy, eikä kyllä tee mieli kertoakaan, koska hän on selväsanaisesti kertonut inhoavansa lapsia. Joskus vaan tulee mieleen työmonologia kuunnellessa, että meillä taitaa ylipäätään olla nykyisin liian vähän yhteistä puhuttavaa.

Niinpä. Eiköhän jo järki kerro sen verran, että jos hänen puheenaiheensa ei kiinnosta sinua, eikä sinun puheenaiheesi häntä, olis kenties aika pistää suosiolla ystävyys telakalle ja etsiä samanhenkisempää seuraa?
Ei näissä tilanteita ole syyllisiä ja syyttömiä, on vain ihmisiä jotka ns. kasvavat erilleen. Se voi tapahtua ystävyyssuhteessa ihan samoin kuin parisuhteessakin.

 

[Rämemajava, muttei kuollut sellainen]

Arki pienten ja isompienkin lasten kanssa voi olla väsyttävää, mutta myös palkitsevaa.
Kukaan ei osaa/voi osoittaa rakkautta sinulle niin aidosti kuin lapsi (oma lapsi siis).
Ei välttämättä ainakaan joka aamu tule heti herättyä mieleen alkaa itseään "puunata" peilin edesdsä, kun on vaipanvaihtoa, syöttämistä, pesemistä, pyykkiä, ruoanlaittoa, siivoamista jne. Eli ei se kotiäidin työ ole sen helpompaa kuin muukaan työ...no, työaika voi olla jopa se 24 tuntia/vrk. Kaiki naiset toivon mukaan saavat itse valita kotiäitiyden ja työhönlähtemisen välillä.
Joillekkin kotona oleminen vaan ei sovi ja so what?! Kukin taaplaa tyylillään.
Mites olis te lapselliset ja lapsettomat naiset, jos kunnioittaisimme toistemme valintoja ja näkisimme pintaa syvemmälle eli ymmärtäisimme äitiyden mukanaan tuomaa tilapäistä maailmankuvan supistumista. Lapsen saaminen on aina iso elämänmuutos ja voi "imaista" totaaliseen äitiyshössöttämiseen joksikin aikaa.
Olisi mies kyllä fiksu, jos antaisi vaimolleen "vapaata" eli sillointällöin hoitaisi lasta/lapsia, niin että vaimo pääsisi ystävän/ystäviensä kanssa esim. lenkille, kahville, shoppailemaan, elokuviin tai minne vain tämä vaimo ystävineen itse haluaisi lähteä virkistäytymään.Kotiin totaalisesti jämähtäminen ei liene kenellekkään hyväksi?

 

[totuus lasten suusta...]

Minulle tuli sähköpostiin lasten suusta -hupailuja. Tässä yksi:

"Minun äiti on maailman kaunein, kun sillä on niin ihanan pitkät tissit"

^kauneus on katsojan silmässä!