Naiset rämettyvät lapsia saatuaan, miehet eivät, miksi?

[talvikki -63]

Tämän havainnon olen tehnyt, poikkeuksia toki on.

Olemme lapseton 40v pariskunta joilla on useita tuttavapariskuntia/perheitä. Kun lapsia alkoi siunaantua, nämä mammat syventyivät vain niihin lapsiinsa, unohtaen kokonaan muun maailman. Kun käymme kyläilemässä näissä perheissä, perheen isukki on ainoa joka heistä juttelee minulle. Toki lapset juttelevat, kunhan ovat jo sen ikäisiä, ja heistä saan leikki ja peliseuraa. Mutta tämä äiti vaan jauhaa niitä mammajuttujaan, eikä huomioi minua ja miestäni mitenkään vaikka olisi suunnilleen juuri äitini tapettu! Mies jaksaa kysellä töissä ja harrastuksissani kuulumisista jne.

Ja kuten sanottu: poikkeuksia on, on minulla ihania naisia (jotka ovat äitejä myös) ystävinä, joiden kanssa käyn esim. ravintolassa ja risteilyilla, he sanovat aina että ihanaa päästä joskus eroon siitä vaippa- ja läksysirkuksesta ja pohtia isojen tyttöjen juttuja ja parantaa maailmaa parin siiderin äärellä.

Mikähän tässäkin on että naisia on niin erilaisia.

Ovatko jotkut mammat jotenkin katkeria lapsettomille naisille, kun he pääsevät liikkumaan vapaasti ja rahaa jää. Muuta syytä en tuohon ylimieliseen käytökseen keksi.

Ja kuvittelevatko ne mammat että lapsettomia kiinnostaa loputtomiin kuunnella tarkkoja analyyseja vaikka lapsen kakasta esim. ruokapöydässä. (jossa ruokahalu on jo muutenkin mennyt kun tenavat hyppii kasvattamattomina pitkin seiniiä).

Sen vielä sanon että näissä perheissä lapset selvästi kunnioittaa isäänsä paremmin kuin äitiään.

Mutta tällaisia keittiöpsykologi havaintoja, onko kellään lisättävää tai vähennettävää?

 

[Kikka_69]

Jos nimimerkkisi viittaa syntymävuoteen olet lähempänä 50 v. Vai onko miehesi kolmekymppinen ja laskit keskiarvon

 

[miehensä vaimo]

Ehkä kun elämässä ei muuta ole, niin ajatusmaailmakin kapenee. Naiset sidotaan kotiin lasten kanssa, kun mies "saa" käydä töissä ja kokea muitakin virikkeitä kuin 2-3 vuotiaan pukellusta.

Kun on sitä oksennusta olkapäällä ja ollaan ihan kotona vaan kakkavaippoja vaihtamassa, ei sillä ulkoisellakaan habituksella ole niin väliä.

Sen sijaan että niin kärkkäästi hyökkäät äiten (naiset aina susia naisille) kimppuun, etkö koskaan ole ihmetellyt, mikseivät isät ymmärrä potkia äitejä kotoa välillä jumppaan ja teatteriin, ja ota lapsivastuuta iltaisin itselleen?

Niinpä.

 

[a-p]

Jos nimimerkkisi viittaa syntymävuoteen olet lähempänä 50 v. Vai onko miehesi kolmekymppinen ja laskit keskiarvon

Olen lähempänä 50v kuin 40 mutta ajatusmaailma ja ulkonäkö on enempi 40v kuin 50v. siksi tuo pyöristys.

 

[a-p]

Ehkä kun elämässä ei muuta ole, niin ajatusmaailmakin kapenee. Naiset sidotaan kotiin lasten kanssa, kun mies "saa" käydä töissä ja kokea muitakin virikkeitä kuin 2-3 vuotiaan pukellusta.

Kun on sitä oksennusta olkapäällä ja ollaan ihan kotona vaan kakkavaippoja vaihtamassa, ei sillä ulkoisellakaan habituksella ole niin väliä.

Sen sijaan että niin kärkkäästi hyökkäät äiten (naiset aina susia naisille) kimppuun, etkö koskaan ole ihmetellyt, mikseivät isät ymmärrä potkia äitejä kotoa välillä jumppaan ja teatteriin, ja ota lapsivastuuta iltaisin itselleen?

Niinpä.

Nämä rämettyneet naiset kyllä käyvät töissä.

Siinäpä se, kun naiset antavat itseään kohdella vain piikana ja yrjöjen siivoajana, niin eihän mies kunnioita sellaista naista joka ei itse tajua ottaa omaa aikaa ja lähteä sinne teatteriin. *Olenhan minä toki sitä ihmetellytkin, mutta en minä voi sille mitään että ne naiset antaa kohdella itseään noin. Mies kyllä käy ties missä poikain riennoissa joka viikonloppu parhaimmillaan.

 

[ei se sukupuoli vaan vanhemmuus...]

Yleensä se rämettyy, jolla on päävastuu lapsista, ihan sukupuolesta riippumatta. Koti-isiä vaan jostain syystä sattuu olemaan todella vähän kotiäiteihin verrattuna. Lapset myös kiukuttelevat ja koettelevat kaikista pahiten sen hermoja, jonka kanssa viettävät eniten aikaa. Esim. satunnaista lastenhoitajaakin lapset tottelevat yleensä huomattavasti kiltimmin kuin sitä kotivanhempaa. Koti-isät rämettyvät ihan siinä missä äiditkin, mitä enemmän on mahdollisuus elää omaa elämäänsä ja jättää lapset jonkun toisen vastuulle, keskittyä itseensä, muihin ihmisiin ja omiin mielenkiinnonkohteisiinsa tarvitsematta jatkuvasti olla ensisijaisesti valppaana lasten tarpeille, sitä helpompi on olla avoin muullekin maailmalle. Kotivanhemman elämässä nyt vaan ei oikein muuta tapahdu kuin sitä kakkavaippojen vaihtoa kuukaudesta toiseen, on tottunut siihen että mitään fiksua ajatusta ei kuitenkaan ehdi ajatella loppuun asti kun joku on jo karjumassa äitiä ja kaikki huippuhetket liittyvät tavalla tai toisella lapsen kehitykseen "omissa jutuissa" edistymisen sijaan, joten voi olla vähän haasteellista saada itseään edes ystävien seurassa siirtymään toiselle taajuudelle.

 

[Äiti kolmelle]

Nämä rämettyneet naiset kyllä käyvät töissä.

Siinäpä se, kun naiset antavat itseään kohdella vain piikana ja yrjöjen siivoajana, niin eihän mies kunnioita sellaista naista joka ei itse tajua ottaa omaa aikaa ja lähteä sinne teatteriin. *Olenhan minä toki sitä ihmetellytkin, mutta en minä voi sille mitään että ne naiset antaa kohdella itseään noin. Mies kyllä käy ties missä poikain riennoissa joka viikonloppu parhaimmillaan.

Joku tässä kliseisessä provossa ei nyt matsaa: Rämettyneet äidit vaihtelevat päivät pääksytysten kakkavaippoja ja silti käyvät töissä. Katsos, kun asia on niin, että useimmat lapset ovat jo ilman vaippoja siihen mennessä, kun äitikin töihin lähtee. Ja vaippa-ikäiset eivät myöskään hypi seinillä. Ja jos äiti käy töissä, on hänellä toki muuta elämää eikä vaippajutut ole päällimäisenä mielessä.

Minä olen niin tavattoman kyllästynyt a-p:n kaltaisiin provoilijoihin, kun itse kuitenkin kolmen lapsen äitinä tiedän, että en itse eikä kukaan ystävistäni eikä meidän lapsemme koskaan käyttäydy tuolla tavalla.

Sitä saa mitä tilaa, sanotaan. Jos sinun äitiystäväsi viihdyttävät seuruettaan kakka-analysoinneilla ruokapöydässä, niin katso nyt ihmeessä peiliin! Yleensä ihmiset etsivät kaltaistaan seuraa...

 

[Lillukka-]

Ap on lapsellinen ja itsekkään oloinen. Ihmettelen, miksi käy kylässä paikoissa joissa ei viihdy ja jonka perheenjäsenet ärsyttävät noin suuresti.

En jaksa uskoa, että äidit puhuvat 24/7 vain lapsistaan ja kakkavaipoista, toki niistäkin voi hiukan puhua, kun se lapsi on kuitenkin se elämän ykkösasia, joka vaatii vastuuta, välittämistä ja läsnäoloa.

Ristiriitaisuuksia huomasin minäkin tässä prvoilussa. Jos lapset kerta kunnioittavat isäänsä, niin miksi isä ei laita näitä hyppiviä ipanoita kuriin?

Myös tämä: "Mies kyllä käy ties missä poikain riennoissa joka viikonloppu parhaimmillaan."" No jopas on hienoa, että mies jättää joka viikonloppu päävastuun kodista vaimolleen, ei kai ihmekkään, että vaimo "rämettyy". Muutenkin koko kirjoitelmassa huokuu ihannointi miehiä kohtaan ja väheksyntä naiisiin.

Ettei tässä nyt ole käynyt niin, että sinä, ap, olet katkera ystävistä, jotka ovat saaneet uutta sisältöä elämäänsä risteilyjen ja baari-iltojen tilalle.

 

[ei ap.]

Ap on lapsellinen ja itsekkään oloinen. Ihmettelen, miksi käy kylässä paikoissa joissa ei viihdy ja jonka perheenjäsenet ärsyttävät noin suuresti.

En jaksa uskoa, että äidit puhuvat 24/7 vain lapsistaan ja kakkavaipoista, toki niistäkin voi hiukan puhua, kun se lapsi on kuitenkin se elämän ykkösasia, joka vaatii vastuuta, välittämistä ja läsnäoloa.

Ristiriitaisuuksia huomasin minäkin tässä prvoilussa. Jos lapset kerta kunnioittavat isäänsä, niin miksi isä ei laita näitä hyppiviä ipanoita kuriin?

Myös tämä: "Mies kyllä käy ties missä poikain riennoissa joka viikonloppu parhaimmillaan."" No jopas on hienoa, että mies jättää joka viikonloppu päävastuun kodista vaimolleen, ei kai ihmekkään, että vaimo "rämettyy". Muutenkin koko kirjoitelmassa huokuu ihannointi miehiä kohtaan ja väheksyntä naiisiin.

Ettei tässä nyt ole käynyt niin, että sinä, ap, olet katkera ystävistä, jotka ovat saaneet uutta sisältöä elämäänsä risteilyjen ja baari-iltojen tilalle.

Sisältöä? Kakkavaipatko sitä sisältöä tuo? Taitaa itselläsi olla aika sisällytyksetön elämä ja kapea maailmankuva jos elämään ei löydy mielekkyyttä ilman kirkuvaa ipanaa.

 

[hoidetaan toisiamme]

Jos parisuhde on hyvä, ja molemmat pitävät toisistaan myös huolta, sillä äidilläkin on aikaa ja halua ja MAHDOLLISUUKSIA myös hieman toteuttaa itseään.

Se kertoo aina parisuhteen tilasta, miten mies vaimoaan myös näissä lapsiasioissa kohtelee, vaikka ei itse joutaisi hoitamaan lapsia aina, niin JÄRJESTÄISI hoitajan ja rouvallekin tilaisuuksia rentoutua. Ettei se menis siihen, että mies voi hyvin, nainen huonosti ja ketäs siitä sitten syytellään, kuin naista. Voi olla valmiiksikin jo kurja olo naisella. Sitten kun tuntuu, ettei kotiäidillä ole mitään annettavaa, ei ne ajatukset hirveästi vaihdu siellä puurokattilan ääressä.

Musta se on sekä miehen että naisen yhteinen onni, et yhdessä kannetaan huolta myös toisesta. Ja jos mies huomaa, tai nainen huomaa, et koti-isän pitäisi päästä tuulettumaan ja itseäänkin välillä hoitamaan, niin kyllä se oma rakas on se ensimmäinen, joka voisi siinä peiliin katsoa.

 

[Lillukka-]

Heh. Onneksi kaikki eivät edes halua lapsia. Heille, jotka lapsia haluavat ja saavat, heille lapsi edustaa paljon enemmän kuin pelkästään kakkavaippoja.

Onkohan jollakin hieman paha olla (ei ap)?

 

[myrkkysumakki]

Olen huomannut näiden "ääneen ihmettelijöiden" olevan yleensä kiinnostuneita vain tuomaan esiin omaa erinomaisuuttaan siihen ryhmään verrattuna, mitä ihmetellään.

Esimerkkejä nytkin aktiivisista ketjuista:
"Mikä siinä pettämisessä viehättää?" = Minä en petä enkä ymmärrä pettäjiä, jotka ovat moraalittomia ja huonompia ihmisiä kuin minä. Ja ajatella, jotkut ovat niin huoria että ottavat suihin!

"Mies käynyt maksullisella, miten suhtautua?" = Mies joka on käynyt maksullisella on paska, älä yritäkään kertoa miten voisin suhtautua muuten. Jos yrität, olet huora tai paska itse.

"Naiset rämettyvät lapsia saatuaan, miehet eivät, miksi?" = Minä en rämety, sillä olen kaikin tavoin parempi kuin ne naiset, jotka rämettyvät. En ole kiinnostunut muusta kuin tämän tosiasian toistamisesta.

Luulisin, että aloittajilla on heikko itsetunto, jota pönkittääkseen heillä on aina oltava joku ryhmä, jota ylenkatsoa. Onhan sekin tapa elää.

 

[no]

Minä en taas ymmärrä, miksi äiti ei saisi puhua lapsistaan. "Ne jotka härjillä ajavat, ne härjistä puhuvat"
Minusta se on taitoa ja halua oppia, jos äidit puhuvat lapsistaan, minusta tässä ei ole kyllä mitään ihmeteltävää. Itsekästä ja huonoa itsetuntoa ap:llä

 

[Aivan varmasti!]

Jos nimimerkkisi viittaa syntymävuoteen olet lähempänä 50 v. Vai onko miehesi kolmekymppinen ja laskit keskiarvon

Olen lähempänä 50v kuin 40 mutta ajatusmaailma ja ulkonäkö on enempi 40v kuin 50v. siksi tuo pyöristys.

Hih, salli mun nauraa. Katso peiliin ja kohtaa todellisuus. Tuskin näytät päivääkään nuoremmalta. Ainakaan ajatusmaailmasi ei ole hippustakaan nuorempi kuin ihmisen joka täyttää seuraavaksi pyöreitä 60: kynttilän kera. Jos sinulla ystäviä on jotka jaksavat sinua juhlia.

 

[sääliksi käy]

Jäi vielä mietityttämään, että nämä rämettyneet kakkavaippaiset naiset jotka eivät edes sinulle puhu vierailusi aikana, niin miksi ihmeessä sinä kutsut heitä ystäviksiesi? Ja miksi ihmeessä tunget kylään ihmisten luota joita et selvästikään arvosta?

Onneksi minulla ei ole tuollaisia ystäviä. Ja jos joku sinunlaisesi kuvittelisi olevan ystäväni, en minäkään hänelle puhuisi. Jos silti tunkisit kylään ylenkatseinesi, onneksi mieheni tajuaisi olla sen verran ystävällinen että juttelisi kanssasi kunnes tajuaisit lähteä ja antaa meidän jatkaa elämäämme, jonka olemme itse valinneet.

Tervemenoa sulle taas sinne risteilylle! Vieläkö mietit miksei kukaan jaksa ravata siellä kanssasi? Aika aikaansa kutakin. Mahtaa ketuttaa kun karaokebaarinkin valtaavat ne oikeasti noin 40-vuotiaat. Faktahan on että sun munasoluilla ei kotia leikitä, ja peppukin alkaa roikkua, vai mitä? Kyllä on kiva"parantaa maailmaa" ravintoloissa ja risteilyillä muutaman kerran vuodessa, kunhan on oikeasti jotain muutakin tärkeämpää. Kuten se oma koti ja siellä rakas perhe.

 

[hei haloo!]

Ei synnyttänyt nainen rämety.Hän vaan on itsensä näköinen ilman meikkejä.Vauvelin kanssa menee aika,meikkaaminen unohtuu.Eikös asia ole näin?

 

[rämettyykö]

^^ kai se vähän nyt naisesta riippuu, rämettyykö vai ei? Toiset äidit laittautuvat ja toiset kulkevat luonnontilassa.

 

[kahden lapsen äiti]

Jos on kotona pitkään, niin usein tulee mukavuudenhaluiseksi. Ei sitä viitsi laittaa tukkaa puolta tuntia, meikata, kulkea korkokengissä ja hienoissa vaatteissa, vaan pitää pukeutua tilanteen vaatimalla tavalla. Usein myös kotiäitinä joutuu tinkimään menoista, sillä vajaan vuoden äitiyspäivärahakauden jälkeen tulot romahtavat, koska kodinhoidontuki on niin pieni. Silloin helposti sitä ensimmäisenä tinkii kampaajakäynneistä, meikki- ja vaateostoksista. On siis paljon myös miehestä kiinni, että paljonko sitä rahaa jää naisen kauneudenhoitoon. Miehellä kuitenkin on mahdollisuus ostaa naiselle esimerkiksi joululahjaksi lahjakortit hemmottelua varten kosmetologi- ja kampaajakäyntejä varten.

Poikkeuksiakin on. Varsinkin nuoria äitejä esikoisvauvansa kanssa näkee paljonkin kauppakeskuksissa laittautuneena. Toisaalta itsekin tykkään pynttäytyä silloin harvoin, kun juhlatilaisuuksia on, joten kotiäitiys ei ole este sille, etteikö voi pukeutua tilanteen mukaan. Kotona olevia illanistujaisia varten tukka saattaa kyllä olla silti vain siistillä poninhännällä eikä niin, että sitä on pari tuntia kuivatettu, kiharrettu ja väkerretty.

Ihmettelen tuota kakkavaipoista puhumista. Minulla on kaksi lasta enkä ole KOSKAAN puhunut kakan väristä tai vaippa-asioista kenenkään lapsettoman aikuisen kanssa. Korkeintaan neuvolassa olen siitä kysynyt tai ensimmäisen lapsen kanssa joltakin lastenlääkäriltä tms. Minulle on ihan vierasta sellainen, että puhuisin poikavauvan pippelin punoituksesta tai vauvan nivustaipeiden punoittamisesta jonkun sellaisen kanssa, jolle asia ei kuulu millään tavoin.

Tässä jutussa sotkettiin nyt puuroja ja vellejä. Puhuttiin ulkonäön rämettymisestä ja toisaalta keskusteluaiheiden yksipuolisuudesta. Minusta nuo kaksi asiaa eivät ole sidoksissa toisiinsa. Eihän laittautumaton ulkonäkö tarkoita automaattisesti sitä, että hänen juttunsa olisivat samaa tylsää, harmaata ja nuhjuista. Minä itse en kutsu kotijuhliin KETÄÄN vain ulkonäön vuoksi. Sen sijaan juhliin kutsutaan ihmisiä, joiden kanssa on kiva jutella, josta tulee hyvä mieli.

 

[vierailija....]

Kovasti hyökätään ap:n kimppuun, vaikka hänen sanoissaan piilee myös totuutta.

Monet naiset lapsia saatuaan jäävät sinne kotiin (vaikka kävisivät töissäkin), eivätkä edes lähde harrastamaan, vaikka siihen olisi mahdollisuus.
Sitten eivät pidä siitä, että mies haluaisi harrastaa ja käydä jossain. Jos mies pyytää mukaansa, nainen ei vaan lähde. Myöskään lasten kanssa ei voi lähteä perheenä esim. patikoimaan tms.
Nainen haluaa vain olla kotona: laittaa ruokaa, leipoa ja tehdä käsitöitä.

 

[ja plaa plaa ja plaa...]

Taas tuo sama laulu! Kun on itse jo sen ikäinen, ettei niitä lapsia enää saa eikä niitä jostain syystä tullut tehdyksi ajoissa, niin vedetäänpäs esiin se iän kaiken vanha juttu:

Että pienten lasten äidit on KATEELLISIA lapsettomille naisille, joilla on sitä VAPAUTTA ja rahaakin jää.

Eihän se nyt mitään muuta voi olla, eihän?

Itse olen muuten myös lapseton nainen, mutta en vapaaehtoisesti. Olisin halunnut lapsia. Tiedän, että olen vapaampi jossain mielessä, kuin pikkulasten äidit, mutta ei hemmetti, en ole ikinä ajatellut, että kukaan olisi tästä kateellinen. Ei ole. Ja tämän voin luvata ap:llekin, kukaan ei ole pätkääkään kateellinen tai katkera lapsettomuudestasi.

Enkä ikinä ole kuullut kenenkään puhuvan kakkavaipoista kahvipöydässä. En usko aapeenkään kuulleen.

Eikä naiset "rämety" lapsen saatuaan. Hetken aikaa on tietenkin elämä sellaista, että itselle ei jää paljon aikaa, mutta ylivoimaisesti suurin osa äideistä palautuu entiseen kuosiinsa hyvin nopeasti nykyään.

Joku kompleksi ap:llä, sori vaan. Ei kai vaan vaihdevuodet, mikä voi joillakin sotkea aika tavalla ajatuksia.

 

[Käpy-78]

Ei tuo pelkistä lapsista puhuminen/kiinnostuminen ole mitenkään vain yksittäinen ominaisuus. Aivan samalla tavalla on ihmisiä jotka ovat niin keskittyneitä johonkin muuhun että eivät tajua että toiset eivät ole kovin kiinnostuneita kuulemaan koko iltaa vain heitä kiinnostavast asiasta. Tuollaisia löytyy vaikka ns. koiraihmisistä jotka eivät oikein osaa puhua mistään muusta kuin rakkaista koiristaan. Samoin joidenkin elämä on pelkkää urheilua tai kännäämistä, mikään muu ei innosta. Olenpa kuunnellut parin tunnin esitelmän eräältä insinööriltä eri vastusten ominaisuuksista. Puolen tunnun jälkeen en sanonut edes kohteliasta ynähdystä mutta se ei häntä pysäyttänyt...
Pointti on se että jotkut vain ovat kapeakatseisia ja jämähtävät tiettyyn muottiin ja elämänpiiriin. Mikään muu ei vain yksinkertaisesti innosta. Joskus se asia vain on äitiys. Mutta tämä ei päde läheskään kaikkiin äiteihin, kuten ei vaikka kaikkiin koiraihmisiin.

 

[Mies 50]

Paljon kysymyksiää, vähän asiallista vastakaikua.

Lenita Airisto sanoo että jos nainen on päivät töissä, keneltäkään ei pitäis vaatia että hän vielä kotona vastaa kodin asioista. Pyykeistä, siivouksista ja ruoista. Niihin töihin pitää palkata vastaava henkilö.

Että semmonen mielipide.

 

[äitiii]

Kun lapset oli pieniä, puhuin niistä varmaan kyllästyttävän paljon. Myönnetään! Mutta sillä hetkellä he täyttyivät minun elämäni 24/7. Öisin, päivisin ja silloinkin kun olin hetken poissa, heidän hyvinvointinsa oli mielessäni. Minusta sen pitääkin jollalin tavalla mennä niin. Pieni vauva ja lapsi, tai poikanen eläinkunnassa, ei selviä tässä maailmassa ilman tiukasti suojelevaa emoa eli ihmisten maailmassa äitiä tai isää.
Luulisin, että jokin meidän tahtoamme suurempi biologinen koodi tekee meistä pienten äideistä aika kapeita hetkeksi aikaa.

Minusta se on hyvä. Enkä kadu yhtään, ja sinkkuystäväni osasivat myös tämän ajan ymmärtää ja pysyivät kavereina. Nyt kun lapset ovat isompia, myönnän auliisti, iten ihanaa on päästä heistä välillä hetkeksi eroon! Saada aina hetkittäin puhua ja nähdä asioita, jotka ovat vain minun, eivät koko perheen.

Ja se rämettyminen. Kun koliikkivauvan kanssa menee yöt ja päivät sekaisin ja unta ehtii saada vuorokaudessa muutaman tunnin tipottaen, niin silmäpussit kyllä kasvaa, tukkakin jää joku aamu pesemättä ja föönaamatta. Meikkaamisesta puhumattakaan. Elämä menee niillä eväillä ja rahkeilla joita on lopun uupuneena. Sitä ei jaksaisi, ellei lapsi täyttäisi sitä mieltä niin täysin.

Miettikää ap:n kaltaiset kysyjät sitä.

 

[jumpsista]

Jännää on, että naiset vetoavat siihen, että ne pienet lapset vaativat sen kotiin linnoittautumisen ja 24/7 omistautumisen.

Mutta kun ne äidit ovat 50 v. ja lapset lentäneet pesästä, he edelleen ovat siellä kotona nyhräämässä ja osaavat puhua vain lastensa elämästä. Heitä ei saa mihinkään harrastuksiin ja rientoihin kun ovat jämähtäneet siihen äidin rooliin ja hellan ääreen ja kukkapenkkiä kuopsuttamaan. Ja sieltä heitä ei saa kirveelläkään muualle kuin korkeintaan shoppailemaan.

 

[rfvtgb]

Kun lapset oli pieniä, puhuin niistä varmaan kyllästyttävän paljon. Myönnetään! Mutta sillä hetkellä he täyttyivät minun elämäni 24/7. Öisin, päivisin ja silloinkin kun olin hetken poissa, heidän hyvinvointinsa oli mielessäni. Minusta sen pitääkin jollalin tavalla mennä niin. Pieni vauva ja lapsi, tai poikanen eläinkunnassa, ei selviä tässä maailmassa ilman tiukasti suojelevaa emoa eli ihmisten maailmassa äitiä tai isää.
Luulisin, että jokin meidän tahtoamme suurempi biologinen koodi tekee meistä pienten äideistä aika kapeita hetkeksi aikaa.

Minusta se on hyvä. Enkä kadu yhtään, ja sinkkuystäväni osasivat myös tämän ajan ymmärtää ja pysyivät kavereina. Nyt kun lapset ovat isompia, myönnän auliisti, iten ihanaa on päästä heistä välillä hetkeksi eroon! Saada aina hetkittäin puhua ja nähdä asioita, jotka ovat vain minun, eivät koko perheen.

Ja se rämettyminen. Kun koliikkivauvan kanssa menee yöt ja päivät sekaisin ja unta ehtii saada vuorokaudessa muutaman tunnin tipottaen, niin silmäpussit kyllä kasvaa, tukkakin jää joku aamu pesemättä ja föönaamatta. Meikkaamisesta puhumattakaan. Elämä menee niillä eväillä ja rahkeilla joita on lopun uupuneena. Sitä ei jaksaisi, ellei lapsi täyttäisi sitä mieltä niin täysin.

Miettikää ap:n kaltaiset kysyjät sitä.

Ei mietitä, ruikuta ihan keskenäsi. Joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Me ollaan niin fiksuja, ettei siihen leikkiin lähdetä.